Häätiimin ensimmäinen miitti

Heinäkuu on ollut meille häiden järjestämisen kannalta todella vilkas kuukausi: tässä kuussa koitti esimerkiksi viimein se hetki, kun häihimme on tasan vuosi aikaa (kamalan ihanaa ja ihanan kamalaa). Tässä kuussa kävin ensimmäisessä mekkosovituksessa, josta kirjoittelinkin jo tänne blogiin. Häiden taltioiminen visuaaliseen muotoon on selkiintynyt ihan mielettömästi (aikaisemmasta tuskatumisesta voit lukea täältä), ja ollaan saatu upeita tarjouksia monilta eri kuvaajilta. Mutta tästäkin lisää sitten, jahka saamme lopulta the kuvaajaehdokkaan kanssa diilin kuntoon. Lisäksi päästiin ikävällä tavalla siihen lopputulokseen, että maistraatista lienee turha etsiä meille vihkijää. Kävimme myös bongaamassa mahdollisesti tulevan 'hääbändimme' Sumrakuja-tapahtumassa. Ja tärkeinpänä, tässä kuussa tapahtuu myös virallinen 12kk count down häihin, sillä pääsimme kaiken muun ohella järjestämään tälle kuulle häätiimin ensimmäisen tapaamisen.

Heinäkuussa kukkii myös ihana ohdake. Ehkä meillä oli alkuun vähän
vaikeuksia saada päivä lyötyä lukkoon, mutta lopputulos oli onneksi
haasteista huolimatta onnistunut.

Jonille ja miulle oli jotenkin tärkeää, että tapaaminen tulisi tähän heinä-elokuun tienolle noin vuoden päähän itse hääjuhlasta. Tiimin jäsenet ovat kyllä tienneet suunnitelmista jo varsin pitkään, mutta tapaaminen noin puolitoista vuotta ennen häitä olisi tuntunut hieman, noh, turhalta. Vuosi ennen häitä on kuitenkin se aika, jolloin todella alkaa tapahtua. Meillä on tehty paljon suunnitelmia valmiiksi, mutta nyt alkaa olla aika hioa yksityiskohtia kuntoon ja toteuttaa ideat käytännössä. Ja siksi häätiimin oli myös mielestämme aika tavata nyt.

Ihan ensimmäisenä lienee syytä todeta, että tapaamisen järjestäminen silloin, kun tiimin jäsenet elävät eri puolilla Suomea, voi olla hieman haastavaa, mutta ehdottomasti vaivan arvoista. Pitkistä matkoista huolimatta meillä oli tosi hyvä henki, ja miun ja Jonin mielestä iltama oli hyvinkin onnistunut. Ja ihan tyytyväisiltä nuo tiimin jäsenetkin vaikuttivat.

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kaasot ja bestman tapasivat toisensa. Vaikka jokainen heistä on ollut elämässämme mukana jo pidempään, eivät he ole kuitenkaan päässeet tutustumaan toisiinsa ennen tätä häähuumaa. Näin ollen halusimme pitää illan rentona, viettää aikaa yhdessä ja siinä samalla tutustua toisiimme. Siksipä miitti oli enemmän rentoa höpöttelyä yhdessä ja vähemmän hääorientoitunutta suunnittelua: yhtä tiivistä prezi-esitystä lukuun ottamatta keskityimme enemmän yhdessä hengailuun kuin häihin.

Meillä tapaaminen sijottui iltaan, ja pitkän matkan takaa tulleita varten olimme Jonin kanssa laittaneet kasaan salaattibuffetin, josta jokainen sai kasata itselleen sopivan määrän ruokaa. Siinä syömisen ohella höpöttelimme niitä näitä, vaihdoimme vähän kuulumisia ja saimme mielestäni aikaan ihan kivan sekä rennon fiiliksen illan alkuun. Jokaiselle häätiimin ensimiittiä suunnittelevalle suosittelenkin miitin aloittamista ruokailulla lämpimästi, sillä hyvä ruoka saa porukan äkkiä hyvälle mielelle, jolloin tutustuminen ja hääasioihin virittäytyminenkin on helpompaa.

