To Do List (osa 1)

Suunnitelmat etenee, laitetaas tähän vähän listamuotoon sitä, mistä asiosita on jo päätetty. Pohjana toimii ihana Häät-kirja, jonka on kirjoittanut Marja Bonn. Toki erilaisia suunnittelupohjia on kirjat ja internet pullollaan, joten samat asiat tulee varmasti käytyä läpi, oli pohja mikä tahansa. Itse olen vain mieltynyt tämän kirjan selkeään etenemiseen, ja siksi olen itse hyödyntänyt Häät-kirjaa.

Tähän mennessä meillä on siis päätetty juhlan luonne yleisellä tasolla: vihkiminen on siviilivihkiminen, juhlat ovat keskikokoiset ja sisältävät ruokailun. Juhla kestää iltaan saakka, mutta on yksipäiväinen tapahtuma (ei koko viikonlopun juhlintaa). Lisäksi tiedossa on häiden paikkakunta ja päivämäärä. Nämä ovat niitä suunnittelun perusasioita, jotka on tieysti hyvä lyödä lukkoon mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Toki miellä on päätetty myös muista asioista, kuten väreistä, mutta etenen tässä postaussarjassa kirjan mukaan (näin tästä on hyötyä myös niille, joilla hääsuunnitelmat ovat vasta tulevaisuudessa tai aivan alkutekijöissä).

Olemme myös tehneet budjetin häillemme. Tämä on ehkä se haastavin osuus, sillä ainakaan meillä ei ollut aloittaessamme kovinkaan kummoista käsitystä yleisestä hintatasosta esim. ruokailujen suhteen: mitä maksaa hääateriointi henkilöä kohden? Onneksi monella paikalla on esimerkkihintoja nettisivuillaan, joten hintoja vertailemalla sai käsitystä yleisestä hintatasosta. Näin pystyy tarjouspyyntöjä kysyessään tietämään, mikä on edullista ja mikä kallista. Samoin tästä suuntaa-antavasta hintatasosta laskimme myös häillemme ateriointiin budjetin. Kuten kaikkeen muuhunkin. Näitä budjettiasioita voin avata myöhemmin lisää, en tarkkoina euromäärinä, mutta sisältöjen suhteen: mihin haluamme panostaa ja mistä taas ajattelimme pihistää.

Edellä mainitut asiat tulisi Bonnin mukaan miettiä (budjetti, yleinen luonne, pivämäärä ja paikka), kun häihin on yli 12kk aikaa, joten ajoissa tunnutaan olevan. Asiat tuntuvat aika itsestäänselviltä (siis tietenkin pitää päättää päivämäärä ja paikkakunta!) mutta tosiaalta näitäkin itsestäänselvyyksiä on hyvä pysähtyä pohtimaan ihan tosissaan: onko ensimmäisenä mieleen tuleva vaihtoehto välttämättä toimivin, voisiko jokin muu paikka sopia paremmin, entä paikkaan liittyvät plussat ja miinukset (sijainti, hintataso, välimatkat jne).

Myös päivämäärää kannattaa miettiä hetken aikaa. Esimerkiksi meillä häät on oikeastaan pakko viettää kesällä, sillä se on ainut ajankohta, jolloin myös kaukaiset sukulaiset saavat riittävän pitkän loman Suomeen matkustamista varten. Joku toinen voi sen sijaan  puntaroida muitakin vuodenaikoja (esim talvihäät). Lisäksi itse päivämäärällä on väliä: onko samana päivänä jotain tapahtumia, juhlapäiviä tms jotka voisivat vaikuttaa siihen, pääsevätkö kaikki vieraat paikalle. Tai toisaalta, jos vieraslista venyy ja paukkuu, voi häitä vietää esim. jonkin suositun festarin kanssa samaan aikaan, jolloin vieraslista saattaa kutistua itsestään!

Eli myös näillä asioilla on merkitystä, ja näiden päättämiseen kannattaa uhrata hetki aikaa kalenterin äärellä. Tuntuuko tällaisen asian pohtiminen täysin turhalta, vai olisiko siinä sittenkin jotain ideaa? Kerro kommenttiboksissa mitä tuumasit, ja kuittaa samalla haluatko jatkoa tälle to do -listaukselle!

Kuvat CC0-lisenssillä

Miun Pinterest

Pinterest, varsinainen ideoiden aarreaitta, sekä hyvässä että pahassa! Toisaalta siellä on ihana määrä ideoita laidasta laitaan, mikä on etenkin meidän häiden kannalta ollut aivan huippujuttu: monilla hääsivustoilla on kyllä kauniita ideoita, mutta tyylillisesti ne ovat usein vähän pielessä. Esimerkiksi sellaiset artikkelit kuin Kymmenen tapaa koristella ruusukullalla, tai Olisiko vaalea persikka sittenkin parempi kuin hento pinkki (saatte kyllä ideasta kiinni) ovat varmasti toisentyyppisille hääsuunnittelijoille aivan asian ytimessä. Meille niistä ei kuitenkaan pahemmin iloa ole. Mutta onneksi on Pinerest, josta löytyy niin rokkihäitä, goottihäitä, halloweenhäitä...you name it, Pinterest has it.

Kääntöpuolena onkin sitten se ideoiden loppumattomuus. Kun oikeisiin hakusanoihin, bardeihin ja sisältöihin pääsee käsiksi, tuntuu huippuideoita riittävän loputtomiin. Pinterest suosittelee, vinkkaa ja tarjoaa uusia kiinnostavia kohteita, vaikka itsestä tuntuisi, että huippuideat on jo löydetty. Ja kun niitä upeita ideoita on niin paljon! Eikö voisi vaan toteuttaa niitä kaikkia? Joo ei. Eli pakko rajata, noukkia ne kirkkaimmat helmet monien hyvien ideoiden seasta: ne ideat, jotka todella haluaa omissa juhlissaan toteuttaa.

Koska haluan pitää blogin tekijän-oikeusystävällisenä, en jaa pinterestistä kuvia täällä. Vaikka joskus kyllä mieli tekisi, sillä siellä on paljon ihania ideoita kuvamuodossa! Jos joku muukin harmittelee asiaa, ja haluaa käydä katsomassa millaisia poimintoja oon Pinterestissä tehnyt, niin laitan tähän linkin omalle Pinterest-sivulleni.

Jos suunnittelet häitä, niin miun boardeista saattaa olla jotain apua, vaikka et suunnittelisi yhtään samantapaisia häitä kuin mitä meille on tulossa: oon esimerkiksi kerännyt boardeihin talteen poseerauksia hääpotretteja varten, ja potretti-ideat on varmaan hyödyksi ihan kaikille häitään suunnitteleville. Samoin sieltä löytyy ideoita ohjelmaan, kutsuihin, Save the Date -kortteihin, koristeluihin...värimaailmassa toki näkyy puna-musta, mutta ideanhan voi toteuttaa myös muilla väreillä. Jos siis yhtään kiinnostaa niin käy ihmeessä penkomassa boardit läpi! Ja edelleen muistutan, että meille ei ole tulossa teemahäitä, joten kuvia uskaltaa kyllä selailla vaikkei metallimusiikki tai musta väri paljoa inspiroisikaan.

