lauantai 21. joulukuuta 2019

Unelmia: polttarit

Edellisessä postauksessa tuli käytyä läpi meidän polttareihin liittyviä käytännönjärjestelyjä, ja nyt ajattelinkin purkaa vähän auki meidän molempien unelmapolttareita, sillä halusin päästä pitkästä aikaa unelmoimaan. Kuten jo tuossa edeltävässä postauksessa kävi ilmi, meillä on Jonin kanssa hieman erilaiset toiveet ja ajatukset polttareihin liittyen, ja nyt sitten pureudutaan tarkemmin siihen, mitä polttareilta haetaan ja toivotaan. Suosittelen tsekkaamaan tuon aiemman postauksen aluksi alta pois, niin tässä postauksessa mukana pysyminen hieman helpottuu.

Aloitetaan jollain yhteisillä jutuilla, kuten saunalla - molemmat nimittäin arvostaisivat mahdollisuutta saunoa osana polttareita. Jonille se nyt on vaan paras paikka maailmassa, ja itse puolestani tykkään vanhaan, suomalaiseen morsiussaunakulttuuriin liittyvästä taikauskosta ja rituaalisuudesta. Toki, en ehkä koe tarvitsevani hedelmällisyysriittejä (tuntuu kevyesti ristiriitaiselta käyttää ehkäisyä ja vastaanottaa hedelmällisyystaikoja yhtä aikaa..), enkä välttämättä koe tarpeelliseksi kirmata alasti saunan ympäri, mutta muutoin tykkään monista morsiussaunaan liittyvistä tavoista. Suomalaisessa saunakulttuurissa on paljon ihanaa arkirealismia avioliittoon liittyen, ja esimerkiksi havujen päälle istuttaminen on aivan mahtava tapa muistuttaa häähuumassa kulkevaa ihmistä siitä, ettei se päivä aina paista yhteisessä elämässä. Jotain se paljon puhuttu vanha kansa tosiaan tiesi.


Toinen meille molemmille yhteinen juttu on puolestaan se, ettei meistä Jonin kanssa kumpikaan kaipaa minkään valtakunnan nolaamista osaksi polttareita. Jonkun toisen mielestä on ehkä siisteintä ikinä heilua kaupungilla jossain (nolossa) asussa ja suorittaa jotain tehtäviä, mutta tää ei meistä kumpaakaan kiinnosta yhtään. Samaan kategoriaan menee kortsujen myymiset, ilmaisten juomien kerjäämiset ja muut oman elämän tähtihetket. Ja varsinkin, kun yhteistä elämää on tässä jo useampi vuosi eletty, niin esimerkiksi joidenkin "hääyövinkkien" kysely tuntemattomilta tuntuu suoraan sanottuna aika turhalta.

Meistä ei kumpikaan myöskään kaipaa mitään kovinkaan ekstraa (ja kallista) ohjelmanumeroa tai sirkushuveja polttareihin, vaan enemmin halutaan panostaa hyvään fiilikseen koko polttariporukan kesken. Molemmille on myös tärkeää, että polttariohjelma on kaikille yhteistä, eikä hommaa järjestetä siten, että vain polttarisankari yksin suorittaa jotain tehtäviä. Omassa etäisessä tuttavapiirissä on esimerkiksi järjestetty polttarit siten, että tulevalle morsiamelle ostettiin pullo kuohuvaa ja useamman tunnin kestävä hemmottelupaketti, jonka aikana muu polttariseurue veti lärvit lähibaarissa. En voisi itselleni kuvitella hirveämpää polttaripäivää: ensin vietät päivän yksin, ja päivä päättyy lopulta seurueesi ollessa aivan tuiskeessa, kun itse olet lähes vesiselvä...apua.

Tästä syystä meistä molemmat juhlivat mieluummin siten, että porukka toimii polttareiden aikana yhdessä. Tietenkään ei tarvitse olla koko ajan kuin paita ja peppu, mutta meille polttareiden idea on viettää aikaa yhdessä. Joni intohimoisena pelaajana toki toivoo, että polttareissa olisi jotain pelihenkistä mukana. Jos polttareissa on mukana jotain, missä voi kerätä pisteitä tai voittaa jotain, niin Joni on tyytyväinen. Jonille ns. parasta hupia ovat esimerkiksi erilaiset mökkiolympialaiset, joissa saa kisata monessa lajissa pisteitä keräten. Ja toki, mitä pidempään mittelöt kestävät, sen hauskempaa vain on (voinkin siis rehellisyyden nimissä myöntää, että allekirjoittaneen kisakunto ei ole lähelläkään sitä, mitä se tuolla peliharrastajalla tuntuu olevan!).


Itse olen ehkä ihmisenä sen verran introvertti, että tuppaan nauttimaan enemmän vähän rauhallisemmasta menosta: hyvää ruokaa ja viiniä hyvässä seurassa - tän tyyppiset jutut tekee miut onnelliseksi. Toki miekin arvostan sitä, että polttareissa on jotain ohjelmaa, mutta miun mielestä lähes ilmaiset DIY-ideat on aivan yhtä hyviä kuin jotkin tankotanssitunnit ja vastaavat. Hyvä ei tarkoita kallista, eikä rahalla aina saa parasta.

Yhtenä isoinpana erona meidän kahden polttaritoiveissa oon pannut merkille sen, että itse kaipaan polttareihin juurikin hää/parisuhdeaiheista sisältöä, kun tämä taas tuntuu miesten polttaritoiveista (ainakin usein?) puuttuvan. Näin ollen myös Jonin ensisijaiset toiveet olivat hulppeassa yhdessäolossa ja puuhastelussa kavereiden kanssa, kun taas itse ehdottomasti kaipaan jotain häähöttöä myös polttareihin, oli kyseessä sitten "kuinka hyvin tunnet puolisosi" -tyyliset tietovisat tai vaikka entisten ihastusten nimien polttaminen poroksi. Eli siinä missä Jonille polttariohjelma saa herran itsensä puolesta olla häistä vapaata, niin itse kaipaan ehdottomasti jotain häähömppää mukaan polttareihin (koska miten muuten ne erottaa perus illanistujaisista?).


Samoin kuin polttarien keston, niin myös ohjelman suhteen tupataan molemmat kallistumaan siihen suuntaan, että laatu korvaa määrän. Näin ollen toivotaan mieluummin panostusta pariin kivaan ideaan, kuin koko päivän täydeltä mielettömän aikataulutettua menemistä. Joni on esimerkiksi ottanut osaa polttareihin, joissa kiidettiin koko viikonloppu kaupingista toiseen useiden kohteiden läpi: vaikka polttariviikonloppu olikin silloisen juhlakalun tyyliin sopiva, ei tällainen ohjelma- ja matkustustykitys ole ihan sitä mitä Joni itselleen toivoo. Enkä välttis toivoisi itsekään. Toki, ei niitä polttareita ole kotonakaan tarkoitus viettää, mutta en myöskään ole sitä ihmistyyppiä, jonka parhaat hetket kuluvat autossa kohteesta toiseen istuen.

Mutta, kuten näissä unelmointipostauksissa on usein tullut sanottua, jokainen järjestää häänsä ja juhlansa juuri siten kuten itse tykkää. Nämä postaukset eivät arvota yhtään mitään eikä näiden tarkoitus ole lytätä yhtään ketään taikka mitään. Jos omat unelmapolttarisi ovat täysin päinvastaiset (ja meidän ideat kuulostavat kuolettavan tylsiltä) niin hienoa, pidä omasta jutustasi tiukasti kiinni - sillä tavoin meistä jokainen pääsee juhlimaan juuri siihen tyyliin kuin itselle parhaiten sopii. Ja se on ainakin omasta mielestäni häissä se kaikista tärkein juttu: uskollisuus omalle tyylille ja intuitiolle.

