Unelmia: sormus

Taas jatketaan unelmoinnin parissa, tällä kertaa aiheena sormus. Sormuksesta olin ajatellut toki jossain vaiheessa unelmoida, mutta alkuperäinen suunnitelmani oli kirjoitella aiheesta vasta myöhemmin. Kuitenkin, luettuani Häät ja Juhlat -lehden uusinta numeroa, ja etenkin juttua "Opas eri sormusmalleihin sekä unelmien sormuksen valintaan" (on muuten oikeasti hyvä juttu, suosittelen lukemaan!) ajattelin kirjoittaa omasta unelmasormuksestani jo saman tien!

Varoittava sana jo ennakkoon: miun kihla on tyyliltään äärimmäisen yksinkertainen (monelle muulle jopa totaalinen pettymys), ja sama meno tulee jatkumaan myös vihkisormuksen suhteen. Jos seuraat blogia instagramin puolella, ja satuit näkemään viimeisimmät igstoryt, tiedät jo vähän mitä tuleman pitää: tässä postauksessa ei ihastella timantteja, eikä oikeen jalokiviä muutenkaan.

Häämedioita lukiessa törmää jatkuvalla syötöllä toinen toistaan näyttävämpiin timanttisormuksiin, ja joka ikinen media jaksaa ikuisuuteen asti esitellä timanttien laatuun ja hintaan vaikuttavat neljä c:tä (carat, clarity, colour, cut) sekä kerrata läpi erilaisia hiontoja ja asetustapoja (solitaire, rivi, allianssi...). Ja isolle osalle tulevista morsiammista tämä on varmasti aivan ihanaa, mutta itseäni aihe ei ikävä kyllä kiinnostaa juuri lainkaan.

Arvostan timanttikoruihin liittyvää käsityötä ja ammattitaitoa, eikä miulla ole mitään erityistä timantteja vastaan, mutta se ei myöskään ole minun jalokiveni. Enkä nyt välttämättä ole muutenkaan mikään jalokivityyppi, miuta puhuttelee enemmän metallit ja kivilajit kuin jalokivet. Kaunis sormus on kaunis sormus, ja arvostan kyllä sormuksiin liittyvää estetiikkaa (ja sitä käsityötä!), mutta miuta timanttisormus harvemmin sykähdyttää. Jalokivisormuksista esimerkiksi Keto (vuoden 2017 kaunein sormus) on miusta todella nätti, ja juurikin siksi, että se on niin kaukana perinteisistä timanttisormuksista. Siinä on jotain visiota, jotain uutta, ja tykkään tuosta sormuksesta aivan mielettömän paljon.

Onko Keto siis unelmasormukseni? Ei, Keto on itse asiassa osimoilleen valovuoden päässä omasta unelmastani. Kuten sanottu, jalokivet eivät oikeen ole se miun juttu, mutta metallit ovat. Unelmasormuksessa ei siis ole välttämättä kiven kiveä, niin timanttia kuin mitään värillistäkään versiota. Mutta metallia se on, luultavammin kirurgiterästä. Tai titaania. Leveydestä tai mallista en osaa vielä sanoa, flakkamallista tykkään, mutta vähän pyöristetympi voisi mennä käytössä mukavammin. Jos löydän ihanan ja leveän sormuksen, käytän sitä sitten sellaisinaan ilman kihlaa, mutta ehkä lähtökohtaisesti haluaisin löytää jonkun upean ja vähän kapeamman mallin.

Teräskoruja on nykyisin saatavilla myös timanteilla (koska onhan se timantti nyt pakko olla vihkisormuksessa, right?), mutta itse kallistun ainakin tässä vaiheessa kivettömään versioon: en oikein välitä kimalluksesta, ja kun mietin arkityyliäni keesipäänä ja maastohousuissa, en oikein näe että se timanttiversio miun arkityyliin sopisi (juhlatyyliin menisi kyllä helposti)...tyylikäästi työstetty metallisormus taas menee sekä arkeen että juhlaan.