Toki miun Pinterest-sivulta löytyy muutakin kuin hääjuttuja, mutta boardit on kyllä selkeästi nimetty ("wedding" sitä sun tätä, kun on kyse hääjutuista). En ole jaksanut tehdä boardien sisälle alakategorioita, joten kaikki kuvat ovat boardien sisällä hieman sekaisin: jos kuvia alkaa kertyä enemmän, voin yrittää luokitella kuvia pienempiin ryhmiin. Toistaiseksi tavaraa on kuitenkin ihan inhimillinen määrä, joten boardeja on helppo selata ilman kategorioitakin.

Toivottavasti miun keräilemistä jutuista olisi iloa myös jollekin toiselle! Laittakaa kommentteihin myös teidän omia Pinterest-sivuja, jos haluatte laittaa ideoita jakoon!

Kuvat CC0-lisenssillä

Kaasot ja bestman

Tässä postauksessa olisi tarkoitus avata kaasojen ja bestmanin valintaa ja suunnitelmia sen suhteen, milloin heidät pyydetään tähän touhuun mukaan. Tarkoituksena olisi, että sekä kaasot että bestman löytyisivät meidän ystävien keskuudesta, ja on meillä jo suunnitelmat valmiina muutaman ihanan ihmisen pään menoksi. Toivottavasti he myös ottavat heille suunnitellun tehtävän vastaan!

Aloitetaan vaikka kaasoista: miulla ei ole siskoa, joten kaasot tulee löytää ystävien keskuudesta. Valintani kohdistuu ehdottomasti parhaaseen ystävääni, ja luotankin siihen, että hän ottaa tehtävän ilomielin vastaan. Meillä on vain tällä hetkellä sellainen tilanne, että välimatkaa välillämme on koko Suomen verran: hän asuu länsirannalla, kun itse olen susirajalla. Tarvitsen siis myös jonkun, joka voi esimerkiksi tulla kanssani sovittamaan hääpukua (ainakin toivoisin, että puku löytyy lähempää kuin länsirannikolta) sekä jonka kanssa olisi ylipäätään helppo jutella häihin liittyvistä jutuista face-to-face. Juu, nykyaikana on videopuhelut sun muut, mutta silti haluaisin myös sellaisen luottohenkilön lähelle, jonka kanssa höpötellä hääjuttuja vaikka teemukillisen ääressä.

Tähänkin rooliin on jo eräs ystävä mietittynä, pitää toivoa että hän suostuu (kyseessä ei nimittäin ole mikään häähössöttäjä, mutta aivan huipputyppi muutoin). Ja toisaalta, pitää myös toivoa, ettei hän muuta tässä parin vuoden aikana toiseen kaupunkiin! Haha..no joo, toki jos näin käy, niin asialle ei voi mitään, mutta kuten sanottu, toivoisin, että myös lähellä olisi joku luottotyyppi. Mutta jos näin ei ole, niin sitten asioita hoidetaan etäyhteydellä. On sitä tullut järjestettyä vaikka minkälaisia teemajuhlia etänä, niin miksei sitten häitäkin!

Miehellä puolestaan olisi kyllä veljiä, joita voisi bestmaniksi pyytää, mutta hekin ovat eri kaupungissa (eivät sentään toisella puolella Suomea!). Siksi bestmaniksi on kaavailtu yhtä ystäväämme, joka kyllä sopisi rooliin, ainakin minun mielestäni, ihan loistavasti. Lisäpisteitä tulee toki myös siitä, että kyseessä on fellow metalhead, eli hevimusiikin ystävä (vitsi vitsi, en oikeasti arvota ihmisiä musiikkimaun perusteella).

Sekä kaasojen että bestmanin valinnasta olemme keskustelleet yhdessä, jotta olemme varmistuneet siitä, että molemmat meistä kokevat valitut henkilöt tehtäviinsä sopiviksi. Olemme myös ajatelleet, että pyytäisimme heitä tehtäviinsä jo pikkuhiljaa, sillä haluamme antaa heille aikaa miettiä asiaa rauhassa. Vaikka tarkoituksena ei olekaan kuormittaa kaasoa ja bestmania kaikilla hääjärjestelyillä, on kyseinen homma kuitenkin omanlaisensa vastuu, ja ymmärrämme, että välttämättä kaikki eivät halua syystä tai toisesta vastuuta ottaa. Tästä syystä haluamme antaa heille aikaa miettiä asiaa. Toisaalta, varsinkin itse haluaisin ympärilleni lisää henkilöitä, joiden kanssa jakaa hääfiiliksiä varsinkin tässä vaiheessa, kun häät ovat vielä kaikilta muilta täysin pimennossa. Siksi on syytä alkaa hoitaa tätä asiaa hiljakseen eteenpäin.

Itse haluaisin lähettää jotkut hauskat kirjeet kaasoille, kun taas bestman luultavasti saa kuulla asiasta ihan kasvotusten. Haluaisin liittää kaasojen kirjeeseen/kutsuun jonkin hauskan lausahduksen. Pinterestistä löytyy paljon ideoita tähän, oma suosikkini on tällä hetkellä "I have my man, now I need a sister: will you be my maid of honor". Tämän tyyppinen lausahdus kolahtaa juuri siksi, ettei miulla ole oikeaa siskoa, jota pyytää tähän rooliin.

Miten olette itse valinneet kaasot/bestmanit? Valitsitteko vain yhden, vai halusitteko useamman? Kuinka paljon ajattelitte heitä työllistää hääjutuilla? Jossain toisessa postauksessa voin avata vähän tarkemmin sitä, mitä olemme itse kaavailleet kaasojen ja bestmanin to do-listalle.

Kaikki kuvat CC0-lisenssillä.

Alustava vieraslista ja häiden koko

On valtavia prinsessahäitä, on superintiimejä kahden hengen salahäitä, ja kaikkea siltä väliltä. Meidän häät tulevat olemaan keskikokoiset, noin 60-70 henkilöä, ainakin alustavien suunnitelmien mukaan. Suurin osa tulevista vieraista tulee olemaan lähisukulaisia, joiden lisäksi kutsutaan muutamat ystävät. Bestman ja kaaso ovat (toivottavasti, he eivät nimittäin vielä tiedä näistä suunnitelmista!) osa tätä ystäväporukkaa. Sekä sukulaisten että ystävien kutsut sisältävät avecit, sillä pienten sukujemme ansiosta meillä on mahdollista sallia paikalle myös lisähenkilöitä.

Toki tässä kohtaa on itseään pakko muistuttaa siitä, että sukulaiset, etenkin meidän vanhemmat (etenkin minun äitini), saattavat äkkiä ilmaista halunsa kutsua vaikka ketä kaukaisempia sukulaisia. Jos näin käy, niin asia on täysin neuvoteltavissa. Mutta alustavana ajatuksena meillä on, että häät pysyisivät kuitenkin jossain määrin intiimeissä mitoissa.


Toki olisi ollut todella intiimiä viettää salahäitä aivan kahdestaan, mutta se taas ei jotenkin ole yhtään meidän juttu. Halutaan jakaa meidän suuri päivä yhdessä meille tärkeiden ihmisten kanssa, jolloin kahden kesken vihille karkaaminen ei onnistu. Ollaan muutenkin niin paljon oltu kahdestaan, että kiva saada molempien perheet ja ystävät samaan tilaan juhlimaan yhdessä. Kuitenkaan myö ei myöskään innostuta mistään sadan hengen häistä: meillä ei kummallaakaan ole kovinkaan iso suku, joten valtava vierasmäärä saattaisi tuntua vähän teennäiseltä? Joko pitäisi pyytää kaikki työkaverit sun muut, tai kutsua ne kuuluisat kummin kaimat mukaan! Mielummin vähän pienemmällä, mutta järkevällä kokoonpanolla.

