maanantai 4. maaliskuuta 2019

Rakastan sinua koska...ja välillä inhoan sinua samasta syystä

Osa on varmasti jo tässä vaiheessa huomannut sosiaalisessa mediassa kiertävän hashtagin #mihinihastutsiihenvihastut. Jos homma on mennyt täysin ohi, voi aiheeseen liittyvän videon tsekata esimerkiksi täältä. Mutta lyhyesti ja ytimekkäästi sanottuna kyseessä on parisuhteen ilmiö, jossa ne ominaisuudet, joihin on omassa puolisossaan aikanaan ihastunut, alkavat suhteen myöhäisemmässä vaiheessa myös ärsyttää. Vielä ytimekkäämmin, turha yrittää löytää täydellistä puolisoa, se täydellisyyskin alkaa jossain vaiheessa tympäistä, haha.

Olin hetken aikaa hieman epävarma siitä, soveltuuko tällaiset jutut käsiteltäväksi hääblogiin, kun aina välillä tuntuu, että sisällön pitäisi pysyä tiukasti hääjutuissa. Toisaalta kuitenkin ajattelen, että hääblogi on samalla myös osittain ihmissuhdeblogi, joten varsinkin miuhun ja Joniin liittyen täällä voisi höpötellä oikeastaan mitä vain parisuhdejuttuja. Päädyin kuitenkin kysymään asiasta vielä instagramin puolella, ja sieltä suurin osa oli kiinnostunut kuulemaan meidän ihastuksista ja vihastuksista enemmän, joten tässä sitä nyt mennään.


You wish...

Omasta puolestani voin sanoa, että Jonissa eniten ihastuttaa ja vihastuttaa siivousinto. Toisaaltahan on ihanaa, kun toinen pitää kotia siistinä ja pitää huolta siitä, että tavarat on aina omilla paikoillaan. Mutta, välillä hermoa kyllä kiristää ihan vimmatusti, kun haluaisin itse esimerkiksi hautautua yhdessä sohvanpohjalle sylikkäin, ja toinen ilmoittaa vielä imuroivansa nopeasti, että "ihan kohta". Ai että, ja hermo kiristyy mukavasti. Siinä vaiheessa ei paljoa lohduta, että kämppä kiiltää, kun kaipaisit vaan haleja, haha.

Mie olen siis meistä kahdesta ehdottomasti se, joka sotkee enemmän. Miun työpöytä esimerkiksi järjestyy useasti hallittuun kaaokseen: pöytä on yksi sekamelska, mutta jotenkin ihmeen kaupalla tiedän silti, missä mikäkin tavara on. Näin ollen miulla on paha tapa jättää tavaroita lojumaan ympäriinsä, eli oon todella hyvä levittämään tätä kaaosta ympäriinsä. Ja Joni parka sitten järjestää miun jättämiä tavaroita oikeille paikoilleen. Toki oon ihan perussiisti ihminen (pesen meillä esim ikkunat, lattiat, uunin jne), mutta tavaroiden jättäminen ympäriinsä on miun isoimpia heikkouksia.


En ehkä oo ihan näin söötti hallitun
kaaokseni keskellä...mutta aina voi toivoa!

Toisena juttuna voisin nostaa esiin sen, miten Joni on perhekeskeinen ja viihtyy kotona. Itsekin kaipaan aika paljon kotiaikaa ja aikaa ilman mitään sen erityisempää tekemistä, eli sitä kun vaan ollaan kotona. Joten, on kiva, että puoliso viihtyy myös kotona, eikä elämän tarvitse olla jatkuvaa sirkusta. Sama piirre tekee Jonista myös turvallisen ihmisen. Ja niin paljon kuin tätä piirrettä Jonissa rakastankin, välillä tekisi mieli ravistella koko mies ulos kotiseinien sisältä, että camoon, tehdään jotain kivaa ja spessua: mennään vaihteeksi elokuviin, eikä katsota leffaa kotona, tai mennään ravintolaan syömään, eikä tehdä spessuruokaa kotona. Mutta sepä se, rakastan sitä miten Joni on tasaisen turvallinen ja viihtyy kotona, mutta joskus olisi kiva, jos tuo ehdottaisi vähän useammin jotain aktiviteettia kodin ulkopuolella.

Joni puolestaan totesi ensimmäiseksi vihastuttavaksi/ihastuttavaksi asiaksi miun taipumuksen juhlistaa milloin mitäkin asiaa kahden kesken. Toisaalta on kuulema hirmu ihanaa, kun jaksan yllättää aina silloin tällöin jollain pikkujutulla tai haluan juhlistaa jotain pikkujuttujakin yhdessä esim skumpan ja juustolautasen, tai vaikka suklaafonduen äärellä. Ei oo pelkkää harmaata arkea, vaan kivoja pikkujuttuja aina siellä ja täällä. Mutta. Välillä vedän homman vähän (ihan pienesti vain) överiksi, ja katan keskellä viikkoa vähän turhankin ison kattauksen kaiken maailman herkkuja. Ehkä vähemmälläkin olisi selvinnyt... Tai jos ollaan suunniteltu jotain herkkulakkoa tms, niin usein se olen sitten mie, joka sen lakon kuitenkin katkaisee, kun haluan taas viettää jotain spessuiltaa ja tilata vaikka kotiin jotain herkkuruokaa. Että se siitä herkkulakosta sitten! Eli niin ne ihanatkin piirteet sit vaan toisinaan turhauttaa.



Edellistä esimerkkiä enemmän voisin kuitenkin kuvitella Jonin turhautuvan siitä, että usein ajattelen ihan liikaa ja turhan monimutkaisesti. On kuulema hienoa, että jaksan ja haluan ajatella asioita monesta eri näkökulmasta ja että yritän ottaa päätöksenteossa monia eri tekijöitä huomioon. Sitä kautta olen usein mukava muita ihmisiä kohtaan (löydän yhteistä samaistumispintaa) tai osaan olla melko ymmärtäväinen hyvinkin erilaisia ihmisiä ja heidän ajatusmallejaan kohtaan. Se on kuulema yksi vahvuuksistani ihmisenä.

Mutta välillä tää hieno piirre kääntyy myös miuta itseäni vastaan, kun saan itseni stressaantumaan "mitä jos" tai "entä jos sittenkin näin" -ajattelulla. Moni on varmasti törmännyt internetin ihmemaailmassa tähän meemiin, ja voin kyllä sanoa samaistuvani tähän ihan täysin. Tää on siis sellainen piirre, mitä välillä itsekin vihaan itsessäni, joten annettakoon Jonillekin täysi oikeus vihastua tästä aina silloin tällöin, haha.

Että sellaisia juttuja, jotka meitä ihastuttavat ja vihastuttavat. Tein tästä aiheesta myös intagramin puolelle stoorissa kyselyä, ja oli hauska huomata, että ei olla ainoita, joita samat piirteet kumppanissa sekä ihastuttaa että vihastuttaa. Jos haluat, voit kommenttikenttään heittää omia huomioitasi tästä ilmiöstä, tai kertoa vaikka teidän parisuhteen ihastuttaa/vihastuttaa tekijöitä. Voisinkin tässä yhteydessä haastaa myös muut hääbloggaajat listaamaan vastaavia havaintoja omista suhteistaan! Saapa nähdä herättääkö tää haaste enempi ihastusta vai vihastusta!




Postausken kuvat
CC0-lisenssillä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitäs tuumaat?