Toivottavasti tää teksti ei aiheuttanut kenellekään mielipahaa, ei missään nimessä ole tarkoitus vähätellä kenenkään sormusmieltymyksiä. Tarkoituksena on enemmänkin nostaa erilaisia ääniä esiin, sillä väitän, että en ole ainut morsian, joka ei välttämättä timanttisormuksista ihastu. Tämän tekstin tarkoituksena onkin enemminkin sanoa, että vaikka media ja normit punkevat sitä timanttisormusta joka suunnalta vasten kasvoja, on ihan oikeasti okei olla haluamatta kultaista runkoa ja vähintään kolmea timanttia. Että kauniita ja tyylikkäitä ei-timanttisia vaihtoehtoja on olemassa, jos sellaisesta haaveilee. Että on täysin ok välillä uida vähän vastavirtaan ja tehdä asioita omaan tyyliin - ei timanttisormus häitä tee, rakkaus tekee.

Timanttitykitys on hyvä päättää kauniiseen ja
yksinkertaiseen sormuspariin.

Kaikki kuvat CC0-lisenssillä.

Hääpostimerkit omalla kuvalla?

Meille tuli tuossa joku aika sitten muun ilmaisjakelun mukana Postin infolehtinen, jossa oli mainos omien postimerkkien teettämisestä. Ideana siis on, että Postilta voi tilata tarvittavan määrän postimerkkejä omalla kuvalla. Palvelua tunnutaan markkinoivan etenkin yrityksille, mutta myös yksityishenkilöille juhlia (kuten häät) ja muita erikoistapahtumia varten. Lisää voi lukea täältä.

Olen ehkä ihan hassu kun mietin ihan tosissaan kutsujen ja kiitoskorttien (sekä mahdollisesti Save the Date -korttien) koristamista jollain meidän omalla kuvalla. Yhtä lailla hassusti oon kauhuissani siitä, että kaupassa ei ole mitään järkeviä postimerkkejä, ja meidän hääposti lähtee maailmalle joillain karjalanpiirakka-postimerkeillä koristettuna (ei niihin liittyneen kohun vuoksi, vaan siksi, että en halua karjalanpiirakoita hääpostiin). Joku basic kukkamerkki on neutraali ja kaikkeen sopiva, mutta muumi-postimerkki voisi olla taas sellainen tyylillinen kömmähdys.

Ja siksipä tässä nyt uumaillaan, että tilaisiko sitä postimerkit omalla kuvalla vaiko ei: postimerkissä voisi olla kuva meistä kahdesta, tai se voisi liittyä jotenkin meidän väriteemaan tai muuhun hääelementtiin (hääpaikka, sormukset...). Kuitenkin niin, että kirjeet olisivat ihan postimerkkiä myöten meidän näköiset, ja häiden fiilikseen/teemaan sopivat. 

Olen itse juuri tällainen, että tykkään pienistä ja tyylitellyistä yksityiskohdista. Kiinnitän kirjeessä huomiota kauniiseen käsialaan, postimerkkiin, tyylillisiin yksityiskohtiin. En oleta tai vaadi niitä, mutta huomaan jos asiaan on panostettu. Siksi haluaisin nyt häiden varjolla kerrankin lähettää viimeistellyt ja tyylitellyt kirjekuoret sinetteineen ja tyyliin sopivine postimerkkeineen.

Kuitenkin toisaalta mietin, että onko idea aivan typerä, ja kyse pelkästään rahan tuhlaamisesta. Kiinnittääkö kukaan edes huomiota kirjeen postimerkkeihin, vai revitäänkö kirjeet vain auki sen enempiä ajattelematta? Kertokaa omia näkemyksiänne. Ja etenkin jos joku on joskus tilannut postilta noita omia merkkejä, olisi kiva kuulla mitä tykkäsitte ja oliko postimerkkikuva lopulta laadukas? Huomasiko kukaan erikoista postimerkkiä, eli kannattiko panostaa, vai menikö huippumerkki ihan hukkaan?

Kuvat CC0-lisenssillä.

Häätatuoinnit - uhka vai mahdollisuus?