Nyt on kuitenkin aika kiinnittää katse jouluun ja vuoden vaihteeseen, ja toivotankin tässä yhteydess teille lukijoille jo ihanaa joulun aikaa! ❤ Ja jos sie puolestaan haluat jakaa joulumieltä niin miulle kuin muillekin huipuille hääblogeille, voit tehdä sen ehdottamalla suosikkiblogejasi mukaan Vuoden hääblogit 2020 -äänestykseen tämän linkin kautta. Laitetaan hyvä kiertämään, niin miekin tein nimeämällä omat suosikkini!


Postauksen kuvat CC0,
poslukien viimeinen kuva.

lauantai 14. joulukuuta 2019

Polttarisuunnitelmia ja käytännön juttuja

Polttarit, yksi kaasojen ja bestmanien suurimmista tehtävistä häihin liittyen? Tai vähintäänkin sellainen häätraditio, jolla on hyvinkin pitkät perinteet, vaikkei polttareista ollakaan aina sillä nimellä puhuttu. Mutta osa häävalmisteluja tämäkin riitti on ollut, ennen vanhaan ehkä jopa tärkeämpänä kuin nykyisin.



Myös meillä pitäydytään kiinni tässä häävalmisteluklassikossa, ja ylläpidetään siten juhlatraditiota omalta osaltamme. Vaikka toki välillä mietin, että tarvitseeko tällaisen pidemmän yhteisen taipaleen jälkeen vielä erillistä valmistelua "uuteen elämänvaiheeseen", kun ollaan kuitenkin jo vuosikausia eletty yhteistä elämää ja taloutta. Kun meillähän häät muuttavat lähinnä meidän juridisen statuksen kaiken muun pysyessä lähes ennallaan, ja tässä yli seitsemän yhteisen vuoden jälkeen elämä on asettunut melko vakaasti uomiinsa niin iloissa kuin suruissakin. Joten, tarvitaanko myö todella tällaista "valmisteluriittiä" avioliittoon ja yhteiseen elämään, kun vähän turhankin paljon on jo tullut nähtyä ja koettua?

Ja kuitenkin samalla ajatus siitä, että häätohinasta pääsisi myös hetkeksi irtautumaan omiin polttareihin tuntuu kyllä houkuttelevalta - kun järjestät pari vuotta juhlia itsellesi, tuntuu aika luksukselta päästä juhliin, jotka joku muu on suunnitellut sinulle. Ja parasta, niiden juhlien eteen ei itse tarvitse tehdä yhtään mitään, senkus ilmestyy paikalle ja nauttii! Lisäksi meillä on ainakin superinnokkaat kaasot ja bestmanit polttareita järjestelemässä, joten se heidän intonsa toki tarttuu myös meihin. Molempien polttareihin liittyen on jo kyselty vähän sitä sun tätä, mikä toki ilahduttaa. Ja ennen kaikkea on oikeasti kiva, että häätiimi ottaa aktiivisesti roolia tässä hommassa, eikä polttareita tarvitse tosiaan stressata. Näissä häissä kun on itsessäänkin jo puurtamista ihan tarpeeksi.



Meille tulee myös perinteikkäästi erilliset polttarit ja ajateltiin hoitaa polttarijärjestelyt siten, että mie toimin bestmanin apuna (tarvittaessa) Jonin polttarijärjestelyihin liittyen, ja Joni puolestaan operoi miun polttareita kaasojen apukäsinä tarpeen tullen. Tällä tavoin pyritään rajaamaan itse polttarisankari mahdollisimman tehokkaasti ulos omia juhliaan koskevasta järjestelystä. Ja jos häätiimiläisillä tulee jotain kysymyksiä polttareihin liittyen, koski se sitten vieraslistaa tai ohjelmaa, niin puoliso hoitaa tarvittaessa utelun itse juhlan sankarilta. Meidän on myös huomattavasti helpompaa urkkia jotain pikkutietoja suoraan toisiltamme, koska meillä on esimerkiksi suora pääsy toistemme puhelimiin (ja ei, vaikka tiedämmekin toistemme puhelinten avauskoodit, niin ei myö nyt sentään verkkopankkitunnuksia jaeta).

Isommat asiat ollaan toki puhuttu ihan suoraan ja face-to-face: millaista ohjelmaa, kuinka pitkät pippalot, ketä kutsutaan mukaan, ehdottomat no-go -jutut jne. Ja näitä tietoja ja ideoita jaetaan sitten tarpeen mukaan häätiimiäisille eteenpäin suunnittelun suuntaviivoiksi. Meistä kumpikaan ei ole ainakaan tällä hetkellä isojen juhlien perään, eikä kumpaakaan innosta juhlia raivokkaasti päiväkausia. Meillä toivotaan siis pisimmillään viikonlopun mittaisia polttareita, eikä kumpaakaan kiinnosta lainkaan mitkään pidennetyt viikonloput tai varsinkaan viikkojen mittaiset polttarit. Laatu korvaa määrän, tässäkin asiassa.

Samoin ollaan ainakin yhdessä asiassa aika perinteikkään suomalaisia, sillä tykättäisiin molemmat saunoa polttareiden yhteydessä. Meille molemmille sauna on nimittäin yksi parhaista paikoista maailmassa, joten luonnollisesti sinne haluaa päästä myös polttareissaan. Mutta muutoin meidän polttaritoiveet sitten tuppaavatkin vähän eroamaan toisistaan, Jonin viihtyessä vähän kosteammissakin juhlissa, kun mie taas tykkään huomattavasti hillitymmästä menosta.



Miusta olisi nimittäin tavallaan ollut ihanaa pistää (tässäkin asiassa) vähän perinteille kampoihin ja järjestää ainakin osittain yhteiset polttarit. Varsinkin, kun meidän kaveripiirikin on todella yhteinäinen. Nyt kun kävin miettimään, niin aika vähän meillä on vaan sellaisia ns. omia kavereita, joita toinen ei olisi koskaan nähnyt... Toki aina joku uusi ihminen aina välillä ilmestyy elämään, mutta usein jossain illanistujaisissa tai kissanristiäisissä nää ihmiset sitten tulevat tutuksi myös puolisolle. Mutta kuten sanottu, meidän yhteiset polttarikäsitykset rajautuu lähinnä siihen saunomiseen, joten mukavasti ja hyvässä hengessä soljuvan juhlinnan onnistumiseksi on ehkä parempi, että juhlitaan suosiolla erikseen.

Sen verran on tosiaan tiedossa, ettö polttarisuunnittelu on molempien juhlien osalta alkanut, ja nyt sitten vain odotellaan, että mitä, missä ja milloin alkaa tapahtua. Sen verran ollaan häätiimiläisille sanottu, että halutaan polttareiden olevan viimeistään kesäkuun alkupuolella, koska häiden alla on kiva saada keskittyä ihan vaan lähestyviin juhliin. Mutta muutoin tiimiläisillä on hyvin vapaat kädet tähän hommaan. Tuun avaamaan polttaritoiveita ja ajatuksia vielä lähempänä tarkemmin, onko jotain mitä haluisitte erityisesti tietää polttarijuttuihin liittyen?


Kuvat CC0-lisenssillä.

maanantai 2. joulukuuta 2019

Häämekon teettäminen

Edellisessä postauksessa ehdinkin jo hieman avaamaan sitä iloa, jota tunnen siitä, kun häämekkoasiat ovat viimein järjestyksessä. En ole jotenkin onnistunut tänne blogin puolelle mekkoasiaan liittyviä fiiliksiä avamaan tässä matkan varrella, ja jotenkin tuntuu siltä, että nyt kun asiat ovat järjestyksessä, on matkan aikana kertyneitä fiiliksiä helpompi muuttaa sanoiksi.

