sunnuntai 28. huhtikuuta 2019

Meidän mahdollinen häähotelli?

*Yhteistyössä: Original Sokos Hotel Lappee*

Monelle pääsiäisen vietto kulminoituu virpomiseen, suklamuniin ja pääsiäispupuihin, mutta meidän pääsiäinen oli tänä vuonna hyvin hääorientoitunut: kävimme nimittäin Jonin kanssa pääsisäisenä Lappeenrannassa hoitamassa hääjuttuja eteenpäin (siinä sukulaisten treffaamisen lomassa). Meillä oli reissulle kaksi tavoitetta: käydä katsomassa Lappeenrannan keskustassa sijaitsevan Original Sokos Hotel Lappeen sviittejä, sekä käydä tutustumassa pientä pintaremonttia kokeneeseen juhlatilaamme, Linnoituksen Krouviin.


Tässä postauksessa puhutaan reissun ensimmäisestä osasta, eli vierailustamme sviiteissä. Tutustuin kyseiseen hotelliin itse asiassa Joensuun Juhla- ja Häämessujen kautta (messuista voit lukea lisää täältä): meiltä kysyttiin hotellimajoitustarvetta, ja kun kerroimme viettävämme häitämme Lappeenrannassa, meidän yhteystietomme välitettiin hotellien välillä Lappeenrantaan. Parin viikon päästä keskustelimmekin häistämme hotellin virkailijan kanssa, ja vaikka lopulta totesimme, ettei meillä ole Lappeenrannassa tarvetta huonekiintiölle,  olimme kuitenkin kiinnostuneita hotellista mahdollisena hääyön viettopaikkana. Sovimme siis tutustumiskäynnistä hotellin sviitteihin blogipostausta vastaan. Tässä postauksessa olevat mielipiteet ovat siis täysin omiani, ja bloginäkyvyyttä vastaan pääsimme vain Jonin kanssa tutustumaan tiloihin keskenämme ja kaikessa rauhassa.

Aluksi tutustuimme Kaisla-sviittiin (hotellin huonevalikoimasta voit lukea lisää täältä). Kaisla oli tilana kertakaikkisen upea, ja meidän tarpeitamme ajatellen aivan erinomaisesti sopiva: tila oli meistä kaunis ja hyvällä maulla laitettu. Huoneen hallitseva elementti oli kaisla-aiheinen lähes koko seinän täyttävä tapetti, joka toi mielestäni huoneeseen ihanaa lämpöä (jep, vaikka muutoin olenkin kovasti mustan perään, viihdyn erinomaisesti valoisissa ja lämpimänsävyisissä tiloissa). Miulle tämä sviitti oli siis todella mieluisa, ja pidin kaisla-seinän lisäksi erityisesti punasävyisistä puupinnoista ❤ Jonin kanssa ihastuttiin molemmat pienillä led-valoilla valaistuun saunaan ja huoneen varustelutasoon: minä pieniin yksityiskohtiin ja Joni huoneessa oleviin lautapeleihin (ai miten niin olen menossa pelaajan kanssa naiisiin, haha).


Huoneen muutamat vesistö/Saimaa-aiheiset somisteet eivät ehkä ole sitä meidän ominta tyyliä, ja esimerkiksi sängyn yläpuolella oleva pikkuinen airo saattaa tuntua osalle vieraista hieman hassulta (vai ollaanko vain niin metallikuplassa, ettei vaan tajuta airon hienoutta?). Toisaalta, Lappeenranta on kuitenkin Saimaan rannalla, ja Saimaa ja vesistö ylipäätään on iso osa lappeenrantalaista kulttuuria. Näin ollen ne ovat enemmän kuin ymmärrettäviä. Ja toisaalta, vedessähän ne kaislatkin kasvavat, mikä kenties osaltaan selittää Kaislan vesiteemaa.

Kaiken kaikkiaan huone oli siis oikein hurmaava, ja jotenkin ehdin itse jo ihastua ajatukseen siitä, että käytössä olisi oma sauna. Eikä huoneeseen kuuluva hierontatyynykään olisi varmasti yhtään hassumpi tapa rentoutua. Itseni tuntien kaikenlainen "luksus" tulisi varmasti enemmän kuin tarpeeseen, sillä osaan olla melkoinen stressaaja: olisi ihana pystyä yhdistämään sauna, hieronta ja viettää vähän laatuaikaa esimerkiksi Trivial Pursuitin äärellä. Kaisla oli siis kaikin puolin hurmaava, ja olisi ihana päästä kerran elämässä kokemaan tuollainen luksustila.



