Mitä meille kuuluu nyt?

Edellisessä postauksessa puhuttiin siitä, kuinka korona vei meiltä hääjuhlan. Nyt puhutaan vähän siitä, mitä meille kuuluu nyt, kun miltei kaksi vuotta kestänyt suunnitteluprosessi ei pääsekään toivotulla tavalla päätökseen. Yritän pitää tässä mukana jonkinlaisen punaisen langan, jottei homma olisi pelkkää tunnemössöä, mutta katsotaan nyt rivi riviltä mihin suuntaan postaus kehittyy.

Heti ensimmäiseksi pitää sanoa, että päällisin puolin kaikki on ihan okei. Ei meillä enää itketä hääjuhlien perään, eikä elämä ole ilotonta tai ankeaa. Jonilla arki rullaa edelleen töiden parissa, ja itse oon lomautettuna panostanut koiran kanssa touhuamiseen ja urheiluun. Loput opiskeluun liittyvät hommat tuli myös hoidettua tässä lomautusviikkojen aikana, ja seuraava suoritus opintojen suhteen onkin ottaa paperit ulos. Oon aloittanut online-tanssitunnit (suositus muuten StepUp-tanssikoulun ilmaisille tanssitunneille), leipomisen ja mitähän vielä.. Saan itseni pidettyä ihan hyvässä tekemisen meiningissä ihan neljän seinän sisälläkin.

Eli periaatteessa arjen osalta kaikki on ihan hyvin. Ja mitä häihin tulee, niin kaikki pakollinen on enemmän tai vähemmän hoidossa. Vieraita on tiedotettu juhlien siirtymisestä, ja samoin juhlapaikka, meidän hääduo ja valokuvaaja ovat tilanteen tasalla. Vaikka juhlat jäävätkin nyt heinäkuussa juhlimatta, on meillä kuitenkin edelleen vakaa tarkoitus mennä silloin naimisiin. Kaupunki tosin vaihtuu Lappeenrannasta Joensuuhun, joten koko vihkimisasia pitää suunnitella uusiksi uuteen kaupunkiin. Enkä oikein tiedä, mitä mieltä tästä pitäisi olla.

Toisaalta suunnitelmien muutos mahdollistaa meille meidän alkuperäisen toiveen, eli vihkimisen kotikaupungissa (aiheesta lisää esim. täältä). Tietyllä tapaa tää koko pandemia siis mahdollistaa meille sellaisen vihkimisen, kuin alunperin ajateltiinkin. Ennen kuin logistisista syistä (lue postaus täältä) päädyttiin Lappeenrantaan. Mutta, se kuinka iloinen olen tästä mahdollisuudesta, vaihtelee aika rajusti päivittäin. Ja esimerkiksi tänään tätä postausta kirjoittaessani homma ei tunnu yhtään mahdollisuudelta, se tuntuu pakotetulta olosuhteisiin taipumiselta. Ehkä ensi viikolla siitä taas innostuu ihan eri tavalla, ja jaksaa viedä hommaa taas pykälän verran eteenpäin.

Ja tämä fiilisten vaihtelu on aika lailla sitä, mitä meille nyt kuuluu. Yhtenä päivänä sitä miettii erilaisia vaihtoehtoja vihkimiseen liittyen, ja toisena päivänä ei halua ajatella koko asiaa tai lukea tai kuulla mitään, mikä mitenkään liittyisi häihin. Tällainen epäkiinnostuksen sauma on ollut nyt meneillään noin viikon verran, ja tää postaus on osaltaan miun yritys virittäytyä takaisin häätaajuudelle. Koska, tunnen itseni sen verran hyvin, että deep down haluan kyllä laittaa siihen vihkitilaisuuteen kaiken, mitä vain tämän hetken resursseilla voin. Vaikka juuri nyt häät ei kiinnosta yhtään, ja tekisi vaan mieli lopettaa kaikki, niin tiedän, että kaiken tän pettymyksen alla se asia on miulle edelleen ihan pohjattoman tärkeä. Ja Jonille ehkä vielä sitäkin tärkeämpi. Pitää hyväksyä, että nyt pettymys painaa päälle, mutta samalla pitäisi muistuttaa itseään siitä, että miksi tähän hommaan edes alun alkujaan lähti.