Huomenlahjat tuntuvat olevan koko ajan yleistymässä oleva traditio, mutta se ei jotenkin kolahda meille (ainakaan suunnittelun tässä vaiheessa) ollenkaan. Meidän hääpäivänä meille tulee tasan 8 vuotta yhteistä elämää täyteen, joten huomenlahjan hommaaminen tuntuu vähän hassulta... Huomenlahjaa kun usein kuvataan kiitoksena siitä, että puoliso lupaa jakaa elämänsä juuri Sinun kanssasi. Kuitenkin, kun meillekin näitä yhteisiä vuosia on jo kertynyt, ei hääpäivää näe samalla tavalla "yhteisen elämän alkuna", vaan enemmänkin yhteisen elämän virallistamisjuhlana. Tämä ei vähennä häiden arvoa meidän silmissä yhtään, mutta saa kyllä katsomaan tiettyjä juttuja hieman eri perspektiivistä.

Myö ollaan jo aikoinaan luvattu olla toistemme tukena, ja ollaan jaettu yhteistä elämää välillä hyvinkin raskaiden aikojen läpi, joten huomenlahja häiden jälkeen tuntuu enemmänkin vitsiltä meidän kohdallamme. Tarkoituksena ei ole vähätellä muiden pariskuntien toisilleen antamien huomenlahjojen arvoa tai merkitystä (tai vain morsiamen saamaa lahjaa, jos joku menee todella perinteikkäästi), mutta tämä traditio ei ainakaan tällä hetkellä tunnu meille yhtään luontevalta.

Huomenlahjojen sijaan ollankin ajateltu yhteisiä tatuointeja sekä häiden että meidän yhteisen elämän juhlistamiseksi. Mikäs sitä rakkautta testaisikaan paremmin kuin raastava tunne nahassa? (välihuomio: paikasta riippuen kuvan ottaminen ei tunnu yhtään, tai tekee tosi häijyä, mutta ei se sietämätöntä kipua ja piinaa ole.) Kuvat olisi tarkoitus ottaa joko niin, että molemmat ottavat saman kuvan, tai eri kuvat siten, että ne ovat ikään kuin samaa sarjaa. Muutamia ideoita meillä jo on, mutta onneksi tätä on hyvin aikaa pohtia ja hioa täydellisyyteen asti. Tatuoinnin paikan ja koon molemmat voivat päättää itse, vaikkakin aika samanlaiset näkemykset meillä kuvasta onkin.

Mutta miten se tatuointi nyt sitten eroaa huomenlahjasta? Meille keskeisenä erona on ehkä se, että tatuoinnin suunnittelu on yhteinen prosessi, kun taas lahjan saaminen on yksi lyhyt hetki. Tatuointiprosessi on meidän yhteistä aikaa aina suunnittelusta kuvien parantumiseen asti, ja ikuisena jälkenä tatuiointi kestää kuolemaan asti. Lahjan voi hävittää, se voi mennä rikki, mutta tatuointi ei häviä kuin kärsimällä (lue: laserhoidolla, kuulema koskee aika infernaalisesti). Ei tatuointi meidän rakkaudesta ikuista tee, mutta ainakin se kulkee elämässä mukana loppuun asti. 🎔

Meinaapa mennä siirappiseksi... Mutta tosiaa, tällaisia pohdintoja ainakin tällä hetkellä, saa nähdä mikä meidän ratkaisu on sitten parin vuoden päästä. Mitä itse tuumaat häätatuoinnista? Ja pliis, jos olet sitä mieltä että kaikki tatuoinnit ovat lähtökohtaisesti rumia, turhia ja saavat ihmisen näyttämään rikolliselta, niin ehkä (?) mie en silloin ole oikea keskustelukumppani niille pohdinnoille. Mutta muutoin ajatustenvaihto niin häätatuoinneista kuin huomenlahjoistakin on ihan tervetullutta.

Kaikki kuvat CC0-lisenssillä

Häälehtiä hevarille

Häät-lehti täytti hulppeat 25 vuotta, ja vuosikertanumeroa lukiessani ajattelin käsitellä lehteä ja sen sisältöä omasta näkökulmastani ja kontekstistani: tarjoaako upea ja trendikäs häälehti hevarille mitään?

