sunnuntai 24. maaliskuuta 2019

Keesipään ajatuksia häistä ja ekologisuudesta

Ekologisuus, ympäristön suojelu, ilmastonmuutos, jäätiköiden sulaminen... Näistä lienee yhtä monta mielipidettä kuin on ihmisiäkin. Moni pallontallaaja on havahtunut nykytilanteen mahdottomuuteen ja ymmärtänyt sen, että yhden maapallon resurssit eivät enää riitä, kun kulutus on paisunut liian suureksi. Halu muutoksen aikaansaamiseen näkyy elämässä monin eri tavoin, aina kasvisruokavalioon siirtymisestä kierrättämiseen ja oman ostoskäyttäytymisen muokkaamiseen. Tässä tilanteessa on myös todella ymmärrettävää, että ekologisuus ja ekologiset valinnat puhuttavat myös hääskenessä.



Tämän asian käsittely ei ole täysin omaa ideaani, vaikka olen toki itsekin törmännyt ekologisuuden näkökulmiin niin häämediassa kuin somessakin. Ekologisuushan on paitsi tärkeä osa kestävää tulevaisuutta, myös koko ajan kasvava häätrendi ja hääsuunnittelun lähtökohta. Ja siksi aihe nousee esiin nyt myös täällä blogin puolella. En kuitenkaan usko, että olisin itsekseni lähtenyt tätä aihetta käsittelemään (selitän kohta tarkemmin miksi), mutta Häät-blogiyhteisön innoittamana päätin kirjoittaa ajatuksiani tänne blogiin auki. Jos haluat lukea iloista häähömppää, suosittelen lopettamaan nyt, sillä ekologisuus ja häät tuntuvat olevan melko tulenkatkuinen yhdistelmä.

Kuten sanottu, tämä ei ole sellainen teema, jota olisin itse lähtenyt käsittelemään. Itselleni ekologisuus (tai muutkaan trendit) eivät ohjaa häiden suunnittelua, joten meillä ekologisuus tai muutkaan hääskenen suuret linjat eivät ole tulleet mieleenkään esimerkiksi häiden teemaa pohtiessa. Olen ehkä sen verran sujut oman ekologisuuteni ja omien arkisten valintojeni kanssa, että koen, ettei miun tarvitse pohtimalla pohtia häideni ekologisuutta. Meillä on Jonin kanssa jo muutenkin ekologisuus huomioitu arjessa ja elämäntavoissa, ja ne samat tavat ja rutiinit seuraavat mukana myös hääsuunnitelmissa varsin vaivattomasti.



Itse en syö lainkaan lihaa, ja vaikka Joni onkin sekaani (sekasyöjä), ei meillä lihaa paljoa kaapista löydy, koska en suostu kokkaamaan liharuokia. Toisaalta aina voi pohtia sitä tofun ekologisuutta suhteessa lähituotettuun luomulihaan, vaikka vegeversiot ovatkin lihaan verrattuna eettisempi valinta. Meillä ostetaan aika vähän tavaroita, ja ne mitä ostetaan harkitaan aina tarkkaan (opiskelijan tuloilla nyt muutenkaan shoppailla mitään vaan huvikseen, ainakaan tässä taloudessa). Jos ostetaan jotain ex tempore, niin nämä löytyvät käytettynä kirppareilta. Kirppareilta tulee meille myös paljon vaatteita, ja uusia ostetaan aika harkiten ja tarpeeseen. En yritä olla mikään pyhimys ja sanoa, ettenkö olisi koskaan ostanut mitään uutena ilman suurta käyttötarkoitusta. Mutta suurin osa meidän ostoksista on tarkkaan harkittuja ja haluttuja. Ei olla myöskään kumpikaan ostettu koskaan mitään näistä "kiinakaupoista". Ne tavarat, mitä ei enää haluta, päätyvät joko kierrätykseen tai kiertoon kirpparien kautta. Kuusi vuotta kestäneen suhteen aikana ollaan tehty yksi lomamatka lentäen Roomaan.

Käytän vegaanista kosmetiikkaa aina kuin mahdollista, mutta harrastan myös sellaisia turhuuksia/ylellisyyksiä kuin hiusten kestovärjääminen tai muoviset tekoripiset. Olen vihdoin ja viimein oppinut arvostamaan nahkatuotteita yli keinonahkaversioiden, sillä ne ovat pitkäikäisyydessään keinoversioita huomattavasti ekologisempi vaihtoehto (vaikkakin vähemmän eettinen). Eli kukaan ei ole täydellinen (do correct me if I'm wrong). Toisaalta, ekologiset valinnat ja ekologisiin ratkaisuihin oppiminen on varmaan sellainen elämän mittainen prosessi: joka päivä on mahdollisuus oppia uutta, ja ottaa uusia toimintamalleja osaksi omaa arkea, ja löytää ne itselle toimivat ekoratkaisut.