Yhtenä iltana Jonin kanssa istuttiin ja puhuttiin koko tästä tilanteesta, meidän fiiliksistä ja suunnitelmista, eri vaihtoehdoista ja siitä, mitä ne meille merkitsee. Ja siinä jutellessa oltiin aika herkällä päällä ja suru oli varmaan käsinkosketeltavaa. Ei ehkä niitä elämän upeimpia highlighteja siis. Siinä jutellessa Joni sitten kuitenkin totesi, että "onhan meillä onneksi nää tatuoinnit". Että onhan meillä vielä jotain pysyvää, mitä koronakaan ei voi viedä meiltä pois. Jotain, mikä on ja pysyy, vaikka just nyt tuntuu siltä, että kaikki muu onkin kaatunut ympäriltä. Meillä on meidän häätatuoinnit, meillä on meidän rakkaus, ja siihen koronakaan ei mahda yhtään mitään. Ehkä tästä sittenkin tulee jotain.

Silti huomaa, että tää on meille molemmille ihan kammottavan kova paikka. Ja varmaan siksi onkin niin vaikea orientoitua vihkimisen suunnitteluun sillä temmolla, jonka tilaisuus ansaitsisi, kun ei ole vielä oikein ehtinyt toipua tästä juhlimisen mahdottomuudestakaan. Onneksi meillä ei vielä ole kiire, ja onneksi meillä on aikaa miettiä vihkimistä vielä ihan rauhassa. Varsinkin, kun nyt sitä ei tarvitse suunnitella suurelle yleisölle.

Ja toisaalta, tietyiltä osin myös vihkimisen suunnittelu on meille vallitsevan korona-tilanteen takia mahdotonta, sillä esimerkiksi miun lomautusten takia miun kesälomien toteutuminen on nyt pienimuotoinen kysymysmerkki. Toki, lakihan takaa miulle vihkipäivän vapaaksi, mutta mitään kahden viikon lomaa miulla ei välttämättä käytössäni ole (lomia saatetaan olosuhteiden pakosta joutua siirtämään). Tietysti saatan myös olla vielä heinäkuussa lomautettuna, eli tilanne on monelta osin melkoisen auki. Tämäkin toki osaltaan vähentää suunnitteluhaluja, koska jo nykyisessä tilanteessa on epävarmuutta riittämiin - eikä vihkimiseen liittyvä, epävarma jossittelu kiinnosta juuri tässä hetkessä yhtään.

Vielä vähemmän kiinnostaa pään sisällä asuva pieni, hiljainen ääni, joka edelleen haaveilee häiden toteutuvan suunnitelmien mukaan. Että mietipä jos sittenkin olisi mahdollista järjestää häät heinäkuussa ihan kuten suunniteltiin. Että tapahtuisi jokin ihme, jonka ansiosta kaikki kiva olisikin yks kaks mahdollista... Eniten tällaista ajattelua tapahtuu meditoidessa, kun oma tietoinen ääni hiljenee, ja yks kaks jostain tajunnan takaa kaipuu ihmeeseen pompsahtaa esille. Yritän olla suuttumatta itselleni, vaikka tällainen ihmeen kaipaaminen on miusta myös turhauttavaa (rationaalinen, akateeminen minä kun ei ihmeitä odottele, eikä tee suunnitelmia niiden varaan). Sen sijaan yritän ymmärtää, kuinka ehkä tällainen hiljainen ihmeeseen uskominen kertoo osaltaan siitä, että tän pettymyksen alla kaikki on kuitenkin hyvin, ja luotan edelleen siihen, että asiat kyllä järjestyy. Että ehkä jossain tuolla tajunnan taka-alalla pohjavire on edelleen kaikesta huolimatta positiivinen.