Kaislan ohella pääsimme myös tutustumaan junior suiteen, eli varustelutasoltaan alempaan sviittiluokkaan. Vaikka äkkiseltään ajattelisi, että sviitti kuin sviitti, oli huoneissa kuitenkin selkeä ero, juurikin varustelussa ja ykstiyiskohdissa. Junior-sviitissä ei ole omaa saunaa, mutta hotellin yleiset saunatilat ja perhesauna ovat toki käytössä. Samoin huoneesta uupuvat kaikki ne pienet ja hurmaavat ykstyiskohdat ja lisäpalvelut, jotka Kaislassa ovat saatavilla. Perusidealtaan sviitit toki ovat toisiaan vastaavat: punaiset puupinnat, erillinen makuuhuone, iso sänky.

Yhtenä miinuksena on pakko todeta junior-sviitin sijainti: toisessa kerroksessa sijaitseva huone on omaan makuuni turhan lähellä katutasoa, jolloin kauppakeskusten välillä liikkuvat ihmiset ovat myös vähän liian lähellä (hotelli sijaitsee siis kahden kauppakeskuksen välillä). Sälekaihtimien ansioista katutasolta ei näe huoneisiin sisään, mutta eipä siinä paljoa tule myöskään maisemia katseltua - ellei sitten halua, että kadulla kävelevät ihmiset saattavat katsella takaisin.



Lienee siis sanomattakin selvää, että miellyimme enemmän Kaislaan kuin junior suiteen. Ehkä muutoin ajattelisin, että Kaislassa on myös paljon "turhaa" ja tarpeetonta, mutta jotenkin häiden yhteyteen olisi ihana liittää tällainen ainutkertainen luksuskokemus. Koska tuskinpa tullaan muutoin elämässämme sviiteissä aikaa viettämään. Toisaata, toki joudun myöntämään että mietin, onko huone kaikkine ihanine yksityiskohtineen nyt todella hintansa (tällä hetkellä alkaen 239e/yö vuoden päähän ennakkovaraajalle, lyhyemmällä ennakolla toki kalliimpi) väärti: reilulla kahdellasadalla eurolla saisi pajon muutakin. Toisaalta, esimerkiksi junior suite on vain parikymppiä Kaislaa edullisempi ennakkohinnalla varattuna, joten jos haluaa hääyöhön ja hotelliin panostaa, olisi ihan sama mennä sitten kerralla vähän parempaan.

Saa siis nähdä, ostetammeko itsellemme häiden yhteyteen luksusta, vai päätetäänkö käyttää rahaa johonkin muuhun. Tietyllä tapaa tällä hetkellä tuntuu jopa siltä, että kumpa en olisi mennyt tutustumaan sviitteihin ollenkaan, niin en olisi koskaan saanut tietää, millaisesta ihanuudesta onkaan kyse, haha. Onneksi tämä on kuitenkin ihan vaan postitiivinen ongelma!

Kuvien käyttö ilman
lupaa kielletty.

torstai 18. huhtikuuta 2019

Tikusta asiaa: häiden teema vai tyyli?

Hääsuunnittelun alkuvaiheissa varmaan joka ikinen hääopas kannustaa valitsemaan häille teemaan. Teema sanan käyttö on syystä tai toisesta vakiintunut häitä suunnittelevien parien ja hääalan eri ammattilaisten puheeseen melko vahvasti. Johtui tämä teemakeskeisyys sitten mistä hyvänsä, tuntuu olevan hyvinkin selvää, että suunnittelun lähtökohtana olisi kuitenkin oltava jokin teema, jonka ympärille koko juhlan sitten rakennetaan.

Teema vaikuttaa kokonaisvaltaisesti juhlan kulkuun aina ohjelmasta koristeisiin asti, ja parhaimmillaan teema näkyy myös ruoissa ja juomissa: enää ei ole mitenkään poikkeuksellista, että esimerkiksi hääkakun halutaan sopivan häiden teemaan joko ulkonäkönsä tai makumaailman puolesta. Tällaiset asiat tuntuvat suoraan sanottuna olevan jo hyvinkin itsestään selviä ainakin valveutuneimmille tai trenditietoisemmille hääperille. Näin ollen teeman voi siis sanoa tekevän juhlasta yhtenäisen ja kauniin kokonaisuuden, jossa kaikki osaset sopivat täydellisesti yhteen muodostaen ikimuistoisen juhlapäivän. Tai ainakin tähän suuntaan hääoppaat tuntuvat hääpareja vievän.


