maanantai 10. joulukuuta 2018

Unelmia: mekkosuunnitelmat uusiksi

Miun ei todellakaan pitänyt julkaista uutta mekkopostausta vähään aikaan. Mutta niinhän siinä sitten taas kävi, ettei homma mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Somen ihmemaailma algoritmeineen tarjosi nimittäin sellaisen artikkelin luettavaksi, että idea oli pakko laittaa jakoon saman tien!

Minähän siis kuvittelin, että unelmamekkoni olisi lyhyt, valkoinen ja siinä olisi säväys punaista ja mustaa mukana. Väärin. Kaikki väärin. Jos voittaisin lotossa päävoiton (eli jos budjetti olisi rajaton ja kaikki mahdollista), miun mekko ei todellakaan muistuittaisi äsken kuvailtua. Selailin nimittäin tuossa viikonloppuna aivan tavalliseen tapaan somea sen kummemmin miettimättä, kun facebook tarjosi luettavaksi artikkelia, josta joku tuttavani oli tykännyt tms (en kiinnittänyt asiaan sen enempää huomiota). Eikä mitä tahansa nettilehden artikkelia, vaan todellista hääpuku-unelmaa!


Kyseessä siis tämä artikkeli. Itse tekstiä ei tarvitse lukea, jotta tämä postaus olisi ymmärrettävä, mutta kuvat suosittelen kyllä tsekkaamaan! Niille, jotka eivät artikkelia ehdi/jaksa lukea, kerrottakoon lyhyesti, että kyseessä on siis ruotsalaisen taideseppämestarin metallista itselleen takomalla valmistama hääpuku (on siitä toki kankainen helma, mutta yläosa on täysin metallinen). Siis hääpuku. Levymetallista. Takomalla.

Oon pahoillani etten saa tähän jaettua tuossa artikkelissa olevia kuvia (lue: olen liian laiska kyselläkseni kuvien omistajalta, että saanko liittää kuvat osaksi blogipostausta, varsinkin, kun jokaisen artikkelin kuvan on ottanut eri henkilö). Mutta, jos artikkelin avaatte, niin katsokaa hetki noita yksityiskohtia ja koko yleisilmettä! Mie oon aivan myyty tälle idealle. Taotut metallilevyt ja kevyt "silmukkapanssari" toimivat ihan mielettömän kauniisti yhteen, ja taotut yksityiskohdat (ja massiivinen metalliriipus kaulassa) kruunaavat puvun.


Sanokaa vain hulluksi, mutta tää on heittämällä upein hääpuku, mitä olen koskaan nähnyt. Idea on kerta kaikkiaan lumoava, ja lopputulos mielettömän kaunis! Tykkään levyosissa näkyvästä sepän kädenjäljestä, ja tykkään ihan mielettömästi siitä miten vahva ja puhutteleva tuo puku on: se ei ole "vain" kaunis, se on sitä ja vielä vähän enemmän.

(toki, ymmärrän senkin, että jos oma ideaalimekko on hulmuava kermakakku-unelma, niin tää puku ei varmaan puhuttele yhtään)

Eli, eikun lottokuponki vetämään, ja kun (huom, kun...) päävoitto napsahtaa kohdalle, niin meikäläinen matkaakin sitten Ruotsin puolelle mekko-ostoksille! "Jos haaveet ois totta, ne kauniita ois" sanailee suomirockin klassikkonimi Maija Vilkumaa. Eipä siitä voi olla kuin samaa mieltä.

Postauksen kuvat
CC0-lisenssillä.

sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Jännitys alkaa än-yy-tee-nyt!

Elämä on välillä jännittävää, ja erityisen jännittäväksi sen tekee Save the Date -korttien lähettäminen sukulaisille (joiden ei pitäisi aavistaa yhtään mitään)!


Meille jännittämisen aika saapui nyt, kun kyseiset kortit viimein lähtivät joulukorttien mukana läheisimmille sukulaisille. Olemme nyt parina jouluna tilanneet joulukortit Zeron kuvalla Ifolorilta, koska kukapa ei haluaisi koira-aiheista joulukorttia (lol, mutta ihan samalla tavalla monet laittavat kuvia lapsistaan tms, joten myökin voidaan ihan hyvin lähettää Zero-kortit). Tilattujen korttien etuna on myös se, että niihin saa sopivat kirjekuoret mukaan, jolloin Save the Date on helppo piilottaa joulukorttikuoreen. Kenenkään ei siis pitäisi epäillä saavansa mitään muuta kuin joulukortin.

Suurin osa kuorista suuntaa Suomeen, ja niiden pitäisikin olla parin päivän sisällä perillä. Pari lähtee miun tädeille (perheineen) ulkomaille, mutta niihinkin on lyöty sen verta postimerkkejä, että lähetysajan pitäisi olla ihan inhimillinen (priority). Ainakin aikaisempina vuosina posti on ulkomaillekin kulkenut jouluksi perille, joten luotetaan siihen, että niin käy nytkin.

Kuinka monta merkkiä tarvitaan 24g
painavan kirjeen lähettämiseen?