Vaikka tää postaus saattaa nyt kuulostaa jotenkin siltä, että meiltä on veto täysin pois, niin ollaan tässä kuitenkin vähän saatu myös asioita eteenpäin. Meillä on esimerkiksi huomenna skype-palaveri häätiimin kesken, jotta saadaan vähän porukassa käytyä tilannetta läpi ja ehkä keksittyä jotain ratkaisujakin tähän tilanteeseen. Samoin ollaan oltu yhteydessä Joensuun maistraattiin, joka on ollut ihastuttavan avulias ja lämminhenkinen (Lappeenrannan vastaavaan verrattuna). Että vaikka mieli on tällä hetkellä aika maissa, niin kyllä tässä silti jotain on saatu aikaankin, ja ensi viikolla ehkä vielä vähän lisää.

Rivi riviltä on edetty, enkä nyt oikein tiedä että mitä tästä lopulta tuli. Ei tästä nyt ehkä ihan eheää punaista lankaa löydy, mutta kuten sanottu, postauksen tarkoitus on myös osaltaan ajaa miuta itseäni taas kohti hääsuunnittelua, joten pieni epämääräisyys miulle sallittakoon. Ja samalla sain vähän kerrottua teille, että missä nyt mennään. Ei huono, sanoisin. Olihan nää meidän kuulumiset vähän tällaista tunnemössöä, mutta ehkää muut korona-parit pystyy näihin fiiliksiin samaistumaan. Meidän kuulumiset koostuu siis tällä hetkellä vallitsevan tilanteen hyväksymisestä, pettymyksen käsittelystä ja sitä kautta siirrytään suunnittelemaan vihkimistä uusiksi. Entä mitä teille kuuluu just nyt?

Postauksen kuvat
CC0-lisenssillä.

Korona vei meiltä hääjuhlan

Mennään suoraan asiaan. Eli, kuten otsikostakin voi päätellä, myö tehtiin iso päätös, jonka seurauksena hääjuhla siirtyy jonnekin tulevaisuuteen, ja vain vihkiminen jää voimaan alkuperäistä suunnitelmaa mukaillen. Asia on ollut vieraiden tiedossa jo reilun viikon verran, mutta tämän postauksen kanssa on hieman kestänyt.. Toivon, että jokainen tätä lukeva ymmärtää, ettei päätös ole ollut mieleinen, ja ajatusprosessi päätöksen takana on ollut melkoisen kivulias, eikä tätä prosessia ole kovinkaan mielekästä muuttaa sanoiksi ja postaukseksi. Mie tarvitsin hieman aikaa asioiden prosessoimiseen. Ja omaa rauhaa päätöksenteon jälkeen.

Mutta, kuten otsikosta nyt käy ilmi, korona tuli meidän ja meidän hääjuhlien väliin. Syitä siirtymiseen on monia, ja päätös onkin enemmän pienten tekijöiden summa kuin yhteen yksittäiseen tekijään nojaava päätös. Ellei sitten halua sanoa, että kaiken takana on korona, mutta se olisi aika epämääräinen vastaus laajaan ja monitahoiseen syy-seuraus -vyyhtiin.

Yhtenä merkittävimpänä syynä on meille läheisten ihmisten terveys. Meidän molempien isovanhemmat, sekä miun äiti, kuuluvat koronan riskiryhmään. Koska epidemian huippua ennustetaan tällä hetkellä toukokuulle, olisi heinäkuun alku vielä epidemia-aikaa, vaikkakin laskusuuntaista sellaista. Ja meille läheiset ovat yksi tärkein tekijä, kun mietitään hääjuhlaa - keiden kanssa sitä juhlisi, jos ei läheisten sukulaisten (retorinen kysymys, toki voi juhlia vaikka yksin, tai kavereiden kanssa, mutta meille läheisten läsnäolo oli homman lähtökohta). En osaa kuvitella juhlia ilman äitiäni tai isovanhempiamme, ja mielummin siirrän juhlat toiseen ajankohtaan, kuin yrittäisin juhlia ilman heitä.

