Kuka tätä oikein kirjoittaa?

Moni hääblogi seuraa jonkin pariskunnan yhteistä taivalta kohti suurta päivää, ja moni bloggaaja kertoo elämästään kuvin ja videoin täysin omilla nimillään ja kasvoillaan. Näihin blogeihin verrattuna oma blogini on harmillisen anonyymi. Toki syy siihen on hyvä, mutta siitäkin huolimatta koen anonymiteetin säilyttämisen välillä turhauttavana.

En tiedä mitä blogin lukijat ajattelevat bogin anonyymiudesta, eli siitä, että en vielä kirjoita täällä omilla kasvoillani. Joo, toki google-tiliin olen liittänyt kuvan, mutta se on tarkoituksella tuollainen photoshopilla muokattu ja tyylitelty (kiitos iskän ❤), eikä siitä meikäläisen ulkonäkö ole kovinkaan helposti pääteltävissä. Toki lähipiiri tunnistaa miut tuostakin kuvasta, vaikka kuva ei enää uunituore olekaan.

Myös kotikaupunki on osasta postauksista pääteltävissä, mutta sitä ei ole vielä tässä vaiheessa todettu suoraan missään. Jonista ja itsestäni en ole kertonut paljoakaan: olen jakanut vähän tietoa tuolla ja pikkaisen täällä, mutta kaiken kaikkiaan blogiteksteistä saatava tieto on melko vähäistä. Mutta, jos joku meidät tunteva lukisi kaikki blogin postaukset läpi, pystyisi hän varmasti meidät rivien välistä tunnistamaan. Meidän onneksemme yksittäisen postauksen lukeminen tai blogin etusivun silmäily eivät vielä meitä kuitenkaan paljasta.

Mutta miksi tämä anonyymius? Blogia alusta alkaen lukeneet tietävät, että meillä häät ovat vielä täysin pimennossa kaikilta muilta paitsi kaasoilta (koska Joni on ollut ihastuttavan "aikaansaava" tämän bestman-asian suhteen, tuleva bestman ei vielä tiedä hänelle kaavaillusta roolista). Koska somealustat linkittyvät toisiinsa, en halua ottaa sitä riskiä, että joku sukulainen vahingossa eksyy blogin ääreen esim instagramin kautta. Muutama tuttu kaveri/ystävä on nimittäin jo eksynyt blogin instagramtilin äärelle (ilmeisesti algoritmit laskelmoivat, että bolgin ig-sivua kannattaa heille tarjota luettavaksi, koska he seuraavat myös miun henkilökohtaista instatiliä). Tästä johtuen on hyvin mahdollista, että joku sukulaisista on myös pyörähtänyt sivustolla, vaikken itse olisikaan sitä huomannut.

Anonyymiuteen tulee kuitenkin nyt joulun tienoilla muutos, kun saamme kaikille tärkeimmille sukulaisille häistämme kerrottua. Sen jälkeen blogista tulee vähemmän salamyhkäinen, kun ei tarvitse enää jännittää, että joku sukulaisista saisi tietää asiasta ennen aikojaan (ja jep, ystävien suhteen emme jännitä asiaa samalla tavalla: jos joku saa asiasta ennakkoinfoa, niin se ei meitä niin haittaa, mutta sukulaiset haluamme yllättää).

Joulukuun alkupuolella, eli about viikon sisällä, laitamme joulukortit postiin, joten salailun ei pitäisi jatkua enää kauaa! Ja ette uskokaan kuinka kivalta se ajatuksena tuntuu!

Kaikki kuvat
CC0-lisenssillä.

Vuoden hääblogi 2019 äänestys

Lähestyvä joulunaika on jännittävää monestakin syystä, mutta hääbloggareille se on sitäkin jännittävämpää otsikossa ilmi käyneestä syystä: tänään alkoi vuoden hääblogin metsästäminen!

Vielä ei kuitenkaan päästä äänestyshommiin, vaan aluksi etsitään äänestysehdokkaita. Käytännössä tämä siis tarkoittaa sitä, että kuka tahansa voi ehdottaa mitä tahansa hää-teemaan liittyvää blogia kisaan ehdolle, olipa kyseessä sitten yksityishenkilön hääsuunnitelmat tai vaikka hääpukumuotia seuraava blogi. Pointti, kunhan se liittyy häihin, se sopii mukaan.

Olen äänestyksen järjestäjien kanssa samaa mieltä siitä, että suomalaiset hääblogit ja -bloggaajat ansaitsevat näkyvyyttä ja oman kisansa. Ei siksi että rankattaisiin jyvät akanoista, vaan siksi, että jokainen hääblogi voi toimia inspiraationa ja innoittajana muille häitään suunnitteleville. Ja jos jossain, niin tässä hommassa mielestäni erilaisuus on rikkaus: mitä enemmän erilaiset hääblogit (ja sitä kautta erilaiset häät) pääsevät pinnalle, sitä enemmän ja paremmin kuka tahansa voi inspiroitua omia häitään suunnitellessaan.

