perjantai 31. toukokuuta 2019

Unelmista todeksi: hääkakku

Pahoittelut pienestä hiljaisuudesta täällä blogin puolella. Instagramin puolella seuraavat ovatkin jo saaneet kuulla siitä, miten meillä on meno melko hektistä tässä vaiheessa, ja miten meillä on nyt (hieman tahtomattamme) monta rautaa tulessa yhtä aikaa. Se ei tarkoita, että hääjutut olisivat jääneet täysin huomiotta (ig:stä voi käydä tsekkaamassa meidän uusimmat kokeilut häihin liittyen), mutta se on valitettavasti tarkoittanut sitä, ettei miulla ole ollut aikaa oikeasti istua alas ja keskittyä kirjoittamaan kunnon tekstejä tänne blogiin. Mutta, nyt kun surkeiden sattumusten sarja johti aikataulujen viivästymiseen, päätin hyödyntää odotteluajan täällä blogin puolella.

Kun aikoja sitten kirjoitin tänne blogiin ensimmäisen unelmointipostauksen, ei miulle tullut mieleenkään, että voisin ilmoittaa jonkin unelman käyvän toteen jo yli vuotta ennen itse hääjuhlaa! Mutta tässä sitä nyt ollaan, ja kuten otsikostakin käy selkeästi ilmi, tällä kertaa palataan hetkeksi meidän unelmien kakkuun! En tiedä teistä, mutta miusta tää on aika ihanaa ❤



Meillähän Jonin kanssa vakiintui käsitys unelmakakusta aika nopeasti Pinterestiä selaillessa, kun viehätyttiin sieltä löytyneisiin mustiin kakkuihin, ja erityisesti yhteen aivan täydelliseen unelmakakkuun (jos haluat nähdä, miltä meidän unelmien kakku näyttää, pääset tsekkaamaan hääkakku-aiheisen unelmapostauksen täältä). Kuten tuossa alkuperäisessä postauksessa kerroinkin, oli meillä silti huolena se, että erikoisuudestaan johtuen meidän toivetta ei olisi mahdollista toteuttaa, tai että erilaisuun koettaisiin jotenkin negatiivisena asiana.. "että eikö jokin perinteisempi ja tutumpi vaihtoehto nyt kuitenkin olisi sopiva". Tässä yhteydessä on vielä syytä huomauttaa, että ei oltu vielä tätä ennen käyty juhlapaikalla paikan päällä ihan vaan juttelemassa meidän häistä, eikä vielä oltu ihan kokonaisvaltaisesti tajuttu, kuinka ihana ote Linnoituksen krouvilla on meidän juhlan järjestämiseen.

Krouvin asenne ja tekemisen meininki teki meihin kyllä valtavan vaikutuksen, ja siinä palaverin edetessä alkoi jo pieni toivonkipinä, että ehkä meidän kakkutoiveisiin vastattaisiin samanlaisella asenteella. Ja kuten nyt arvata saattaa, ei meidän tarvinnut pettyä: Krouvin emäntä suorastaan innostui, kun alettiin käymään läpi meidän unelmaa. Vaikka Krouvilla (ja varmaan kovin monella muullakaan koko Suomessa) ei ole paljoa kokemusta mustien kakkujen tekemisestä, oli Krouvin emännällä kuitenkin heti käsitys siitä, miten hommaa lähdettäisiin meidän toiveiden mukaisesti toteuttamaan. Onnistuttiin siis löytämään meille luovista ja innovatiivisista ratkaisuista innostuva palveluntarjoaja, jolla kuitenkin oli tarjota meille ratkaisu heti saman tien.


Meillä siis Krouvi hoitaa oikeastaan kaiken hääjuhlaan liittyen: heiltä tulee juhlapaikka, pöytäliinat, lautasliinat, astiat jne, mutta näiden lisäksi kaikki ruoat tulevat heidän omasta keittiöstään, sekä samalla menolla he vastaavat myös hääkakusta. Jotenkin miusta itsestäni tuntuu hyvältä ajatella, että hääjuhlaa ajatellen kaikki tärkeä on jo juhlapaikalla valmiina ja siellä valmistettuna, sellaisen henkilökunnan toimesta, joka työskentelee tiloissa päivittäin.

Hääkakun ulkonäkö on siis lyöty lukkoon, ja sen toteutustapa on mietitty valmiiksi. Kakun makumaailmaakin pohdiskeltiin ja ideoitiin, muttei tietenkään vielä lyöty lopullisesti lukkoon. Oli kuitenkin kiva huomata, että meillä oli samanlainen ajatus kakun makumaailmasta, jossa ajateltiin hyödyntää tummia ja täyteläisiä makuja, jotta kakun ulkonäkö ja maku vastaisivat toisiaan. Naureskeltiinkin hyvä tovi idealle sysimustasta kakusta, joka olisi sisältä perinteinen ja pehmeän makuinen mansikkakermakakku! Kiitos muuten kaikille makuvaihtoehtoja ehdottaneille, niistä oli tässä palaverissa hyötyä ❤


Nyt kakkukuviot ovat luonnollisesti paussilla aina siihen asti, että päästään maistelemaan meidän testikakkua ennen häitä (eli varmaan joskus vuoden päästä!). Oon jotenkin ihan hirvittävän innoissani tästä asiasta, ja oon niin iloinen että pääsin vihdoin ja viimein jakamaan tän jutun teidän kanssa! Vaikka hääkakku onkin vain kakku, oli meille mustan kakun saaminen yksi iso unelma ja kuitenkin samalla tärkeä visuaalinen elementti meidän teemaa ajatellen. Ja nyt kun tiedetään, että saadaan ainakin tämä yksi osa toteutumaan, on mieli jotenkin ihan mielettömän hyvää!

Kaikki kuvat
CC0-lisenssillä

sunnuntai 19. toukokuuta 2019

Häätatuoinnit

Häihin liittyy paljon kaikenlaista pakollista, mutta vielä enemmän kaikkea ei-pakollista aina hirvittävästi määrästä suunnittelua kaikkien suunnitelmien toteuttamiseen. Meille yksi tällainen ei-pakollinen, mutta ehdottoman tärkeä juttu ovat häätatuoinnit. Oon tätä tatuointiasiaa pohdiskellut blogin puolella jo aiemmin, kun kerroin meidän suunnitelmasta jättää huomenlahjat hankkimatta ja laittaa sen sijaan rahaa yhteisiin tatuointeihin. