perjantai 28. syyskuuta 2018

Kaasot - check ja check

Kyllähän sitä nyt onnelliseksi tulee kun saa kaasoilta myöntävät vastaukset!

Eli, kaksi ihanaa, ihanaa ihmistä vastasi pyyntööni myöntävästi, ja lupautuivat samalla kestämään tätä häärumbaa miun kanssa kaksi vuotta. Oon todella onnellinen siitä, että pystyn nyt jakamaan tätä prosessia näiden tyyppien kanssa siihen asti, että otetaan sukulaisetkin menoon mukaan. Joni on ilmeisen helpottunut siitä, että nyt voin suunnata häähössötykseni muualle! Haha, no joo, vaikka tässä onkin totuuden siemen, on miun myös silti pakko sanoa, että Joni on ollut ihanan aktiivisesti tässä hommassa mukana (ja kestänyt miun ideatulvaa ihanasti).


Tyyppeinähän nää kaasot on toki miun mielestä molemmat aivan huippuja, ja ihanan hulppean tästä hommasta tekee se, ettei kumpikaan kaasoista ole ollut aikaisemmin suomalaisissa häissä! Onnistuin tekemään kaasovalintani harvinaisen kansainvälisessä hengessä, enkä edes tajunnut koko asiaa: miulle oli vaan tärkeää saada hyvät tyypit hommaan mukaan, ja rehellisyyden nimissä on sanottava, että en miettinyt tätä kansainvälisyysaspektia sekuntiakaan. Mutta en siltikään pidä kaasovalintojani mitenkään ongelmallisena - meidän häät eivät jo teemansakaan puolesta edusta (ehkä?) sitä tyypillisintä suomalaista kesähääunelmaa, joten on oikeastaan se ja sama, kuinka paljon kokemusta suomalaisista perinnehäistä kaasoilla on. Ja muutenkin ollan kyllä mietitty, että voitaisiin lainata ulkomaalaisia hääjuttuja ohjelmaan, esim amerikkalainen häävala-tapa saattaisi sopia osaksi meidän suunnitelmia.


Mutta, seuraava steppi onkin sitten järjestää kaasojen kanssa yhteistreffit, sillä kaasot eivät ole aiemmin tavanneet toisiaan. Molemmat ovat tulleet elämääni hyvin erilaisissa vaiheissa (ja ihan eri kontekstissa), eivätkä ole sitten missään illanistujaisissa tms saatuneet olemaan paikalla samaan aikaan - näillä välimatkoilla se ei kyllä ole mikään yllätys. Ja juurikin välimatkoista johtuen, tapaamisen järjestämiseen voi mennä hieman aikaa. Mutta hei, onhan tässä vielä melkein 2 vuotta ennen h-hetkeä, eli ei kiire eikä mikään! Right?

Tästä voikin siis päätellä, että viestintä meidän kolmen välillä tulee olemaan isolta osin sähköistä. Meidän suunnitelmiin se tosin riittää oikein hyvin, sillä tarkoituksena ei oo pitää mitään askartelurinkejä tms (elleivät nuo itse halua osallistua), vaan askartelut yritetään hoitaa Jonin kanssa kahdestaan. Mutta kun löydän kaupoista, kirppareilta, pinterestistä, mistä lie jonkin kivan idean, niin haluan voida jakaa sen kaasoille ja kysyä mielipiteitä jne.

Toki, joskus on myös nähtävä ihan face-to-face, ja etenkin "starttipalaveri" on ihan ehdoton, jotta kaasot pääsevät tutustumaan toisiinsa. Sen lisäksi toivon toki apuja etenkin mekko-ostoksille, ja polttarit nyt ovat varmaan näiden kahden suurin työpanos (sen lisäksi että kestävät meikäläistä koko tämän ajan!). Samoin haluasin kaiken tämän jälkeen pitää jonkinlaisen loppumiitin, vaikka se ehkä vähän jenkkityylistä onkin.

Mutta, nyt ei mietitä loppuja, nyt fiilistellään alkua! Kaasot messissä ja baana auki, just try and stop me!



Kaikki kuvat CC0-lisenssillä

2 kommenttia:

  1. Oi, vihkivalat... Mä todellakin haluaisin sellaiset - ja sulhanen ei _todellakaan_ halua. Joten hyväksyttävä se on, meille ei niitä tule. Toivottavasti teille tulee! Kompromissina minä pidän häissä sulhaselle puheen, mutta hän ei pidä puhetta minulle. Pääsen edes itse sanomaan juhlavieraiden kuullen ääneen niitä asioita, joita olisi voinut omaan vihkivalaankin kirjoittaa, vaikka en pääsekään kuulemaan toiselta vastaavia sanoja. Mutta minkäs teet, kun toinen ei kerta kaikkiaan halua olla huomion keskipisteenä ja vielä kaiken huipuksi puhua tunteistaan ison ihmisjoukon kuullen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, meille tulee kyllä vihkivalat :) Mutta ymmärrän kyllä puolisoasi ihan täysin, ei omia tunteita ole helppoa muuttaa sanoiksi ja vielä sanoa niitä vieraiden kuullen ääneen. Mutta onneksi hänelle tuo siun puhe on kuitenkin okei, ja uskon, että se kyllä tuo juhlaan ihanan, romanttisen lisän <3

      Ja ihan vaan ideana, jos valat kiinnostavat, niin voisitteko esimerkiksi kirjoittaa toisillenne valat kirjeen muotoon, ja antaa ne toisillenne luettavaksi esimerkiski huomenlahjoina? Näin tunteita ei tarvitsisi puhua ääneen, eikä jakaa "kaikelle kansalle", mutta saisitte kahden kesken ja intiimisti kuitenkin valat vaihdettua? En tiiä, kunhan vaan tuli mieleen :)

      Poista

Mitäs tuumaat?