Sukulaiset mukana hääfiiliksissä?

Kun oltiin Jonin kanssa tehty päätös siitä, että hääjärjestelyt on syytä laittaa käyntiin, tuntui miusta, että ollaan jotenkin hirvittävän aikaisessa kaiken suhteen. Ja kun mietin asiaa näin jälkeen päin, olen huomannut että pääkaupunkiseutu kulkee aikalailla omia aikataulujaan hääsuunnittelun suhteen, ja siellä parin vuoden ennakko on ainoastaan järkevää. Mutta, täällä susirajalla kahden vuoden ennakko on paljon: esimerkiksi harvalla toimijalla on kalenterit yli kahden vuoden päähän auki, ja sitovia varauksia tehdään usein noin vuotta ennen hääjuhlaa. Toki säännöstä on poikkeuksia, mutta ihan turha kuvitella, että hääpaikka, kuvaaja ja kaikki muu on valmiina kaksi vuotta etukäteen.

Siksipä sitä tämän aikatauluharhan selkiydyttyä tuntui koko häätohina ihan äärimmäisen aikaiselta. Muistaakseni kirjoitin myös johonkin postaukseen (muistin oikein, postaus löytyy täältä), että en tiedä riittääkö miulla häistä puhuttavaa kahdeksi vuodeksi! Ja jos itsestä tuntuu, että on ihan liian aikaisessa, niin kyllähän siinä pieni huoli nousi pintaan, että kiinnostaakohan nää meidän hääsuunnitelmat vielä ketään näin aikaisessa vaiheessa (kun ei voida oikeen mitään konkreettista tehdä).

Tän postauksen aiheena on siis sukulaiset, ja kuinka he ottavat tämän häätohinan vastaan. Kuten oon aikaisemmin kertonut, ollaan Jonin kanssa molemmat perheidemme vanhimipia lapsia, joten tietyllä tapaa nautitaan tässä nyt ehkä erityishuomiosta, sillä meidän vanhemmat eivät ole vielä päässeet viettämään lastensa häitä. Enkä siis tarkoita, etteivätkö kolmannen (tai vaikka kahdeksannen) lapsen häät merkitsisi mitään, päinvastoin, mutta tietynlainen häähype saadaan tässä Jonin kanssa ehkä puolellemme - onhan nämä nyt ensimmäiset lasten/lastenlasten/kummilapsen häät kyseessä!

Ja tästä huomioista ollaan kyllä saatu jo nyt yllättävän paljon osaksemme, sillä ollaan saatu aika paljon vinkkejä ja ideoita, sekä ylipäätään nyt kyselyitä meidän hääsuunnitelmista: ollaanko ajateltu sellaista tai tämmöistä, minkälaisia häämatkasuunnitelmia meillä on, millaista ohjelmaa ollaan kaavailtu, tahdotaanko jokin juttu niin vai näin.. Paljon on kyselty, ja myöskin tätä blogia selkeästi luettu, mikä on miusta hirmu ihanaa. Tai siis, vaikka halutaankin Jonin kanssa sanoa viimeinen sana meidän häihin liittyen, on meistä silti mukavaa, että sukulaiset kyselevät, pohtivat ja ehdottavat juttuja, eli ovat osa tätä prosessia yhdessä meidän kanssa. Jotkut enemmän, jotkut vähemmän, jokainen omalla tavallaan.

Lisäksi yksi on tarjoutunut meille kuvaajaksi (mistä tosin kieltäydyin, en halua että meidän sukulaiset ovat häissä "töissä", vaikka ammattitaitoisia olisivatkin), toinen vinkkasi häämessuista Lappeenrannassa, ja kolmas puhuu jo häämekkosovituksista. Moni on myös lupautunut jo apukäsiksi hääaskarteluja ajatellen. Tällaisia pieniä eleitä, joilla kuitenkin on meille iso merkitys: onhan se ihana, että omat häät kiinnostavat myös muita. Toisaalta, meidän etuna voi myös olla selkeästi erilainen teema, joka saattaa jo itsessään herättää uteliaisuutta ja kiinnostusta.

Ja meistä tämä on siis vaan mukavaa. Meitä ei haittaa, että vinkataan jotain: jos idea on hyvä, se pidetään mielessä, jos ei, niin sitten se jätetään siihen.  Ja tässä ehkä hääblogin pitäminen on myös edukseen: esimerkiksi tätä hääblogia ei tarvitse käydä katsomassa kuin kerran, niin meidän häiden fiilis tulee kyllä melkoisen selväksi. Näin ollen ei olla saatu esimerkiksi yhtään maalaisromanttista tai vaaleanpunaista koristeluehdotusta. Kun kaikki tietävät, mitä myö halutaan, jäävät pahimmat virhearviot tekemättä.

Toki, kaikkia ei myöskään voi miellyttää, ja onhan meidän hääjärjestelyissä myös elementtejä, jotka ovat osalle sukulaisista vähän vaikeita. Yhtenä isoinpana voi mainita siviilivihkimisen, joka on osalle sukulaisista, sekä luultavasti myös osalle meidän ystävistä, hieman tiukka paikka. "Koska ainahan sitä on kirkossa menty naimisiin". No myö ei mennä, ihan sama vaikka kaikki muut olisivat menneet, menisivät nyt ja tulevaisuudessa. Tähän ei liity meidän puolelta mitään sen suurempaa draamaa, halutaan ainoastaan pitää yksi ja sama päivä meidän liitossa loppuun asti: meillä on sama vuosipäivä, kihlajaispäivä ja tulevaisuudessa myös hääpäivä.

Mutta, kaiken kaikkiaan voin sanoa, että sukulaiset ovat ottaneet meidän suunnitelmat hirmu kivasti vastaan (tai jos joku haluaisi jostain nillittää, niin on kohteliaasti pitänyt mölyt mahassaan). Tässä postauksessahan Joni ilmaisi pienimuotoisen huolensa siitä, että toivottavasti sukulaiset ja ystävät eivät tyrmäisi meidän häiden teemaa ja muita järjestelyjä, ja on ollut mukava huomata, että näin ei ole käynyt. Meidän suunnitelmat on joitain nurinoita lukuun ottamatta otettu tosi hyvin vastaan: sukulaiset ovat ymmärtäneet, että kyseessä on meidän hääjuhla, ja että meidän juhla on myös meidän näköinen.

Jos muuten haluat lukea tästä aiheesta enemmän, suosittelen tsekkaamaan Bridelisa-blogin postauksen, jossa pohdiskellaan juurikin sitä, millaisen vastaanoton hääsuunnitelmat saavat, ja saako häistä olla avoimesti innoissaan.

Postauksen kuvat
CC0-lisenssillä.