Ja joku saattaa nyt ihmetellä, että miten niiden läheisten läsnäolo on niin tärkeää, kun esimerkiksi isovanhemmat kysyvät hääkutsun saadessaan, että milloin voidaan kasvaa aikuisiksi. Tällaisessa kommentoinnissa on kuitenkin enemmän kyse sukupolvien välisestä kuilusta tyylitajun suhteen, kuin siitä, etteivätkö isovanhempamme meitä rakastaisi ja toivoisi meille parasta. He vain katsovat maailmaa omista lähtökohdistaan, jolloin meidän meno varmasti välillä hämmästyttää ja kummastuttaa. He eivät puutu ja kommentoi puhtaasta ilkeydestä, vaan sillä, että he toivovat meille parasta - ymmärtämättä, että elämme jo parasta mahdollista elämäämme omina itsenämme. Tietysti kommentointi aina paikoitellen ketuttaa, mutta silti haluamme heidät paikalle juhlimaan elämämme tärkeää päivää. Ja nyt koronariskin aikaan se ei valitettavasti ole turvallista, ja eikä siksi juhliminenkaan ole mahdollista.

Päätöksen taustalla on sosiaalisten syiden ohella myös taloudelliset syyt. Mie jouduin yt-neuvotteluiden tuloksena lomautetuksi, mikä toki tekee aika ison loven meidän tulotasoon juuri ennen häitä. Eikä hääjuhlia oikein halua viettää siten, että ennen häitä olet taloudellisessa epävarmuudessa (jos auto vaikka hajoaisi, jäisivät häät viettämättä, koska talouspuskuria ei olisi), ja häiden jälkeen sama tilanne jatkuisi (mitä jos koira sairastuisi heti häiden jälkeen, ja kaikki rahat olisikin laitettu hääjuhliin).. Meillähän hääbudjetti ei ollut alun alkaenkaan kovin suuri (alle 10 000€) ja kun miun pienet tulot romahtavat nyt lomautettuna tyystin, menee kaikki raha valitettavasti elämiseen ja pienen taloudellisen puskurin ylläpitoon. Häitä juhlitaan siis sitten tulevaisuudessa, kun niihin on todella varaa ja oma talous ei notkahda juhlien takia liikaa. 

Kolmantena juhlien siirtymiseen vaikuttaa se, että puolet miun sukulaisista olisi tullut juhliin ulkomailta, ja nykyisissä olosuhteissa heidän saapumisensa Suomeen on enemmän kuin epätodennäköistä. Pandemiatilanteessa lentokone olisi ehkä vihoviimeinen paikka, jonne haluaisin itse mennä (paljon ihmisiä pienessä tilassa ihan vieri vieressä), eikä myö tätä tietenkään voida vaatia omilta vierailtamme. Ja toki, onhan meillä tällä hetkellä iso joukko vieraita myös jumissa Uudellamaalla, eli matkustushaasteet eivät rajoitu pelkästään ulkomailla asuviin. Mutta, vaikka Suomen sisäinen matkustaminen aukeaisikin (ja varmaankin aukeaa) ennen heinäkuuta, ei maiden välinen vapaa-ajan matkailu ole samanlainen selviö. Pahimmassa tapauksessa karanteenisäännöt ovat edelleen heinäkuun alussa voimassa, enkä usko, että kukaan täyspäinen lähtee matkalle hääjuhliin vain joutuakseen siitä karanteeniin. Toki, kukaan ei voi tietää, mikä tilanne on maailmanlaajuisesti heinäkuun alussa, mutta myö tai vieraamme ei olla tilanteen suhteen kovinkaan toiveikkaita.

Oma tilanteemme on siis monella tapaa epävarma, emmekä ole ainoita. Myös vieraidemme joukossa on niitä, jotka ovat joutuneet lomautusten, lomien siirtämisen ja vähentyneiden työtuntien uhriksi. Harva tässä tilanteessa siis juhlii sillä, kuinka kivasti menee, eikä osalla vieraista juhlafiilis ole vielä kesälläkään matkassa mukana. Ja vaikka taloudellisesti menisikin ihan tavalliseen tapaan, tauti itsessään pelottaa monia. Useat vieraamme ovatkin olleet helpottuneita juhlien siirtymisestä turvallisempaan ajankohtaan (joskin toki myös pahoillaan meidän puolestamme). En tiedä, haluaisinko itsekään osallistua kesällä yksiinkään juhliin, joissa olisi paikalla yli kymmenen henkilöä ympäri maailmaa.