Vaikkei trendihäitä suunnittelisikaan, miun mielestä häälehdet ovat silti hyvä työkalu etenkin suunnittelun alkuun: häiden tehtävälista, häiden suunnitteluun tarkoitettu työkalu Hääpolku ja esimerkiksi "Kuka saa kutsun?" -artikkeli ovat varmasti hyödyllisiä kaikille hääsuunnittelijoille. Lisäksi haluan alleviivata valokuvien runsasta määrää, mikä on ehdottomasti helppo tapa inspiroitua ja virittäytyä suunnittelemaan omia juhlia. Lehdessä on lisäksi listattuna ja/tai esiteltynä monia palveluntarjoajia aina kalustevuokraamosta valokuvaajiin, joten lehdestä on varmasti iloa ja apua myös synkempien häiden suunnittelijalle. 

Ihanan herkkää ja hempeää. Mutta mustana versiona,
ja vähemmän vaaleanpunaisessa ympäristössä täähän
voisi olla hyvinkin toimiva asu myös rokimmalle morsiammelle.
So keep your eyes and mind open!

Rokki- gootti- ja kaikenlaisia synkempiä häitä on yhtä monta erilaisia kuin on hääparejakin, joten kenekään on vaikea tarjota valmista "avaimet käteen"-pakettia. Sama pätee toki mielestäni niin glamour- kuin maalaisromanttisiin häihin, mutta, trendikkäisiin teemoihin on silti tarjolla paljon enemmän valmiita ideoita: "10 ihanaa ideaa rustiikkisiin häihin" tai "Upeimmat talvihäät ikinä" tai "100 tapaa somistaa ruusukullalla" (aiheet ovat ihan itse keksittyjä, en viittaa mihinkään olemassa olevaan artikkeliin): valmista, käyttökelpoista materiaalia on tarjolla paljon. Tavallaan odotankin sitä hetkeä, jolloin häälehdet ja -sivustot nappaavat rohkeasti kiinni myös trendien ulkopuolisiin teemoihin, jolloin tarjolla voisi olla jotain tällaista: "Ihania ideoita mustanpuhuvaan juhlatilaan", "5 rokkimeikkiä morsiammelle" tai jopa "Apokalyptiset zombie-häät: aivokakkua, tekoverta ja onnenkyyneliä" (tuo viimeinen on jo niin överi että naurattaa, mutta onhan sitä maailmalla nähty vaikka millaisia teemajuhlia!)

Välillä lehteä lukiessa nimittäin tulee hieman ulkopuolinen olo, kun trendit ja uusimmat tuulahdukset eivät kolahda yhtään. Tämä ei ole lehden vika tai puute, mutta se kertoo lehden kohdeyleisöstä, johon keesipäinen hevimuija ei vältämättä ihan asetu. Ymmärrän myös, että lehti toki käsittelee trendejä ja suosittuja teemoja, koska faktahan on, että suurin osa hääpareista haluaa juurikin sellaiset häät. Ei ole lehden vika, että myö ei sellaisista haaveilla.

Kauniita kimppuja, mutta yksikään ei säväytä: liian pliisuja, liian hempeitä.
Mutta todella kauniita kaikesta huolimatta, moni varmaan unelmoi tällaisesta.

Mutta, lehdessä on myös itse suunnittelutyökalujen, palveluntarjoajien ja valokuvamateriaalin lisäksi paljon sellaista, mistä synkempikin hääpari voi inspiroitua: tummanpunaiset ja burgundit näkyvät niin kimpuissa, asusteissa kuin miesten puvuissa, joten rokkaavia värejä on lehdessä tarjolla. Samoin kukkaseppeleitä (lehden juttu "Kruunupäinen tyttö") voi hyvin hyödyntää vaikka goottihäissä, kunhan valitsee hieman synkempiä sävyjä. Samoin runsaasta häämekkojen kuvamäärästä löytyy varmasti inspiraatiota ja ideoita, vaikka oma unelmamekko olisikin pikimusta.

All in all, suosittelisinko kanssahevaria ostamaan häälehtiä? Kyllä, etenkin suunnitteluun ja inspiroitumiseen. Moni idea toimii rokimmissakin häissä, kun värit vaihtaa hempeistä tummanpuhuviin. Metallipää ei välttämättä saa heti-käyttöön-ideoita ja valmiita vastauksia, mutta kun pitää silmät auki ja mielikuvitksen lennossa, tulee vastaan mieletön määrä käyttökelpoista tavaraa. Ja aina saa jotain valmiinakin, esimerkiksi tämän lehden tyylikkäimmät parit oli helppo bongata muiden joukosta!