Häämessuilla joen toisella puolen

*Yhteistyössä: Juhla- ja Häämessut*

Häämessut ovat ihania, tai ainakin itse olen todella tykästynyt messuihin just nyt! Miusta on ihana käydä fiilistelemässä rakkaudentäyteistä tunnelmaa ja tutustua erilaisiin palveluntarjoajiin ja muihin näytteilleasettajiin. Ja erityisesti tykkään jäädä suustani kiinni milloin kenenkin kanssa ja höpötellä hääjuttuja kasuaalisti. Joten, Joensuussa järjestetyt Juhla- ja Häämessut oli miun näkökulmasta todella onnistunut tapahtuma.

Blogin kautta on tullut tutustuttua häämessuihin myös kotikaupungin ulkopuolella (lisää esim. täältä), joten en lähtökohtaisesti ollut ihan varma, että mitä juuri näiltä messuilta odottaisin. Toisaalta tiesin messupaikan olevan paljon käytetty tila erilaisiin tapahtumiin, mutta silti vähän epäilin panostuksen määrää (toisin sanoen epäilin, onko tässä kyseessä sellaiset itä-rajalle sopivat, pienet ja vaatimattomat messut). Perille päästyä oli siis kiva huomata, kuinka nätiksi tila oli laitettu: heti alusta alkaen oli sellainen fiilis, että nyt ollaan häämessuilla. Tunnelma oli miusta todella mukava, ja toki etelä-karjalaisena hölöttäjänä miusta oli ihana olla kotikentällä muiden samanlaisten hölöttelijöiden keskellä. Ja kun sanon hölöttäjä, en sano sitä mitenkään pahalla, vaan itse juurikin tykkään siitä, että niin tapahtuman henkilökunta kuin näytteilleasettajat juttelevat messuvieraiden kanssa vähän myös niitä näitä, eivätkä vain lyö faktoja tiskiin mahdollisimman ytimekkäästi.

Jonin ja miun messupäivä starttasi kivasti Green Streetin pisteellä, missä oli tarjolla aivan ihanaa kinuski-puolukka raakakakkua. Jos joku vielä väittää, että raakakakut eivät voi olla hyviä, niin eipä ole vain päässyt niitä parhaita maistelemaan, haha. Oikeasti, pitää varmaan järjestää juhlat ihan vaan siksi, että voisi tilata tuollaisen kakun kotiin. Kakkumaistiaisia oli muutenkin ihanan paljon tarjolla, sekä muita luovia jälkiruokavaihtoehtoja, kuten cocktail-kakkupaloja. Sanon ihan suoraan, tätä en olettanut näkeväni Joensuussa.

Cocktail-kakkupaloja

Jonille ehdottomasti mieleisin piste oli Tuohi designin pöytä, jossa oli esillä tuohesta käsityönä valmistettuja rusetteja ja muita koruja. Täytyy kyllä myöntää, että myös oma silmäni lepäsi tummasävytteisessä tuohirusetissa. Tuohessa on mielestäni kivaa käsityöhenkeä ja luonnonläheisyyttä. Vaikka Joni näihin ihastuikin, en ole ihan varma sopiiko tuohirusetti juuri meidän häihin, mutta pukeutuiskysymyksiä ehtii onneksi miettiä myöhemminkin.

Miun ilokseni näillä messuilla oli esillä myö lyhyitä häämekkoja, yksi jopa kaunein hääpuku -kisassa mukana. Vaikka kyseinen mekko ei olekaan yhtään omaa tyyliäni, olin todella iloinen siitä, että myös lyhyet mekot saavat näkyvyyttä. Miusta hääpuku-kisan toteutus oli myös todella kiva, sillä puvut esiteltiin mallien päällä sen sijaan, että ne olisivat olleet vain jossain roikkumassa/mallinukkejen päällä. Puvut ovat kuitenkin aidoimmillaan silloin, kun ne näkee liikkeessä. Toki kaikella on kääntöpuolensa, tässä tapauksessa puvut eivät olleet jatkuvasti esillä ja vieraiden arvioitavana, vaan puvut esiteltiin aina tiettyinä hetkinä messujen aikana. Mutta itse kyllä tykkäsin tästä esitystavasta paljon.

Häämessuille tyypilliseen tapaan paikan päällä oli myös kukkia, kattauksia ja hääpukuja. Olin jotenkin todella otettu, kun Joensuun Kukkatalon näytteilleasettaja pysäytti miut sanomalla, että olisi upeaa päästä tekemään miulle hääkimppua, kun pääsisi tekemään jotain tosi erilaista. Oli kiva löytää kohtalaisen pieniltä, paikallisilta messuilta tyyppejä, jotka innostuvat tekemään jotain erilaista ja kenties perinteistä poikkeavaa. Ihan super. 

Lisäksi tykästyttiin Jonin kanssa erityisesti Tähtikuoharien alkoholittomien kuoharien tarjontaan. Meitä toki puhutteli värinsä puolesta hehkuvan punaiset puolukan ja karpalon makuiset kuohuvat. Vastaavanlaisia tuotteita saa myös KontioMehulta. Punaisen kuohujuoman lisäksi mie ihastuin aivan täysin paikallisen Cat-People -tanssikoulun tarjoamaan Ryhtiä Morsmaikku -hyvinvointiworkshopiin: aivan ihana idea tanssia kohti lähestyvää hääpäivää erilaisiin tanssilajeihin tutustuen ja ryhtiä parantaen!

Mie tosiaan viihdyin näillä messuilla hyvin, ja oli ihana huomata, että kyllä täällä Pohjois-Karjalassakin osataan järjestää tyylikkäitä tapahtumia. Ja onhan tää kotikaupungin häämessuilla käyminen ihan mielettömän helppoa ja vaivatonta (ei tarvitse kuin mennä joen toiselle puolelle ja voilà)! Tällä oli kiva käynnistää lauantai-päivä ja viikonloppu.

*Sain blogipostauksia ja instagram-näkyvyyttä vastaan ilmaisliput messuille. Kaikki postauksessa olevat mielipiteet ja pominnat ovat omia valintojani. En saa mitään vastinetta postauksessa olevista linkeistä tai näytteilleasettajien mainitsemisesta.*

Postauksen kuvien käyttö

ilman lupaa kielletty.

Joensuun Juhla- ja Häämessujen lippuarvonnan voittaja

*Yhteistyössä: Juhla- ja Häämessut*

Liput Juhla- ja Häämessuille on nyt arvottu, ja onni suosi instagramin puolella osallistunutta shannasallinen-nimimerkkiä. Onnittelut voittajalle! Otathan miuhun yhteyttä joko sähköpostitse tai ig-viestillä, niin katsotaan lippuasiat kanssasi kuntoon.