Itsehän lähden hommaan mukaan aivan altavastaajana: blogi on alkutekijöissään, häät ovat vajaan kahden vuoden päästä, suunnitelmat vasta hahmotteluvaiheessa ja teemankin puolesta mennään vähän marginaalissa. Mutta se ei haittaa. Kun aloitin blogin, oli tarkoituksena avata ja jäsentää häiden järjestämiseen liittyvää ajatustulvaa kirjoittamisen avulla. Sen lisäksi toivoin löytäväni edes pari muuta kanssahevaria sekä muita häitään suunnittelevia, joilta tarpeen tullen kysellä näkemyksiä, ja joille voisin ehkä itse antaa vinkkejä, ideoita tai neuvoja hääsuunnitteluun liittyen.

En tiedä vielä millaisiksi meidän häät muotoutuu, ja miten saadaan heavy metal ujutettua hommaan mukaan, mutta jos tämän parin vuoden aikana joku saa tästä blogista jotain apua omien (rokki)häidensä suunnitteluun, niin se käy miulle voitosta. Ja jo se, että Häät-lehti lupautui edes harkitsemaan tän postauksen luettuaan oman juttuvalikoimansa monipuolistamista raskaampaan suuntaan, tuntui voitolta!

Siitäkin huolimatta, en pane lainkaan pahakseni, jos joku haluaa tän blogin nimetä suosikikseen: mitä enemmän blogi saa näkyvyyttä kisassa, sitä enemmän eri näköiset häät saavat näkyvyyttä myös häämedioissa. Vaikka kyse ehkä onkin marginaalista, se ei tarkoita etteikö homma voisi saada vähän enemmän huomiota; onhan Suomi kuitenkin maailman metallipääkaupunki. Jos siis tuntuu, että tää blogi voisi olla siun suosikki hääaiheisten blogien joukossa, käy ilmiantamassa blogi täällä.

Kuvat CC0-lisenssillä,

paitsi Vuoden hääblogi-kuva.

Unelmia: lisää mekosta

Kaiken muun tohinan ohella viikonloppuna tuli hieman haaveiltua häämekosta. Ja ajattelin sen johdosta avata tätä mekkoasiaa taas hieman lisää (ja jos blogin ig-tili on seurannassa, tiedätkin jo, että näissä häämeikoissa tulee helposti runsauden pula), jotta saan omiakin ajatuksia selkeytymään. Mekosta olikin jo jonkin verran puhetta aikaisemmassa postauksessa, ja nyt olisi tarkoitus jatkaa siitä mihin silloin jäätiin. Muistutan vielä siitä, että tämä postaussarja ei ole millään lailla kiinni todellisuudessa, eikä näiden haaveilujen toteutumisesta ole mitään takeita. Haaveillaan haaveilun ilosta, eikä tehdä siitä sen vakavampaa.

Pituudesta olikin jo aikaisemmassa postauksessa sen verta puhetta, että haluan lyhyen häämekon, olkoon täyspitkä 'gown' kuinka ihana tahansa. Tarkoitus ei kuitenkaan ole mennä missään minihamemitassa naimisiin, vaan ideaalimitta olisi sellainen about 50-luvun kesämekon helmamitta, eli ns. tea length. (tässä vaiheessa lienee syytä pahoitella sitä, että en en todellakaan tunne mekkosanastoa, ja sen vähän mitä osaan, oon poiminut amerikkalaisista mekko-ohjelmista/Pinterestistä enkuksi...sori). Mutta kyseessä on siis hamepituus, joka on polven alapuolella/säären puolivälissä. Ja miun tapauksessa, kun oon niin hirmuisen lyhyt, olisi varmaan parempi olla katkaisematta jalkoja juuri säären kohdalta, vaan jättää helma polven alapuolelle.

Aina silloin tällöin näkee myös sellaisia "lyhyitä häämekkoja" jotka ovat edestä hyvinkin lyhyitä ja takaa pitkiä, jopa laahusmaisia. Makunsa kullakin, mutta itse en tällaisista puvuista paljoa perusta...paheksuva kukkahattutäti sisälläni nostaa päätään ja hieman kauhistelee äärimmäisen lyhyitä mekkoja! Tiedetään, tiedetään, eikös ne juuri ole ne hevimaailman kuningattaret, jotkaviilettävät minikokoisissa pvc-mekoissa? Jep, mutta en mie menisi sellaisessa mekossa naimisiin.