Syitä juhlien siirtämiseen on siis monia, vaikka toki jokaisen syyn takaa paljastuu myös korona. Toivomme kuitenkin, ettei korona tulisi meidän ja naimisiinmenon väliin: vihoviimeisin toiveemme naimisiinmenoa ajatellen nimittäin on se, että pääsisimme naimisiin pakollisen kahden todistajan läsnäollessa suunniteltuna päivänämme. Koska kuten oon jo aikoja sitten sanonut, se päivä on meille tärkeä (vuosipäivä, kihlajaispäivä, ja lopulta myös hääpäivä), ja haluaisimme pitää siitä kiinni, vaikka juhlat jäävätkin tässä yhteydessä juhlimatta. Suomi saakin mennä täydelliseen lockdowniin ennen kuin suostumme muuttamaan hääpäivää. Toivotaan siis, etteivät nykyiset rajoitukset enää kovene.

Vieraillemme lähetimme ilmoituksen juhlien siirtymisestä pääasiassa sähköisesti isovanhmepia lukuunottamatta (he saivat tiedon puhelimitse). Teimme Canvalla kortin, jonka lähetimme vieraille eri viestisovelluksia käyttäen. Idean sähköiseen korttiin nappasimme AnnaS-kutsukorttien upeasta ja lämminhenkisestä eleestä, jonka voit tsekata tästä. Sähköinen kortti säästi meidät siltä vaivalta, että olisimme ilmoittaneet jokaiselle asian erikseen soittamalla tai laittamalla asiasta viestiä. Enkä suoraan sanottuna tiedä, oltaisiinko kumpikaan selvitty siitä, että oltaisiin puhuttu hääjuhlan siirtyminen läpi 30 kertaa vieraiden kanssa erikseen - pelkän kortinkin laittaminen kun tuntui iskulta vasten kasvoja. Henkilökohtaiset soittokierrokset olisivat voineet olla vähän liikaa.

Kiitos kuitenkin jokaiselle vieraallemme, joka jakoi meille lohtua, ymmärrystä ja toivoa tulevaan. Kiitos jokaiselle, joka sanoi, että sitten kun viimein juhlitaan, juhlitaan kahta kauheammin. Kiitos jokaiselle, joka sanoi, että oli odottanut meidän juhlia kovasti. Tällaiset sanat voi tuntua turhilta, tai ne voivat tuntua latteuksilta ("mitä se tässä vaiheessa enää auttaa"), mutta ette usko, kuinka tärkeitä ne ovat meille viime päivinä olleet. Muistakaa sanoa hyviä asioita, ne eivät ole latteuksia, vaan ne oikeasti tsemppaavat vaikeissa tilanteissa.

Juhlat juhlitaan sitten joskus, eikä vielä Joninkaan kanssa tiedetä että milloin. Pidetään porukka kyllä ajan tasalla. Ja jos joku miettii, että hiljentyykö blogi, niin ei todellakaan hiljene: johan mie sekoan, jos oon lomautettuna, sosiaalisesti erityksissä ja lakkaisin kirjoittamasta blogia. Häät ovat miusta edelleen yksi maailman ihanimmista aiheista, vaikka omat juhlasuunnitelmat nyt plörinäksi menivätkin. Blogi, ja miun rakkaus häitä kohtaan, ei siis ole menossa minnekään, ne kulkee matkassa mukana tuttuun tapaan.