Kiitos kaikille lippuarvontaan osallistuneille, ja oikein mukavaa messupäivää itse kullekin 🖤

Postauksen kuvan käyttö

ilman lupaa kielletty

Tällä hetkellä työn alla (osa 2)

Vuoden vaihteen alussa kirjoittelin meidän alkuvuoden työn alla olevista asioista ja siitä, kuinka tämän vuoden aikana voidaan vihdoinkin alkaa hoitaa juttuja toden teolla. Alkuvuonna olin erityisen huolestunut meidän häiden visuaalisesta visuaalisesta puolesta ja häihin tulevista visuaalisista elementeistä. Ajattelinkin nyt tehdä hieman katsausta siihen, mitä päätöksiä ollaan asioiden suhteen tehty, ja toisaalta, mitä uusia juttuja on tullut pohdittavaksi viime aikoina. Tää postaus on siis osaltaan yhteenveto useammasta muusta postauksesta, ja samalla päivitys ajankohtaisten asioiden listaan.

Tässä parin kuukauden aikana visuaalinen ilme on onneksi tarkentunut sen verran, että homma ei enää ahdista tai vaivaa. Toki, mitään ei olla tietenkään tässä vaiheessa pohdiskeltu viimeistä yksityiskohtaa myöten, mutta muutamia suuntaviivoja on onneksi tässä vaiheessa selkeänä mielessä: ensinnäkin, Love Me Do -häämessujen yhteydessä meille varmistui, että mustat pöytäliinat ovat todellakin sopivat häihin, ja että lopputulos ei ole liian synkkä. Toisaalta myös värimaailman hyödyntäminen on selkiintynyt kivasti, sekä Jonin kovasti toivomat mustat ruusut on todettu mahdolliseksi toteuttaa (ruusuista on tulossa ihan oma postaus myöhemmin). Jotenkin tämän(kin) asian suunnittelua ja siihen liittyvää stressiä vähensi aika paljon (ainakin meillä) se, että sai edes muutaman jutun päätettyä. Eli vaikka kaikki yksityiskohdat eivät todellakaan ole vielä valmiina mielessä, yksittäiset jutut antavat kuitenkin vähän raameja ja suuntaviivaa kokonaisuudelle. Ja ainahan minkä tahansa päätöksen tekeminen tuo mukanaan vaikuttamisen ja aikaansaamisen tunteita, vaikkei päätöksen todellinen vaikutus ihan päätähuimaava olisikaan, haha! Kertyvää häästressiä voi siis koittaa helpottaa tekemällä edes pieniä päätöksiä.

Musiikkipuolta ei sitten ollakaan ehditty paljoa miettiä, hups. Meillä on fokus ollut tällä hetkellä enemmän noissa visuaalisissa jutuissa. Ystävänpäivä toi onneksi oman helpotuksensa biisilista-huoliin, mutta tämän asian eteen olisi kyllä syytä aktivoitua hieman enemmän... Miun suurin huolenaihe nimittäin on, että meillä jä tää asia roikkumaan, ja sit paria kuukautta ennen häitä yritetään paniikissa keksiä, että mitä ihmettä meidän häissä soi! Ei kiitos, mieluummin hoitaisin tän asian mahdollisimman hyvin ennakkoon alta pois. On tosi helppoa tehdä biisilistaa, joka on rock, mutta ei kuitenkaan liikaa...huoh.

Näiden lisäksi ollaan nyt uutena juttuna pohdiskeltu meidän hääkuvioita kahden kaupungin välillä. Meillähän alkuperäinen suunnitelma oli mennä vihille meidän kotikaupungissa Joensuussa, mutta nyt ollaan alettu pohtia tätä kahden kaupungin ratkaisua vähän useammasta näkökulmasta. Lopullisia päätöksiä ei olla vielä tehty, mutta eri vaihtoehdot ovat nyt auki, ja jahka saadaan asioita vähän selviteltyä, niin kirjoittelen toki tänne blogiin tilannepäivitystä. Mutta tosiaan, tässä vaiheessa on vielä onneksi varaa vetää suunnitelmia uuteen kuosiin (pitää vaan toivoa, että sama fiilis ei tuu enää uudestaan puolta vuotta ennen h-hetkeä).

Lisäksi ollaan tässä viime aikoina pohdittu valokuvaaja- ja videokuva-asioita. Tää on kuitenkin yksi niistä tärkeimmistä järjestettävistä jutuista heti juhlapaikan jälkeen, joten halutaan olla ajoissa tän kanssa. Vielä ei kuitenkaan olla lyöty mitään lukkoon, joten näistäkin kerron enemmän sitten, kun jotain kerrottavaa on: en halua kirjotella juttuja pelkästä jossittelusta. Lisäksi jostain ihmeen syystä oon olevinaan ah-niin-pulassa miun häämeikin kanssa, mikä onkin tässä vaiheessa hääsuunnittelua se kaikista keskeisin asia, lol. Mutta näistä kuvioista tarkemmin lisää tulevaisuudessa.

Eli tosiaan, tässä vähän yhteenvetoa siitä, että mitä eri asioiden suhteen on päätetty, ja mitä uusia juttuja on otettu enempi tai vähempi työn alle. Toki näiden asioiden kanssa ollaan tekemisissä vielä pitkään tän prosessin aikana, ja näihin tullaan palaamaan vielä tarkemmin. Tässä kuitenkin pieni läpikäynti tän hetken tilanteesta ja siitä, mitä juuri nyt työstetään (tai mitä on ikään kuin mielen päällä).

Postauksen kuvat

CC0-lisenssillä.

Joensuun Juhla- ja Häämessut + lippuarvonta

*Yhteistyössä: Juhla- ja Häämessut*

Kevät on häämessujen kulta-aikaa, ja hyvä niin, sillä nyt päästään fiilistelemään juhlahumua myös Joensuussa! Original Sokos Holtel Kimmelissä järjestetään nimittäin Juhla- ja Häämessut 23.2.2019. Vaikka kotimaan matkailu onkin mukavaa, ja muista kaupungeista pääsee aina fiilistelemään uusia tuulia, niin voin kyllä nyt sanoa suoraan, että onpa ihana päästä messuilemaan kotikaupungissa! Ja odotan innolla, että pääsen tutustumaan paikalliseen tarjontaan paremmin: vaikka ollaan asuttu Jonin kanssa Joensuussa se reilu kolme vuotta, on paikallinen juhla- ja hääalan tarjonta jäänyt meille vähän vieraammaksi, joten ihana päästä selvittämään, mitä kaikkea täältä löytyy!