Miehän kävin tosiaan kahdessa paikassa sovittelemassa mekkoja, Kuopiossa ja Jyväskylässä. Myös Joensuusta löytyy pukuliike, mutta heillä ei ole lyhyitä mekkoja myymälässä laisinkaan, joten Joen Juhla-asu jäi siksi kokonaan laskuista pois. Entisessä kotikaupungissa Lappeenrannassa ei myöskään ole enää yhtään hääpukuliikettä. Miulle oli myös alusta asti selvää, että en haluaisi reissata ympäri Suomen pukua etsimässä (varsinkin kun niitä lyhyitä pukuja tuntuu kaikkialla olevan melko vähän...ei ole mitään järkeä matkustaa puolta Suomea, että saa sovittaa jotain yksittäistä pukua). Ja ihan jo muutenkin, toivoin heti hääsuunnittelun alettua, että pystyisin hyödyntämään mahdollisimman paljon paikallista osaamista. Ja vaikkei Jyväskylä tai Kuopio nyt ihan kotikylä olekaan, ovat ne kuitenkin paljon lähempänä kuin esimerkiksi Helsinki. Ihan älyttömän paljon lähempänä. Eli melkein jo naapurissa.


Eikä mekkopäätöstä lopulta tehty maantieteellinen lokaatio mielessä, vaan toki päätöstä puoltaa lopulta ihan muut asiat. Vaikka kävinkin siis parissa paikassa mekkoja katsomassa, ei niistä kummastakaan löytynyt sitä unelmamekkoa. Kuopion Zazabellassa käydessäni miulle tarjottiin vaihtoehdoksi heidän oman mallistonsa eri mekkojen yhdistelemistä, eli olisin voinut poimia yläosan, helman ja kaikki toivomani ominaisuudet heidän olemassa olevista malleistaan, ja näin yhdisteltynä saada ns. toiveideni mukaisen mix-and-match -mekon. Kuulostaa äkkiseltään ihan täydelliseltä, ja miullekin katsottiin eri mekoista miun toivetta vastaava kokonaisuus, johon olin ajatuksen tasolla aluksi ihan tyytyväinenkin.

Kun kuitenkin aikaa hieman kului ja järki alkoi huudella innostuksen alta, tajusin, ettei minun rohkeuteni riitä tilaamaan tällaista mix-and-match -mekkoa, joka pitää ensin ostaa, ja vasta sen jälkeen sitä on mahdollista sovittaa. Tämä on ehkä kankaita ja mekkoja ymmärtävälle asiakkaalle ihan passeli ratkaisu, mutta itse kun en asiasta mitään ymmärrä, niin pienen pohdiskelun jälkeen tyrmäsin vaihtoehdon itselleni toimimattomana. Suurin huolenaiheeni oli, että saattaisin mallikuvien pohjalta tilata jotain, mikä toki kuvassa näyttää hyvältä, mutta josta en itselläni sitten tykkääkään. Hääpukuja kun yleensä kuvissa esittelevät pitkät ja hoikat ihmiset, joilloin se, mikä näyttää 175cm pitkällä ihmisellä hyvältä, näyttää luultavasti kaltaiseni vaahtosammuttimen päällä melkoisen epäsuhtaiselta. Ja toisaalta, hienosta mainoskuvasta on ihan mahdoton arvioida esimerkiksi kankaan tuntua tai sen painoa (ellei tosiaan tiedä näistä asioista jotain jo ennestään).

Näin ollen totesin, että miun kaltaiselle ihmiselle tällainen mix-and-match -mekko on miltei sama asia kuin ostaa sika säkissä. Jotenpa kokemusta viisaampana totesin, että haluan nähdä ja tuntea mekon päälläni ennen ostopäätöstä, ja keskustella juuri siitä mekosta yhdessä ammattilaisen kanssa. Tästä onkin sitten enää ajatuksen mittainen matka hääpuvun teettämisestä, eikä siihen tosiaan tarvittu kuin yhdet häämessut, jolloin se ajatus pääsi valloilleen: näin Johannan tekemiä upeita mekkoja, ihastuin niiden rohkeaan ja erilaiseen esitystyyliin, ja päädyin vaihtamaan ajatuksia messuilla Johannan kanssa.



Pyysin siis Johannaa ompelemaan häämekkoni ihan alusta alkaen. Viime viikolla myös juteltiin Johannan kanssa puhelimessa mekkoasioista (koska messuhulina ei ole tällaiselle keskustelulle se otollisin paikka, ja sähköposti puolestaan hieman kömpelö), ja viimeistään tämän puhelun aikana koin saavuttavani mekkoasioiden suhteen mielenrauhan. Johannan kanssa toki treffataan vielä erikseen suunnittelun merkeissä, mutta jo tämän puhelun pohjalta kaikki mekkoon liittyvät huolet väistyivät innostuksen alle. Nyt on helppo luottaa siihen, että mekko istuu hyvin myös vaahtosammuttimelle (eikä vain mallikuvan pitkälle mallille), ja tekee juuri niitä asioita mitä haluankin mekon tekevän.

Ja, kun näitä mekkohuolia on matkan aikana ehtinyt hieman kertyä, on puvun teetättämisessä yksi kertakaikkisen loistelias etu ostopukuun verrattuna: suunnittelupalaverin keskustelujen pohjalta tehdään koevedos (protomalli)! Eli, sanoitan toiveeni suunnittelupalaverissa, mekosta tehdään sovitettava "koevedos", ja koevedosta sovittaessa näen saman tien, olenko osannut sanoittaa toiveeni oikein (tai onko se, mitä luulen tässä vaiheessa haluavani täysin totta). Ja tämä on miusta yksi ehdottomasti parhaita puolia mekon teetättämisessä.

Miun on nimittäin pakko myöntää, että olen joissain jutuissa omien vaatteideni suhteen ihan mielettömän tarkka, ja esimerkiski mekko-/hameasioissa oon todella tarkka siitä, että helma ei ala senttiäkään liian ylhäältä. Miulla on nimittäin (lyhyestä kokonaispituudestani huolimatta) suhteessa pitkät jalat, joita aion vielä häissä korkokengillä pidentää. Ja jos näihin suunnitelmiin yhdistää esimerkiksi mekon, jonka helma lähtisi sentinkin liian ylhäältä (ja saisi selän näyttämään lyhyemmältä) niin ajattelisin luultavasti koko päivän näyttäväni pikkulapsen piirtämältä pääjalkaiselta.


Pääjalkainen, eli hahmo, jolla on pää ja
jalat, mutta ei lainkaan vartaloa

Joten, protomallin avulla pystyn heti alusta alkaen sanoittamaan fiiliksiäni mekkoon liittyen siten, että ammattilainen pystyy ajatukseni ja toiveeni sitten sanoittamaan. Ja toki tarvittaessa tuomaan esiin myös vaihtoehtoisia ratkaisuja tai näkökulmia: en nimittäin ole mikään vaatesuunnittelun ammattilainen, enkä väitä tietäväni, mikä minulle sopii ehdottomasti parhaiten. Toki tiedän mistä pidän ja miltä toivon näyttäväni, mutta miusta on ihanaa, että voin myös yhdessä ammattilaisen kanssa keskustella erilaisista vaihtoehdoista ja mahdollisuuksista, sillä kuuntelen ja opin mielelläni muilta.

Nyt tässä vaiheessa tuntuukin hieman hassulta, että en alusta alkaen vain lähtenyt teetättämään itselleni mieleistä pukua. Varsinkin, kun oli alusta asti selvää, että lyhyitä pukuja on tarjolla varsin vähän, ja rock-henkisiä pukuja vielä vähemmän. Noh, tekemällä oppii. Oon aikaisemminkin täällä blogin puolella puhunut siitä, miten hääprosessin aikana on mahdollista tutustua itseensä ihan uudella tavalla ja oppia itsestään uutta, ja koen kaiken tän mekkopohdinnan jälkeen päässeni taas vähän enemmän sinuiksi omien toimintatapojeni kanssa.