Toisekseen, olimme Jonin kanssa panostaneet ruokaan, koristeisiin ja huolelliseen hääasioiden läpikäymiseen, sillä mielestämme se osaltaan välittää myös häätiimin jäsenille tulevan hääjuhlan merkitystä. Kun miitteihin ja omaan häätiimiin panostaa, saa myös varmasti helpommin panostusta heiltä omaan hääjuhlaan liittyen. Jos miitin vetää läpi suunnittelematta ja vähän sinne päin, niin varmasti koko hääjuhlasta jää myös tiimille hieman epämääräinen vaikutelma. Ja myö Jonin kanssa haluttiin tehdä selväksi, että asioihin on tarkoitus panostaa, niin häätiimin miiteissä kuin etenkin häissäkin.

Meillä oli siis salaattibuffet, jälkkäriä ja illalle pientä naposteltavaa, sekä pari pulloa viiniä. Olimme laittaneet esille muutamia koristesuunnitelmiamme (jotka iloksemme herättivät ihastusta häätiimissä) saadaksemme kattauksen näyttämään kauniimmalta ja huolitellulta. Itse hääinfo oli tulevan juhlan peruspalikoiden läpikäymistä (mitä, missä, milloin), mutta ennen kaikkea prezi-esitys sisälsi meidän toiveitamme ja ajatuksiamme häätiimin toimintaan liittyen. Näin pystyimme jo ennakkoon itsekin pohtimaan, mitä todella odotamme tiimiltämme, ja toisaalta annoimme heille myös mahdollisuuden jo tässä vaiheessa saada tietää, mitä heiltä odotetaan. Eli, tavoitteena oli myös välttyä epämiellyttviltä yllätyksiltä hääpäivän lähestyessä.

Tämän jälkeen siirryimmekin pelien hurmaavaan maailmaan (blogin ig:n puolella olen muutamaankin otteeseen tuonut peliharrastustamme esille, ja nyt asia on mainittu myös täällä blogin puolella). Pelailimme ihan rennossa hengessä muutamia porukkapelejä, joista erityiseti mainittakoon Cards Against Humanity, joka toimii äärimmäisen hyvänä tutustumispelinä silloin, kun tiimin huumori tähän peliin riittää (tosin, jos tiimistä löytyy takakireä tai tiukkapipoinen jäsen, suosittelen kiertämään tämän pelin kaukaa). Huumorin riittäessä pääsee nimittäin nauramaan mitä hulluimmille jutuille, ja huumori on mielestäni myös kiva tapa tutustua uusiin tyyppeihin. Pelistä on myös suomenkielinen käännös, mutta meidän englanninkielinen tiimimme pelasi alkuperäistä enkkuversiota välillä miltei nauruun tukehtuen.

Kaiken kaikkiaan miitti oli siis mielestämme oikein onnistunut! Tai no, teknisesti ottaen miitti päättyy vasta tänään, jahka saadaan tuo bestmankin ohjattua kotimatkalle, haha. Mutta tästä jäi kyllä hyvä fiilis, ja tämän pohjalta on oikein hyvä jatkaa. Seuraavaa miittiä odotellessa ❤

Ethän käytä kuvia

ilman lupaa.

Ensimmäinen hääpukusovitus

Häämekosta on täällä blogin puolella puhuttu ja unelmoitu jo melko paljon, mutta vihdoin ja viimein tämän viikon keskiviikkona koitti se päivä, jolloin puheet ottivat askeleen kohti konkretisoitumista: suuntasin nimittäin äitini ja toisen kaasoni kanssa testaamaan erilaisia mekkoja Kuopion Zazabellaan.