   

Kuvat minun ottamiani, ja julkaistu
blogissa Häät-lehden luvalla.

To Do List (osa 2)

Tehtävälistaus saa taas jatkoa (edellinen postaus löytyy täältä), nyt pyöritään tarjouspyyntöjen ympärillä ja onneksi puhutaan vähän muustakin:

Kun päivämäärä on tiedossa, kannattaa selvittää vihkipaikan varaamiseen liityvät käytänteet mahdollisimman nopeasti: kirkkojen varaaminen tapahtuu huomattavasti aikaisemmin kuin maistraatin (tai muun siviilivihkimistilan), mutta koska meille ei tule kirkkohäitä, en osaa kirkkoihin liittyvissä jutuista pahemmin neuvoa. Meillä maistraatin voi varata noin kolme kuukautta ennen hääpäivää, mutta jos haluttaisiin kirkkohäät, pitäisi asiaa luultavasti miettiä jo nyt.

Siviilivihkimisen suhteen kannattaa myös tiedostaa se, että virka-aikana (ma-pe klo 8-16) ja virkapaikalla vihkiminen on toki maksutonta, mutta muutoin, suunnitelmista riippuen, siviilivihkiminen maksaa. Monelle tämä tuntuu tulevan yllätyksenä, joten jo suunnitelmien alkuvaiheessa on hyvä miettiä, haluaako päästä nollakuluilla, vai onko halukas laittamaan muutaman satasen vihkikuluihin (tämänhetkinen hinnasto löytyy täältä).

Takaisin asiaan: sopivien juhlapaikkojen kartoittaminen kannattaa aloittaa heti kun mahdollista, ja sopivaa paikkaa valitessa tulee olla tiedossa summittainen vierasmäärä. Tietenkään kukaan ei voi ennustaa täsmällistä vierasmäärää vuotta tai kahta etukäteen, mutta jokin pitävä suunnitelma täytyy pohjalla olla: sukulaiset, ystävät, työ/harrastuskaverit, naapurit, perhetutut...kenet kutsutaan paikalle? Alustava vieraslista on tärkeä tarjouspyyntöjen kannalta, jotta tiedetään, kuinka monta ruokailijaa on tulossa paikalle.

Ruokailuun ja tarjouspyyntöihin liittyen on myös tärkeä miettiä, miten ruokailu järjestetään (pöytiin tarjoilu vai buffet) ja mitä juomia ruokailun ja ylipäätään juhlan yhteydessä (alkumalja, ruokajuomat, kahvin avec, yömyssyt jne, vai koko helahoito) on tarkoitus tarjota. Sama pätee toki myös tee-se-itse meininkiin.

Samoin kannattaa myös pohtia parin ajatuksen verran hääkakkua, jos pitopalvelu/ravintola tekee kakun itse tai tilaa sen tietyltä yhteistyötaholta (myö ei nimittäin oltu ajateltu tätä yhtään omien tarjouspyyntöjemme yhteydessä!): kermakakku, suklaakakku, juustokakku, moussekakku, mitä häissä voisi olla tarjolla? Eri kakut nimittäin maksavat eri määrän, ja siksi osa toimijoista tiedustelee kakkumieltymyksiä erikseen. Myö ei oltu kuitenkaan pohdittu koko kakkuasiaa yhtään, eikä meillä ollut kysymykseen muuta sanottavaa kuin "ei mansikkakakkua", mikähän olikin aivan nappivastaus kysymykseen... Tietenkään kukaan ei oleta, että kakku ja kaikki on valmiiksi suunniteltuna kahta vuotta ennen häitä, mutta tosiaan, osa toimijoista saattaa esittää kysymyksiä kakkuun liittyen, eikä niistä kannata yllättyä. Mutta tarjouspyyntöihin saa kummasti tarkkuutta kun osaa kertoa kakusta muutakin kuin "ei mansikkakakku"..