Postauksen kuvat
CC0-lisenssillä.

sunnuntai 24. marraskuuta 2019

Viikko sitten työn alla, nyt hoidossa

Edellisessä postauksessa pääsinkin jo avaamaan sitä, miten meillä ei olla viime aikoina tehty häiden eteen oikeastaan yhtään mitään. Nyt on sitten enemmän kuin hyvä hetki alkaa hieman kirimään umpeen tuota meidän to-do -listaa. Mikään hengenhätähän tässä ei nyt varsinaisesti ole, mutta silti on hyvä pitää kiinni suunnitellusta aikataulusta. Ja toisaalta on myös ihana päästä taas häätohinan äärelle. Jotenkin miulle itselleni häiden parissa puuhailu on enimmäkseen ihana piristysruiske arjen keskellä, vaikka toki kiireen ja epävarmuuden keskellä myös negatiiviset fiilikset nousevat pintaan. Suurin painoarvo on kuitenkin kaikella sillä ilolla ja innostuksella, jota häiden suunnittelu arkeen tuo.


Ihan ensimmäiseksi tällä viikolla alkoi yhteydenotto vähän sinne sun tänne. Esimerkiksi vihdoin ja viimein saatiin otettua yhteyttä Etelä-Karjalan käräjäoikeuteen vihkimisjärjestelyihin liittyen, kun meillähän oli maistraatin kanssa pienimuotoisia kommunikaatiohaasteita (joista voit lukea lisää täältä). Vinkki käräjäoikeuden lähestymiseen tuli juurikin tämän blogin kautta, joten miljoonat kiitokset niille ihanille ihmisille, jotka käräjäoikeuden toimivuudesta ja hyvästä palvelusta meille kerroitte! Vaikka tiedettiinkin, että myös käräjäoikeuden kautta voi siviilivihkimisen järjestää, niin ei varmaan ilman näitä vinkkauksia oltaisi itse uskallettu ottaa sinne päin yhteyttä...jostain syystä meille käräjäoikeus vaikutti jotenkin pelottavalta taholta lähestyä (no kehtaako sitä nyt ihan käräjäoikeutta tällaisella asialla lähestyä...). Ilman teidän muiden positiivisia kokemuksia hakkaisin varmaan vieläkin päätä seinään maistraatin kanssa.

Mutta nyt voidaan onneksi hyvillä mielin sanoa, että meille järjestyy vihkiaika käräjäoikeuden kautta ❤ Ihan tosta noin vaan. Laitoin yhden sähköpostiviestin, ja homma oli siinä. Ei mitään ähkimistä tai empimistä, meille tuli sieltä parissa päivässä kohtelias vastaus, jossa todettiin asian järjestyvän ilman mitään haasteita. Toki myö ei vielä tiedetä kuka meidät vihkii, eikä meillä itse asiassa ole paikkakaan vielä ihan selvillä (virkapaikalla vai sen ulkopuolella, kas siinä pulma), mutta se tiedetään, että joku meidät vihkii ensi kesänä juuri meidän vuosipäivänä.


Samoin oon nyt viestitellyt hääpukuasioita eteenpäin, ja päätynyt teettämään itselleni puvun jyväskyläläisellä Johanna Paatolalla (tutustu ompelimoon täältä).  Tutustuin Johannan pukuihin Jyväskylän häämessuilla viime kuussa, ja ihastuin hänen näytöspukuihinsa ihan kertaheitolla. Miulle tulikin siitä sellainen tunne, että tällaiselta tekijältä haluaisin myös hääpukuni, ja tässä sitä nyt mennään. Toki olen hieman harmissani siitä, että tässä joutuu/pääsee nyt reissaamaan Joensuu-Jyväskylä -väliä muutaman ekstareissun verran, mutta toisaalta, tällä tavoin miun on mahdollista saada just sellainen puku mistä tykkään.

Olen käynyt paristi sovittamassa pukuja niin Kuopiossa Zazabellassa kuin Jyväskylän Wedding Garagellakin, mutta näistä ei miulle unelmamekkoa löytynyt. Zazabellasta olisi ollut myös mahdollista kasata haaveiden mukainen mekko yhdistelemällä eri mekkoja keskenään (helma tästä, yläosa tuosta, pitsi kolmannesta jne), mutta en suoraan sanottuna ole riittävän rohkea siihen, että ostaisin puvun ilman, että voin sitä sovittaa ennen ostopäätöstä. Siksi tuntuu miulle sopivammalta kääntyä ammattilaisen puoleen, ja saada kerralla sellainen puku, jonka haluan. Tulen toki kertomaan puvun teettämisen etenemisestä täällä blogin puolella sitä mukaa, kun kerrottavaa sitten tulevaisuudessa on. Ja varmaan tästä teettämiseen päätymisestäkin olisi syytä tehdä vielä jonkinlainen asiaa avaava postaus?


Näiden ohella onkin seuraavaksi syytä kiinnittää erityisesti huomiota askartelujuttujen etenemiseen. Muutamia kokeiluversioita ollaan ehditty jo työstää yhteen jos toiseenkin hääjuttuun liittyen, joten nyt olisi aika ostaa lopulliset tarvikkeet ja alkaa hiomaan esimerkiksi hääkutsujen sanamuotoja (kutsuihin kun tarvitaan muutama sana enemmän kuin mitä Save the Date -kortteihin). Lisäksi olen itse puuhaillut muutaman koristeidean parissa, joita en nyt kuitenkaan tässä lähde sen enempää avaamaan. Näätte sitten jossain vaiheessa.

Vaikka viikko onkin ollut mielettömän tapahtumarikas niin hyvässä kuin pahassa, niin silti on ihana näin sunnuntai-iltana todeta, että asioita on saatu vietyä eteenpäin. Tää on oikeesti niin hyvä fiilis!
Postauksen kuvat
CC0-lisenssillä.

sunnuntai 17. marraskuuta 2019

Hääsuunnittelun suurin este on elämä

Järkyttävän pitkältä ja omalla kohdallani jopa melko surulliselta tuntunut blogihiljaisuus tulee vihdoin ja viimein päätökseensä. Surullista tässä hiljaisuudessa on ollut se, ettei miulla ole ollut oikeasti aikaa tai jaksamista blogille, puhumattakaan hääjutuille (tai oikeastaan edes omalle elämälle) tässä parin viime viikon aikana. Tästä kaikesta saamme kiittää töitä, opintoja ja ennen kaikkea harjoittelua - näiden kolmen yhdistelmässä ei nimittäin paljoa mitään muuta sitten tehdäkään. Ja sekös häähössöttäjää kiukuttaa.



Nyt on kuitenkin vihdoin ja viimein aikaa orientoitua takaisin myös itselle tärkeisiin juttuihin ja kääntää ajankäyttötilanne taas oikein päin, kiitos harjoittelun päättymisen. Tämä tarkoittaa toki omalla kohdallani paluuta häiden järjestämisen äärelle. Sillä vaikka oonkin paljon täällä blogissakin puhunut siitä, että meillä häitä järjestetään yhdessä, on vetovastuu suunnitteluprosessin etenemisestä enemmän miun harteilla. Ja kun miulla ei ole aikaa viedä hommaa eteenpäin, alkaa tahti hidastua merkittävästi. En voi sanoa, etteikö Joni olisi tässä parin viikon aikana tehnyt mitään häiden eteen, mutta kyllähän tää tahti tässä myös hieman kiristyy, kunhan mie pääsen taas käyntiin!

Mutta, koska viime aikoina ei tosiaan ole ollut juuri minkäänlaista progressiota hääjuttujen suhteen, ajattelin, että puran vähän fiiliksiä juurikin tähän asioiden etenemättömyyteen liittyen. Koska kuten otsikkokin kertoo, miun (tämänhetkinen) fiilis tuppaa olemaan se, että elämä itsessään on hääsuunnitelmien suurin este ja hidaste.