Kuvan käyttöoikeus: CC2.0
Kuvaajan tiedot: Pierre Louis Ferrer
Osa hääpareista kuitenkin vierastaa jatkuvaa teema-sanan käyttöä, ja itsekin olin ensi alkuun hieman häkeltynyt siitä, että pitääkö tässä nyt jotkut teemajuhlat väsätä. Samaistuin aikanaan todella vahvasti esimerkiksi tähän Nisti ja Nööri -blogin postaukseen, jossa pohdiskellaan häiden teema ja tyyliä, ja sitä miten nämä sanat tuntuvat menevän keskenään sekaisin: joskus olisi varmasti parempi puhua tyylistä kuin teemasta. Koska akateeminen maailma on jättänyt vahvan jälkensä miuhun, päätin lähestyä tätä teema-tyyli -asiaa puhtaan tieteellisesti, ikään kuin pienimuotoisena tutkimuksena: otin siis selvää, mitä Kielitoimiston sanakirjalla on sanottavanaan niin teemasta kuin tyylistäkin.

Hakusanalla teema saa tällaisen tuloksen. Kaikessa lyhykäisyydessään teemalla tarkoitetaan aihetta, keskeistä ajatusta ja perusideaa. Eri asiayhteyksissä voi olla myös pää- ja sivuteema, miksei myös vaikka hääsuunnittelussa. Tyylin määritelmä on puolestaan teemaa laajempi, ja kyseiselle sanalle on huomattavan paljon enemmän myös arkityylisiä (pun intended) käyttökohteita: "oon käyny tyyliin joka päivä lenkillä". Tyyliin liittyy osaltaan myös melko vahva taiteellinen näkemys, joka ei välttämättä tässä yhteydessä ole kovinkaan merkityksellinen (vaikka onhan hääjuhlan suunnittelu ja toteutus toki omanlaisensa taiteellinen prosessi). Sen sijaan kiinnostavampia ovat määritelmät "sellaisenaan ilmenevä makusuunta" ja "tyylisuunta", joiden voisi ajatella liittyvän myös häämailmaan suuntauksiin, kuten boho tai maalaisromantiikka. Tai, jos häät ovat vaikkapa kovin elegantit, voisi olla parempi puhua häiden elegantista tyylistä tai "suuren tyylin" juhlasta (kts. Kielitoimiston sanakirja), kuin kertoa häiden teeman olevan eleganssi.



Meidän häistä puhuttaessa olisi siis varmaan parempi puhua rokkiteemasta, sillä rock ei ole itsessään mikään vakiintunut (visuaalinen) tyyli tai tyylisuunta, vaan kyseisellä sanalla viitataan ennen kaikkea musiikkiin. Tämän teeman olemassaolo ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki meidän häissä pitää änkeä väkisin rokkiaiheiseksi, tai että häissä ei olisi mitään muuta kuin rokkia, sillä kyseessä on meidän häiden keskeinen ajatus ja perusidea, mutta ei tyylillinen lähtökohta. Koska, kuten täällä jo tuskastelin, ei rokkiteemasta ole paljoakaan iloa häiden visuaalisen puolen suunnittelussa: rock (tai heavy) kuvaa paremmin musiikkiin ominaisuuksia kuin visuaalista tyyliä. Tosin, voidaanhan sitä silti sanoa, että joku on pukeutunut rokkityylisiin vaatteisiin, hmm.. Joka tapauksessa, meidän häiden visuaalinen tyyli joudutaan määrittelemään ihan itse teeman tuomasta perusideasta huolimatta.