Kaiken tämän jälkeen on aika lähettää tarjouspyynnöt eteenpäin (tosin, osa toimijoista haluaa tavata face-to-face jo ennen tarjouspyyntöjä, tähänkin kannattaa varautua). Tarjouspyynnöille löytyy hyviä pohjia sekä netistä että tämän postaussarjan ensimmäisessä osassa vinkatusta kirjasta, niitä kannattaa ehdottomasti hyödyntää. Vastauksia odotellessa ehtiikin sitten kivasti hoitaa kaikkia pikkuasioita ja viedä hääsuunnitelmia muilta osin eteen päin.

Kuvat CC0-lisenssillä.

Unelmia: hääajankohta

Koska kaikkien arkisten kiireiden keskellä on hyvä pysähtyä hetkeksi ja siirtää ajatuksia muihin juttuihin, Unelmointi-sarja saa nyt jatkoa! Muistutuksena, tämä tekstisarja on puhdasta haaveilua ja täysin irti todellisuudesta: ei budjettia tai muita haaveilua haittaavia asioita, ne unohdetaan nyt ihan täysin. Jos kaikki olisi mahdollista, niin näin se varmaan menisi.

Oon niitä tyyppejä, jotka tykkää kaikista vuodenajoista. Neljä vuodenaikaa on miulle ihan parhautta, ja niissä kaikissa on puolensa niin hyvässä kuin pahassa. Jos suosikkivuodenaika pitäisi nimetä, se olisi ehdottomasti kevät (jep, väittää olevansa hevari, eikä suosikki vuodenaika ole edes syksy...maailmankirjat on sekaisin). Mutta, jotta saan julkisivuni pienet rippeet vielä pidettyä kasassa, voin silti todeta, että suosikkiajankohtani häiden viettämiseen olisi ehdottomasti syksy!

Aikaisemmin kirjoittelin tulishowsta osana hääohjelmaa, ja tämähän olisi oikeasti yksi niistä asioista, joita haluaisin unelmahäihin. Rakastan tulta elementtinä, se on kaunis, lumoava, ja jollain ihmeellisellä tavalla rauhoittava. Syksyn pimeneviin, ja vähän viileisiin iltoihin tulishow olisi omiaan tuomaan lämpöä ja jotain "ekstraa" hääohjelmaan. Vaihtoehtoisesti voisi lennättää paperilyhtyjä, pimeässä yössä ne näyttäisivät varmasti ihan mielettömiltä!

Muutenkin tykkäisin käyttää kynttilöitä isona osana koristelua: kukka-asetelmien sijaan voisi olla kynttiläasetelmia erilaisista kynttilöistä ja tuikuista (paloturvallisuuden kaltaisia tylsiä rajoitteita ei mietitä nyt)! Ulos voisi viritellä lyhtyjä ja ulkotulia tarpeen mukaan, ja pimeänä iltana se olisi jo itsessään kaunis ja näyttävä elementti. Yksinkertaista ja tyylikästä, aivan meikäläisen unelmatilanne.

Lisäksi syysaikaan luonto on aivan parhaimmillaan, kun ruska värjää luonnon ihan uskomattomilla sävyillä. Lehtiä, varpuja, vaikka mitä voisi käyttää osana hääpaikan koristelua - luonnollista, halpaa, ekologista. Ja todella kaunista. Instagramin puolella lumouduin aronian lehdistä ja marjoista, super nättiä ja värit täysin kohdillaan. Samoin vaahteran punaiset lehdet ovat vertaansa vailla 🎔

Ylipäätään syksyssä on jotain ihanaa tunnelmaa, josta vain tykkään ihan hirmuisesti. Onko muilla käynyt niin, että ootte haaveileet häistä johonkin tiettyyn vuodenaikaan, mutta realiteetit "pakottavat" juhlimaan jossain toisessa ajankohdassa? Tai mikä vuodenaika inspiroi hääjuhlintaan? 

Kuvat CC0-lisenssillä.