Ja vieläpä melko ikävä sellainen, kun sitä nyt ei tuosta vaan siirretä syrjään hääprosessin ajaksi odottamaan nätisti ja hiljaa sivussa. Suurin osa meistä tavan tallaajista joutuu kuitenkin käymään esimerkiksi töissä tai opiskelemaan. Lisäksi jollain ihmeen tavalla se häähumu pitäisi pystyä myös rahoittamaan, mikä vaatii (työ)elämässä kiinni pysymistä tai muutoin armotonta sääsätämistä. Paitsi jos voittaisi lotossa juuri silloin, kun on päättänyt mennä naimisiin - silloin ei tarvitsisi rahan takia vaivata itseään arkisilla kysymyksillä, kuten "milloin suunnittelen häitä, kun ylityötunteja senkus kertyy" tai "saisinkohan millään tuota viikonloppua vapaaksi, että pääsisin käymään häämessuilla". Olisipa helppoa!



Mutta vaikka kaikki olisikin budjetin suhteen ihan kunnossa, tuppaa elämä silti pistämään kapuloita rattaisiin. Miulla se oli tässä loppusyksystä etenkin tuo harjoittelu ja sen aiheuttama totaalinen aikapula, mutta muutakin sattuu ja tapahtuu: yhden tällä viikolla olleen vapaapäivän (jolloin olin ajatellut hoitaa hääjuttuja eteenpäin) vietin rauhoituksesta heräävän ja rauhoitepöllyään tuntitolkulla itkevän koiran kanssa, enkä tehnyt koko päivänä mitään mutta kuin pidin tuota eläintä sylissä iltaan asti, kun rauhoite alkoi hiljalleen poistumaan kropasta. Joten se siitä vapaapäivästä sitten. (sivuhuomiona niille, joita asia kiinnostaa: koiralla on kaikki kunnossa, käytiin vain ottamassa viralliset luustokuvat)

Samanlaisia yllätysmuutoksia elämä tuppaa tuomaan itse kunkin jalkoihin: auto tai jokin muu laite hajoaa, ja korjaus maksaa maltaita. Perheenjäsen sairastuu. Ihmiset riitaantuvat keskenään (parhaimmillaan hääpari häätiiminsä kanssa). Kuvaaja peruu tulonsa. Juhlapaikka joutuu remonttiin. Kirkko palaa. Ja sitä rataa...hääryhmistä, uutisista ja somekanavista voi lukea vaikka kuinka hurjia juttuja häihin liittyen. Ja vaikka elämässä onkin parasta se, ettei koskaan voi tietää mihin suuntaan virta vie, niin häiden suhteen olisi kyllä ihana pystyä näkemään tulevaisuuteen.



Vaikka edellä listatut jutut ovat tiettyyn pisteeseen asti melkoisia ääriesierkkejä, niitä kuitenkin sattuu hääpareille. Ei toki jokaiselle meistä, mutta aina jollekin. Ja vaikka elämä ei heittäisikään suuria suruja tai huolia hääpolun varrelle, tuntuu jokainen saavan osansa tästä elämän yllätyksellisyydestä vähintään yllättävän aikapulan muodossa: hääjärjestelyjen kuukausiaikataulu alkaa rakoilla, hommat jäävät hoitamatta ja stressi alkaa painaa päälle. Ja eniten painaa se kamala tunne siitä, että hommat eivät etene suunnitellusti (onhan hyvin suunniteltu sentään puoliksi tehty).

Elämälle ei vaan valitettavasti mahda mitään. Siksi suosittelen kaikille pareille hääprosessin aikatauluttamista siten, että väljyyttä löytyy ihan vain elämän tuomien pienten yllätysten varalta. On pajon mukavampi viedä prosessia eteenpäin myös kiireen keskellä, kun tietää, että homma ei kaadu siihen, vaikka jonain kuukautena ei saataisi aikaan juuri yhtään mitään. Eihän se poista sitä inhottavaa tunnetta, kun haluaisit tehdä ja suunnitella, mutta aika ei vain riitä. Mutta jos aiaktaulusta löytyy todellista joustovaraa, on myös helpompi olla armollisempi itseään kohtaan. Ja lupaan, kun aikaa viimein taas on, tuntuu hääsuunnittelu sitäkin ihanammalta!




"Jos elämä ei mene suunnitelmien mukaan, sillä voi olla mielessä jotain parempaa".

Postauksen kuvat
CC0-lisenssillä.

torstai 31. lokakuuta 2019

Halloween - rokkihäiden parasta aikaa

Se on taas se aika vuodesta, kun halloween koittaa, ja osa meistä onkin jo halloweenjuhlinnan aloittaa. Osalla juhlat ovat puolestaan vielä edessä päin, tai tänään on juurikin se odotettu juhlapäivä (täällä Suomessa kun kyseisen päivän vietto on melko liukuva käsite). Joka tapauksessa, toivotettakoon heti postauksen alkuun siis joko mukavaa halloweenia, sen jatkoa tai etkoja!



Monelle synkkäsieluiselle pallontallaajalle halloween on jopa joulua odotetumpi juhla, jota laitetaan ja prepataan sieltä juhannuksesta lähtien. Meidän kodissa puolestaan joulu on kyllä ihan selkeästi se vuoden ykkösjuttu etenkin Jonille, ja vaikka miekin kaikenlaisia teemajuhlia rakastan, on joululla silti ihan oma spessupaikka miunkin sydämessä. Siitä huolimatta myös halloween kuuluu meillä ehdottomasti vuoden kohokohtiin. Tänä vuonna myös erityisesti siksi, että halloween on meille aivan huippu ajankohta tehdä myös shoppailuja häihin liittyen!

Oon kirjottanut tänne blogiin jo aikaisemminkin näiden erilaisten juhlapäivien hyödyntämisestä häiden suunnittelussa, ja aikaisemman, ystävänpäivä-aiheisen postauksen löydätkin täältä. Silloin oltiin kyllä melkoisen hempeissä tunnelmissa tähän postaukseen verrattuna, vaikkei tässäkään missään horror-tunnelmissa ollakaan. Itse asiassa tilanne on aika päinvastainen.

Meillä ollaan tosiaan päädytty käyttämään hieman hurjempiakin koristuksia myös hääpäivänä, mutta koska en ihan kaikkea halua ennakkoon paljastaa (koska myös muutama sukulainen ja ystävä tätä blogia seuraa), niin en nyt ihan yksityiskohtaisia paljastuksia vielä tässä vaiheessa tee. Tässä postauksessa liikutaan siis hieman yleismaallisissa tunnelmissa.


Miksei kampaukseen voisi yhdistää myös lakastuneita kukkia?
Tai lakastuneen näköisiä tekokukkia, joita on nyt joka paikka täynnä.

Aloitetaan ilmeisestä, eli mustasta väristä. Halloweenin aikaan saat oikeastaan ihan mitä tahansa mustana, on se sitten pöytäliina, servetti, ilmapallo, tekokukka tai vaikka vesihelmi, nyt sen saa lähes mistä tahansa mustana. Samoin tähän aikaan vuodesta on myös mielettömät määrät violettia, punaista, oranssia ja hopeaa tarjolla. Samoin erilaiset (myrkyn)vihreät ovat helposti saatavilla näin vuoden synkimpänä aikana, eli jos jokin edellä mainituista kuuluu omien häiden teemaväreihin, niin nyt kannattaa olla skarppina. Tarjontaa on tähän aikaan vuodesta paljon, ja etenkin ensi viikon puolella saa kausitavaraa monesti alennushinnoin, kun kaupat siirtyvät lopullisesti joulukauteen (ihan vaan vinkkinä).