Postauksen kuvat

CC0-lisenssillä,

ellei toisin mainita

Ekologiset häät, sähköinen hääsuunnittelu ja paperittomat häät

Korona siellä ja korona täällä, ja sen johdosta omat hääsuunnitelmat hieman jäässä. Siksipä päästään taas syleilemään näitä isoja, laajoja kokonaisuuksia ja ihmettelemään asioita eri tulokulmista. Toisin sanoen, ihan parasta, jos miulta kysytään (eipähän tarvitse koko aika murehtia omia juhlia). Tämä hääsuunnittelu sähköisessä muodossaan on aihe, joka on ollut miulla jo ikuisuuden mielessä, mutta johon paneutumiseen ei ole omien hääjuttujen alla ollut riittävästi aikaa. Mutta kiitos koronan ja omien suunnitelmien jäätymisen, tuntuu vuorokaudessa taas olevan tunteja käytettäväksi. 

Koska blogiin on viime aikoina löytänyt tiensä useampi uusi lukija, ja koska en ole viime aikoina pureutunut tällaisiin laajoihin kokonaisuuksiin, niin muistuttelen taas, että näiden postausten tarkoituksena ei ole kertoa kenellekään, miten häät pitäisi suunnitella tai asiat hoitaa. Toki miulla on oma näkökantani asioihin, mutta en halua esittää sitä ainoana oikeana vaihtoehtona. Enemmin suhtautuisin näihin postauksiin keskustelun, ja erilaisten näkökulmien esittämisen, avauksena. Some voi parhaimmillaan auttaa meitä jakamaan ja kehittämään sekä ideoita että ajatuksia rakentavassa hengessä, ja jos jotain näillä postauksilla haluan tavoitella, niin sitä: rakentavaa ajatusten vaihtoa ja mahdollisuutta keskusteluun.

Pitkä preppaus aiheeseen, mutta ehkä nyt voidaan aloittaa? Puhutaan siis ekologisuudesta osana hääsuunnittelua, pohdiskellaan paperittomia häitä ja erilaisia sähköisiä (tai digitaalisia) ratkaisuja, joita hääpareilla on käytettävissään. Ja peilataan näitä siihen paljon puhuttuun ekologisuuteen.

Ekologisuuden nimissähän niin arkeen, työhön kuin hääsuunnitteluunkin on ilmaantunut mieletön määrä digitaalisia ratkaisuja, joilla pyritään korvaamaan paperin käyttöä, koska paperin kulutus on epäekologista. Tämä näkyy sairaanhoidossa sähköistyneinä potilastietojärjestelminä, työpaikalla paperittomana toimistona ja esimerkiksi hääsuunnittelussa sähköisinä kutsuina, häänettisivuina ja häinä, joissa ei käytetä lainkaan paperituotteita. Digitaalisuudella pystytään vähentämään paperin kulutusta, jolloin digi näyttäytyy helposti paperiversiota ekologisempana - kun kutsu lähtee maailmalle diginä, yhtään puuta ei kaadettu häiden takia. Puut tykkäävät, ja hääpari tykkää.

Itse olen aikaisemmin ajatellut juurikin näin, ja olen jopa morkannut itseäni siitä, että haluan ehdottomasti paperiset kutsut ja paperituotteita juhliin (menut, pöytäkartat, infotaulut jne). Olen aikaisemmin täällä blogissa puhunut ekologisuudesta, postauksen pääset tsekkaamaan tästä, ja tuossa postauksessa näkee hyvin sen, kuinka oikeutan epäekologiseksi kokemiani asioita listaamaalla puolen tusianaa eettistä ja ekologista tapaa, joita toteutan arjessani joka päivä. Tuohon vuoden takaiseen verrattuna oon itse asiassa vielä vaan entisestään parantanut tapojani tunnontuskissani entistäkin eettisempään suuntaan. Olenpahan nyt hyvittänyt tällä päivittäisellä työlläni meidän paperiset hääkutsut.

Mutta nyt tällä ekobuustailulla ei ole merkitystä, sillä kuten maailmassa muutoinkin, asiat eivät ole mustavalkoisia (meni taas ihmeen pitkään ituhipiltä havahtua asiaan...). Voin siis itsekin jättää itseni morkkaamisen näiltä osin väliin. Vaikka on ehdottoman totta, että digitaaliset työkalut tai vaikkapa hääkutsut säästävät paperia ja täten puita, ei digitaalisuus itsessään ole aina ns. "analogista" (eli sitä perinteistä) versiota ekologisempi. Itse asiassa digitaalisilla alustoilla voi olla huomattavan suuri hiilijalanjälki.