Ja tässä ajatuksessa on juurikin se ydin siitä, miksi en olisi oma-aloitteisesti lähtenyt keskustelemaan meidän häiden ekologisuudesta tässä blogissa. Koska en, ilkeästi sanottuna, jaksa välittää elämäni yhdestä ainokaisesta päivästä, vaan ekologisuutta pohtiessa kiinnitän huomioni jokapäiväiseen arkielämääni ja siellä tapahtuviin ekologisiin ja eettisiin valintoihin. Monet ekologiset valinnat häihin liittyen ovat meille itsestään selviä, eikä niitä tarvitse pohtimalla pohtia: emme tilaa "kiinakaupoista", pyrimme välttämään muovikrääsän käyttöä, huomoimme kasvisruoan ja paikallisuuden häämenussa, emme toivo tavaroita lahjaksi jne. Nämä ovat meille luonnostaan tulleita ratkaisuja, ja jahka suunnitelmissa päästään etenemään, niin varmasti tulee muitakin tilanteita vastaan, joissa pääsemme ns. luontaisesti tekemään "ekovalinnan".

Toisaalta taas, en myöskään halua arvottaa elämäni yhtä päivää (tai kenenkään muunkaan päivää) sen ekologisuuden pohjalta. Koska oma arkeni on hyvinkin ekologista, ajattelen, että miulla on myös "varaa" hieman höllätä otetta yhtenä päivänä elämässäni. Saatan siis sortua ostamaan myös jotain muovikoristeita ihan vain siksi, että ne ovat kivat. Ja samoin ajattelen kaikkien muidenkin hääparien kohdalla: on ihan se ja sama, jos arjessaan ekologinen pari viettää yhden päivän törsäilyhäät (jos ne loput noin 30 000 päivää elämästä elää ekologisesti). Ja sama miun mielestä toisin päin: jos epä-ekologiset ihmiset viettävät super-ekologiset häät (kenties siksi, että se on trendikästä?) niin mitä väliä sillä on? Epä-ekologiset valinnat arjessa eivät sen yhden päivän seurauksena luultavasti paljoa muutu (toki joskus yksi päivä voi toimia ponnahduslautana loppuelämän muutokselle).



Ja lisäksi, mie en edes jaksa päätäni vaivata sillä, että miten muut viettävät häänsä. Enkä oikeastaan jaksa kärsiä siitäkään, että miten jotkut ihmiset elävät arkeansa epä-ekologisesti (menettäisin yöuneni asiaa tuskaillessani, mutta ei se tilannetta mihinkään muuttaisi). Keskityn mieluummin omaan elämääni (tai omiin häihini) ja ekologisiin ratkaisuihin sen puitteissa. Ja ihan oikeasti, kuka tässä maailmassa pystyy enää edes täysin ekologisesti elämään, jos haluaa olla osa modernia yhteiskuntaa? Kehä kolmosen ulkopuolella auton omistaminen on lähes välttämätöntä. Monella on lemmikkieläimiä. Vielä useammalla lapsia tai tulevaisuudessa ajatus lasten hankkimisesta. Moni tekee lentomatkoja. Moni syö lihaa. Myös Suomessa asumisen talviaikaan voi mieltää melko epä-ekologiseksi, sillä lämmittämiseen menee mielettömät määrät energiaa. Kaikki kuluttaa, ja kaikkea kuluu, ja se tuntuu valitettavasti olevan osa modernia elämää. 

Ekologisuus on äärimmäisen tärkeää, ja monelle sen pitäisi olla vieläkin tärkeämpää. Mutta miun elämässä se valitettavasti saa painoarvonsa arkipäiväisissä ratkaisuissa. Ymmärrän hyvin, että osa ajattelee toisin, varsinkin silloin, jos ekologisuus on omaa elämää ohjaava perusperiaate: silloin on vaikea antaa muiden elää itselle tärkeiden arvojen vastaista elämää (tiedän tämän paremmin kuin hyvin, huoh). Toisaalta osa ihmisistä tuntuu myös ottavan trendit melko vakavasti ja seuraavan niitä varsin suurella intohimolla, jolloin taas kerran kiivas oikein-väärin -tyylinen keskustelu alkaa olla lähellä. Ja ovathan ekologisuus ja maailman yleistilanne nyt paljon mielipiteitä herättävä asia ihan ilman hääskeneäkin. Joten ei ihme, että keskustelu käy välillä kiivaana, kun ihmisiähän tässä vain ollaan.



