maanantai 10. joulukuuta 2018

Unelmia: mekkosuunnitelmat uusiksi

Miun ei todellakaan pitänyt julkaista uutta mekkopostausta vähään aikaan. Mutta niinhän siinä sitten taas kävi, ettei homma mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Somen ihmemaailma algoritmeineen tarjosi nimittäin sellaisen artikkelin luettavaksi, että idea oli pakko laittaa jakoon saman tien!

Minähän siis kuvittelin, että unelmamekkoni olisi lyhyt, valkoinen ja siinä olisi säväys punaista ja mustaa mukana. Väärin. Kaikki väärin. Jos voittaisin lotossa päävoiton (eli jos budjetti olisi rajaton ja kaikki mahdollista), miun mekko ei todellakaan muistuittaisi äsken kuvailtua. Selailin nimittäin tuossa viikonloppuna aivan tavalliseen tapaan somea sen kummemmin miettimättä, kun facebook tarjosi luettavaksi artikkelia, josta joku tuttavani oli tykännyt tms (en kiinnittänyt asiaan sen enempää huomiota). Eikä mitä tahansa nettilehden artikkelia, vaan todellista hääpuku-unelmaa!


Kyseessä siis tämä artikkeli. Itse tekstiä ei tarvitse lukea, jotta tämä postaus olisi ymmärrettävä, mutta kuvat suosittelen kyllä tsekkaamaan! Niille, jotka eivät artikkelia ehdi/jaksa lukea, kerrottakoon lyhyesti, että kyseessä on siis ruotsalaisen taideseppämestarin metallista itselleen takomalla valmistama hääpuku (on siitä toki kankainen helma, mutta yläosa on täysin metallinen). Siis hääpuku. Levymetallista. Takomalla.

Oon pahoillani etten saa tähän jaettua tuossa artikkelissa olevia kuvia (lue: olen liian laiska kyselläkseni kuvien omistajalta, että saanko liittää kuvat osaksi blogipostausta, varsinkin, kun jokaisen artikkelin kuvan on ottanut eri henkilö). Mutta, jos artikkelin avaatte, niin katsokaa hetki noita yksityiskohtia ja koko yleisilmettä! Mie oon aivan myyty tälle idealle. Taotut metallilevyt ja kevyt "silmukkapanssari" toimivat ihan mielettömän kauniisti yhteen, ja taotut yksityiskohdat (ja massiivinen metalliriipus kaulassa) kruunaavat puvun.


Sanokaa vain hulluksi, mutta tää on heittämällä upein hääpuku, mitä olen koskaan nähnyt. Idea on kerta kaikkiaan lumoava, ja lopputulos mielettömän kaunis! Tykkään levyosissa näkyvästä sepän kädenjäljestä, ja tykkään ihan mielettömästi siitä miten vahva ja puhutteleva tuo puku on: se ei ole "vain" kaunis, se on sitä ja vielä vähän enemmän.

(toki, ymmärrän senkin, että jos oma ideaalimekko on hulmuava kermakakku-unelma, niin tää puku ei varmaan puhuttele yhtään)

Eli, eikun lottokuponki vetämään, ja kun (huom, kun...) päävoitto napsahtaa kohdalle, niin meikäläinen matkaakin sitten Ruotsin puolelle mekko-ostoksille! "Jos haaveet ois totta, ne kauniita ois" sanailee suomirockin klassikkonimi Maija Vilkumaa. Eipä siitä voi olla kuin samaa mieltä.

Postauksen kuvat
CC0-lisenssillä.

2 kommenttia:

  1. Tuo haarniskahääpuku on kyllä upea! Pieni fantasiafriikkini hyrisee tyytyväisenä. Yläosan panssarissa on kauniin sulava muotoilu ja ring mail (mitäköhän se on suomeksi: rengaspanssari?) yhdistää sopivasti panssarin ja kankaan kokonaisuudeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on kyllä aivan mieletön! Ja juurikin tuo mitä sanoit, että puku on kaunis kokonaisuus, jossa kaikki toimii yhteen. Ja mitä terminologiaan tulee, itsekin olen yleensä puhunut rengaspanssareista, mutta artikkelin kirjoittaja käytti silmukkapanssari-sanaa. En tiedä, kumpi on ns. virallinen termi (vai molemmat), ja onko sanojen välillä mitään eroa. Ehkä rengaspanssari on tehty metallirenkaista, ja sillä on oikeasti suojaava funktio, kun taas silmukkapanssarin ohuet silmukat eivät välttämättä paljoa suojaa (mutta näyttävät hyvältä)? :D

      Poista

Mitäs tuumaat?