Aihe on tullut itselleni tutuksi ennen kaikkea musiikin kautta. Tästä aiheesta esimerkiski tämä Helsingin Sanomien artikkeli on lukemisen arvoinen. Artikkeli on pitkä, mutta suosittelen lämmöllä sen lukemista, jos ekologiset jutut kiinnostavat yhtään enempää. Niille, jotka eivät jaksa lukea, voidaan homma tiivistää raivoisasti seuraavaan muotoon: internet ei ole päästötön, vaan sen pyörittämiseen tarvitaan mieletön määrä sähköä kuluttavia palvelimia. Internetin käyttö ei ole päästötöntä, sillä jokainen hakukonehaku, katsottu video tai ladattu nettisivu kuluttavat energiaa. Ja koska nykyteknologia mahdollistaa netissä roikkumisen ja online-palvelujen jatkuvan käytön, on striimatun musiikin hiilijalanjälki moninkertainen verrattuna CD-levyaikaan. Vaikka CD-levyjen valmistus ja kuljettaminen ympäri maailmaa aiheuttivat päästöjä, kuunnellaan nykyisin musiikkia/podcasteja/nettiradiota niin paljon enemmän, että hiilijalanjälki on väkisinkin isompi.

Sama koskee toki kaikkea internetin käyttöä, ja joidenkin lähteiden (esim tämä Ylen artikkeli) mukaan internetin hiilijalanjälki on suurempi kuin lentoliikenteen. Ihan vain siksi, että online-sisältöä on helppo käyttää aina vain uudelleen ja uudelleen, enemmän ja enemmän. Jokainen vaivaton älypuhelinklikkaus kasvattaa hiilijalanjälkeä entisestään.

Tarkoittaako tämä nyt sitten sitä, että kielletään internet? Toivottavasti ei, sillä itse todella tykkään tästä hääbloggaamisesta, ja tätä kautta oon pystynyt tutustumaan ihan huippuihin tyyppeihin. En myöskään kirjoita tätä postausta mollatakseni kaikkia niitä hääpareja, joilla on käytössään häänettisivut tai sähköiset hääkutsut ja käytössä sähköinen ilmoittautuminen. Eikä tarkoituksena ole myöskään ylistää paperituotteita. Tämän postauksen ainut pointti on siinä, että kaltaiseni itsesyytöksille alttiit ihmiset uskaltaisivat tehdä häihin liittyviä päätöksiä sen mukaan, mikä tuntuu heille luontevimmalta. Toivon, ettei yksikään häitään suunnitteleva ihminen käytä puoltatoistavuotta itsensä hiljaiseen morkkaamiseen siitä, että haluaa perinteikkäät, paperiset hääkutsut tai häämekon Jyväskylästä. Ei nimittäin maksa vaivaa.

Toisaalta toivoisin ja soisin myös ylipäätään tähän häiden ekologisuus-keskusteluun lisää ymmärrystä ja toisen asemaan asettumista. Asiat eivät ole mustavalkoisesti vain oikeita tai vääriä, ja kuten oon tässä postauksessa aiemmin sanonut, omasta mielestäni elämä kokonaisuutena ratkaisee. Yksittäisen ihmisen ekologisuus ei ole yhden päivän juhlimisesta kiinni, jos kaikki elämän muut päivät elää ekologisia periaatteita noudattaen. Hääparit ovat kaikki erilaisia keskenään, he tulevat eri taustoista ja asuvat eri paikkakunnilla. Näin ollen mikään avaimet käteen -tyylinen pakettiratkaisu tuskin sopii kaikille. Mielummin toivoisin, että kritisoinnin ja vertailun sijaan voitaisiin tsempata toisiamme löytämään omiin juhliimme ne parhaiten sopivat ratkaisut.