Vaikka kaasoni hurmaavasti kannustikin minua olemaan miettimättä mekkoasiaa liikaa, päädyin silti näkemään koko yön ihan hervottomia unia siitä, kuinka mikään mekko ei ollut minulle mieleen tai kuinka unelmieni mekko olisi maksanut henkilöauton verran. Eli ihan älyttömiä ja todella levottomia unia, vaikka ei ihan painajaisia kuitenkaan. Mutta olipahan ainakin aamulla jotain naurun aihetta, jahka sain silmät auki ja itseni käyntiin hieman huonosti nukutun yön jälkeen.

Joensuusta Kuopioon ajaa hieman vajaat kaksi tuntia, mutta päätin silti suunnata ensisijaisesti Zazabellaan Joensuun paikallisen hää- ja juhlapukuliikkeen Joen Juhla-Asun sijaan, sillä heillä ei kysyttäessä ollut lyhyitä pukuja sovitettavaksi. Ja kuten varmasti blogin seuraajille on tässä vaiheessa tullut selväksi, etsin ehdottomasti lyhyttä pukua. Miuta ei nimittäin kiinnosta pätkän vertaa ostaa pitkää pukua, maksaa sen lyhennyttämisestä ja tuhlata siinä samalla kangasta puoltatoista metriä. Ei kiitos. Sisäinen ituhippini haluaa mielummin valmiiksi lyhyen puvun.

Näin ollen lähimmäksi hääpukuliikkeeksi, jonka valikoimista lyhyen puvun löytäminen on mahdollista, valikoitui Kuopio. Siispä äitini saapui päivällä junalla Joensuuhun, ja siitä miltei heti hyppäsimme autoon ja suuntasimme kohti Kuopiota. Olin varannut sovitusajan iltapäivään, matka sujui ihan mukavasti niitä näitä höpötellen, ja parkkipaikkakin saatiin ihan Zazabellan liikkeen edestä. Helppoa ja hauskaa, haha!

Jännitin hieman sitä, millaisen vastaanoton keesipäinen ja maastohousuinen asiakas saa tällaisessa hienommassa myymälässä, mutta pienen hämmentyneen hetken jälkeen myyjä otti minuun kontaktin ja alkoi kysellä tulevista häistämme sekä ajatuksiani päivän pukusovituksesta ja toiveistani mekon suhteen. Palvelu oli heti alusta alkaen oikein ystävällistä, ja koin, että minua aidosti kuunneltiin. Asiakaspalvelusta en siis voi antaa muuta kuin kehuja.

Sen sijaan levottomat uneni muuttuivat osittain todeksi siinä vaiheessa, kun kävi ilmi, ettei liikkeessä ole lainkaan lyhyitä hääpukuja sovitettavaksi, vaan hääpukuja löytyy ainoastaan täyspitkinä. Onnkesi Zazabellassa oli kuitenkin laaja valikoima lyhyitä juhlapukuja, joista pääsin sovittamaan mielieisiä. Mutta, täällä itärajalla on kuitenkin hyvä huomata, että jos etsit juurikin häämekkoa lyhyenä versiona, ei sellaista välttämättä ole. Itse en ole niin turhan tarkka, onko hääpukunu valmistusvaiheessa viralliselta nimeltään juhla- vai hääpuku, kunhan mekko on mieleinen.

Siispä rekeistä valikoitiin mieleisiä lyhyitä pukuja, ja äitini oli heti alkuun vauhdissa kommentoimassa mekkoja (ihan hyvällä kuitenkin, miusta oli vaan ihana, että äiti oli hommassa fiiliksellä mukana). Miulla on aika hyvä käsitys siitä, mistä asioista puvuissa pidän ja mistä en, mutta siitä huolimatta halusin hyödyntää sovitusmahdollisuuden ja sovitella rauhassa vähän erilaisiakin pukuja. Lyhyiden pukujen lisäksi otin sovitukseen myös pari pidempää mallia, sekä pari ei-valkoista pukua.