Eli, meillä on siis rokkiteema, mutta ei kuitenkaan teemahäät. Tätä teema-asiaahan olen tuskastellut jo ihan blogin alkuaikoina, kun ajattelin, että teema-sanan käyttö "tuomitsee" juhlat auttamatta teemajuhliksi (niinpä niin, olisi vain kaiken tuskastelun sijaan pitänyt tarttua heti sanakirjaan, niin olisi jäänyt tuskailut paljon vähemmälle, haha). Kyse ei ole siitä, ettenkö nauttisi teemajuhlista: vappu ja Halloween ovat kaksi suosikkijuhlaani juuri siksi, että niitä juhlitaan todella kokonaisvaltaisesti asuja, ruokia ja koristeluja myöten. Se on miusta ihanaa, ja toivoisin Suomeen lisää tällaista teemajuhla-kulttuuria. Esimerkiksi teemasynttärit on miusta ihan parhautta.

Mutta kuten jo blogin alkutaipaleella tuli sanottua, en halua häideni olevan teemajuhlat. Häiden teema (kantava perusidea) on rokissa, mutta tyylillisesti ne ovat melko tavanomaiset häät rokkaavalla ja hieman synkähköllä twistillä, sillä halutaan Jonin kanssa kuitenkin jossain määrin olla myös osa häihin liittyvää kulttuurista traditiota (vaikka aika paljon tehdäänkin omista lähtökohdista käsin): halutaan, että meidän häät on mahdollista tunnistaa hääjuhlaksi, eikä esimerkiksi pariskunnan yhteisiksi teemasynttäreiksi. Siksi halutaan välttää teemajuhlan tuntua, ja edetä tyylillisesti ainoastaan rokkaavalla twistillä.



Tämä pienimuotoinen "tutkimusprojekti" oli miulle itselleni hirmu helpottava, vaikka toki hieman tuskastelin tätä postausta jo instagramin puolella stooreissa! Miun ei nimittäin pitänyt kirjoittaa tällaista pitkää yleismaallista lätinää taas uudestaan, vaan oli tarkoitus puhua ihan vaan meidän häiden teemasta ja sen näkymisestä hääjuhlassa. Mutta sitten aloin taas kerran tuskailla tuon teema-sanan kanssa, eikä siinä sitten auttanut muu kuin tarkistaa sanakirjasta, että mitä sanaa voin häistäni puhuessa käyttää, haha! Ja siitä ahaa-elämyksestä muodostui sitten tämä postaus. Toivottavasti tästä on iloa muillekin häitään suunnitteleville pareille, jotka mahdollisesti tuskastelevat häidensä teemojen tai tyylien kanssa!

Ja huom, tää ei oikeasti ole näin vakavaa. Senkus puhutte häistänne juuri niillä sanoilla jotka omaan suuhun sopii. Se että miulle tää sanasoppa tuntui haastavalta, ei tarkoita että sen pitäisi olla sitä kaikille, tai että häistä pitäisi puhua juuri tiettyjä sanoja käyttäen. Tärkeintä että häistä puhutaan! Tän postauksen ideana oli vain tuoda helpotusta niille, jotka tuskailevat että "voiko meidän häiden teema olla ihan vaan X", ja sanakirjan puitteissa se voi: teema voi olla mikä tahansa kantava perusajatus, oli se sitten musiikkityyli, elämäntapa, harrastus tai vaikka oma parisuhde. Tai jos haluaa maalaisromanttiset häät, ja haluaa puhua häistään korostetun korrektisti, voi suosia tyyli-sanaa teeman sijaan. Mutta, ei ole myöskään mikään pakko toimia näin.
Kaikki kuvat
CC0-lisenssillä.

keskiviikko 10. huhtikuuta 2019

Unelmia: hääkakku

Taas on aika unelmoida! Havahduin nimittäin siihen tosiasiaan, että tämä unelmointiaihe pitää kirjoittaa alta pois nyt, sillä pääsiäisen jälkeen saan toivottavasti tietää, onko tämä unelma toteutettavissa vaiko ei. Kyseessä on siis hääkakku. Ja koska ollaan tapaamassa meidän juhlapaikan, Linnoituksen Krouvin, henkilökuntaa parin viikon päästä, pitää kakku-unelmat unelmoida nyt, ennen kuin mahdollinen karu todellisuus iskee ennen aikojaan, haha. Tuttuun tapaan karu todellisuus kuitenkin ohitetaan kylmästi tässä vaiheessa, ja keskitetään ajatukset vain siihen, miten kaikki voisi mennä just täydellisesti.