Juhla- ja Häämessut ovat yksipäiväinen tapahtuma, joka kasaa yhteen paikallista osaamista aina valokuvaajista kauneudenhoitoon ja hääpuvuista koruihin. Vaikka alussa sanoinkin, että itseäni kiinnostaa ylipäätään tutustua paikalliseen osaamiseen, niin erityisesti olen kiinnostunut ainakin Joen Juhla-Asun pisteestä, sillä häämekko alkaa hiljalleen kuulua hoidettavien asioiden joukkoon. Ja, koska miulla on tiettyjä (kohtalaisen ehdottomia) vaatimuksia mekolle, haluan olla hyvissä ajoin liikkeellä. Jos haluat lukea miun mekkounelmista tarkemmin, lisää tietoa löytyy esimerkiksi täältä (ja kaikki unelmointipostaukset mekkoon ja muuhun liittyen löytyvät täältä).

Samoin GreenStreetin piste kiinnostaa ihan vain periaatteesta, sillä raakakakut ja vegaaninen ruokavalio ovat miusta mainitsemisen arvoisia juttuja. Vaikken itse olekaan tyylipuhdas vegaani, meillä syödään useana päivänä viikossa vegaanista ruokaa, ja haluan siksi käydä osoittamassa supporttia ja kiinnostusta yrityksen toimintaa kohtaan. Lisäksi paljon puhuttu (tai siis muiden paljon puhuma) Joensuun Kukkatalo kiinnostaa ihan vain siksi, että olen kuullut paikasta niin paljon, mutta en ole vieläkään päässyt siellä itse käymään, joten on kiva päästä nyt messuilla vaihtamaan muutama sana heidänkin pisteellään. Edellä mainittujen lisäksi messuilla on monia muita hää- ja juhla-alan toimijoita mukana, ja koko listan näytteilleasettajista löydät täältä. Muista myös hääpukunäytökset klo 12 ja 14!



LIPPUARVONTA

Haluaisitko voittaa itsellesi ja kaverillesi liput Juhla- ja Häämessuille 23.2.? Metallipäät arpoo yhdelle (1) onnekkaalle kaksi (2) lippua kyseisille messuille. Arvonta suoritetaan torstaina 21.2.2019 klo 18. Jos voittajaan ei saada yhteyttä, teen uusinta-arvonnan perjantaina 22.2. klo 18.

Arvontaan voit osallistua sekä täällä blogin puolella että blogin intagram-tilillä. Blogin puolella voit osallistua kommentoimalla tätä postausta ja kertomalla, kenen kanssa lähtisit messuille, jos voitto osuisi kohdalle. Intagramin puolella voit osallistua kommentoimalla lippuarvontapostausta - kerro kommentissa, kenet ottaisit messukaveriksi mukaan. Kaikki 21.2.2019 klo 18 mennessä jätetyt kommentit osallistuvat arvontaan.

Ilmoitan arvonnan voittajan sekä täällä blogissa, että blogin instagram-tilillä torstaina heti arvonnan suorittamisen jälkeen. Muista seurata arvonnan tulosta joko täällä tai instagramissa, ettei voitto mene sivu suun.

Onnea kaikille arvontaan, nähdään messuilla! ❤

Postauksen kuvan käyttö

ilman lupaa kielletty.

Ystävänpäivän blogiyhteisöfiilistely

Tampereen Häämessujen yhteydessä järjestettiin ensimmäinen blogimiitti Häät-blogiyhteisön jäsenten kesken. Lupasin ensimmäisessä postauksessa, että jakaisin myöhemmin lisää fiiliksiäni itse miittiin ja blogiyhteisöön liittyen. Ja jotenkin ystävänpäivä tuntui sopivalta saumalta tällaiseen fiilistelyyn ❤

Samaistun aika vahvasti Jasminen blogissaan jakamiin fiiliksiin jännityksestä: myös itseäni miitti nimittäin jännitti aika paljon, ja tää postaus käsitteleekin fiiliksiäni sekä ennen miittiä, sen aikana, että miitin jälkeen. Spoiler alert niille, jotka haluaa nopean vastauksen tekstiä lukematta: vaikka aluksi jännitti aika kovin, niin eipä muuten jännitä enää!

Suurin huolenaiheeni miittiin liittyen oli suoraan sanottuna se, että mahtuuko kaltaiseni keesipää muiden blogiyhteisön jäsenten (noiden upeiden ja tyylikkäiden naisten) joukkoon. Liikun mielelläni reisitaskuhousuissa ja maihareissa, eikä miulla ole upeaa pitkää tukkaa tai hienoja neuleita. Kaulakorukin on miesten mallistoa, ja kuuntelen vielä sellaista hirveää musiikkia, mitä kukaan muu ei kuuntele (jokainen hevari tietää kyllä mistä puhun: "kuuntelen kyllä kaikenlaista musaa, mutta en heviä, kun se on vaan sellasta meteliä"...kiitti ja silleen). En ees tiedä mistä ihmeestä tällainen alemmuuskompleksi kumpusi, kai sitä on sitten liian moneen kertaan kuullut elämässään ettei sovi joukkoon, haha. Mutta jotenkin, kun toisten blogit ovat niin kauniita ja elegantteja, ja niissä on upeaa ruusukultaa ja timantteja, niin olin kyllä useammin kuin kerran hieman epävarma siitä, että mitäköhän tästä miitistä oikeen tulee, ja löytyykö meikäläiselle (ja miun blogille) yhteisöstä sopivaa paikkaa ollenkaan.

Huolet ja murheet hellittivät hieman, kun pääsin miun hotellille (josta voit lukea täältä), sillä vastaanotto oli oikein lämmin, ja siitä syystä koin itseni tervetulleeksi niin Tampereelle kuin miittiinkin. Noh, kyllähän se jännitys taas tiivistyi, kun piti poistua hotellista: tässä vaiheessa olin jotenkin ihan hermona ja mietin vaan koko ajan sitä, että jos miusta ei nähdä muuta kuin miun "erilaisuus", eikä porukka sit lopulta vaivaudu tutustumaan miuhun tyyppinä sen tarkemmin - että nähdään vaan se pinta, ja täytetään loput omilla ennakkoluuloilla. Ehkä joku kanssahevari (tai kuka tahansa muu) siellä ruudun toisella puolella samaistuu tähän...kaikki metallipääthän on saatananpalvojia ja gootit narkkareita, ja mitä näitä nyt on... Ei tarvii paljoa semmosiin tyyppeihin tutustua, kun tietää jo kaiken tarpeellisen ennakkoon, lol.

Mutta onnekseni, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, miun pelko osottautui turhaksi ❤ Porukka vaikutti alusta pitäen koostuvan hirmu mukavista tyypeistä, ja tuntui siltä, että nyt todella halutaan tehdä juttuja yhdessä ja yhteistyössä, toisia tsempaten ja fiiliksiä jakaen. Riippumatta siitä, miltä meistä kukaan näyttää tai millä tavalla tuotetaan sisältöä. Koska mahdollisista eroista huolimatta meillä on kuitenkin tietyllä tapaa paljon yhteistä, sillä häiden suunnitteluprosessi on jokaisella monelta osin samanlainen. Yhteistä kosketuspintaa oli siis helppo löytää häistä ja niiden suunnittelusta, vaikka itse lopputulos (hääjuhla) olisikin jokaisella bloggaajalla enemmän tai vähemmän erilainen.