Kai tää liittyy jotenkin miun tanssitaustaan, sillä kun on vuosien saatossa saanut tanssia vaikka millaisissa vesirajamekoissa (tai siinä kuuluisassa tutussa, joka ei peitä mitään), niin ei niitä enää jälkeenpäin ole tarvinnut vetää päälle. Älkää miuta nyt kuitenkaan minään pyhimyksenä pitäkö, kyllä miulla on lyhyitä (reiden puoliväliin yltäviä) hameita käytössä. Oon vaan jotenkin old school tässä hommassa: vaikka voinkin lähteä ulos lyhyessä helmassa, en pidä sitä jotenkin optimaalisena hääjuhlaa ajatellen. Jep, sisäinen kukkikseni on nyt äänessä.

Kuten aikaisemmassa postauksessa oli puhetta, oon tyyliltäni aika minimalistinen: miun silmä lepää selkeissä linjoissa ja näteissä leikkauksissa. En siis kaipaa mekkoon mielettömiä röyheilöitä tai muita massiivisia koristuksia. Toki, kun puvun helma on lyhyt, se usein rajaa pahimmat kermakakku- ja röyhelöunelmat jo itsessään pois. Ja tosiaan, korostan nyt vielä, että en pidä näitä rumina, eikä ole miulta pois jos jonkun muun unelmamekko on valtava prinsessan tylliunelma. Samaan tapaan jollekulle miun ideaalimekko on tylsä tai mielikuvitukseton. Mutta tosiaan, isot röyhelöt ja muut vastaavat eivät ole miun juttu, tykkään paljon enemmän yksinkertaisesta tyylikkyydestä. Mutta, jottei homma veny aivan mahdottomaksi, palataan näihin teemoihin joskus tulevaisuudessa.

Kaikki kuvat CC0-lisenssillä

Uutisia juhlapaikasta

Aikaisemmissa postauksissa oon välillä valittanut siitä, kun juhlapaikkojen kanssa viestittely on välillä hidasta, ja tapaamisten sopimiseen menee puoli ikuisuutta. Kaikkien sähköpostien, ajomatkojen ja vierailujen päätteeksi on jotenkin ihana voida todeta, että viimein ollaan tässä vaiheessa: meille on löytynyt sopiva ja mieluinen juhlapaikka budjettiin sopivalla hinnalla!

Jotenkin tää paikkajärjestely toiselle paikkakunnalle on aiheuttanut hieman hampaiden kiristelyä juuri verkkaisen tahtinsa takia. Tai kenties ongelma on ihan vaan korvien välissä: jotenkin olen koko ajan kuvitellut, että juhlapaikan löytäminen ja valitseminen sujuisi helpommin, nopeammin ja kivuttomammin, jos häitä viettäisi omalla kotipaikkakunnalla. Mutta tuskinpa se paikkojen valikointi ihan vaivatonta on lähiseuduillakaan.

Joka tapauksessa, nyt on ihana todeta, että juhlille on paikka, ja juuri sille päivälle mitä suunniteltiin ❤ Meidän juhlapaikka on siis Lappeenrannan linnoituksessa, joka on kesäisin aivan mielettömän kaunis, ja paikkana myös miulle henkilökohtaisesti tärkeä: kun noin 16 vuotta käy linnoituksessa balettitunneilla, noin kuutena päivänä viikossa, tulee siihen miljööseen ihan omanlaisensa side (kyllä, kuuntelin hevimusiikkia jo silloin, eikä miulle ikinä tuottanut ongelmia vaihtaa Dimmusta Tsaikovskiin).

Meidän juhlia vietetään siis Linnoituksen Krouvissa, joka otti meidän näköisen pariskunnan ihanalla lämmöllä vastaan, ja oli heti mukana meidän visiossa vähän rokimmista häistä. Ja jep, tuntuu karmealta sanoa näin, mutta osassa paikoista, joissa kävimme, meitä katsottiin kuin halpaa makkaraa; ilmeisesti keesipäät ja heviukot eivät vietä häitään muualla kuin festareilla? Noh, joka tapauksessa, tällaisiin paikkoihin ei pahemmin kiinnosta mennä häitä juhlimaan, ja Krouvin lämmin vastaanotto oli vielä viimeinen silaus kaiken muun hyvän päälle.

Vaikka linnoitus onkin ihmisten suosima ajan-
viettopaikka, on Krouvin pihapiiri ihanan suojaisa.