Meille on Jonin ollut alusta alkaen selvää, että halutaan hääkakku. Se on yksi niistä harvoista perinteistä, joita ollaan ihan ehdottomasti haluttu noudattaa, eikä olla kertaakaan kyseenalaistettu tätä perinnettä tosissaan. Toki ollaan joskus vitsailtu, että mitä jos ei olisi kakkua tai sen korvaisi jollain hulppealla jälkkärillä, mutta pohjimmiltaan ollaan molemmat kakkuihmisiä. Eniten tässä vaikuttaa taustalla se, että tykätään kakuista, ja meillä on usein juhlien yhteydessä syöty kakkua, joten häät ilman the leipomusta tuntuis meille hieman hassuilta. Vaikka donitsiseinät tai herkkubuffetit ovat ideana miusta hirmu kivoja, on meille perinteinen hääkakku silti oikea valinta.

Tai noh, niin paljon kuin meidän unelmakakku on perinteikäs.. Kun meiltä ensimmäisen kerran Krouvissa kysyttiin, että minkäslaisesta kakusta haaveilemme, emme osanneet sanoa muuta kuin "ei mansikkakermakakkua". Olkoon kuinka suosittu hääparien keskuudessa edelleen, ja olkoon kuinka satavarma juhlakakku noin muutenkin, niin meidän häihin kyseisellä klassikolla ei ole asiaa. Ei mansikkakakussa sinänsä mitään vikaa ole, ja ihan mielellään sitä ollaan juhlissa syöty monet kerrat...mutta nimen omaan, sitä on jo syöty monesti, eikä sitä kenties siksi kaipaa omiin juhliin enää ollenkaan. Etenkään, kun se ei ole kummankaan suosikkikakku: perusvarma, peruskiva, ja lähes kaikkeen toimiva, mutta ei meitä mitenkään puhutteleva.


Meidän unelmakakku sointuu toki myös meidän häiden yleiseen rokkifiilikseen, enkä tiedä onko mansikkakermakombo kovinkaan rock, haha. Hääsuunnitelmien alkutaipaleella löysin tieni pitkästä aikaa Pinterestiin, ja ihastuin sieltä löytyviin upeisiin kakkuihin. Toki monet löytämäni kakut olivat hulppeita, amerikkalaishenkisiä korkeita kakkuja, joissa ulkonäkö kulkee käsi kädessä maistuvuuden kanssa. Ihania rohkeita värejä ja kuvioita! Iskinkin silmäni muutamaan puna-valko-mustaan ihanuuteen, kunnes löysin kokomustan unelmakakun! Näytin kakun Jonille, joka oli idealle aivan yhtä myyty kuin miekin. Siinä se oli, meidän unelmakakun prototyyppi. Vaikka ei trendeistä muuten paljoa perusteta, niin mieltä lämmitti myös kovasti, kun hastaghaat-instagramtili noteerasi tummat ja mustat kakut trendikkäiksi! Kenties meidänkin häihin saataisiin sittenkin jotain trendikästä, haha!

Kuitenkin sit samalla ajattelin, että voi-voi, ei tällaisia kakkuja varmaan saa mistään Suomesta, ja oltiinkin jo Jonin kanssa ajateltu ihan vaan juustokakkua meidän hääkakuksi. Kunnes sitten ihana Sarah Mon Rêve D'Amour -blogista vinkkasi miulle, että Suomestakin saa mustia hääkakkuja. Ja siinähän ne innostuskierrokset taas nousi ihan pilviin! Oon niin monesti ollut ihan superonnellinen tästä blogiyhteisöstä, mutta etenkin tässä tilanteessa, sillä tämä pieni tiedonmurunen teki meidän unelmasta edes vähän enemmän mahdollisen ❤

Kuvan käyttöoikeus: CC2.0
Kuvaajan tiedot: youflavio

Meidän unelmakakku on siis musta. Ja se ei ole korkea ja monikerroksinen, vaan toivoisin kakun olevan ihan peruskorkea: näin lyhyenä ihmisenä miuta hirvittäisi leikata korkeaa kakkua. Siksi mielummin matalampi kakku, jota on helppo leikata. Makua sen tarkemmin määrittelemättä, olisi kiva jos kakun maku sopisi tummaan ulkoasuun (eli kenties jotain suklaata ja marjaisaa), olematta kuitenkaan mikään salmiakkikakku. Vaikka itse rakastankin salmiakkia, se ei ole Jonille niin suuri intohimon kohde, ja tiedän heittämällä tusinan vieraita, joilta salmiakkikakku jäisi kokonaan syömättä. Enkä jotenkin tiedä, mielestäni salmiakkikakku ei olisi kovin tyylikäs valinta, miulle tulee sellaisesta mieleen enemmin synttärit tai vastaavat.. Saa nähdä mihin lopulta päädytään, mutta tällä hetkellä jokin suklainen makumaailma tuntuu ideana houkuttelevalta.