Joten, miitin aikana allekirjottaneen ulkonäkö, musiikkimaku tai mikään muukaan ulkoinen elementti ei paljoa painanut. Miitin aikana puhuttiin meistä ihmisinä, meidän hääsuunnitelmista, ja blogikuvioista, sekä kommentoitiin ja ideoitiin juttuja yhdessä. Kaikessa keskustelussa korostui miun mielestä sellainen kunnioittava henki toisten ideoita ja ajatuksia kohtaan. Toki, onhan miun ja Jonin hääsuunnitelmissa sellaisia kohtia, joita muut tuskin koskaan kuvittelisivat omiin häihinsä toteuttavan, mutta näistäkin jutuista pystyttiin keskustelemaan ihan normaalisti, ilman mitään ylimääräistä kauhistelua tai kummastelua. Ja se tuntuu hirvittävän hyvältä.

Mutta ennen kaikkea, ja koska rakastan nauraa, oli miusta ihana huomata kuinka paljon myö naurettiin miitin aikana, ja kuinka paljon läppää heitettiin. Miulle itselleni huumori on tosi tärkeä osa vuorovaikutusta, ja miun mielestä moni vaikeakin asia muuttuu helpommaksi, kun sille osaa vähän nauraa. Tai kuten ehkä meidän häihin liittyen, monet hevareihin liittyvät kliseet tulevat kivasti kuitatuksi huumorin varjolla hyvässä hengessä: "jokainen vieras tuo sitten oman vuohen mukanaan uhrausta varten" - kiitos tyypit, tää (ja kaikki ne muut heitot) lämmittää miun mieltä vielä pitkään!

Kuten ensimmäisen miittipostauksen yhteydessä sanoin, tästä on hyvä jatkaa ❤ Ihanaa ystävänpäivää kaikille, muistakaa teidän ystäviä ja muita hyviä tyyppejä ympärillänne, ja viettäkää hetki söpössä vaaleanpunaisessa rakkauskuplassa. Tai vaikka koko päivä, sillä suunnilleen niin mie meinasin tän päivän viettää.

Postauksen kuvat

CC0-lisenssillä.

Lähestyvä ystävänpäivä ja hääsuunnittelu

Ystävänpäivä on Suomessa ehkä hieman kaksijakoinen: toisaalta se on ihan oikeasti ystävien muistamisen päivä, jolloin muistetaan rakkaita ystäviä. Toisaalta, Suomeen on myös rantautunut ripaus amerikkalaista Valentine's Day -kulttuuria, jolloin pariskunnat kääriytyvät omaan rakkauskuplaansa ja juhlistavat yhteiseloaan parhaaksi katsomallaan tavalla. Ja kai ihastuksen lähestyminen juuri ystävänpäivän alla alkaa yleistyä hiljalleen myös Suomessa.

Itselleni ystävänpäivä on ollut lähtökohtaisesti ystäville tarkoitettu päivä, mutta huijaisin jos väittäisin, ettenkö kyseiselle päivälle kehittelisi myös Jonille jotain pientä muistamista. Tai jos ei mitään yllätystä tule, niin vähintäänkin soitatan meidän biisiä ja mahdollisesti myös muita lässynlää-lauluja. Eli jotenkin haluan ystävien ohella juhistaa myös miun ja Jonin suhdetta.

Nyt kuitenkin huomaan, tässä omanlaisessa hää- ja rakkauskuplassani pyöriessäni, että ystävänpäivähän on aivan loistava juhla myös hääsuunnittelun kannalta: rakkauskuplassa eivät nimittäin pyöri vain häitään suunnittelvat ihmiset, vaan todella moni muukin! Näin ollen kaupat pursuavat kaikenlaista vaaleanpunaista, sydämenmuotoista ja rakkaudentäyteistä, ja häitään suunnittelevalle voi tästä olla iloa ja apua.

Havahduin asiaan ensimmäisen kerran lähikauppamme jonossa, kun noteerasin kassan vieressä olevat ystävänpäiväkarkit: pikkuruisessa lähikaupassamme oli tarjolla monia erilaisia makeita rakkaudentunnustuksia, joita ei muulloin ole peruskaupoissa tarjolla. Jos siis karkkibuffet kaipaa täydennystä sydämistä tai erilaisista rakkaudentunnustuksista, kannattaa ystävänpäivän karkkitarjonta koluta läpi. Toki, ystävänpäiväkarkit eivät ole sieltä halvimmasta päästä, ja tästä syystä ajattelimmekin Jonin kanssa hankkia (ensi vuoden) ystävänpäivänä vain muutamia rakkaus-karkkeja täydentämään buffaa: muutama suloinen Love-tikkari (tai vastaava) tuo buffaan pienen ripauksen sitä söpöyttä, joka meiltä muuten saattaisi jäädä puuttumaan (lisää meidän karkkibuffet suunnitelmista voit lukea täältä, ja täältä löytyy Häät.fi:n vinkkejä karkkibuffan järjestämiseen).

Lisäksi kirjakauppoihin tulee tarjolle rakkaus-aforismeja viliseviä kirjoja, joka ikinen peruskauppa täyttyy super-söpöistä rakkautta tihkuvista korteista sekä kaikenlaisesta muusta rakkauteen liittyvästä tavarasta. Eli jos haluat hääkoristeluihin tai esimerkiksi häiden paperituotteisiin ihania, rakkautta tihkuvia lausahduksia tai vaikkapa onnellisen parisuhteen ohjeita, niin ystävänpäivän aikaan kannattaa pitää silmät auki. Samoin jos haluaa häihinsä mitään sydänaiheisia tuotteita, on niitä luultavasti ystävänpäivän tienoilla myynnissä enemmän kuin milloinkaan muulloin.

Spotify (ja varmasti myös muut musiikkipalvelut) kasaavat ystävänpäivään sopivia rakkauslaulu-soittolistoja, joten jos häiden soittolista kaipaa vielä tuunausta, kannattaa tähän vuodenaikaan tsekata kaikki valmiit soittolistat läpi. Arvatkaa vaan kuinka paljon tämän tajuaminen vähensi miun soittolista-ahdistusta: nyt voin vaan parilla klikkauksella kahlata läpi lista tolkulla maailman ihanimpia rakkauslauluja vaikka missä tyylilajissa ja temmossa! Tiedän, vähän hassua, mutta kun elää hevimusiikille, niin rakkauslaulujen tuntemus jää vähän vähemmälle (ja näinkin yksinkertaisten ratkaisujen keksimiseen täytyy käyttää kuukausitolkulla aikaa...). Vaikka suunnitellaankin pääsääntöisesti rokahtavaa soittolistaa, muutama rakkauslaulu siellä täällä saa varmasti soittolistaan mukavan, romanttisen säväyksen.