Miulla oli sovitusta varten omat korkkarit mukana, sekä aika huomaamattomat alusvaatteet, koska en tiennyt yhtään, että minkälaisia ominaisuuksia mekkoon ehdottomasti haluaisin. Näin yhden kerran kokeneena suosittelen lämpimästi ottamaan omat korkkarit (tai mahdollisia hääkenkiä jotenkin vastaavat kengät) sekä olkaimettomat ja selästä avoimet liivit sovitukseen mukaan, niin voi sitten rauhassa testailla vaikka minkälaisia mekkoja.

Kuopion Zazabellassa mekkojen kuvaaminen on sovitusvaiheessa kielletty, joten kuvia testailemistani mekoista miulla ei valitettavasti ole jakaa. Enkä tiedä olisinko siltikään halunnut niitä jakaa, kun omat mekkomieltymykset ovat kuitenkin aika vahvat, ja pelkään, että kuvien perusteella Joni arvaisi heti, mitä olen etsimässä (ei minulle niin väliä, mutta Joni toivoisi puvun pysyvän salassa).

Sovittaessa pitkät mekot osoittautuivat katastrofiksi, sillä niissä tunsin oloni todella epämukavaksi - ne eivät vain kerta kaikkiaan ole sitä mitä haen. Testailin pitsisiä ja pitsittömiä pukuja, sekä tylliä, sifonkia ja paria muuta juhlavampaa materiaalia. Rakkauteni pitsiin piti pintansa, vaikka pitäkin todeta, ettei kokopitsinen puku ole miuta varten. Mutta ilman pitsiä en varmaan häitä pystyisi juhlimaan. Samoin erilaisia mekkoja kokeillessa tuli (taas kerran) todettua, että en ole koristekivien, röyhelöiden ja mielettömän bling blingin ystävä, vaan suosin selkeästi yksinkertaisempia linjoja.

Entä se tärkein, eli löytyikö unelmien mekko jo heti ensimmäisellä kerralla? Sanotaan näin, että löytyi yksi hyvin lähellä unelmaani oleva mekko, josta tykkäsin ihan mielettömästi. Haluan kuitenkin periaatteesta käydä vielä muualla testailemassa pukuja. Ei ehkä niinkään siksi, että ajattelisin jostain löytyvän vielä täydellisemmän, vaikka sekin on toki mahdollista. Enemminkin haluan vain fiilistellä tätä mekko-asiaa, sillä pukujen sovittaminen on todella kivaa. Suhtaudun tähän aika rennosti ja fiilistellen, enkä ota paineita "täydellisen" puvun löytämisestä: riittää, että puku on sitä mitä haen, ja että miun on hyvä siinä olla.

Kuopion Zazabellasta löytyi todella ihana mekko, jota olen fiilistellyt tässä viikon aikana muutamaankin otteeseen, ja voi olla, että tämä on se mekko, johon lopulta päädyn. Tai voi olla, että jostain löytyy puku, joka puhuttelee vieläkin enemmän. Oon ajatellut viereilevani ainakin Jyväskylän Wedding Garagessa, sillä puvun löytyminen käytettynä olisi miusta todella hyvä vaihtoehto. Ei hinnan takia, sillä Zazabellan unelmamekkoni kustantaisi uutenakin alle 500e muokkauksineen. Enemminkin mietin tässä ekologisia näkökulmia.

Katsotaan miten tässä sitten lopulta käy. Muuta en tiedä, kuin että tämä on ihan hirvittävän ihanaa ❤

Kuvat CC0-lisenssillä.

Hyvää vuosipäivää, kihlajaispäivää ja -1 hääpäivää meille

Kuten otsikosta jokainen voi päätellä, tänään on meille aika lailla jännittävä päivä. Kyseessä on meidän seitsemäs vuosipäivä, kolmas kihlajaispäivä ja ennen kaikkea uutena juttuna tuleva -1 hääpäivä ❤ Joskus käy niin, että maanantai on viikon paras päivä.