Kun mietin meidän alustavaa ajatusta vieraslistasta, se tuntuu meille sopivalta: paikalla on meille tärkeitä ja rakkaita ihmisiä jakamassa päivän kanssamme, mikä riittää meille. Suoraan sanottuna, ajatus siitä, että paikalla olisi niitä kaukaisia sukulaisia, joita on viimeeksi nähnyt lakkiaisissa tai rippijuhlissa, ja joiden elämästä ei edes tiedä mitään, on miulle itselleni jotenkin vaivaannuttava. 

Olen nimittäin itse ollut avecina häissä, jossa hääpari ei ollut koskaan aikaisemmin nähnyt minua, tai varmaan edes kuullut minusta ennen kuin vastauspyynnössä. Onnittelu- ja kättelyvaiheessa etenkin morsiamen naamalla näkyi kohdallani selkeä hämmennys, että kuka hitto tässä on, ja vaikea minunkaan oli siinä mitään ihmeempää sanoa, kun en heitä tuntenut. Enkä siis sano tätä missään nimessä pahalla. Mutta kun suomalaiseen kulttuuriin ei vielä small talk kovin luontevasti asetu, niin uusien ihmisten (tai todella kaukaisten sukulaisten) kanssa voi olla hieman vaivaannuttavaa yrittää keksiä yhtään mitään sanottavaa.

Tätä fiilistä olemmekin itse yrittäneet hälventää rajaamalla häiden vierasmäärää hieman pienemmäksi. Toivoisimme juhlaan tietynlaista intiimiyttä, mutta kuitenkin siten, että juhla myös tuntuu juhlalta. Saa nähdä miten tässä onnistumme, ja millainen lopullisesta vieraslistasta edes tulee, mutta toivottavasti saisimme jo vieraslistan kautta haettua mukavaa tunnelmaa juhlaan. 

Minkä kokoisissa  juhlissa olette itse olleet ja viihtyneet? Vaikuttaako vierasmäärä mielestänne miten juhlan tunnelmaan?

Kaikki kuvat CC0-lisenssillä.

Vähän lisää meistä

Tässä kaiken muun tohinan keskellä lienee ihan paikallaan kertoa vähän lisää meistä, ja valoittaa vähän meidän yhteisestä tarinaa. Ollaan Jonin kanssa oltu yhdessä nyt vähän päälle 6 vuotta. Tällä hetkellä asutaan susirajalla, vaikka alunperin ollaan molemmat Etelä-Karjalan hoodeilta. Tavattiin Jonin kanssa yhteisten tuttujen kautta, ja meistä tuli pari tosi nopealla aikataululla. Onneksi vauhdikas alku ei koitunut meillä kohtaloksi, vaan suhde on kestänyt ja vahvistunut nopeasta alusta huolimatta.

Meitä tosiaan yhdistää rakkaus raskaaseen musiikkiin, mikä lienee tässä vaiheessa jo täysin itsestäänselvää. Sen lisäksi viihdytään molemmat salilla (ja muutenkin liikunnan parissa), katsotaan mielummin leffoja kuin telkkarin viikottaisia ohjelmia ja tykätään myös pelailla niin lauta- kun videopelejäkin (etenkin perinteiset rpg:t ovat suosiossa). Toki myö sarjojakin katsotaan, ja etenkin silloin kun tekee mieli nollata on kiva katsoa telkkarista jotain hömppää.

Useimmiten meillä kuitenkin joko katsotaan leffoja tai pelataan videopelejä. Leffamaku meillä menee pitkälti toimintaelokuvien puolella, tosin itse pidän hirvittävästi Disneyn ja Studio Ghiblin leffoista, ja Joni taas viihtyy myös kauhuelokuvien parissa. Itse olen niin painajaisherkkä, että ei paljoa tarvitse kauhuleffoja enää katsoa: mitta tuli täyteen, kun kaksi viikkoa putkeen Kauna-leffojen pikkupoika oli läsnä miun unissa!

Meidän pieni Zero ❤ Kuva on minun
ottamani, älä varasta, kiitos

Susirajalla ollaan viihdytty nyt kolmatta vuotta, minä opettajaopintojen parissa ja Joni työelämässä. Reilun vuoden verran meillä on ollut elämässämme hurmaava pihakoirapoika Zero (joka on siis rodultaan tanskalais-ruotsalainen pihakoira). Meillä on oma pieni kolmen hengen perheemme, ja ollaan tyytyväisiä elämäämme näin, vaikka meillä onkin jossain vaiheessa tarkoitus kasvattaa perhettämme ainakin yhdellä pihakoiralla lisää.

Ollaan molemmat vähän sen tyyppisiä ihmisiä, että viihdytään kotona. Toki tykätään viettää aikaa kavereiden kanssa, mutta molemmat meistä tarvitsevat myös sitä omaa aikaa. Yritetäänkin enemmin panostaa hyvään ja ihanaan arkeen kuin haaveilla esimerkiksi kaukomatkoista tai jostain hulppeasta elämästä "sitten joskus". 

Tämä blogi pyörii ihan minun voimin, Jonilla ei ole tähän osaa eikä arpaa. Muutoin hääsuunnittelua pyritään tekemään yhteistyössä, toki minä etenkin vielä tässä vaiheessa enemmän toimeenpanevana voimana. Mutta meille on kuitenkin tärkeää, että häät ovat meidän yhteistyön tulos, eikä vain toisen suunnittelema kokonaisuus, jossa toiselle ei ollut osaa eikä arpaa.

Kuvat CC0-lisenssillä, ellei toisin mainita

Onko musta hevarin must?

Metallikansalla taitaa olla aika vakiintuneena tapana kulkea kesät talvet mustaa päällä, lämpötilasta riippumatta. Joku toki tunnustaa muitakin värejä, mutta esim Tuska-festari tuntuu kumman kotoisalta juuri sen tumman värimaailman takia. Ja onhan musta on aina tyylikäs niin arkeen kuin juhlaan, se on aina muodissa ja siihen nyt vaan on ihan hitsin hyvä pukeutua. Mutta pitääkö itseään tunnollisena metallipäänä pitävän hevarin mennä mustassa mekossa naimisiin? Tekeekö musta mekko metallihäät?

Itse oon tätä miettinyt päässäni aika hyvän tovin (kuten aiemmin oli puhetta, meidän häidenhän piti alunperin tapahtua nopeammassa aikataulussa), ja ainakin yksi asia on tän kaiken pähkäilyn aikana selkintynyt: miulle ei tule mustaa hääpukua. Eikä valkoista pukua mustilla koristeilla (pitsit, helmet, kirjailut, mitä näitä nyt on). Ja yksi iso syy siihen on se, että tällainen värimaailma on meikäläiselle aivan liian arkinen. No joo, tällä hetkellä meikäläisen vaatekaapissa rokkaa kovasti myös maastokuosit (vau, mikä väriloisto!), mutta muuten se on aina mustaa, tai mustaa ja valkoista, joskus harmaata. 