Eli lyhyesti ja tiivistetysti voin sanoa olevani sitä mieltä, että lähestyvä ystävänpäivä on häitään suunnittelevien ihmisten kulta-aikaa, toki hieman häiden tyylistä ja hääparin tarpeista riippuen. Mutta jos tarvitsee häihinsä mitään rakkautta tai romantiikkaa tihkuvaa, niin siihen on varmasti ystävänpäivän aikaan ideoita tarjolla!

Postauksen ensimmäinen kuva
CC0-lisenssillä, muiden kuvien

luvaton käyttö kielletty.

Tampereen häämessut ja Häät-blogiyhteisön miitti

*Yhteistyössä: Tampereen Häämessut, Häät ja Häät-blogiyhteisö*

Tampereen Häämessut ovat vielä parhaillaan käynnissä TähtiAreenalla, vaikka omalta osaltani messuhuuma on jo rauhoittunut ja kotimatka alkanut. Viikonloppu on ollut aika matkustuksen täyteinen ja ehkä osittain sen takia myös intensiivisen tuntuinen, mutta ehdottomasti todella ihana. Instagramin puolella blogia seuraavat ovatkin jo päässeet osaksi miun viikonloppua muutamien highlightien kautta, mutta tässä vielä viikonlopun sisällötä hieman tarkemmin.

Miun osalta viikonlopun vietto alkoi heti perjantaiaamuna, kun hyppäsin junan kyytiin kohti Tamperetta. Tampereella suuntasin saman tien hotellille, sillä kuuden tunnin matkustamisen jälkeen halusin vaan hetkeksi hengähtää ennen blogimiitin alkua. Suuntasin siis kohti Radison Blu Grand hotel Tammeria, joka tarjosi majoituksen upeissa puitteissaan osana Häät-blogiyhteisön miittiä ja Tampereen Häämessuja. Täällä todella kelpasi palautua matkaväsymyksestä, ja mielelläni olisin toipunut vaikka koko viikonlopun.

Perjantai-illan ohjelmaan kuului ruokailu, johon syömisen ohella kuului toisiimme tutustumista ja vapaata höpöttelyä miittiläisten kesken ihanan rennossa fiiliksessä. Meillä tuntuu kyllä olevan ihan hirmuisen ihana porukka kasassa (tähän palaan luultavasti myöhemmin lisää täällä blogin puolella), ja ilta jatkui hirmu mukavissa tunnelmissa kohti häämessuja, joita päästiin katsomaan ns. kulissien takaa. Vaikka kello oli jo siinä vaiheessa melko paljon, tuntui messutiimillä olevan kuitenkin mukava ja rento meno. Oli tosi kiva päästä näkemään messut vielä valmisteluvaiheessa, sillä lauantaina messuvilinä käynnistyi heti aamusta.

Lauantai alkoi meidän bloggaajien osalta Häät-blogiyhteisön miitillä, josta homma jatkui luontevasti pitopalvelu Zipattan tarjoamaan ruokailuun, jonka yhteydessä saatiin myös lyhyt viiniesittely Winebrigeltä ruoan kanssa tarjotuista viineistä.  Ruokailusta ja ylipäätään messuviikonlopun aikana syömistäni ruoista on pakko sanoa sen verran, että miun kasvisruokavalio oli huomioitu ihanasti, ja sain viikonloppuna syödä sekä hyvää että täyttävää kasvisruokaa. Lauantaina sain jopa tuplajälkkärin, sillä miulle oli ilmeisesti tehty varmuuden vuoksi vegaaninen jälkiruokavaihtoehto tavallisen annoksen rinnalle! Tällä kertaa kannatti siis olla kasvissyöjä, haha. 

Ruokailun jälkeen otettiin kuvia Häät-blogiyhteisöä varten, ja tämän jälkeen päivä kului messuja vapaasti kierrellen. Näytillä oli koruja, pukuja, kukkia, kampauksia, palveuntarjoajia ja kattauksia, sekä freesinä elementtinä myös limusiini. Lisäksi paikalla oli paljon Tampereen ja lähiympäristöjen juhlapaikkoja ja erilaisia palveluntarjoajia. Koska en itärajalaisena paljoa Tampereen paikallistarjonnasta koostu, keskityin itse enemmän fiilistelemään yleistä messutunnelmaa: äänestin esimerkiksi kauneinta kattausta, kukkakimppua sekä hääpukua. Jälkimmäisen äänestys on auki myös netissä, joten jos hääpuvut kiinnostavat, suosittelen tsekkaamaan äänestyksen ja ehdolla olevat puvut täältä. Äänestettävänä on kansainvälisten mallistojen huippupukuja, joten kyseessä ei ole mikään turha äänestys.

Miulle itselleni ihaninta oli messuilla tähtiparin vihkiminen. Vaikka en tuntenut paria lainkaan, olin vihkimisestä jotenkin ihmeen liikuttunut. Kyllä noilla häämessuilla ajautuu johonkin omanlaiseensa rakkauskuplaan, ja maailmaa katselee vähän vaaleanpunaisempien lasien läpi, haha. Oli siis todella mukava pyörähtää Tampereella fiilistelemässä häätunnelmaa, ja tavata meidän ihanan Häät-blogyhteisön kanssa! Tästä on hyvä jatkaa ❤


Blogimiittiin osallistuivat Metallipäiden lisäksi seuraavat blogit:
Bridelisa
Epähäät
Häähumussa
Hääsuunnittelijan silmin
It's a Match
Jasmine Maria The Wedding Blog
Mon Rêve d’Amour
Syysmorsian

Postauksen kuvien käyttö
ilman lupaa kielletty

Rautahäät rautakuningattarelle

Tän blogin lukijat jo tietääkin, että Metallipäät menee naimisiin on hääblogi, jossa yritetään yhdistää kaunis ja viihtyisä hääjuhla heavy metalliin. Meidän ajatus on siis viettää suhteellisen perinteikkäitä ja tyypillisiä häitä, jotka on vaan twistattu ripauksella (tai litramitallisella, ei olla tästä vielä ihan varmoja) metallifiilistä. Mutta, toiset haluavat tehdä homman täysin omalla tyylillään, ja tää postaus onkin tarina häistä, joissa häät ja metalli taottiin yhteen upeaksi kokonaisuudeksi!