Mutta, toivoisin todella, että häiden suhteen voitaisiin antaa jokaiselle rauha suunnitella juuri ne unelmiensa häät ilman turhaa arvostelua niin ekologisuuden kuin minkään muunkaan tekijän suhteen. Uskon nimittäin siihen, että jokainen tallaaja tällä pienellä planeetalla ansaitsee itselleen yhden unelmien päivän ilman ulkopuolisten kritisointia.
Kaikki kuvat
CC0-lisenssillä.

tiistai 19. maaliskuuta 2019

Minun hääkuulumiset juuri nyt

Täällä blogin puolella ollaan aika pitkään pysytty sellaisessa vakaassa asiasisällössä, ja vähän sellaisella 'faktat ensin' -asenteella. Villeintä fiilistelyä täällä edustavat ehkä unelmia-postaukset, joissa annan tarkoituksella itselleni luvan unohtaa realiteetit ja keskityyä vain pohtimaan mitä haluaisin, jos kaikki olisi mahdollista. Ja silti huomaan, että ei noissa unelmintipostauksissakaan ihan hirvittävän ihmeellisiä haaveilla, vaan oon unelmoijanakin yllättävän realistinen, haha! Olen siis ilmeisesti kirjoittaessani ja kirjoitustyyliltäni sellainen,  että jokaisessa tekstissä pitäisi olla jokin idea ja punainen lanka - yritän välttää lätisemästä ihan vaan omia fiiliksiä ilman, että siitä lätinästä olisi muillekin jotain iloa.


Nyt kaava saattaa tosin rikkoutua, sillä tän postausken varsinainen asiasisältö voi olla aika vähäistä. Tarkoitan tällä sitä, että tämä postaus ei varsinaisesti kerro mitään uutta, se ei sisällä uusia ideoita jaettavaksi eikä tästä oikein ole häähöpöttelyn yleiseksi keskustelunavaukseksikaan (vrt. etiketti-postaus). Tää postaus ei kerro edes miusta ja Jonista, vaan tässä on nyt kyse ihan vaan miusta ja miun hääkuulumisista juuri nyt. Varoituksen sana, teksti on vähän sillisalaattia.

Miulla on nimittäin tällä hetkellä palava halu saada kaikki auki olevat asiat päätettyä ja järjestykseen. "Malttaminen" ja "odottaminen" tuntuvat hävinneen sanavarastosta jonnekin kaukaisuuteen, mikä onkin tosi hyvä juttu, kun järjestää hääjuhlaa toiselle paikkakunnalle puolentoista vuoden päähän...kuinka yllättävää voikaan olla, että pitkässä prosessissa joutuu joskus odottamaan, huoh. Tässä odotteluvaiheessa olen lukenut aivan ihastuksissani esimerkiksi Bridelisa-blogin Elisan hääcrew-tapaamisesta, ja ootan ihan kauheasti, että saadaan kutsuttua meidän oma häätiimi kasaan edes ensimmäistä tutustumispalaveria varten! Miksei se voisi olla jo heti ensi viikonloppuna, ihan vaan koska mie niin haluaisin?


Samanlaisia fiiliksiä herättivät Syysmorsian2019-blogin askartelu- ja DIY-postaukset, joista viimeisimpänä kirkko-ohjelman suunnittelu. Vaikka meille ei kirkko-ohjelmaa tulekaan, niin inspiroiduin postauksesta silti: enkö voisi jo askarrella menut valmiiksi hääjuhlaa varten (vaikka ruokalistaa ei ole vielä päätetty) tai paikkakortit (vaikka kutsujakaan ei ole vielä tehty) tai edes ohjelmalehtisen (vaikka ei edes tiedetä, mitä ohjelmaa meidän häissä tulee olemaan)? Jep, oon diagnosoinut itselleni keskivaikean häähössötystilan, joka tosin varmasti rauhoittuu levolla ja säännöllisellä päivärytmillä, lol. Ja Jonin säännöllisellä "yritähän nyt vähän relata" -huomautuksella ❤ Onneksi meistä toisella pysyy jalat vähän tiukemmin maassa, haha!