Ja mitä taas miun juhlapukeutumiseen tulee, niin siellä niitä mustia ja mustavalkosia mekkoja ja hameita sitten löytyykin (on miulla yks vaalean vihreä mekko, niihin hetkiin ku musta ja valkonen on nou-nou). Ja onhan siellä nyt taas sitä punasta ja harmaatakin, mutta pointti, perus häät, synttärit, rippijuhlat sun muut meikäläinen viettää usein mustassa mekossa. Ja tästä päästäänkin asian ytimeen: jos pukeudun tavallisesti aina mustaan, miten hääjuhlan musta mekko eroaisi mitenkään miun tavanomaisesta? Se olisi vaan yksi musta mekko muiden joukossa.

Tossa alemmassa kuvassa oleva punainen mekko mustalla tyllillä on aivan upea, mutta jotenkin sekään ei iske kun mietin häämekkoa. Tän tyylinen asu ois aivan hurmaava, mutta en ainakaan tällä hetkellä nää itseäni tanssimassa häävalssia punaisessa asussa. Sitä paitsi, Joni on suunnitellut itselleen punamustaa paita-liivi-yhdistelmää, joten haluaisin siinäkin mielessä meille vähän erilaista päälle (tästä lisää sitten joskus myöhemmin).

Ja kun jostain ihmeen syystä miulle itselleni se valkoinen mekko on se the hääasu. Oon varmaan sen verran nuori kuitenkin, että oon tullut täysin aivopestyksi tästä valkoisesta morsiuspukuhössötyksestä (ennen vanhaan etenkin Suomessa hääasu oli musta). Ja kun haluaisin hääasukseni jotain muuta kuin sitä mustaa, missä kuljen muutenkin. Huoh, tähän hääpuku asiaan tullaan varmaan blogin puolella palaamaan useampaankin otteeseen, ja kaikki neuvot otetaan vastaan ilomielin!

Kaikki kuvat CC0-lisenssillä.

Entäs se kirkko?

Edellisessä postauksessa oli puhetta hääjuhlan paikasta ja sen kriteereistä, ja juhlapaikasta on ollut puhetta aina silloin tällöin ympäri blogia. Kirkosta sen sijaan ei ole puhuttu koko blogissa vielä sanaakaan, ja tämä on mitä luultavimmin ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun asiasta täällä puhutaan.

Meidän häitä ei nimittäin vietetä kirkossa. Asiaan ei liity mitään sen suurempaa draamaa, kyse on vain siitä, että toinen meistä ei kuulu kirkkoon, jolloin vihkiminen kirkossa ei ole edes vaihtoehto. Onneksi mies suhtautuu asiaan ilman mitään sen suurempia ajatuksia tai fiiliksiä, eihän tämä nyt minään yllätyksenä tule kuuden vuoden yhteiselon jälkeen. Siunaustilaisuushan olisi periaatteessa mahdollinen, mutta se ei meitä kiinnosta: itseäni äärimmäisen vähän, ja puolisollekaan se ei ole kovinkaan kiinnostava vaihtoehto. Emme kumpikaan ole kovinkaan uskonnollisia, joten siunaamisen hakeminen tuntuu molemmista lähinnä kömpelöltä.

Kirkot ovat paikkoina todella kauniita, ja niissä on ihana
tunnelma, mutta valitettavasti meillä ei ole niihin mitään asiaa.

Meillä ainut looginen vaihtoehto onkin siis siviilivihkiminen ilman Jumalan siunausta, rukousta ja korinttilaiskirjeen 13 lukua (jos minulta puuttuisi rakkaus...). Ainakin tällä hetkellä on ajatuksena käydä maistraatissa ihan pienimuotoisesti siten, että paikalla on vain se kaksi lain vaatimaa todistajaa (esim meidän sisaruksia, tai bestman ja kaaso, tätä pitää vielä miettiä), ja että toimitus olisi melko nopeasti ohi. Jonkun nätin tekstin haluaisin liittää osaksi vihkikaavaa, mutta tätäkin pitää miettiä sitten lähempänä. Ainaisen korinttilaiskirjeen sijaan meillä voitaisiin lukea esimerkiksi Mokoman Sinä riität -biisin lyriikkaa, onhan kyseessä kuitenkin ns "meidän biisi":

           "Saat olla juuri tuollainen

             En tahdo jumalaa, tahdon ihmisen

             Saat olla keskeneräinen

             En tahdo valmista tahdon sinut heikkouksineen

             Sinä riität minut täyttämään"

Ainakin näillä näkymin vihkiminen tulee tapahtumaan eri päivänä kuin mitä hääjuhlaa vietetään: olemme ajatelleet, että meidät vihittäisiin meidän vuosipäivänä 8.7. ja hääjuhla olisi sitten saman viikon lauantaina. Näin saisimme hääpäiväksemme saman päivän kuin mitä vuosipäivämme on aina ollut, ja toisaalta viikonlopun juhliin vieraiden on helpompi saapua paikalle keskellä viikkoa pidettäviin pippaloihin.

Ainakin toistaiseksi ollaan tähän ajatukseen tyytyväisiä, ja jotenkin epäilen, ettei mieli tästä kauheasti tule muuttumaan. Perusteluja voin kirjoitella toisen postauksen yhteyteen, ettei tämä postaus veny aivan mahdottoman mittaiseksi! Samoin siviilivihkimiseen/maistraattiin liittyviä käytännön juttuja voin avata tulevaisuudessa lisää.

Kuvat CC0-lisenssillä

Alustavaa pohdintaa hääpaikasta

Tällä hetkellä yhtenä ajankohtaisena hoidettavana asiana on hääpaikan valinta. Olemme ehkä vähän aikaisessa, mutta toisaalta paikka on kuitenkin yksi tärkeimmistä hääjuhlan kannalta, ja 2020 luultavasti aika suosittu vuosi juhlia, joten olemme mielummin liian aikaisessa kuin myöhässä. 

Meillähän häitä tullaan viettämään meidän alkuperäisessä kotikaupungissa Lappeenrannassa, vaikka nykyisin asummekin Joensuussa. Kyse ei ole siitä, etteikö oltaisi susirajalla viihdytty, päinvastoin. Alunperin jopa suunnittelimme häitä vietettäväksi Joensuussa. Lappeenrannassa on kuitenkin edelleen paljon meidän molempien sukulaisia, ja toisaalta monille kauempaa tulevista vieraista kyseinen kaupunki on myös entuudestaan tuttu (ellei jopa kotikaupunki). Näin se tuntuu meille paikkana luontevalta, etenkin kun tietää, ettei tarvitse huolehtia vieraista tai siitä, löytävätkö he oudossa kaupungissa perille. Ja kuten aikaisemmassa postauksessa kerroinkin (you'll find it here), meidän isovanhemmat eivät oikein ole enää pitkän matkan matkustajia, joten heidän on huomattavan paljon mukavampaa osallistua häihin Lappeenrannassa kuin esimerkiksi Joensuussa.

Tällä hetkellä tilanne on se, että olemme laittaneet tarjouspyynnöt kolmelle eri paikalle. Kaikilla paikoilla on A-oikeudet, sillä meitä ei ikävä kyllä kiinnosta kustantaa juomia kaikille vieraille koko illan ajan. Toki ruoan kanssa tarjoamme juotavaa, mutta loppuillan juomingit voi jokainen vieras mielestämme kustantaa itse (sori nyt vaan). Samoin jokaisella mahdollisella juhlapaikalla on pitopalvelu omasta takaa, sillä meille tuntuu sopivalta ajatukselta hankkia tarjoilut ja tilat samasta paikasta yhtenä pakettina.

