Metallipäät haastattelussa

Blogin instagramia seuraavat tietävätkin jo, että miulla ja Jonilla oli tämän viikon perjantaina Susiraja Metal Clubin haastattelu. SMC on Joensuussa toimiva metallimusiikkiyhdistys, joka pyrkii toisaalta vahvistamaan metalliskeneä Pohjois-Karjalan alueella (etenkin ruohonjuuritasolla), ja toisaalta tarjoamaan metallipäille mahdollisuuksia tutustua ja verkostoitua. Ja järjestävät myös tapahtumia, seuraavana tulossa Joensuun Popkatu-kaupunkifestarin yhteydessä pidettävä Surmakuja. Jep, parempaa nimeä saa hakea.

Treffattiin kahvittelun merkeissä, ja muutaman kommelluksen jälkeen päädyttiin lopulta myös samaan kahvilaan! Siinä höpötellessä käytiin läpi niin meidän parisuhdetta, mutta etenkin meidän häitä ja niiden teemaa ja kaikkea mikä nyt vain suinkin voisi liittyä metallimusiikkiin. Saatettiin toki tehdä muutama kiertoliike ihan vaan hääskenestä puhumiseen (hups), mutta pääpaino oli musiikissa, metalliskenessä ja siinä, miten ja miksi haluttiin sen näkyvän meidän häissä.

Koska miulla on valitettavasti aina silloin tällöin hääskenessä hieman outolintu-olo, oli tää tapaaminen jotenkin ihastuttavan kotoisa: on paljon helpompi puhua mahdollisesta pääkallojen hyödyntämisestä osana juhlapaikan somistuksia, kun toisen osapuolen ensimmäinen reaktio ei ole "mutta eihän noin voi tehdä" tai "ai kauheata". Tai on ihana heittää läppää siitä, kuinka auringon laskiessa voitaisiin ottaa upeita potretteja doom-metallin soidessa taustalla, kun keskustelukumppani todella ymmärtää idean huumoriarvon (jos doom-metal ei ole käsitteenä tuttu, voit tutustua vaikka Shape of Despair-yhtyeen kappaleeseen Reaching the Innermost). Tai ymmärtää sen tuskan, kuinka vaikea on tuoda häihin mukaan omaa suosikkimusiikkia, koska sitä riittävästi kuunneltuaan Ninni-täti lähtisi itkien pois paikalta ja Tarmo-setä pahoittaisi mielensä pysyvästi.

Itsehän kipuilen jatkuvasti sen tasapainon kanssa, että mikä on liikaa metallia, ja mikä on taas jo liian iso kompromissi. Vaikka usein sanotaan, että häistä pitää tehdä juuri hääparin itsensä näköiset, niin on kuitenkin ihan fakta, ettei musiikkipuoli voi mitenkään olla meidän näköistä. Meidän läheisissä ihmisissä on niitä, jotka vihaavat jopa Raskasta Joulua -tuotantoa, ja niitä, jotka kuuntelevat raskasta rokkia/heviä silloin, kun ovat vihaisia. Tunnen myös ihmisiä, jotka saavat päänsärkyä metallimusiikin raskaammista suuntauksista (koska eivät selkeästi tykkää genrestä yhtään). Eikä nää tunnelmat ole sellaisia, että niitä nyt hirvittävästi haluaisi elämänsä suureen päivään mukaan. Mutta toisten metallipäiden kanssa höpötellessä hommaan saa aina kivasti näkökulmia, ja vähintäänkin ymmärrystä osakseen.

Joten, oli todella mukava päästä juttelemaan niin meidän häistä kuin hääskenestäkin sellaisen ihmisen kanssa, joka ihan oikeasti ymmärtää jokaisen "pitkätukka liimanhaistelija nisti" -vitsin hauskuuden ja sen, miten kaikki eivät halua kauniita, herkkiä ja romanttisia häitä. Ja miusta oli vaan aivan hervottoman hauskaa päästä levittämään omaa ruusukulta-läppääni eteenpäin, haha. Miun mielestä meillä oli hitsin hauska, mutta samalla aika syvällinen ja maailman menoa ihmettelevä keskustelu. Jos haluat käydä tsekkaamassa, miltä itse haastattelupostaus näyttää, pääset lukemaan SMC:n blogia täältä.

Postauksen kuvan käyttö
ilman lupaa kielletty.