Miltä meidän mustan unelmakakun pitäsisi siun mielestä maistua? Heitä idea tai ehdotus kommenttikenttään, niin päästään suunnittelussa taas pykälän verran eteenpäin!

Postauksen kuvat
CC0-lisenssillä, 
ellei toisin mainita.

perjantai 5. huhtikuuta 2019

Tasa-arvoisuus hääsuunnitelmissa

Tässä viimeaikoina on tullut blogin puolella kirjoitettua enemmän häistä ja hääsuunnittelusta yleensä kuin varsinaisesti juuri meidän häistä. Tai siis ainahan täällä puhutaan meidän häistä, mutta viime aikoina oon kahminut tällaisia maailmaa syleileviä, valtavia teemoja, kuten ekologisuus, etiketti ja näille nyt jatkumona puolisoiden tasa-arvoisuus hääsuunnittelussa. Näihin kaikkiin oon saanut hirvittävästi tsemppiä ja inspiraatiota Häät-blogiyhteisöstä, eikä tämä juttu ole sille poikkeus.

Blogiyhteisöön kuuluva, It's A Match -blogia kirjoittava Kiira ja puolisonsa Eetu pohdiskelivat miehen roolia hääsuunnittelussa: saako mies olla innoissaan ja pursuta ideoita, vai onko miehen ainoa homma nikkaroida tienvarsikyltit ja muutoin tehdä niin kuin käsketään (saapua ajoissa paikalle morsiamen valitsemassa puvussa ja sanoa tahdon silloin kun käsketään)? Vai voisiko miehellä olla jopa vastuuta häiden suunnittelun suhteen? Voisiko sulhasella olla jopa jotain näkemystä sen suhteen, millaiset häät hän haluaisi viettää?



Miulle itselleni tällainen teksti oli kuin rikkipinta tulitikulle, ja huomasinkin jo blogitekstin otsikon nähtyäni, että haluan käsitellä aihetta myös omassa blogissani. En kuitenkaan halunnut työstää mitään ihan mieletöntä (feminististä) paatosta, joten siksi annoin mieleni tyyntyä hetken aikaa ennen aiheeseen tarttumista. Nyt aika tuntuu sopivalta, etenkin nyt kun tässä on muutenkin tullut pyöriteltyä näitä suuria teemoja, joten mikäs tässä nyt sitten sukupuolirooleja peratessa! Tähän voi mennä hetki aikaa, koittakaa jaksaa mukana, haha.

Moni varmasti jo feministisestä lähtökohdastani arvaakin, että vierastan itse hirvittävästi ajatusta hääpäivästä morsiamen päivänä. Ymmärrän ajatuksen historiallisen merkityksen ja arvon, mutta mielestäni nämä eivät ole enää nykypäivänä valideja lähtökohtia juhlan järjestämiselle: morsian ei enää nai vanhempiensa päätöksellä, ei siirry mieheltä toiselle omaisuutena, eikä menetä yhteyttä omaan sukuunsa. Nykypäivän morsian, joka on itse valinnut kumppaninsa ja häidensä ajankohdan, ei siis mielestäni tarvitse ympärilleen suurta juhlaa, jolla naimisiinmenosta mahdollisesti johtuvaa mielipahaa voitaisiin helpottaa, vaan nykypäivänä häät ovat enemmänkin ilon juhla kuin puhdas siirtymäriitti. Näen siis hääjuhlan nykyisellään molempien puolisoiden päivänä, en morsiammelle järjestettävänä hyvittelyjuhlana (jos tää aihe kiinnostaa enemmän, siitä löytyy lisää esimerkiksi kirjasta Siksi tahdot - hääkirja).