Eli juhlatila on meille varattu, ja hinnasta sekä esimerkkimenusta on sovittu (toki hinta elää lopullisten päätösten mukaan, mutta raamit on nyt kasassa). Varausmaksua ei olla vielä maksettu, koska juhlapaikkalla ei ole varauskalenteri vielä kesälle 2020 auki. Itseäni asia hieman harmittaa, kun olisi ihana voida sanoa, että juhlapaikan ja tarjoiluiden osalta kaikki olisi jo varmistettuna.  Mutta, olemme kirjallisesti sopineet päivän pitämisestä varattuna meille, ja loppukeväästä (2019) olisi sitten tarkoitus käydä paikan päällä sopimassa asiat ns. virallisesti ja hoitaa varausmaksu alta pois. Eli, asia on hoidossa, vaikkei homman suhteen täysin valmista vielä olekaan (#ajattelepositiivisesti ja mitä näitä nyt on)!
Jahka saadaan varausmaksut vielä maksettua ja suunnitelmat tarkennettua, voin kertoa Krouvista enemmänkin, ja napata vierailulla vähän kuvia meidän suosikkijutuista tilassa (toki ravintolan nettisivuilla olevista kuvista saa hyvän yleisvaikutelman) :)

Postauksen ensimmäinen kuva
CC0-lisenssillä, muiden kuvien
käyttö ilman lupaa kielletty.

Valokuvaajat kahteen kaupunkiin?

Valokuvaaja, hääjuhlan tärkein osa heti hyvän ruoan jälkeen? Niinhän se useimmille, kuin myös meillekin, tuntuu olevan. Kun itse harrastelee pienimuotoisesti valokuvausta, ja oma isä on valokuvannut aina (puolivakavasti), osaa kuvia arvioida, ja hyvää laatua arvostaa, ihan eri tavalla.

Meillähän hääjuhla on eri päivänä kuin vihkiminen, mikä toki osaltaan vaikuttaa myös kuvausjärjestelyihin. Vihkiminen ja itse hääjuhla tapahtuvat myös näillä näkymin eri kaupungeissa, joten meille tulee näillä näkymin kaksi valokuvaajaa: olemme ajatelleet ottaa viralliset potrettikuvat vihkimisen jälkeen ja sitten hääjuhlasta useamman tunnin kuvauspaketin. Yhden valokuvaajan liikutteleminen Pohjois-Karjalasta eteläisempään tuntuu jotenkin hassulta ainakin vielä tässä vaiheessa (ellei joku kuvaaja ole niin ehdottoman huippu, että häneltä on pakko saada molemmat kuvat).

Mutta tosiaan, näin suunitelmien alkuvaiheessa tuntuu luontevalta kartoittaa potrettikuvien ottaja Pohjois-Karjalasta, ja muutama potentiaalinen kuvaaja ollaankin jo löydetty. Tarjouspyyntöjä ei olla vielä laitettu, enkä rehellisesti sanottuna ole varma, kuinka paljon aikaisemmin kuvaajat avaavat kalenterinsa varauksille täällä itärajan tuntumassa. Mutta epäilen, että kuvaajan varmistumista ei saada ihan lähikuukausina löytyä lukkoon, eikä asialla toki mikään hengenhätä olekaan (koska häät ovat jossain kaukana tulevaisuudessa).

Samalla tavoin meillä on muutamia kuvaajia mietittynä Lappeenrannan päähän, mutta sama homma, aikataulut ja buukkaukset tuskin vielä lähikuukausina selviävät. Lappeenrannan päähän haluaisimme useamman tunnin kuvauspaketin, sekä yhteiskuvia juhlaväen kanssa. Lisäksi ajatus videokuvauksesta hieman kutkuttaisi, mutta budjetin puolesta asia epäilyttää...

Toisaalta, olemme leikitelleet niinkin hurjalla idealla, kuin korvata hääjuhlan valokuvaus kokonaan videokuvauksella! Koska varsinaiset hääportretit on otettu jo vihkimisen yhteydessä, ei kuvia periaatteessa olisi pakko enää ottaa lainkaan. Mutta, onhan videomuotoinen muisto hyvin erilainen valokuviin verrattuna. Toisaalta, katsottuamme muutamia häävideoita, ihastuimme niiden tyyliin: videosta löytyvät samat elementit kuin valokuvistakin (kattaus, vieraat, naurut ja itkut), ja siihen yhdistyy lisäksi ääni ja taitava editointi. Ja ennen kaikkea, videossa pönötysposeeraus jää luontevasti pois. Mutta, vastaako yksi video kaikkia otettuja valokuvia?

Onneksi on aikaa miettiä asiaa, eikä päätöksiä ole pakko tehdä tässä ja nyt. Kunhan nyt ensi alkuun kartoitetaan vielä tarkemmin potentiaalisia kuvaajia, kysellään heiltä hintoja jne. Jonkin konkreettisen pohjalta on sitten helpompi lähteä tekemään päätöksiä kuvauksien suhteen. Omien pohdintojemme tueksi olisikin ihan saada teiltä muilta mielipiteitä ja kommentteja! :)

Kaikki kuvat CC0.lisenssillä.