Tavarapuolella on ylipäätään paljon kaikenlaista tälle vuodenajalle uniikkia tuotetta tarjolla, niin söpönä kuin hurjanakin versiona oli kyseessä sitten pääkallot ja lepakot, tai ihan vaan esimerkiski ei niin vaaleanpunaiset ja romanttiset kertsiastiat. Eli jos häihin haluaa mitään synkähköä tai totutusta häätavarasta poikkeavaa hankkia, niin nyt niitä on saatavilla ihan perus ruokakaupoista ja (itsestäänselvästi) nettikaupoista. Jos siis tarvitset mitään edellä kuvatun kaltaisia oheistavaroita tai koristeita juhliisi, niin nyt on aika hankkia ne. Vaikka halloween toki suosii erilaisia synkähköjä ja tummanpuhuvia hääjuhlia, hyötyvät tästä ajasta myös erilaiset syys-aiheiset häät - vai milloin muulloin on esimerkiksi yhtä paljon kurpitsoja tarjolla, haha! Myös esimerkiksi erikoiskynttilöiden määrä on tässä kohtaa huipussaan (ennen kuin joulukynttilät valtaavat kaupat).


Vaikka tässä onkin virallisesti halloween-kranssi, niin miksei tällainen
sopisi ihan yhtä hyvin syyshäihi? Inspiraatiota kannattaa etsiä kaikkialta!


Ylipäätään kannattaa pitää mielessä, että kaikki mikä halloweeniin liittyy ei ole pelkästään kauhua, tekoverta ja muita ällötyksiä. Meillekin löytyi esimerkiksi viime halloweenina häihin sopiva banneri, jossa on sekä sydämiä että supersöpö pääkallo (eli kaikki halloweenjutut eivät todellakaan ole hurjia). Häiden ei siis tarvitse olla hurjat, jotta voisi tätä synkkää vuodenaikaa hyödyntää omissa juhlissa. Jos häihin haluaa ympätä mukaan esimerkiksi jotain 'till death do us part -henkistä linjaa, niin halloweenin aikaan tähän löytyy kyllä vaikka ja mitä ideaa sen suhteen. Etenkin suomalainen, hieman melankolinen romantiikka taipuu halloweenin suorastaan kauniisti, jos vain käyttää hivenen luovaa ongelmanratkaisua. 

Jos häihin tulee esimerkiksi karkkibuffettia, johon ei halua ruusukultaisia kippoja tai pusseja, niin nyt on tarjolla vaikka ja millaista kauniin mustaa versiota tarjolla. Alennusmyynneistä voi ostaa hallaharson tilalle halpaa hämähäkinseittiä (ja twistata näin samalla klassisen hääjuhlan koristelun hieman hurjempaan suuntaan). Ja jos haaveilee ilmapallokoristeista häihin, ja niiden tulisi olla oransseja, mustia tai violetteja, niin nyt lähtee. Niille voi sitten ottaa kaveriksi saman sävyistä serpentiiniä, jos sellaista haluaa koristuksissa käyttää. Eikä edes maksa ihan mahdottomia.




Erilaiset juhlapäivät kannattaakin ehdottomasti valjastaa hyötykäyttöön häitä suunnitellessa! Eri juhlista voikin tarttua todella kivoja ideoita matkaan. Ja koska etenkin rock- tai muuten alternative-henkisiä juhlia suunnittelevat joutuvat jo muutenkin soveltamaan häitä suunnitellessaan, kannattaa näistä sesongeistakin ottaa irti kaikki, mikä vain omaa hääpolkua tukee ja vie eteenpäin.


Kuvat CC0-lisenssillä.

torstai 24. lokakuuta 2019

Jyväskylä Bridal Fair


*Postaus toteutettu yhteistyössä Jyväskylä Bridal Fair -häämessujen kanssa. Majoitus ja lippu messuille saatu somenäkyvyyttä vastaan*

Viime viikonloppuna pääsin osallistumaan Jyväskylä Bridal Fair -tapahtumaan bloggaajana. Häämessut sijoittuivat aivan Jyväskylän keskustaan, Jyväskeskukseen, mikä oli etenkin pidemmästä matkasta tulevana aika kiva juttu (on oikeasti ihana voida vaan kävellä hotellilta paikan päälle ilman, että tarvitsee edes miettiä mitään joukkoliikennettä tai taksimatkoja). Miulla oli seuranani messuilla kanssabloggaaja, myös Häät-blogiyhteisöön kuuluva Bridelisa-blogin kirjoittaja Elisa. Heti alkuun jaettakoon Elisalle kiitokset ihanasta messukokemuksesta, oli mahtavaa jakaa filliksiä yhdessä pitkin päivää.



Tähän postaukseen liittyen on varmasti hyvä mainita, että olin jo ennakkoon ihan todella innoissani näistä messuista, ja olinkin päättänyt, että jos en mene messuille bloggaajana, niin menen paikan päälle sitten ihan vaan omana itsenäni. Miusta oli jo alusta alkaen, ja on toki edelleen, ihanaa että myös muualle kuin Etelä- ja Länsi-Suomeen saadaan vähän suuremmat messut ja läpi Suomen tunnetut näytteilleasettajat (ja pssst, kuulin huhua, että ensi vuonna ois vieläkin näyttävämpää!). Toivon nimittäin kovasti, että hääskeneä saataisiin levittymään hiljalleen ympäri Suomen, ja siten saataisiin häähypeä ja -tapahtumia myös muuallekin kuin maan eteläosiin.

Miun messuviikonloppuni starttasi jo perjantaina matkalla Joensuusta Jyväskylään. Miut, ja monet muut, oli majoitettu Original Sokos Hotel Alexandraan, joka olikin jo entuudestaan tuttu ja hyvällä ilmapiirillään vaikutuksen tehnyt paikka. Huonejärjestelyt sujuivat omalla kohdallani vaivattomasti, ja huoneeseen oli vielä järjestetty suklaata valmiiksi. Arvatkaa vaan oliko ihanaa vai ihanaa pitkän ajomatkan jälkeen! Yöni nukuin hyvin, aamupala oli hyvä, ja erityiskiitosta haluan antaa henkilökunnan avusta matkatavaroiden säilytyksen ja parkkijärjestelyissä neuvomisen suhteen. Oli helppo viihtyä.


Viihdyin hotellilla yhtä hyvin kuin
messujen VIP-tilassakin

Lauantai olikin sitten yhtä häähumua aamusta yömyöhään! Päivä nimittäin starttasi omaan makuuni jopa turhan aikaisin, kun en ole mikään aamuviiden virkku. Mutta onneksi tästäkin musiikin voimalla selvittiin (ja musiikkivalinnasta pääsivät samalla tahtomattaan nauttimaan myös kaikki ig-seuraajat, pahoittelut, jos aamunne alkoi totuttua räyhäkämmin!). Sängystä ylös, tukka kuosiin, naama kuosiin ja hotellin aamiaiselle nauttimaan marjoista ja hedelmistä, sillä parasta hotelliaamiaisessa on runsas c-vitamiinitarjoilu (kun kotona ei jaksa työstää kuin yhden hedelmän kerrallaan..) 

Koska myö bloggaajat oltiin heti aamun ensihetkistä asti mukana messuilla, pääsimme kiertämään näytteilleasettajien pöytiä kaikessa rauhassa VIP-lipun ostaneiden kanssa. Oli ihana pysähtyä ajan kanssa näytteilleasettajien luokse ja joko tutustua uusiin, mahtaviin hääalan tyyppeihin, tai vaihtaa kuulumisia jo ennestään tuttujen kanssa ilman ylimääräistä hälinää. Nää käydyt keskustelut olivat kyllä yksi päivän huippuhetkistä, mutta mie nyt oonkin tällanen höpöttelijä. Jäin pariin kertaan suustani sen verran pahasti kiinni, että Elisa-parka sai välillä olla jo hoputtamassa, hups!