Näin ollen miuta esimerkiksi hieman sylettää amerikkalainen puhetapa siitä, että hääpäivänä morsian saa päättää kaikesta ja morsiamella on oikeus saada tahtonsa läpi vaikka muille mielipahaa aiheuttaen. Morsian saa vaihtaa mieltään loputtomasti, vaatia kaikilta enemmän ja muiden täytyy totella kuin lammaslauma, jottei morsiamelle vain tule paha mieli, sillä morsiamen suurta päivää ei saa pilata. Vaikka Suomessa tilanne ei onneksi ole ihan niin paha kuin meren tuolla puolen, elää täälläkin ajatus häistä morsiamen päivänä edelleen vahvana. Ja amerikkalaiset hääohjelmat myös osaltaan vahvistavat tätä traditiota. Hääohjelmista sanottakoon sen verran, että miun ehdoton inhokki on Say Yes to the Dress: Bridesmaids edition, jossa niillä pirun mekoilla saadaan aikaan yhtä paljon hyvää kuin Monopoly-pelillä: ihmissuhteet tuhoutuvat ja mielipaha on taattu. Kai mie oon stten liian kiltti, mutta en näe mitään (järjellistä) syytä miksi morsiamen pitäisi saada runnottua mielipiteensä väkipakolla läpi, vain siksi että kyseessä on (muka) hänen ikioma päivänsä.



Tää on miusta niin ihana kuva: jokainen kaaso/morsiusneito kelpaa mukaan
juuri sellaisena kuin on, juuri sellaisessa asussa kuin hän itse haluaa.


Won't somebody please think of the grooms?


Niin, eikö kukaan ajattele sulhasia? Naimisiin ei kuitenkaan ilman puolisoa Suomessa pääse, joten ehkä sen toisenkin osapuolen tarpeet voisi ottaa huomioon.. Ja noh, suoraan sanottuna, itselleni on jotenkin itsestään selvää, että puoliso on mukana hääsuunnitelmissa, ja koko naimisiin meno on meidän yhteinen projekti. Ei vain minun tai vain Jonin, vaan molempien yhteisen tekemisen tulos samaan tapaan kuin koko parisuhdekin on. Ehkä oon vaan liian herkkis, mutta miuta suoraan sanottuna ahdistaisi suunitella häitä, jos toisen osapuolen kiinnostus olisi pyöreä nolla...alkaisin epäillä, että asia ei ole toiselle yhtään niin tärkeä kuin minulle. Ja miksi ihmeessä menisin naimisiin sellaisen henkilön kanssa, joka ei sitä todella halua (tai ei ainakaan osoita haluavansa), ja jolle avioitumisen merkitys on lähes olematon? Mitä väliä on avioliitolla, jos toinen osapuoli ei arvosta siihen liittyvää symboliikkaa tai näkemys koko avioliitosta on "ihan sama"?




Ehkä mie vain ajattelen tätä liikaa. Mutta juuri noihin kysymyksiin pohjaten miulle on ehdottoman tärkeää, että myö tehdään tätä hääjuttua yhdessä. Sillä haluan, että naimisiinmeno on iso ja tärkeä juttu molemmille. Ja että molempien näkemykset tulevat kuulluksi prosessin kaikissa vaiheissa. Toki pariskunnan osapuolet eivät voi olla yhtä kiinnostunut kaikista häiden osa-alueista, ja toinen tietää aina joistain jutuista enemmän kuin puoliso. Ja joskus jokin juttu on aivan se ja sama: esimerkiksi miulle hääauto on aivan yhdentekevä, joten se on täysin Jonin päätettävissä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että jättäisin Jonin pähkäilemään asiaa yksin, vaan olen hommassa mukana ja kuuntelen Jonin näkemyksiä, vaikkei asia miuta itseäni niinkään kiinnosta. Mutta kunnioituksesta puolisoani kohtaan voin myös kuunnella hänen näkemyksiään aiheesta, joka ei itseäni kiinnosta, ja oletan myös itse saavani vastakaikua silloin, kun tilanne on päinvastainen.


Ylipäätään ajattelen, että miesten osallistumisprosentti (heteropariskuntien) häiden suhteen voisi olla korkeampi, jos miehet tulisivat todella kuulluksi hääprosessissa jo alkumetreiltä lähtien. Usein kuulee morsiamien sanovan, että he ovat haaveilleet häistä jo viisivuotiaasta lähtien, ja he haluavat sitä ja tätä ja tuota. Tuleeko puoliso lainkaan kuulluksi tällaisessa tilanteessa? Entä haluaako puoliso unelmien prinsessahäät? Ja onko yllätys, jos morsiamen prinsessaunelma ei välttämättä herätä puolisossa suurta kiinnostusta, jos kaikesta tasa-arvohömpötyksestä huolimatta pinnan alla toteutetaan vain morsiamen unelmapäivää: kaikkea sitä josta on haaveiltu jo vuosikausia ennen puolison löytymistä?