Haluaisin vaan niin kovin pystyä lyömään asioita lukkoon ja tehdä sopimuksia ja päätöksiä, jotta saisi tätä hommaa jotenkin konkreettisesti eteenpäin. Kun välillä tuntuu, että vaikka kuinka suunnittelet ja suunnittelet, niin kuukaudesta toiseen mikään ei konkreettisesti etene. Ja joo, kaikki suunnittelu on eduksi ja hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Mutta se ei oikein lohduta, kun ei voi lyödä sellaisia isoja suuntaviivoja lukkoon ja luottaa siihen, että tällä mennään. Tästä ehdinkin jo eilen valitella instagramin puolella, mutta otetaan nyt vielä kertaalleen täällä blogissakin:

Edeltävässä postauksessa kerroin meidän suunnitelmista siirtää koko hääjuhla Lappeenrantaan. Homma vaikutti hirmu hyvältä ja perustelin Lappeenrantaan siirtymisen järkevyyttä monesta tulokulmasta ja hiljaa mielessäni olin jo ehkä päättänytkin siirtää koko juhlan Etelä-Karjalaan. Se olisi ainakin ollut iso ja konkreettinen päätös, ja sen jälkeen olisi voitu tehdä monia muita päätöksiä hääjuhlaan ja vihkimiseen liittyen! Mutta, Lappeenrannan maistraatin vastaus piti hyvin huolen siitä, että saan rauhassa opetella odottamaan ja olemaan tekemättä lopullisia päätöksiä, sillä kaikessa lyhykäisyydessään vastaus oli, että tulevan remontin takia he eivät osaa sanoa yhtään mitään vihkimiseen liittyen: ei tiedetä, minkä kokoinen uusi tila on, ei tiedetä minä päivinä ja mihin kellonaikaan se on käytössä, eikä tiedetä että onko siellä tuoleja esim vanhuksia varten. Kysy lisää kesällä, niin silloin osataan sanoa jotain..




Näin ollen meillä ei siis päätetty siirtää vihkimistä satavarmasti Lappeenrantaan. Kyllä se varmaan suurella todennäköisyydellä sinne siirtyy, mutta mikään ei ole varmaa (ja päätettyä) ennen kuin saadaan Lappeenrannan maistraatilta jotain vastauksia vihkitilaan ja -käytäntöihin liittyen. Vihkitilan epävarmuus ei kuitenkaan itsessään ole se suurin ongelma, vaan tämä epävarmuustila vaikuttaa myös ikävästi muihinkin järjestelyihin, sillä nyt ei simerkiksi tiedetä ketä voidaan tilaisuuteen kutsua ja millainen vihkitilaisuus Lappeenrannassa on mahdollista järjestää: Voidaanko esimerkiksi pyytää meidän isovanhemmat, jotka ei jaksa sitä puolta tuntia seisoa, eli onko tilassa tuoleja? Tai mahtuuko sinne tilaan vaan ne 2 lain vaatimaa todistajaa hääparin ja vihkijän lisäksi, jolloin meidän pitäisi etsiä jokin vaihtoehtoinen vihkipaikka? Tai voidaanko harkita tilaisuuteen esimerkiksi elävää musiikkia (mahtuvatko muusikot paikalle soittimineen)? Eli vihkiminen on nyt yksi iso kysymysmerkki.

Lisäksi tämä maistraatin epätietoisuus saa aikaan sen, että valokuvaajajärjestelyjen pohtiminen vaikeutuu ja viivästyy myös melkoisesti, kun ei voida olla varmoja siitä, missä vihkiminen on ja ketä siellä on paikalla. Eikä näin ollen siis tiedetä sitäkään, että missä, milloin ja miten kuvia olisi tarkoitus ottaa, tai millaisia kuvia itse toivoisimme (ja mitä miljöö mahdollistaisi). Mutta tälle ei nyt voi mitään. Onneksemme voidaan kuitenkin todeta, että tässä tilanteessa on hyvä asua täällä itärajalla, jossa asioita hoidetaan hieman väljemmällä aikataululla. Meillä ei siis ole mikään oikea hätä aikataulujen suhteen, tällaiset viivästykset kolahtavat ainoastaan omaan persoonaani, sillä en tykkää jättää asioita roikkumaan. Lisäksi todettakoon vielä, että onneksi meidän häät eivät ajoitu millekään erikoispäivämäärälle (22.2.2020, 4.4.2020, 6.6.2020, 8.8.2020 jne), sillä ne nyt varmaan lyödään lukkoon täälläkin päin Suomea aika hyvissä ajoin.


Lisäksi ootan aivan malttamattomana pääsiäistä, sillä silloin päästään tapaamaan meidän juhlapaikkan, Linnoituksen Krouvin (lue paikasta lisää täältä), henkilökuntaa ja päästään juttelemaan vähän tarkemmin meidän tulevista järjestelyistä. Miulla on heille nimittäin on tuhat ja sata asiaa, joita haluaisin kysyä ja joista haluaisin tietää enemmän. Taitaa tulla pitkät viikot pääsiäistä odotellessa.. Kärsivällisyys on hyve, vai miten se meni, haha!

Sori, tää oli nyt vähän tällainen sillisalaattipostaus, mutta ainakin kyseessä on rehellinen katsaus miun tän hetken fiiliksiin.
Postauksen kuvat
CC0-lisenssillä.