Kaunis kattaus, jossa yksityiskohtana itse taotut
naulat (parin oma juttu), sekä itse askarrellut ruusut

Joku saattaa vielä muistaa tämän postauksen, jossa esittelin metallista taotun hääpuvun. Miusta idea oli niin kerta kaikkisen upea, että päätin ottaa yhteyttä puvun takoneeseen ruotsalaiseen Thereseen, ja pyysin häntä kertomaan vähän häistään ja yrityksestään. Ja Theresehän kertoi, ja paljon❤ Yritän mahduttaa tähän postaukseen mahdollisimman paljon, jotta työ lukijat voisitte inspiroitua näistä häistä yhtä paljon kuin miekin!

Nicklas ja Therese, ja taustalla itse
taottu metallinen kukkakaari

Therese ja kumppaninsa Nicklas ovat molemmat ammattiseppiä, joten heidän häillensä metalli oli varsin luonteva teema. Ja jos häät haluaa järjestää tyylillä ja teemalla, on tää pariskunta kyllä malliesimerkki siitä, miten teemahäät järjestetään viimeistä yksityiskohtaa myöten! Kutsut, koristeet, korut, asut, ohjelma...näissä häissä ei varmaan mikään jäänyt miettimättä.

Kenties hieman nurinkurisesti, Theresen ja Nicklasin häistä ei ollut vielä puhuttu sanaakaan, kun Therese sai idean metallisesta hääpuvusta. Pukua varten tehtiin mieletön määrä taustatyötä, sekä käytettiin melkoinen määrä suunnittelu- ja työtunteja, mutta lopulta unelmien hääasusta tuli totta. Puku joutui kuitenkin odottamaan käyttöään melko pitkään, sillä häitä juhlittiin vasta 19 vuoden päästä - onneksi puku oli kuitenkin edelleen sopiva (pieniä muokkauksia lukuun ottamatta).

Näissä häissä tosiaan kaikki on suunniteltu yhteisen teeman, metallin, ympärille, ja juuri teeman yhtenäisyys on miusta jotenkin todella inspiroivaa: kaikki osaset loksahtelevat yhteen saumattomasti. Aloitetaan vaikka kutsuista, jotka olivat taottuja metallilevyjä! Mielestäni tämä on todella uniikki veto hääparilta, eikä tällaisen kutsun vastaanottamisen jälkeen jää varmaan yhdellekään vieraalle epäselväksi, että nyt on jotain erilaista tulossa. Toki postikulut olivat näille metallisille kutsuille sitten aika massiiviset, mutta ideahan on siltikin upea. Miun metallisydän ihan sulaa tällaiselle!

Kutsut

Näistä lähtökohdista käsin lienee sanomattakin selvää, että parin sormukset ja korut olivat kaikki itse taottuja: esimerkiksi  Nicklasin viehe oli yhdistelmä koristeellista taontaa ja kukkia. Samoin niin hääparin kuin morsiusneitojen (hääparin tyttäret) korut olivat kaikki taottuja, kuin myös morsiamen hääkruunu. Koruissa ja asusteissa näkyy hienosti häiden teemasymboli, eli kaksi taottua sydäntä. Ja sanottakoon nyt vielä, että myös monet käyttöesineet, kuten kakkulapio, olivat itse tehtyjä ja tietenkin taottuja. Miusta Theresen ja Nicklasin häät ovat malliesimerkki sellaisista häistä, jotka järjestetään parin omia vahvuuksia hyödyntäen: mikä järki esimerkiksi näiden kahden olisi ollut askarrella paperisia kutsuja, kun voi hyödyntää osaamistaan ja vahvuuksiaan? Tästä voi ehkä moni muukin hääpari ottaa koppia, myös allekirjoittanut itse.

Lisäksi näissä metallihäissä myös ohjelma meni teeman mukaan: hääpari oli esimerkiksi takonut itselleen häiden teemasymbolin mukaisen poltinraudan, ja yhtenä hääohjelmana olikin yhdessä polttaa symboli ruokapöydän nurkkaan. Oon itse aivan myyty tälle idealle: polttomerkillä jää häistä pysyvä jälki ja muisto, jota voi aina ihailla pöydän ääressä istuessaan. Lisäksi ohjelmaan kuului myös takomista, sillä hääparin ystävät (jotka ovat myös seppiä) takoivat hääparille muistoesineen lahjaksi juhlan aikana.

Ja sanottakoon nyt vielä se hevarin sydäntä eniten lämmittävin tekijä: Theresen ja Nicklasin hääjuhlassa soivat Metallica ja Iron Maiden! Tää on ihan ilmiömäinen esimerkki siitä, miten hääjuhlan voi suunnitella joko sinne päin, tai aivan finaaliin asti. Olisi ollut helppoa soittaa metalli-teemaisissa häissä vain metallimusiikkia, mutta siitä voi mennä vielä askeleen pidemmälle, ja soittattaa bändejä, joiden nimetkin sointuvat teemaan. Jotenkin tällainen viimeistely ja yksityiskohtaisuus on miusta ihan uskomattoman hienoa, oon aivan ihastunut.

Jos innostuit tai inspiroiduit näistä häistä, tai huomaat haaveilevasi jostain tämän tyylisestä, Therese ja Nicklas myös vuokraavat paljon häihin liittyviä taottuja elementtejä, kuten hääkruunuja ja koruja, sekä isompia elementtejä, kuten raudasta taottuja kukkakaaria. Toki myös tilaustyöt ovat mahdollisia, mutta valitettavasti kokonaisesta hääpuvusta haaveilevat joutuvat pettymään (aina voi toki kysyä jotain pienempää puvun osaa). Koruja ja muita pienepiä töitä voi kuitenkin tilata ihan omien toiveiden mukaan. Lisätietoja löydät heidän pajansa kotisivuilta. Valmistaudu asioimaan ruotsiksi, toki englannillakin varmasti pärjätään, mutta itse viestittelin Theresen kanssa tätä postausta varten ruotsiksi. 

Kyseessä ei ole kaupallinen yhteistyö, kyseessä on pyrkimys tarjota blogin lukijoille inspiraatiota jostain aivan erilaisesta kuin mitä perinteikkäät prinsessahäät ovat. En saa tämän postauksen julkaisusta mitään hyötyä tai korvausta, vaan jaan upean hääparin vieläkin upeamman tarinan vain siksi, että uskon siitä olevan iloa myös muille metallipäille tai erilaisista häistä haaveileville. Ja tosiaan, jos siulla (tai vaikka tuttavallasi) on tällainen vähän erilainen häätarina jeattavana, ja haluasit jakaa tarinasi inspiraatioksi muille, niin ota ihmeessä yhteyttä, laitetaan hyvät ideat kiertämään! ❤

Kuvien käyttö ilman lupaa

kielletty. Kuvat julkaistu

tässä blogissa Therese

Engdahlin luvalla.