Jännittävintähän tässä kaikessa on nyt odottaa, kuten Joni sanoo, "sosiaalista räjähdystä". Etenkin muutamien sukulaisten oletamme innostuvan tästä aika isosti, ja koska Save the Date:t menevät vain läheisille sukulaisille, toivomme toki jokaisen ottavan uutisen lämmöllä vastaan. Toki osa voi huomauttaa siitä, että meillä ei ole suuria tuloja (koska mie olen edelleen opiskelija), mutta eivätpä muutkaan meidän sukulaiset ole mitään aivan valtavia häitä viettäneet. Toisekseen, kun isovanhemmat ovat eläneet pula-ajan ja vanhemmat ison laman, niin on miusta ihan ymmärrettävääkin, että talousnäkökulmat nousevat esille. Mutta muutoin oletamme vastaanoton olevan hyvinkin lämmin.

Nyt vain odotellaan, ja jännitetään kuka saa postinsa ensimmäisenä!

Postauksen ensimmäinen
kuva CC0-lisenssillä,
muutoin kuvien
käyttö kielletty.

perjantai 7. joulukuuta 2018

Missä bestman on?

Huhhuh, pahoittelut tästä hiljaisuudesta: joulunalusaika on siitä ihanaa, että silloin ovat niskassa yhtä aikaa sekä koulu- että jouluaskareet. Nyt kuitenkin homma alkaa pikkuhiljaa olla voiton puolella, tai ainakin sellaisessa saumassa, että hetken ehtii kirjoittaa muutakin kuin koulujuttuja. Edellisessä postauksessa lupasinkin, että valotan bestman-tilannettamme paremmin, joten tässä sitä mennään!

Kaasothan ovat olleet hommassa mukana jo varsin pitkään, mutta bestman loistaa edelleen poissaolollaan. Kyseessä ei kuitenkaan ole Jonin päättämättömyys henkilön valinnan suhteen, henkilö on nimittäin ollut valittuna suurin piirtein siitä lähtien kun löimme hääpäivämme lukkoon. Sen sijaan kyseessä on suunnaton jahkailu sen suhteen, että miten tämä suuri kysymys tulisi esittää... ("oisitko miun bestman" ei varmaan ois yhtään hassumpi vaihtoehto?)



Kosinta-postauksen lukeneet pystyvät ehkä samaistumaan huvitukseeni: miuta voi kosia hyvin pienimuotoisesti, mutta bestmanin pyytäminen on niin jännittävää, että sitä täytyy pohtia kuukausikaupalla! Haha, no ei vain. Miusta on vain mukava, että Joni haluaa tähän panostaa, kun usein telkkarissa (ja tosielämässäkin) näkee niitä sulhasia, joita koko häät ei kiinnosta yhtään. Tai häät kiinnostavat siinä mielessä, että on kiva mennä rakkaan ihmisen kanssa naimisiin, mutta itse juhlien järjestely ei huvita yhtään. Niin vaikka tässä Jonille vähän naurankin, en missään nimessä naura pahalla, vaan ihan rakkaudella ❤

Mutta tosiaan, nyt on bestmanin pyytämiseen sitten suunnitelmat valmiina (viimein!). Eli, äärimmäisenä jouluihmisenä Joni päätti yhdistää bestman-pyynnön ja joululahjan. Itse en välttämättä löisi kahta kärpästä yhdellä iskulla, mutta Jonille ja bestman-ehdokkaalle homma toimii hyvin. Ja miun itseni kannaltahan on se ja sama miten bestman saa pyyntönsä. Itse asiassa, miun näkökulmasta vain kaksi asiaa ovat tässä kuviossa merkityksellisä: toivon, että hommasta tulee siis pikkuhiljaa valmista, ja että (tuleva) bestman vastaa myöntävästi (koska todella tykkään tästä tyypistä).



Eli, Jonilla on nyt idea valmiina, ja nyt ideointi pitäisi siirtää käytäntöön. Kyseessä ei ole mikään suurin ja hurjin idea ikinä, ja inspiraatiota on napsittu myös Pinterestistä, mutta idea on miusta sekä Jonin että (toivottavasti) tulevan bestmanin näköinen.  Ja miun mielestä se on tärkeintä: lahjojen (tai lahjusten, kuten tässä) ei tarvitse olla hulppeita ja suureellisia, mutta niissä toivoisi olevan jotain ideaa - jotain sellaista mikä tekee lahjasta (ja pyynnöstä) henkilökohtaisen.

Joka tapauksessa, kohta on aika lähettää Save the Date -kortit, ja kohta on myös bestmanin pyytämisen h-hetki käsillä. Jännittävää! Ensi vuonna homma onkin sitten ihan eri tavalla käynnissä, kun sekä kaasot että bestman ovat hommassa mukana ja sukulaiset tietävät suunnitelmista. Ensi vuoden puolella päästään myös siihen tilanteeseen, että häät ovat kuukausien (max. 12) eivätkä vuosien päässä! 

Kaikki kuvat CC0-lisessillä.