Vaikka oma alkoholin käyttö onkin täysin minimaalista,
tällaiset jutut naurattaa miuta ihan älyttömästi

Samoin yhtenä tärkeänä juttuna, varsinkin itse, pidän siistejä pöytiä ja tuoleja, ja juhlapalveluja tarjoavista yrityksistä/ravintoloista usein löytyy perustyylikkäät kalusteet. Jotkut työväentalon kulahtaneet muovituolit olisi allekirjoittaneelle ihan no-no (jonkun toisen häihin ja fiilikseen sellaiset varmasti sopivat, ei ole tarkoitus kritisoida kenenkään muun valintoja, meidän suunnitelmien kanssa sellaiset eivät vaan oikein toimi).

Muita melko ehdottomia kriteerejä häätilalle on esteettömyys, sillä meillä voivat isovanhemmat olla parin vuoden päästä siinä kunnossa, että kävely onnistuu ehkä juuri ja juuri, ja on ihan perusteltua varautua myös siihen, että osa kulkee pyörätuolissa. Joten tilan pitäisi olla kohtalaisen avoinainen (ei mitään kapeita, sokkeloisia käytäviä) ja tilavat (inva) wc:t olisivat myös todella plussaa.

Tämän lisäksi olisi myös melko itsestäänselvästi toivottavaa, että suunnittelemamme värimaailma ja ylipäätään tunnelma soveltuisivat juhlatilaan. Eli tavallaan toivoisin, että tilassa olisi ns. potentiaalia monenlaiseen ohjelmaan, ihan jo siitä syystä että meillä häät eivät tule olemaan ns. tanssihäät, joissa loppuillan ohjelma hoidetaan tanssilavalla. Tilan pitää mielellään taipua vähän muuhunkin, jottai kaikenlaisten suunnitelmien toteuttaminen myöhemmin olisi mahdollista (koska fakta on, että juhlan ohjelma tulee elämään ja muuttumaan useaan otteeseen tässä kahden vuoden aikana).

Joka tapauksessa, tällä hetkellä odotellaan vielä osalta vastauksia, osan kanssa ollaan jo viestitelty enemmän. Tarkoituskena olisi päästä tässä lähiaikoina katsastamaan juhlatilat vielä paikan päällä, koska vasta silloin saa parempaa tietoa niin paikan sopivuudesta kuin hinnoista ja muista käytännön asioista. Joten, jatkoa seuraa jahka jotain raportoitavaa on.

Kaikki kuvat CC0-lisenssin kuvia.

Häiden värimaailma

Häiden värimaailma on ollut meille alusta alkaen melkoisen selvä: klassisen kaunis valkoinen, siihen mukaan mustaa, ja jotain kolmatta väriä tehosteeksi. Valkoinen ja musta olivat tosiaan heti selvillä: meille molemmille valkoinen on juhlava väri, sekä etenkin se "the hääväri". Jostain syystä meille juhlat tuntuvat häiltä, kun valkoinen väri on läsnä. Muut värit ovat sitten muihin juhliin ja tilanteisiin, mutta jostain ihmeen syystä valkoinen tekee meille häät.

Mustasta väristä onkin puolestaan tässä blogissa jo puhuttu jo useampaan otteeseen, meille vain oli täysin itsestäänselvää että häissämme tullaan kyseistä väriä käyttämään. Meille musta ei ole mitenkään synkkä tai onneton väri (ei edes hautajaisissa, vaikka sinne mustissa mennäänkin), meille se on lähinnä hyvin arkinen, ja toisaalta aina sopiva. Ja aina yhtä tyylikäs.

Kuva on minun ottamani, kunnioitathan tekijänoikeuksia.

Viimeisestä väristä sen sijaan jouduttiin keskustelemaan hetken aikaa, sillä sulhanen olisi halunnut häihin omaa lempiväriään, eli violettia. Itse taas en ehkä violetista niin syty...on totta, että (tulevalle) miehelleni violetti sopii erittäin hyvin, mutta en jotenkin osaa nähdä sitä häidemme värinä. Violetti ja valkoinen näyttävät kyllä tyylikkäiltä yhdessä, mutta jotenkin minulle violetti ei missään nimessä ole se väri, jota haluan häihini. Violetti on mielestäni hyvä väri vaatetuksessa, mutta en mielelläni käytä väriä esimerkiksi sisustuksessa.

Päädyimmekin lopulta metalliskenellekin tyypilliseen punaiseen. Lisäksi punainen näyttää hyvältä sekä mustaa että valkoista vasten, jolloin sitä on helppo käyttää koristeluissa niin luovasti kuin vain haluaa.Yhtenä syynä on lisäksi myös se, että punainen väri sopii sekä sulhaselle että morsiammelle (siinä missä violetti väri pukee vain sulhoa). Näin ollen molemmat meistä voivat hyödyntää väriä niin halutessaan myös esimerkiksi pukeutumisessa. Ja ylipäätään, onhan se kiva näyttää hyvältä juhlan aikana otetuissa kuvissa, kun käytetyt värit sopivat hyvin molemmille (sehän se on tärkeintä, right?).

   

 

Jotenkin näin jälkeenpäin värimaailman valinta tuntuu jopa täysin itsestäänselvältä: myös blogin värimaailma seuraa samaa kaavaa, vaikka kyse ei missään nimessä ole suunnitellusta jutusta! Värimaailma vain on omaan silmään niin hitsin hyvän näköinen, että sen käyttö tuntuu meille todella luontevalta niin blogissa kuin hääjuhlassakin. Toisaalta vähän mietityttää, että onko tällainen värimaailma meiltä täysin ennalta-arvattava ja totaalisen yllätyksetön? Kyseinen väricombo on kuitenkin metalliskenessä varsin tavanomainen..toisaalta, onko klassinen häkattaus yhtään sen omaperäisempi?

Oli miten oli, näillä väreillä mennään ja niiden varaan aletaan rakentaa niin Save the Date -kortteja, kuin kutsuja ja koristeitakin. Meistä värit ovat kauniita niin yhdessä kuin erikseen, ja ennen kaikkea ne ovat meille luonteva valinta.

Kuvat CC0-lisenssillä, ellei toisin mainita

Niin ne haasteet

Jossain aikaisemmassa postauksessa oli vähän puhetta siitä, että meillä on tässä hääsuunnittelussa vähän mutkia matkassa, ja osaa niistä onkin jo sivuttu muissa postauksissa. Tähän aattelin kuienkin koostaa yhteen sellaisia haasteita, joita tarvitsee ottaa jo tässä vaiheessa huomioon, ja jotka ovat vaikuttaneet oleellisesti sekä aikatauluun että hääsuunnitelmiin ylipäätään.

Päässä pyörii miljoona asiaa yhtäaikaa, mutta tuntuu ettei

mikään oikein etene, kun kaikki on vielä auki eikä mistään

ole varmaa tietoa...

Yhtenä isona haasteena meidän hääsuunnitelmissa ja -järjestelyissä on valitettavasti sukulaiset! Perhe on pahin, niinhän sitä sanotaan.. Aikaisemmassa postauksessa olikin jo puhetta siitä, että morsiamen suvusta puolet asuu ulkomailla, mikä on toki oma haasteensa aikataulujen kannalta. Lisäksi on myös pakko jo nyt varautua siihen, että kaikki kaukomailla asuvat sukulaiset eivät välttämättä pääse paikalle, vaikka ilmottaisimme asiasta jo nyt. 