Heidi Tuiskun pisteeltä bongtut glittertennarit. Aika
glam rock, vai mitä ootte mieltä?

Ei liene kenenkään mielestä yllättävää, että Glimmering Deep Design oli yksi miun ehdottomia suosikkinäytteilleasettajia näillä messuilla, ja että heidän korujensa äärelle jumituin varmaan noin kymmenen kertaa messupäivän aikana hypistelemään koruja, höpöttelemään niitä näitä ja tekemään myös ostoksia (kaulakorut sekä itselleni että Jonille). Yleensä häämessujen koruvalikoima ei ole ihan miun maun mukaista, mutta tällä kertaa pääsin tosiaan shoppailemaan messuilla koruja häät mielessä pitäen. 




Kuva: Rami Saarikorpi

Samoin jäin suustani oikein kunnolla kiinni kanssajoensuulaisen, Ilon Juhlat -yrityksen voimayksikkönä toimivan Saaran kanssa, mutta mikäs sen ihanampaa kuin höpötellä hää- ja juhlajuttuja messutunnelmassa. Messuilla olivat mukana myös suomalaiset hää- ja juhlapukujen huippusuunnittelijat Heidi Tuisku (Ateljé Tuhkimotarina) ja Aurora Raiskinen (Morsiusateljee Helmi), joiden kanssa nyt olisi höpötellyt pidempäänkin. Oli ihana treffata taas pitkästä aikaa, varsinkin kun miulta jäi nyt syksyllä Love Me Do välistä.


Yksityiskohta Ilon Juhlat -yrityksen Saaran rakentamasta
Häät-lehden messupisteestä. Ihania kuparin sävyjä
Kuva: Rami Saarikorpi
Tää Auroran puku oli miun suosikki noista perinteisemmistä
hääpuvuista, ihana korsetti ja mikä helma!

Ja jos hääpuvuista nyt aletaan puhua, niin sanottakoon heti alkuun, että Jyväskylä Bridal Fair:n häämuotinäytökset olivat miusta äärimmäisen nautittavaa katsottavaa. Ja tämä on mielestäni aika paljon sanottu hääbloggaajalta, joka on melkoisen kokonaisvaltaisesti häämuodin ulkopuolella. Jyväskylän messuilla näki laajan kirjon eri ikäisiä ja kokoisia malleja, mikä on miusta enemmän kuin tervetullut ilmiö hääpukujen esittelyyn (kas kun monenmoiset ihmiset tuppaavat menemään naimisiin). Tämä on juuri sitä, mitä hääskene miun mielestä tarvitsee, jos halutaan todella avata ovet kaikenlaisille (kokoisille, värisille, tyylisille) naimisiin meneville ihmisille. Ja uskon, että näillä messuilla monille muillekin löytyi samaistumisen kohteita.

Ja kyllä, myös minä pääsin viimeinkin (ja huom: myös ensimmäistä kertaa) kokemaan samaistumisen tunteita häämuotinäytöksen aikana! Ompelimo Johanna Paatolan näytöksessä oli ensinnäkin Glimmering Deep Designin kanssa yhteistyössä toteutettu steampunk-henkinen morsiuspuku, joka nyt oli kaikessa yksinkertaisuudessaan aivan mielettömän upea. Samoin Johannan kahden muun puvun sarvipäiset mallit veivät miun sydämen täysin! Voisiko Suomeen tulla uudeksi trendiksi hääsarvet? (onhan Tanskassakin hääkruunu, niin eikö sarvet olisi melkein sama asia?) Mie olin NIIN myyty näille lookeille ❤


Mallit: @uhosesa ja @katiiiiska

Malli: @minnasorri 

Malli: @suvitikander

Ja kun nyt samaistumisesta puhutaan, niin on pakko nostaa esille messujen miesmallit, ja etenkin vaatetusliike Aaron's: oli todella ihana seurata, kuinka miesten häätyylin voi ihan oikeasti rokata persoonallisella lookilla! Miesten hääpukeutuminen on kuitenkin (raivoisan) perinteikästä naisten hyvinkin laajakirjoiseen hääpukuvalikoimaan verrattuna, joten oli ihana nähdä mallien persoonallista tyyliä hyödyntäviä asukokonaisuuksia. Odotan edelleen kuumeisesti, että miesten juhla-asuihin saadaan jotain muutakin kuin noita pukuja ja liivejä eri väreissä, kun naisille on tarjolla vaikka sun mitä: mekkoa, housupukua, lyhyttä, pitkää, peittävää, läpinäkyvää, huntua, viittaa, laahusta...you name it, the girls have it. Joten miesten juhlapukumalliston monipuolistumista odotellessa on todella piristävää nähdä edes miesten persoonallisuutta hyödyntäviä asukokonaisuuksia sen sijaan, että käytettäisiin vain geneerisiä malleja. (eikä geneerisessä tyylissä ole mitään pahaa, mutta näissä hommissa monipuolisuus on miun mielestä ehdottomasti rikkaus)


Kuva: Rami Saarikorpi

Täytyy siis todeta, että Jyväskylä Bridal Fair oli tähän astisista häämessukokemuksista miulle kaikista kotoisin. Oli ihanasti aikaa treffata näytteilleasettajia (joten kyllä, se aikainen aamuherätys oli todellakin kaiken vaivan arvoista) ja vaihtaa kuulumisia, ja ennen kaikkea nähdä muita samanhenkisiä tyyppejä messuilla. Miun mielestä messujen henkilökunnan, mallien, näytteilleasettajien ja meidän bloggaajien välillä vallitsi hyvä henki, ja esimerkiksi mallien kanssa on tullut viestiteltyä harvinaisen paljon vielä messujen jälkeenkin. Niin ja toki kiitos myös kaikille niille, jotka messujen aikana laitoitte miulle viestiä ja kerroitte bonganneenne miut milloin missäkin! Jos ei ehdittykään face-to-face treffaamaan, niin ainakin tuli viestiteltyä ja jaettua sillä tapaa messufiiliksiä! ❤

Kaiken kaikkiaan päivä oli miulle varsin antoisa, vaikka messukunto olikin pitkän päivän aikana melko koetuksella! Miulle Jyväskylä Bridal Fair näyttäytyi pienestä viimehetken kiireestä ja joistain nopeista muutoksista huolimatta lämminhenkisenä tapahtumana, jossa miun kaltaisen rokkarin oli todella kotoisa olla. Ja jos joku kanssarokkari siellä miettii, että minne messuille sitä kannattaisi suunnata, niin tämän kokemuksen perusteella suosittelisin erityisesti Jyväskylää! Ja toki pitää mainita, että näin bloggarina oli myös hienoa päästä osaksi messujen ohjelmaa ja käydä kääntymässä niin lavalla kuin VIP-tilassakin. Nähdään siis ensi vuonna uudestaan Jyväskylässä!


Allekirjoittanut Häät-lehden pisteellä.
Kuvasta kiitokset Elisalle!

Muuten, jos messujen häämuotinäytöksissä näit unelmiesi puvun, voit parin viikon kuluttua löytää sen kaikkine tärkeine tietoineen (hintatiedot mukaan lukien) uudesta Jyväskylän messujen Issuusta. Julkaisu löytyy Issuu-sivuston kautta nimellä Jyväskylä Bridal Fair Issuu Vol. 2. Linkki julkaisuun ilmestyy tähän heti kun se vain on saatavilla, ja julkaisussa on siis mukana joka ikinen häämuotinäytöksissä nähty puku!

Postauksen kuvat minun,
Elisan ja Rami Saarikorven
ottamia. Kuvien käyttö
ilman lupaa kielletty.


keskiviikko 16. lokakuuta 2019

Mitä häistä pitäisi oikein ajatella?

