Häistä, kehoista ja hääkehoista

Kehollisuus, kehopositiivisuus ja kehojen monimuotoisuus puhuttaa niin hääskenessä kuin häämaailman ulkopuolellakin. Aiheesta on kirjoitettu artikkeleita, hääoppaat ottavat kantaa kehopositiivisuuteen ja yhä useammat hääalan toimijat ottavat asian puheeksi omalta osaltaan. Asian otti omassa blogissaan myös Häät-blogiyhteisöön kuuluva Kiira, joka kirjoittaa It's a Match -blogia (käykää tsekkaamassa Kiiran postaus täältä). Siitä innostuneena ajattelin ottaa aiheen puheeksi myös täällä oman blogini puolella ja pohdiskella asiaa omaan, vähän turhankin maailmaasyleilevään tapaani.

Häähumuun mahtuu monenlaisia ääniä etenkin silloin, kun puheeksi tulee kehollisuus ja hääkeho. Toiset vannovat häädieettien ja kuntokuurien nimeen, ja pitävät jonkinlaista kuuria miltei pakollisena osana häiden järjestämistä. Jotkut ovat täysin vastakkaista mieltä. Toisille hääkeho puolestaan kulminoituu ahdistuksen ja riittämättömyyden tunteisiin, ja osalle (hää)kehollisuus ei aiheuta mitään sen suurempia tuntemuksia. Eikä tällä ole mitään tekemistä ihmisen painon tai muodon kanssa.

Itse sijoitun aika lailla niihin, jotka eivät mieti kehoaan sen kummemmin. En ajattele olevani elämäntapamuutoksen tai häädieetin tarpeessa, enkä toisaalta myöskään ajattele, että minun täytyisi esimerkiksi lisätä treenimääriä, jotta olisin hääpäivänä jotenkin erityisen tikissä kunnossa. Toisaalta voisi olla hauska kokeilla vaikka jotain uutta lajia ja saada sitä kautta uutta virtaa liikkumiseen. Mene ja tiedä. Miun on ihan hyvä olla tässä kehossa joka miulla on, ja ajattelen, että olen ihan tällaisenaan myös riittävän "hyvä" menemään naimisiin.

En ole aina suhtautunut itseeni tai kehooni näin suopeasti, mutta toki toivoisin, että olisin aina osannut arvostaa kehoani yhtä paljon kuin nyt. Siksi mielestäni kehopositiivisuus ja armollisuus omaa kehoa kohtaan ovat aiheita, joista ei voi puhua liikaa. Etenkään hääskenessä, jossa esimerkiksi hääpukuliikkeet voivat vielä näin moderninsa aikana erottua edukseen sillä, että heillä on pukuja kaiken kokoisille, tai että liikkeen ideologiaa ohjaa ajatus siitä, että mahdolliset viat ovat puutteita puvussa (eikä morsiamen kehossa)..vielä riittää siis tekemistä. Ja vielä lienee pitkä matka siihen, että suuret hääpukuvalmistajat alkaisivat käyttää mainoskuvissaan muitakin kuin huippumallin mitoissa olevia malleja.

Ymmärrän, että häät ovat rakkauden juhlinnan ohella myös iso bisnes, ja jokainen toki haluaa osansa jaossa olevasta potista. Monet ovat valmiita laittamaan häihinsä isoja summia rahaa, ja samalla moni haluaa panostaa myös ulkonäköönsä (aivan kuten minä itsekin). Mutta, samalla toivoisin, että häät olisivat paljon vähemmän ulkonäkökeskeinen juhla. Mielestäni mietimme häihin liittyen aivan liikaa sitä, miltä näytämme, mitä puemme päällemme ja miten pidämme ulkoisen olemuksemme täydellisyyttä hipovana läpi monituntisen juhlan. Onhan mekko kuin unelma, hampaat hohtavat, iho sileä ja finnitön, tukka kuosissa, meikki muuttumaton vaikka 16 tuntia ja juhlatilassakin kaikki suorastaan täydellisesti, jotta juhla nyt vaan varmasti onnistuisi!

Itsekin mietin näitä asioita, ja tätä postausta kirjoittaessani pysähdyinkin miettimään sitä, kuinka paljon mietin häitämme ulkokohtaisista asioista käsin: miltä tila näyttää, miltä me näytämme, millaisia kuvia haluamme häistämme, ja miltä ruokatarjoilut näyttävät..näyttää, näyttää ja näyttää. Nyt kuitenkin mietin, että voisiko (ja olisiko syytä) tällaisten näyttämisten sijaan miettiä enemmän sitä, miltä juhla tuntuu, millaista siellä on olla, tai minkälaisia tunteita juhlan (tai koko suunnitteluprosessin) aikana koemme?

En sano, etteikö häihin liittyen saisi enää toivoa minkään näyttävän miltään, ja kaikessa pitäisi keskittyä vain tuumailemaan sisäisiä mielen ilmiöitä. Toki häät ovat myös visuaalinen juhla, ja tämä visuaalisuus myös erottaa häät monista muista juhlista. Mutta, sen sijaan, että miettisimme "miten näyttää mahdollisimman kauniilta hääpäivänäni" voisimme olla kiinnostuneempia siitä "miten voin olla onnellisin versio itsestäni juuri hääpäivänä".  Ehkä sillä tavoin ei kasaantuisi niin hirvittäviä paineita näyttää joltain. Ja ehkä se vähentäisi painetta näyttää hääpäivänä kauneimmalta, ryhdikkäimmältä, timmeimmältä ja suoraan sanottuna täydellisimmältä versiolta itsestä ikinä, koskaan ja milloinkaan.

Ei ole mitään väärää haluta näyttää upeimmalta versiolta itsestään, ja toki haluan itsekin olla edukseni ja kokea itseni kauniiksi hääpäivänä (siksi miulle tulee esimerkiksi lyhyt mekko ja tummanpuhuva meikki). Mutta jotenkin nyt havahduin myös siihen, että haluaisin hääpäivänä voida paremmin kuin arkena: olla virkeä ja energinen, stressistä vapaa, hyvin levännyt ja positiivisessa mielentilassa. Voida hyvin, ja tuntea oloni hyväksi kehossani riippumatta siitä, miltä se näyttää.. Vaikka tokihan tuo sisäinen hyvinvointi hehkuu myös ulospäin. Mutta ensisijaisesti haluaisin hakea sitä sisäistä tyytyväisyyttä sen sijaan, että olisin tyytyväinen pelkkään pintaan.

Ehkä sorrun stressikierteeseen ja unettomuuteen ennen häitä, ehkä syön mitä sattuu ja jätän liikkumisen muille. Mutta toivoisin, että hääviikolla ja ennen hääpäivää ehtisin tietoisesti (kenties jopa aikataulutetusti) käyttää aikaa sisäiseen hyvinvointiin sen sijaan, että miettisin pelkkiä ulkokohtaisia asioita. Olisi upeaa varata hääviikolla aikaa läsnäololle, rauhoittumiselle ja siitä paljon puhutusta hetkestä nauttimiselle. Tähän haluan pyrkiä, jotta voisin olla hääpäivänä onnellisin ja hyvinvoivin versio itsestäni ikinä (tai ainakin vähään aikaan). Vaikka räjähtäisikin jokin finni juuri hääjuhlan aamuna keskelle naamaa.

Kuvat CC0-lisenssillä.