Ulkomaanasujien lisäksi joudumme ottamaan huomioon isovanhempiemme terveydentilan, joka vaikuttaa esimerkiksi kaupungin ja juhlapaikan valintaan: osa isovanhemmista on jo sen verran huonossa kunnossa, ettei heiltä pitkä matkustaminen suju, joten häitämme ei tulla viettämään susirajalla, vaan Etelä-Karjalassa. Tällöin isovanhempien tarvitsee liikkua mahdollisimman lyhyitä matkoja, ja toisaalta jos väsymys alkaa painaa, on heillä myös lyhyempi matka kotiin. Lisäksi joudumme juhlapaikkaa valitessamme kiinnittämään huomiota tilan esteettömyyteen, sillä on ihan realistista varautua siihen, että kahden vuoden päässä tulevaisuudessa osa isovanhemmista saattaa juhlia häitämme pyörätuolissa.

Etelä-Karjala on toki lähellä isovanhempia, mutta hieman kaukana meistä, mikä toki aiheuttaa omat haasteensa hääjuhlan järjestelyiden hoitamiseen. Onneksi aikaa on kuitenkin paljon, ja toivottavasti tuleva juhlapaikka olisi hyvien kulkuyhteyksien päässä, jolloin paikan päällä käyminen olisi mahdollisimman helppoa.

Ilmeisin haaste näiden häiden suunnittelussa on tietenkin yhdistää meille rakas raskas musiikki sellaiseksi osaksi hääjuhlaa, mikä ei olisi vieraille aivan sietämätön. Kuten aikaisemmin oli puhetta, teemahäät eivät ole meidän juttu, emmekä halua, että vierailla on juhlassa epämukavaa: en halua katsoa yhtenä elämäni tärkeimmistä päivistä silmien pyörittelyä tai kuulla paheksuvia puhinoita. Ja kuitenkin, sukurakkaana ihmisenä minulle on myös äärimmäisen tärkeää, että kaikki sukulaiset olisivat paikalla. Tätä ongelmaa ei siis ratkota sillä, että jätetään "väärämieliset" sukulaiset kutsumatta (tällöin sukulaisedustus jäisi kyllä todella alhaiseksi: ehkä meidän molempien isät voisi kutsua, ehkä yhden veljistä...ja siinäpä se sitten olisikin).

Yritämmekin mitä luultavimmin sujauttaa metallia pieninä annoksina osaksi juhlaa niin värimaailman kuin taustamusiikin kautta. Samoin olisi hauska keksiä jokin ohjelmanumero, jossa musiikkimakumme tulisi hauskasti esiin..ei kuitenkaan mitään paikallista punk-bändiä keikkailemaan, siinä kaivaisivat isovanhemmat taas nitroja taskun pohjalta! Ideointi jatkukoon.

Kuvat CC0-lisenssin kuvia

Siis milloin ne häät on?

Yleensä häiden suunnittelu alkaa noin vuotta ennen varsinaista hääpäivää. Sen katsotaan olevan riittävä aika kaikkien valmisteluiden hoitamiseen etenkin keskikokoisissa ja suurissa häissä, joissa on ohjelmaa koko päiväksi. Pienemmät tai lyhytkestoiset häät saa kokoon lyhyemmässäkin ajassa. Toki suunnitteluun ja ajankäyttöön vaikuttaa oleellisesti myös häiden ajankohta: kesähäät vaativat enemmän ennakointia kuin sesongin ulkopuolella olevat talvi- tai syyshäät. Mutta yleispätevänä sääntönä voitaisiin pitää noin vuoden varoaikaa häiden suunnittelun suhteen.

Meillä tästä lyödään kuitenkin ronskisti yli, ja häiden suunnittelu on alkanut jo nyt, eli miltei 2 vuotta ennen varsinaista juhlapäivää. Tietenkään ei ole tarkoitus käyttää kahta vuotta intensiiviseen hääsuunnitteluun, mutta reipasta ennakoa joudumme kuitenkin suunnitteluun ottamaan, sillä morsiammen suvusta (niistä sukulaisista, jotka haluamme paikalle kutsua) puolet asuu ulkomailla. Ja koska meille olisi äärimmäisen tärkeää, että myös kaukana asuvat sukulaiset pääsisivät paikalle, on hääjuhlasta ilmoitettava sukulaisille hyvissä ajoin. Kaukaisimmat sukulaiset kutsutaan yli 10h lentomatkan päästä juhliin, joten on vieraille varattava riittävästi aikaa matkajärjestelyjen hoitamiseen (loman järjestäminen, matkojen suunnittelu ja varaaminen, rahan säästäminen isoa matkaa varten).

Meidän tapauksessamme puhutaan puolentoista vuoden ennakoinnista. Tarkoituksena on laittaa lähimmille sukulaisille Save the Date -kortit joulukorttien yhteydessä. Ystäville ja kavereille emme asiasta vielä ilmoita, sillä Suomen rajojen sisäpuolella ollessaan heille riittää muutamaa kuukautta ennen h-hetkeä lähetetty kutsu. Vaikka paljon sukulaisia on myös Suomessa, laitamme kaikille kutsuttaville sukulaisille StD-kortit jo jouluna, sillä haluamme sukulaisten saavan tiedon yhtä aikaa. Olisi outoa pimittää asiaa lähellä olevilta sukulaisilta samalla, kun kaukomailla asuvat tädit jo  tietäisivät suuresta päivästämme. Siksi on helpompaa ilmoittaa hääsuunnitelmista kaikille sukulaisille yhdellä kertaa.

Näin valtava ennakointi tuntuu suoraan sanottuna naurettavalta, etenkin nyt kun kesään 2020 on vielä ikuisuus. Miten ihmeessä tässä ollaan nyt jo jotain häitä suunnittelemassa, jonnekin sadan vuoden päähän? Mutta, jos itse olisin tilanteessa, että hääkutsu tulee miltei toiselle puolelle maapalloa, haluaisin kyllä tiedon siitä itsekin hyvissä ajoin (etenkin, kun paikalla pitää olla juuri tiettynä päivänä). Suurin ongelmahan kaukana järjestettävissä häissä vieraan näkökulmasta on itse matka: pelkkiin matkoihin saa varata hurjasti aikaa ja rahaa, ja lisäksi pitäisi yrittää selvitä jet lagista. Ei ole mukavaa olla vieraana häissä, jos aikaero painaa ja väsymyksen takia tuntuu ettei edes tiedä kuka on.

Joten, tässä ollaan ihan mielettömän aikaisessa, mutta ainakin asialle on ihan järkisyy, eikä esimerkiksi oma häähössötys. Pitäisikö sen helpottaa asiaa? En voi mitään sille ajatukselle, että koen kaiken alkavan ihan liian aikaisin. Yritän kuitenkin uskotella itselleni, että kyllä muutkin ovat juhla-aikeistaan ilmoittaneet aikaisessa vaiheessa, ja että meidän tilanteessamme näin tekisi kuka tahansa muukin.

Tähän mennessä ollaan siis jouduttu päättämään häiden värimaailmasta (koska haluamme StD-kortteihin, kutsuihin ja itse juhlaan yhtenevät värit). Save the Date -kortit ovat suunnittelun alla, samoin olemme myös alustavasti kartoittaneet juhlapaikkojen sopivuutta juhlallemme. Lisäksi on ollut pakko pohtia hääjuhlamme yleistä tunnelmaa, eli sitä, mitä ja millä tavalla toteutettuna johlassamme voisi olla. Tietenkään näin aikaisessa vaiheessa mitään ei vielä lyödä lukkoon, mutta suunnitelmia on pakko olla.