Voin sanoa ihan suoraan, että jos olisin ilmoittanut Jonille haluavani trendikkäät ja ruusukultaiset häät, ja että tämä asia on minulle niin tärkeä, että asia ei ole neuvoteltavissa, olisi Joni varmasti minulle unelmapiväni kiltisti suonut. Mutta sen unelmapäivän olisin saanut toteuttaa aivan yksin, sillä siinä ei olisi näkynyt Jonin persoona juuri yhtään. Eikä Joni feikkaa kiinnostusta asioihin, jotka ovat hänelle yhdentekeviä ("käytetäänkö kulta näissä somisteissa ruusukultaa, vai olisiko kuparinen sävy sittenkin parempi?"). Saisin tyytyä "ihan sama" ja "tee kuten lystää" -tyylisiin vastauksiin. Ja täysin syystä.

Meillä kaikki on lähtenyt liikkeelle yhteisestä teemasta (tai ehkä paremminkin tyylistä, sillä ei haluta varsinaisia teemahäitä). Mikä on sellaista, mikä kuvaisi meidän parisuhdetta ja meitä molempia, jotain sellaista mihin molemmat haluavat sitoutua ja panostaa: minkä teeman ympärillä molemmat haluavat työskennellä seuraavat kaksi vuotta? Itse olisin voinut nimetä esimerkiksi fantasia-, eko-, luonto-, lässynlää- ja kirjallisuusteemoja rokkiteeman oheen, ja näiden kaikkien kanssa olisin itse ollut täysin okei, mutta Joni ei. Joni olisi puolestaan voinut ehdottaa esimerkiksi peli- tai videopeliteemaa, joihin en sitten itse olisi voinut niin vahvasti samaistua. Meille rokkiteema on se yhteinen alusta, jolla molemmat voivat toteuttaa itseään, ja joka kuvastaa hyvin sitä, miten halutaan edustaa itseämme pariskuntana.


Uskon vakaasti siihen, että kun juhlaa lähtee suunnittelemaan molemmille sopivasta lähtökohdasta käsin, riittää molemmilla intoa hoitaa homma kunnialla loppuun asti. Meidän on molempien helppo innostua tästä, sillä rokkiteema inspiroi meitä molempia. Jonilta onkin tullut muutamia aivan killerihyviä ideoita esimerkiksi koristeluihin liittyen (enkä usko, että niitä olisi ikinä tullut, jos olisin vaatimalla vaatinut esimerkiksi ituhippiteemaa meidän häihin).




Miun mielestä häät ovat kahden ihmisen juhla (Suomessa, jossa avioliitto määritellään kahden ihmisen liitoksi), ja silloin sen tulee olla puolisoiden yhteisen tekemisen lopputulos. Yhteisessä prosessissa molempien näkemykset ovat paitsi sallittuja, myös koko tekemisen lähtökohta. Molemmat tulevat kuulluksi, ja molemmat ideoivat, tekevät päätöksiä, joustavat tarvittaessa (eli myös morsian tekee kompromisseja), ja molemmat tukevat toisiaan prosessin läpi. Haukkukaa vaan miun katsovan maailmaa vaaleanpunaisten lasien läpi, mutta tällaisen ituhipin maailmassa häät ja koko parisuhde rakentuvat keskinäiselle neuvottelulle ja keskustelulle siitä, mitä tehdään ja mitä halutaan ja miten siihen yhteiseen tavoitteeseen päästään.


Loppukaneettina todettakoon, että toki maailman jokainen pariskunta on erilainen, ja jokaisella parilla on oma tapansa hoitaa asioita ja jakaa vastuuta. Joissain suhteissa on täysin okei, että häät ovat lähes täysin toisen osapuolen vastuulla, eikä siinä ole mitään vikaa. Tällainen lähestymistapa ei sopisi itselleni alkuunkaan, eikä sen onneksi tarvitsekaan. Lähestymistavan ja vastuunjaon tarvitsee toimia vain juuri sille parille, eikä muiden mielipiteillä ole sen ulkopuolella lainkaan väliä.



Kuvat CC0-lisenssillä.