Juhlapaikka toisella paikkakunnalla

Aikaisempaan postaukseen liittyen tuli Tuulilta hyvä kommentti siihen liittyen, että aikaisin liikkeellä olevat parit saavat valita juhlapaikoista mieluisan, kun moni paikka on vielä vapaana. Toki tilanne on varmasti pääkaupunkiseudulla ihan omaa luokkaansa, mutta sama fakta pätee ympäri Suomen - ensimmäisenä liikkeellä oleva saa valita suosikkinsa, kun taas viivyttelelvä pari valitsee sen, mitä on muiden valintojen jälkeen enää jäljellä. Tähän liittyen innostuin sitten käsittelemään näitä juhlapaikka-asioita hieman tarkemmin:

Lienee itsestään selvää, että häiden järjestämisessä on monta muuttujaa, sekä yhtä monta hoidettavaa, päätettävää ja viimeisteltävää asiaa - tekemistä tuntuu riittävän niin paljon kuin vain ikinä jaksaa tehdä. Yksi hieman (ehkä?) tuskastuttava vaivan aiheuttaja on kuitenkin häiden järjestäminen muualla kuin kotipaikkakunnalla, enkä halua edes kuvitella, mitä on häiden järjestäminen ulkomailla!

Meillähän tosiaan hääjuhlaa vietetään Lappeenrannassa, eli ainoastaan reippaat 200km välimatkaa kodin ja juhlapaikan välillä, ja näin suunnittleuvaiheessa voisi olla helpompaa, jos välimatkaa olisi hiukan vähemmän. Suurinpana haasteenahan tässä on aikataulujen sopiminen eri toimijoiden kanssa: meille olisi helpointa tavata viikonloppureissun yhteydessä, kun taas toki tapahtumapaikat treffaisivat mieluiten arkipäivinä. Olisi ollut noin tuhat kertaa helpompi sopia tapaamisista saman kaupungin sisällä (tai edes inhimillisen ajomatkan puitteissa), kuin yrittää saada survottua tapaamisia yhdelle päivälle siksi, että se nyt sattuu olemaan se ainut päivä kun ollaan kaupungissa. Noh, onneksi tähän mennessä ollaan selvitty ihan hyvin..

Right?

Varsinkin näin alkuvaiheessa meille on tärkeää, että molemmat meistä pääsevät tapaamiseen paikalle tutustumaan tiloihin, menuihin ja käytännönasioihin: ensinnäkin, molempien pitää nähdä tila paikan päällä (kuvat eivät todellakaan kero totuutta!) ja toisaalta kaksi korvaparia kuuntelee ja sisäistää paremmin kuin yksi. Myöhemmin, kun paikka on löytynyt, voi toinen meistä tarpeen vaatiessa käydä jonkun pikkujutun hoitamassa itsekin. Mutta isoista jutuista halutaan päätää yhdessä, ja se vaatii molemmat meistä paikan päälle. Aikatauluja setvitään siis sekä keskenämme että juhlapaikkojen kanssa, joten tapaamisten järjestymiseen kannattaa varata ihan reippaasti aikaa: ensimmäisen s-postiviestin ja  face-to-face tapaamisen välillä voi helposti kulua pari kuukautta.

Samoin välillä tuskastuttaa se, että kaikki viestintä tapahtuu sähköisesti, kun samat asiat voisi selvittää puhumalla hyvinkin nopeasti ja vaivattomasti. Sähköpostiin ja tekstiviestiin saatetaan vastata vain kerran päivässä, jolloin tiedonkulku on todella verkkaista. Toisaalta, yritän muistutella itsenäni siitä, että noin viikon odotteluaika on täysin normien mukaista, ja mitä pitempi tai yksityiskohtaisempi viesti, sen pitempi myös vastausaika. Odottelu ja "jahkailu" ei kuitenkaan todellakaan ole miun vahvuuksia, joten välillä tekee tiukkaa antaa vastausaikaa.

Monta kertaa olen miettinyt kuinka helppoa olisi, jos järjestäisi juhlat kotipaikkakunnalla: sitä voisi käydä lähes minä tahansa päivänä hoitamassa asioita, kun välimatkaa ei mitattaisi tunneissa vaan minuuteissa.. Jos oltaisiin päädytty juhlimaan susirajalla, meillä saattaisi olla jopa juhlapaikka jo varattuna! Tai ainakin paikkojen vertailussa oltaisiin jo pitemmällä.

No, tällä nykyisellä suunnitelmalla kuitenkin mennään, ja onneksi perusteet Lappeenrannassa juhlimiseen ovat edes hyvät, koska muuten varmaan kartottaisin jo lähialueen juhlapaikkoja! 

Tällasilla mie tsemppaan itseäni aina välillä!

Kaikki kuvat CC0-lisenssillä