Sanottakoon siis vielä, että tässä vaiheessa meidän häät on täysi salaisuus, josta ei vielä tiedä toistaiseksi kukaan muu kuin myö kaksi. Save the Date -kortit tulevat olemaan sukulaisillemme se hetki, jolloin heidät otetaan mukaan alkavaan hääodotukseen. Tai toivottavasti tämä on myös heille iloinen asia, ettei nyt mentäisi kenenkään joulua pilaamaan tällä ilmoituksellamme! Tarkoituksena olisi kuitenkin antaa rahalliselta arvoltaan olematon lahja, jonka kuitenkin toivomme olevan sukulaisillemme yhtä arvokas kuin mitä se on meille itsellemmekin. Onhan kyseessä kuitenkin yksi yhteisen elämämme tärkeimmistä päivistä.

Kaikki postauksen kuvat CC0-lisenssillä

Ei metallihäitä

Blogin nimi antaa ehkä ajatuksen jostain metallimusiikin kyllästämistä teemahäistä. Erilaiset teemahääthän ovat nykyisin ilmeisesti aika suosittuja, ja teemojahan riittää vaikka ja mihin: on historiallisia häitä, leffahäitä, videopelihäitä, naamiaisia, halloween- ja pääsiäsihäitä, you name it, we have it. Toki sen lisäksi on vielä ehkä tavanomaisemmat vuodenaikaan sidotut teemahäät (ehkä etenkin talvi/syyshäät) sekä klassinen vesi- tai meriteema.

Luonnonläheistä

Prinsessahäät linnassa

Iki-ihanat merenrantahäät

Vintage/keijuhäät

Meille oli tosiaan alusta alkaen selvää, että halutaan perinteikkäät ja tietyllä tapaa arvokkaat häät, vaikka halutaankin niihin metallimusiikkia vähän mausteeksi. Teemahäät oli meille alusta asti aika epäkiinnostava vaihtoehto, sillä meillä ei ole mitään tarvetta alleviivata sitä, että kuunnellaan raskasta musiikkia. Meillä on kotikin aika klassisen yksinkertaisesti sisustettu, meillä ei ole pääkalloja ja palavia kirkkoja sisustuselementteinä, eikä meillä ole mitään tarvetta käyttää mustaa, tai muita tummia värejä,  kaikkeen sisustukseen.

Sellainen näkyvä ja alleviivaava teemaeläminen ei ehkä ylipäätään ole meidän juttu. Meillä ehkä korostuu enemminkin se, että vaikka kunnellaankin "semmosta kauheaa musiikkia", niin ei myö silti olla tyypeinä mitenkään eriskummallisia tai varsinkaan kauheita: ei todellakaan olla sitä mieltä, että Saatana on ruhtinas ja kaikki kirkot sietää polttaa, ja mitä muita näitä heavymusiikkiin liittyviä kliseitä nyt on.. Että vaikka meidän musiikkimaku on mitä on, niin ollaan silti ihan yhtä tavallisia tyyppejä kuin kaikki muutkin (tai ollaan yhtä eriskummallisia kuin kaikki muutkin, ihan miten sen nyt tykkää ajatella).

Ennen kaikkea meille on tärkeää, että myös sellaiset ihmiset, jotka eivät ole millään lailla metalliskenessä mukana, voivat tulla meille kylään ja kokea oleonsa ihan mukavaksi. Ollaan molemmat aika ihmisläheisiä tyyppejä, ja ehkä sekin silloin osaltaan vaikuttaa myös siihen, kuinka paljon metalliskeneä haluaa näyttää ulospäin. Koska on täysin fakta, että sellaiset perus Maijat ja Matit suhtautuu ihan eri tavalla, jos päällä on reisitaskuhousut ja joku pääkallopaita, tai jos jalassa on vaan mustat farkut ja siihen yhistetty kauluspaita (been there, done that, trust me). Ja sama vaikutus on myös sisustuksella. Halutaan, että oltaisiin sellaisia tyyppejä, joita ei tarvii kadulla kauhistella, ja toisaalta, että meillä on koti, jossa kaikkien meidän kavereiden on hyvä olla.

Nätti asetelma, mutta tällasia ei valitettavasti meillä näy

Ja tää sama ajattelutapa tulee näkymään myös meidän häissä: ollaan molemmat aika lailla omien lähisukujemme ainoita metallipäitä, joten on ihan turha kuvitella, että vieraat viihtyisivät tilaisuudessa, jonka teema on synkkä ja taustamusiikki sitäkin synkempää. On sanomattakin selvää, että isolle osalle meidän sukulaisista ja ystävistä tällainen tila toisi enemmän kauhu- kuin hääfiiliksiä, mikä ei todellakaan ole meillä tavoitteena, päinvastoin.

Tässä ei näy meikäläisen tuleva hääposeeraus

Toki aina sanotaan, että häiden pitää olla parin itsensä näköiset, mikä on tietty aivan totta. Meidän näköiset häät ovat kuitenkin sellaiset, missä meille rakkaiden ja tärkeiden ihmisten on hyvä olla. Koska kun vieraat ovat rentoja ja nauttivat olostaan, silloin myös meidän on helppo keskittyä vaan fiilistelemään tunnelmaa. Monesti oon kuullut sanottavan, että vieraat tekevät juhlan, ja tämän ajatuksen varaan haluan myös hääjuhlan rakentaa.

Tämän postauksen kuvat ovat CC0-lisenssin kuvia.

Kaikkein vaikeinta on aloittaa

Kuten aikaisemmassa postauksessa oli puhetta, meidän oli tarkoitus viettä häitä jo aikaisemmin, mutta elämä heitti vähän kapuloita rattaisiin, ja juhlien suunnittelu siirtyi tulevaisuuteen. Jotain juttuja tuli kuitenkin jo silloin suunniteltua, joten tässä vaiheessa ei onneksi tarvitse ihan tyhjän päältä aloittaa.

Esimerkiksi yleistä ilmettä ja värimaailmaa oltiin ehditty jo miettiä. Samoin olimme päättäneet, että emme halua teemahäitä, vaikka kylläkin itsemme näköisen juhlan. Näin ollen esimerkiksi valtavat ja vaaleanpunaiset prinsessahäät oli meille ehdoton ei. Samoin meillä oli alustavaa näkemystä siitä, minkä kokoiset häät haluaisimme, ja jonkin verran oltiin hääpaikkaakin pohdittu. Muutoin kaikki oli vielä hyvin auki, eikä suunnitelmissa oltu ehditty paljoa Pinterestin selailua pidemmälle.

Nyt kun asian ääreen on palattu uudella tarmolla, on ollut helpottavaa, että pohjalla oli kuitenkin jotain, mistä jatkaa eteenpäin. Ainakin itsestä tuntui aikanaan todella vaikealta alkaa hahmotella häitä ilman mitään ajatusta siitä, mitä tai millaista haluaisi. Pinterestin ja erilaisten nettiartikkeleiden lukeminen oli aluksi todella vaikeaa, kun erilaisia vaihtoehtoja, tyylejä ja ideoita oli aivan valtavasti, ja monet niistä vaikuttivat ihan kivoilta. Voisi puhua runsauden pulasta ja valinnan vaikeudesta, etenkin, kun kuvissa moni asia voi näyttää todella nätiltä ja hurmaavalta, vaikka se ei olisikaan yhtään omaa tyyliä.