Unelmia: häätukka

Johan tässä on kuukauden päivät mennyt edellisestä unelmia-postauksesta, joten ajattelin palata hetkeksi haaveilun ihmeelliseen maailmaan. Toisekseen, ajattelen, että miusta on kiva kirjoitella näitä unelmointi-postauksia hääsuunnitelmien tässä vaiheessa, kun ei vielä paljoakaan konkreettisia päätöksiä pysty tekemään: täällä itärajalla asiat hoituvat hieman pääkaupunkiseutua hitaammin. Joten siksi nyt keskitytään vielä haaveilemaan. Ja noh, nyt kun näitä haaveilupostauksia kirjoittelen, niin onhan se ihana sitten hääpäivän lähestyessä vähän vertailla, että kuinka hyvin nää alkutaipaleen haaveet vastaavat lopullista toteutusta!

Mutta tosiaan, tänään puhetta tukasta. Moni muu varmaan puhuisi tässä vaiheessa hääkampauksesta, mutta omalla kohdallani hääkampauksesta puhuminen tuntuu lähinnä vitsiltä.. Miun tukkahan on pääsääntöisesti kahdella tavalla: joko se on (omasta mielestäni) tyylikkäästi pystyssä, tai sitten se roikkuu laittamattomana pitkin päätä vähän miten sattuu. Tästä johtuen, miulla on usein tukka joko tukka laitettuna (eli pystyssä), tai laiskuuden iskiessä pipo päässä. 

Näin ollen, kovin yleinen keskustelu unelmien hääkampauksesta ei miun kohdalla ole kovinkaan oleellinen: en aio olla häissäni pipo (tai muukaan päähine) päässä, joten vaihtoehdoksi jää laittaa tukka pystyyn. Ja vaikka hiusmallini keesistä vaihtuisi johonkin toiseen, ei lyhyttä tukkaa silti kovinkaan monella tapaa laiteta. Eli kampauksen suhteen miun on turha haaveilla yhtään mitään, sillä lyhyt tukka on samalla lailla niin arkena kuin juhlana. Tylsää, ehkä, mutta ah, niin ihanan helppoa.

Ensimmäinen kuva miusta keesipäisenä.
Kylläpä näyttää lyhyeltä...

Mutta, kampauksen sijaan voin haaveilla muista tukkaan liittyvistä jutuista, kuten hiusväristä. Miullahan on ollut punainen tukka aina siitä lähtien, kun alakouluikäisenä sain ensimmäiset punaiset kevytraidat pähäni. Ajan kuluessa kevytväri vaihtui kestoväriin, ja lopulta raidat muuttuivat koko pään väriksi. Mutta väri on aina ollut punainen. (Sori, huijaan, kerran olen halloween-asua varten värjnnyt tukan mustaksi kampaamon spray-värillä). 

Joten, väri on myös hääpäivänä punainen, mutta, rajattomalla budjetilla haluaisin keesiin jonkin nätin liukuvärjäyksen eri punaisen sävyjä, tai esimerkiksi yhdistää tukkaan mustaa ja punaista. Jonkinlainen liukuma mustasta (tai todella tumman punaisesta) kirkkaan punaiseen voisi olla ihana. Esimerkiksi tässä on mielestäni ihana siirtymä mustasta punaiseen, ja tässä puolestaan kivasti muutamaa punertavaa sävyä yhdessä. Tykkään miun nykyisestä hiusväristä todella paljon, mutta oishan siihen ihana saada hääpäiväksi jotain ekstraa mukaan.

Mitä tulee keesin pituuteen, niin tää miun tukka on kasvanut todella paljon pituutta viime aikoina. Aikaisemmin pidin keesin todella lyhyenä, mutta nyt huomaan havittelevani vähän pidempää tukkaa. Joten, saa nähdä onko häälook keesi suorana pystyssä, vai kasvaako se lopulta sellaiseen mittaan, että siitä saisi jotain ihanaa pörrötukka-unelmaa aikaiseksi. Oon vaan aika huono kasvattamaan hiuksiin pituutta: miulla oli pitkä tukka miltei 20-vuotta, ja kun tukka lyheni, sitä leikattiin kerralla miltei puolen metrin verran, enkä oo sen jälkeen kertaakaan haaveillut oikeasti pitkästä tukasta. Jo oman tukan nykyinen pituus on välillä ärsyttävän pitkä, joten häätukan pituuden määrittelee lähinnä se, menetänkö hermoni tähän tukan "pituuteen" vaiko en, haha!

Eli siis näin hirmuisen pitkä tää tukka tällä
hetkellä on.. Ei ehkä näytä paljolta, mutta
lyhyen tukan ystävälle +5cm on paljon

Miusta ois myös ihana saada jokin kaunis hiuskoru häätyyliä varten, mutta keesi toki asettaa korulle melkoisen paljon vaatimuksia. Häämessuilla olen muutamia mahdollisesti toimivia ratkaisuja nähnyt, mutta niitä pitäisi testailla erikseen, koska keesissä korulle on varsin vähän kiinnitysmahdollisuuksia. Toki, oishan se hard core -teko liimata koru vaan päähän kiinni, mutta jostain ihmeen syystä en innostu tästä ideasta yhtään.. Mutta, unelmatodellisuudessa löytyy juuri miun pään ja keesin muotoon täydellisesti sointuva koru, joka sitten viimeistelisi häälookin.

Eli tosiaan, kaiken kaikkiaan miun häätukka-haaveet on aika maltillisia, joka toki pitkälti johtuu miun lyhyestä tukasta: jos tukan voi laittaa vain yhdellä tavalla, ei hääkampauksen miettimiseen tarvitse paljoa aikaa tuhlata.Kampauksen sijaan miun haaveilut keskittyykin enemmän väriin (ja värien sekoitteluun). Ja toki se upea hiuskoru olisi ihana viimeistely tukkahaaveille.

Postuaksen ensimmäinen

kuva CC0, muiden kuvien

käyttö ilman lupaa kielletty.

Tampereen häämessujen lippuarvonnan voittajat

*Yhteistyössä: Tampereen häämessut ja Häät-blogiyhteisö*

Lippuarvonta Tampereen häämessuille on nyt virallisesti suoritettu, ja onni suosi täällä blogin puolella kommentoinutta Camppu:a sekä ig:ssä kommentoinutta vaahteran-nimimerkkiä! Onnittelut molemmille! ❤

Voittajat, ottaisitteko miuhun yhteyttä sähköpostitse (heavyhaat@gmail.com) niin katotaan lippujärjestelyt teidän kanssa kuntoon? Oottelen s-posteja maanantai-iltaan klo 20 asti, ja jos voittajiin ei saa yhteyttä niin arvon määräaikana uuden voittajan.

Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille, ja jos onni ei tässä arvonnassa osunut kohdalle, niin toivottavasti onni suosii muiden blogien lippuarvonnoissa! *vink vink*

Messuilla nähdään, ja ihania messuja kaikille! ❤