Toki on myös tunnustettava, että ekologisuus on melkoisen haastava häätrendi, joskin tarpeellinen sellainen. Ekologisuus kun on joillekin koko elämää ohjaava arvotekijä, ja sitä kautta paljon enemmän kuin jokin yksittäinen häätrendi. Samaan aikaan joku suunnittelee trendikkään ekologisia häitä, kenties vajavaisin tietotaidoin siitä, millaiset ratkaisut ovat todella ekologisia. Ja kun nämä kaksi häitään suunnittelevaa kohtaavat jossain hääryhmän kommenttikentässä, ei lopputulos yleensä ole kaunis. Vaikka tarkoitusperät ehkä olivatkin. 

Toisaalta ekologisuus on haastava trendi siinä mielessä, että sitä voi toteuttaa niin kovin monella tavalla. Ja harvoin, todella harvoin missään keskustelupalstoilla saamme kattavaa kokonaiskuvaa toistemme häistä. Yksittäinen kommentti tai postaus paljastaa usein vain pienen osasen kokonaisuudesta. Kun toinen ilmoittaa lentävänsä häämatkalle kaukokohteeseen, on helppo ajatella ja syyllistää, että tuo se ei sitten välitä ympäristöstä yhtään. Mutta häät itsessäänhän ovat voineet olla kovinkin ekologiset: lähiruokaa, kaikki vieraat tulevat läheltä, juhlavaatteet käytettynä ja kaikki koristeetkin kirppiksiltä. Ja toisaalta, homma toimii myös toisin päin: vaikka joku tekisi häämatkan kotimaassa ja viettäisi häät käyttämättä yhden yhtään paperituotetta, ei tämä automaattisesti tee häistä ekologisia: vieraita saattaa saapua juhlimaan vaikka maailman toiselta puolen. Siksipä häiden ekologisuus on edelleenkin miusta kokonaisuuslaji. Jos sitä johonkin pitäisi väkisin verrata, niin ehkä kymmenotteluun - kyseessä ei ole onnistuminen (tai epäonnistuminen) yksittäisessä suorituksessa, vaan onnistuminen kokonaisuudessa.

Ja siksi itsensä morkkaaminen jostain epäekologisesta vaihtoehdosta ei ole kovinkaan mielekästä. Paperinen ja sähköinen kutsu ovat molemmat ihan yhtä hyviä tai pahoja, riippuen siitä kummasta suunnasta asiaa katsoo. Fakta kuitenkin on, että jotenkin ne vieraat on paikalle kutsuttava. Samaan tapaan voikin sitten vääntää siitä, että hankkiiko hääjuhliin bändin, jonka matkakulut kasvattavat häiden hiilijalanjälkeä, vai kasaako online-soittolistan, joka taas kuluttaa sitä paljon puhuttua dataa. Enkä tiedä onko sekään nyt niin hirvittävän mielekästä, että joku yrittäisi laskea, että kumpi mistäkin vaihtoehdosta olisi parempi. Kun lopputulos kuitenkin on, että aina jotain kuluu: puuta, bensaa, sähköä, dataa tai vähintäänkin omaa energiaa.

Jos tästä nyt jotain jäi käteen, niin toivottavasti se, että asiat eivät aina ole mustavalkoisia, ja se, että digi ei aina ole ekologista. Ja että pyrittäisiin täällä somessa enemminkin tsemppaamaan toisiamme kuin esittämään kritiikkiä ja kyseenalaistuksia. Täydellisen ekologisia häitä tuksin on edes olemassa, ellei joku tuota ruoat itse (naapuritila on vielä ihan ok), ajele ostamaan mekkokangasta hevoskärreillä (parempi tietty olisi, jos kangas kudottaisiin alusta alkaen itse) ja pidä huolta, että paikalle kutsutaan vain kävelymatkan päässä asuvat vieraat. Ja jos tämä ei ole mahdollista, niin ehkä voisi riittää, että jokainen yrittää parhaansa niillä osa-alueilla, jotka itselle tuntuvat luontevimmilta? Ehkä?

Postauksen kuvat
CC0-lisenssillä.