Oli yllättävän vaikeaa löytää kaikkien kivojen ideoiden keskeltä niitä, jotka todella puhuttelivat meitä, ja jotka kuvastaisivat myös meitä hääjuhlassa. Että inspiraatiokuvaa katsoessa tulee fiilis siitä, että tässä on meidän näköistä tunnelmaa: pelkkä nätti kuva ei riitä, sen pitää myös näyttää meiltä. Tämä oli alkuvaiheessa varmaan se vaikein osuus, sillä itse en ole sitä tyyppiä, joka on lapsesta saakkaa haaveillut häistä ja pohtinut kaiken jo 12-vuotiaana valmiiksi. Toisaalta, meille on myös alusta asti ollut tärkeää, että suhteessa asiat hoidetaan ja päätetään yhdessä, joten häidenkin on tarkoitus olla meidän yhteiset, ei pelkkä morsiamen prinsessapäivä.

Suurinpana erona aiempiin, alustaviin suunnitelmiin verrattuna onkin ollut juuri se, että nyt asian eteen ollaan tehty enemmän töitä yhdessä. Toki mie edelleen ehkä toimin moottorina koko projektille, mutta asioista keskustellaan ja päätetään kuitenkin yhdessä. Yritän kysyä sulhaselta mielipiteitä, ja toisaalta myös patistan (yleensä lempeästi) toista olemaan itsekin aktiivinen asian suhteen.


Kuitenkin itse olen se, joka lainaa kirjastosta hääoppaita (jep, olen näin old school, mutta nautin oikeiden kirjojen lukemisesta ja selailusta) ja selailee netistä aiheeseen liittyviä artikkeleita. Täytyy kyllä kehua noita hääkirjoja, niistä on ollut todella paljon apua näin alkuvaiheessa, kun aloittaa koko hääjuhlan pohtimista. Kaikki eivät toki kirjoja tykkä lukea, mutta itselleni ne ovat olleet hyvä työkalu ottaa hääjuhlan suunnittelun perusteet haltuun. Toki olen häissä ollut vieraana, mutta järjestäjänä toimin nyt ensimmäistä kertaa, joten kaikki apu on tarpeen. Oon itse tykännyt etenkin seuraavista kirjoista:

• Häät: onnistuneiden juhlien opas. Marja Bonn. Selkeä perusteos siitä, miten häiden suunnittelu etenee, eli mitä tehdään ja missä vaiheessa
• Siksi tahdot: hääkirja. Tiina-Emilia Kaunisto & Erika Voutilainen. Ajatuksia hääjuhlasta ja perinteistä, sekä avaa hauskasti historiaa häätraditioiden takana
• Hääleikkien helmiä. Kirsti Koivula. Kuten nimi kertoo, kyseinen kirja antaa ajautksia häiden ohjelmapuoleen. Etenkin meille tarpeellinen, sillä meille ei tule perinteiset tanssihäät, joten muulle ohjelmalle on tarvetta.

Näistä kirjoista olemme itse saaneet paljon ideoita ja ajatuksia sen suhteen, mitä omista häistämme haluamme: jotkut ideat tuntuvat aivan huippuhyviltä, toisita tulee ei missään nimessä -fiilis, ja molemmat vievät suunnittelua omalla tavallaan eteenpäin. Vaikka kaikki on tässä vaiheessa vielä aivan alkutaipaleella, tuntuu silti, että kirjojen lukemisen jälkeen on jo enenmmän perillä siitä, mitä itse häiltä haluaa. Ja toisaalta, nettiartikkeleita ja Pinterestiä selailemalla jumittuu helposti miettimään jotain pientä yksityiskohtaa, sen sijaan että laittaisi ensin suuret linjat kuntoon. Tässä kirjat ovat olleet kyllä suureksi avuksi.

Lähtökohdat: kuka menee ja kenen kanssa?

Meillä on takana kuusi vuotta yhdessä, joista 2 viimeisintä ollaan oltu kihloissa. Meidän oli tarkoitus viettää häitä jo aikaisemmin, mutta aina elämä ei mene ihan niin kuin suunnittelee.. Miulla on tapana sanoa, että elämä tapahtuu suunnitelmien ja todellisuuden välissä, ja ainakin näiden hääjuttujen suhteen se on mennyt juurikin näin. 

"Ei menny ku Strömsössä"

    -unknown

Joka tapauksessa, nyt alkaa elämäntilanne olla sellainen, että hääjutut ovat ajankohtaisia, ja oikeasti myös mahdollisia toteuttaa. Ja siksipä tässä nyt ollaan ja yritetään kovasti häitä suunnitella. 

Kyseessä on siis kahden metallipään yhteiselon virallistaminen hääjuhlalla. Jos metallipää on käsitteenä outo tai vieras, niin ei hätää, sanalla viitataan raskaan musiikin kuuntelijoihin (suora käännös englanninkielisestä sanasta "metalhead"). Miusta metallipää on niin täydellisen typerän kuuloinen sana, ja kuitenkin siinä on samalla jotain omituisen söpöä, joten pakkohan sitä nyt on vähintään itsestä käyttää. Metallipää on miusta miusta myös mukavan lupsakka sana. Ja toisaalta, kun kuuntelee kaikenlaista raskasta musiikkia aina Bloodbathista Mokomaan ja vaikka Amarantheen, on helpompi puhua itsestään metallimusiikin kuuntelijana (eli metallipäänä) kuin eritellä omaa musiikkimakua esim genrettäin.

Vaikka meillä raskaan musiikin äärellä kuunnellaan erilaisia kokoonpanoja laidasta laitaan, niin osataan myö olla myös musiikkirasistejakin: sellaiset artistit, jotka kaikki muut tietää, on meille ihan hepreaa. Tai ainakin miulle, kun en edes töissä altistu koskaan perinteiselle radiosoittomusalle. Toki jonkun hittibiisin kuulee aina väkisin, ja osa niistä on jopa ihan hauskoja (vaikka suurin osa ei iske sitten yhtään). Mutta kun meillä halutaan rentoutua ja nauttia hyvästä musasta, se on kyllä sieltä raskaammasta päästä genrevalikoimaa.

Musiikin ulkopuolella meidän elämään kuuluu videopelit, urheilu, koira, kaverit. Tällasia perusjuttuja. Meillä pelataan enemmän kuin katsotaan telkkaria, tosin jotain häähössötysohjelmia ois varmaan syytä alkaa seuraamaan? Löytyykö hääohjelmista edes mitään vinkkejä muuhun kuin ihaniin prinsessahäihin? Hmmm.. Peleihin ja pelailuun liittyy aika vahvasti myös kaverit, sillä aika usein meille tulee porukka jotain pelaamaan. Ja mitä liikuntaan tulee, meillä liikutaan, koska liikunnasta tulee hyvä fiilis (ja toki myös koiran takia on pakko olla aktiivinen). Häädiettejä siis tuskin tulee meidän haavalmisteluihin kuulumaan, koska meille liikkuminen on tietyllä tapaa elämäntapa, vaikkei nyt miltään fitness-lehden kansikuvamalleilta näytetäkään.

Ja vaikka meidän elämässä on muitakin juttuja, niin tietyllä tapaa tää metallimusiikki näkyy meidän elämässä jotenkin aika kokonaisvaltaisesti: ei meille tullut mieleenkään, että urheilu tai videopelit näkyisi meidän häissä jotenkin, mutta mustaa väriä sinne on ehdottomasti saatava! ❤