Huomaan, että nyt useamman ns. kevyen postauksen jälkeen haluan taas kirjoittaa isoista kokonaisuuksista ja pohdiskella hääskeneä vähän tarkemmin. En kai vaan voi itselleni mitään, mutta nautin suunnattomasti tällaisten valtavien ja monimuotoisten ilmiöiden (kuten häät) pyörittelystä ja tarkastelusta monesta suunnasta.

Valitettavasti niille, jotka kaipaavat vain kevyttä häähömppää, nää postaukset ovat varmasti melko ärsyttäviä. Mutta silti toivon ja luotan siihen, että häitään suunnittelevista ihmisistä löytyy myös muita, jotka pohdiskelevat ja kenties myös painivat samojen kysymyksien äärellä. Tai jotka vain haluavat ottaa osaa keskusteluun, tai pohdiskella näitä juttuja itsenäisesti. Joten toivottavasti myös joku muu saa näistä teksteistä jotain irti. 



Pitkän intron jälkeen itse asiaan: häät ovat mielettömän moniulotteinen ilmiö, jossa ovat mukana niin yksilöiden persoonallisuus ja identiteetti, toiveet ja halut, yhteiskunnan normisto, historiallinen painoarvo, ja loputon määrä ohjeita siitä, kuinka hääprosessia suoritetaan oikein. Ja näitä ohjeita on valmis jakamaan ihan jokainen, joka on koskaan ollut naimisissa, oli joskus naimisissa, ei koskaan halua naimisiin tai joka joskus näki tai kuuli jonkun menevän naimisiin... Oli tilanne mikä tahansa, näkemys oikeanlaisesta tavasta suorittaa häitä ja avioliittoa löytyy kyllä. Ja toki vielä tutkijat ja häämedia tuovat omat näkemyksensä mukaan keskusteluun.

Ja juurikin ilmiön monimuotoisuudesta johtuen kaikilla tuntuu olevan hyvin erilainen tapa puhua häistä. Häät ovat yhtä aikaa upea, kaunis ja rakkaudentäyteinen juhla, kuin myös joissain tapauksissa elämän suurin ja pitkäkestoisin virhe. Häät ovat suvun juhlat, kavereiden juhlat, kahden hengen arkipäivä maistraatissa. Häät ovat patriarkkaaliset ja alistavat naista, ja samaan aikaan häät ovat morsiamen prinsessapäivä, jossa kaiken tohinan keskellä unohtuu, että sulhasellakin on mielipide. Häihin saa ja pitää panostaa, mutta samalla ei saisi panostaa liikaa, koska se on epäekologista. Ja niin edespäin.

Jos häähumua ja hääkuplaa tutkii tutkii yhtään pintaa syvemmältä, joutuu äkkiä pohtimaan myös hieman omaa elämäänsä ja sitä ohjaavia arvoja. Hääkeskustelun moniäänisyydessä kun kukaan ei ole oikeassa, eikä absoluuttisia totuuksia ole, vaikka jotkut mielipiteistä niin tupataankin ilmaisemaan. Tämän moniäänisen häämölinän keskellä pitäisi sitten vielä olla jokin omakin mielipide, että tulee kuitenkin juuri meidän näköiset ja uniikit juhlat. Mutta aina ei ole kovin helppoa tietää mitä ihan oikeasti haluaa, tai mitkä asiat ovat omassa elämässä niitä kaikkein merkityksellisimpiä. Mistä asioista on mahdotonta joustaa, ja missä puolestaan voi tehdä kompromissin? Entä mikä tekee juhlasta meidän näköisen? Mikä on sitä meitä? Kuulostaa, ja tuntuu, melkoiselta itsetutkiskelulta. (juuri tästä oon muuten kirjoittanut postauksen jo aiemmin, se löytyy täältä).


Kuva: Harri Viisainen
Käyttö ilman lupaa kielletty.

Omalla kohdallani löytyy parikin juttua, joissa olen joutunut todella miettimään, että mikä se minun oma tahtoni on, ja mikä on ulkopuolelta tulevaa infoähkyä. Muistan kauan sitten hääprosessin alussa miettineeni, että milloin ihmeessä ne häät pidetään kun päivän pitää olla lauantai. Kunnes tajusin, että on ihan oikeasti mahdollista pitää myös romanttinen ja rakkauden täyteinen tilaisuus myös keskellä viikkoa. Luulin pitkään haluavani lauantaihäät, wli vihkimisen ja juhlat samalle päivälle, ihan vain siksi että "kaikilla muillakin" on sellaiset, ja siksi häät kuuluu pitää juuri silloin. Siksi, siksi, siksi.... On vaikea ajatella laatikon ulkopuolelta, kun yhteiskunnan taholta tarjotaan valmista ja hyvin vakiintunutta pakettiratkaisua.

 Hieman suurempana asiakokonaisuutena omaa hääpolkuani hankaloittaa myös feministinen ajatusmaailma ja melko periaatteellinen luonteenlatu. Häät ovat nimittäin täynnä perinteitä ja tapoja (hääetiketistä voit lukea lisää täältä), joiden historiallinen tausta on nykypäivän kontekstissa vähintäänkin kyseenalainen, etenkin kun puhutaan naisen asemasta hääjuhlassa. Toki, nykypäivänä historiallinen tausta on vain taustaa, ja monet vanhastaan esineellistävät ja alistavat tavat nähdään nykypäivänä usein romanttisina ja hauskoina. Ja juuri tässä ristitulessa huomaan itse olevani muutamankin asian suhteen: haluanko feministinä ylläpitää käytänteitä, jotka perustuvat naisen arvon mitätöimiseen, vaikka ne nykypäivänä esitettäisiinkin romanttisina? Entä haluanko ottaa modernimman suhtautumistavan, eli ohittaa historiallisen painoarvon ja keskittyä vain nykypäivän moderniin tulkintaan erilaisista hääperinteistä? Milloin minun on syytä pitää kiinni feministisistä periaatteistani, ja milloin taas haluan olla osa modernimpaa hääjuhlintaa (ja yksinkertaisesti ohittaa historialliset epäkohdat)? Sanopa se.



Tähän asiaan tulen varmasti palaamaan vielä erikseen täällä blogissa. Nyt en sitä kuitenkaan tee, sillä muuten tää postaus alkaa venyä kuin nälkävuosi. Eikä häiden ja feminististen periaatteiden ristiriita edes ole tämän postausken ydinsisältöä. Feminismi on ainoastaan hyvä esimerkki siitä, kuinka joskus on vaikea tietää, mitä loppujen lopuksi edes häiltään haluaa tai mistä asioista on/ei ole valmis joustamaan. Feminismin sijaan jonkun haasteena voi olla ekologisuus, haastavat perhesuhteet, raha tai ihan mikä tahansa asia. Hääkupla on ihanaa, mutta meillä on valitettavasti jokaisella elämämme, identiteettimme ja historiamme myös ajalta ennen hääkuplaa, eikä näiden kahden maailman kohtaaminen ole aina niin romanttista ja vaivatonta kuin ehkä toivoisi (miksei koko elämä voisi olla pelkkää hääkuplaa?).

Tietenkään hääprosessin ei tarvitse olla näin mahdottoman vaikeaa, vaan hommaa voi suorittaa ihan vain trendejä seuraten ja tehdä asioita sen enempää miettimättä. Eikä siinäkään ole mitään väärää. Mutta toki itse tällaisena melko analyyttisena ihmisenä toivoisin, että ihmiset käyttäisivät hääjärjestelyiden lomassa myös hieman aikaa itseensä tutustumiseen: kuka minä olen, mikä on minulle tärkeää, ja millaiset häät juuri minä todellisuudessa haluan.


Kuvat CC0-lisenssillä,
ellei toisin mainita.