Vaikka päivä on meille symboliarvoltaan iso, ei meillä ole tälle päivälle mitään raivoerikoisia suunnitelmia. Vaikka Jonilla onkin tänään vapaapäivä, niin allekirjoittanut painaa töitä miltei täyden päivän, mikä siis osaltaan hieman hankaloittaa spesiaalipäivän suunnittelua. Mutta arkikin voi olla ihan ihanaa, ajateltiin nimittäin miun työpäivän päätyttyä suunnata tykittämään koko kropan porrastreeni, syödä vähän parempaa ruokaa ja ottaa ehkä lasilliset skumppaa.

Eli tehdään niitä juttuja, mitkä tekee meidät onnelliseksi ja mitä tykätään tehdä yhdessä. Koska tällä kertaa vuosipäivä osuu viikolle, ja kumpikaan ei ole nyt lomilla, ajateltiin panostaa sellaiseen arjen luksukseen ja kivaan yhdessäoloon. Toki ravintolaan meneminen on aina tosi cool, mutta se ei nyt jotenkin tuntunut oikealta vaihtoehdolta. Tänä vuonna tällainen arkinen yhdessäolo tuntuu vievän voiton ja tuntuvan sopivammalta,

Ja en tiedä teistä muista, mutta jos miun on tarkoitus lähteä juhlapäivänä ravintolaan, niin en tasan tykkää mennä sinne missään arkimeikissä ja perusvaatteissa, vaan miulle se laittautuminen on jo itsessään iso osa juhlafiilistä. Ja jos pääsen illalla töistä, ja aloitan sen jälkeen parin kolmen tunnin laittautumisen, niin siinähän se vuosipäivä sitten menikin vessassa meikatessa. Kuulostaa todella hurmaavalta. Joten, ihanaa arkea sitten sen mukaan mitä töiltä ehtii.

Ei ajateltu ostaa toisillemme mitään sen kummoisempia vuosi- tai kihlajaispäivän lahjoja. Sekään ei nyt tässä yhteydessä tunnu tarpeelliselta. Ehkä se on tuo (hitaasti mutta varmasti) lähestyvä hääpäivä, mutta jotenkin se itsessään tuntuu nyt riittävältä lahjalta. Että vuoden päästä ollaan ihan samat tyypit, ihan sama pienimuotoinen perhe, ja kuitenkin samaan aikaan jotain vähän enemmän.

Hyvää ja rakkaudentäyteistä maanantaita myös siulle!

Kuva CC0-lisenssillä

Rakastan sinua

Jokainen häähössöttäjä ja varmaan myös jokainen häitään suunnitteleva tuntee Suomen ihanimmat häät -tv-sarjan ainakin nimeltä.. Nimensä mukaisesti ohjelmassa etsitään aina Suomen ihanimpia häitä, jotka raati seuloo rakkausmittarin pisteiden avulla. Lopussa sitten selviää, kenen häät olivat kauneimmat, tunnelmallisimmat ja tyylitajuisimmat, eli toisin sanoen Suomen ihanimmat.

Kyseisestä formaatistahan voi olla mitä mieltä tahansa, vaikka itse tietyllä tavalla tykkäsinkin tästä ohjelmasta sen lempeän otteen johdosta (koska oon tällanen herkkis). Esimerkiksi Neljät Häät Suomi -sarja nostattaa miulla hieman niskavilloja pystyyn formaatin negatiivisuutta korostavien piirteiden takia, vaikka Harri Moision juonnot ovatkin hevareille aivan täyttä rautaa! Mutta, Suomen ihanimmat häät on nimensä mukaisesti melkoisen ihana niin häiltään kuin tyyliltään, ja tämän teeman mukaisesti joka jakson aikana parien esittelyvaiheessa puolisot kertovat toisistaan jatkamalla lausetta "Rakastan sinua..."

Koska viime kuukausi oli rakkauden kuukausi, joka taas pyrki osoittamaan, että rakkaus todella kuuluu meille kaikille (disclaimer: postauksen poliittinen kannanotto päättyy tähän, voit jatkaa lukemista rauhassa eteenpäin), päätettiin myös Jonin kanssa fiilistellä tätä raukkaus-teemaa vielä vähän näin kesän jatkoksi. Ajateltiin siis hieman rypeä tässä ihanassa "rakastan sinua" -siirapissa ja tehdä edellä mainitusta tv-sarjasta tuttu esittelyosuus tänne blogin puolelle. Samalla tällainen söpistely kääntää hyvin ajatukset pois viimeaikaisesta negatiivisuudesta. Alla siis molemmilta 3 täydennystä lauseeseen "rakastan sinua".

Sanna aloittaa: Rakastan sinua, koska kunnioitat miuta sellaisena kuin olen, ja olet auttanut miuta löytämään itseni ja toteuttamaan itseäni omalla polullani eteenpäin. Etkä kuitenkaan arvostele, vaikka välillä miulla ja polullani ei tunnu olevan minkäänlaista suuntaa (en minä tiedä mikä minusta tulee isona...ehkä taistelulentäjä?).

Joni jatkaa: "Rakastan sinua vallan hirmuisesti ja päivä päivältä enemmän ja"...ja tässä vaiheessa sitä nauratti meikäläisen kiristyvä pinna. Pitää sen verran antaa tuolle kunniaa, että on se ainakin vuosien aikana oppinut ärsyttämään miut niin halutessaan ihan nanosekunnissa...homma toimii tehokkaasti, kun tietää mistä naruista vetää, haha. Mutta kai se tuolla nyt yritti jotain syvällistä saada sanottua. Tai ainakin sen, että rakastaa.

S: Rakastan siussa sitä, että olet ollut miun elämässä tukena monenmoisissa jutuissa tässä elämän aikana. Aina ei ole ollut helppoa, mutta yhdessä asioista on selvitty ja kasvettu niin yksilöinä kuin pariskuntanakin. Läpi tämän suhteen miulla on ollut sellainen olo, että en ole joutunut jäämään tilanteisiin yksin, vaan olet ollut vaikeissakin paikoissa tukena.

J: Rakastan siussa sitä, että olet metallipää. Tuntuu hyvältä voida jakaa ja fiilistellä musajuttuja yhdessä, on ihanaa, ettei autossa tarvitse tapella siitä mitä kuunnellaan (paitsi silloin kun väännetään kättä siitä, kumman toivebändi soi ensin), ja festarit tai keikat on ihan nauruhelppo valita. Vaikka ollaankin vähän erilaisia keskenämme, niin metallimusiikki yhdistää, ja siitä ollaan edes suunnilleen samaa mieltä.

S: Rakastan sinua, koska koen, että ollaan tässä vuosien aikana saatu oppia toisiltamme ihan mielettömän paljon, juurikin siksi, että ollaan aika erilaisia. Ajattelen, että ollaan opittu yhdessä ja kasvettu yhteen. Ja edelleen opetellaan, vielä on helkutisti toisistamme opittavaa.

J: Rakastan sinussa sitä, olet empaattinen ja välittävä kumppani. Oot aidosti kiinnostunut siitä, miten siulle rakkaat ihmiset voi, ja haluat olla läsnä. Jaksat tsempata, kannustaa ja osoittaa rakkautta myös niinä huonompina hetkinä.

Ah, kuinka ällömakeaa ja suorastaan siirappista ❤ Jos selvisit tänne asti, ja ällömakeus tuntuu jo suussakin, niin täältä löydät vanhemman postauksen, jossa Joni ja minä kerromme toisistamme sellaisia asioita, joita toisessa inhoamme. Ehkä se hieman tasaa siirappiövereitä.

Kuvat CC0-lisenssillä.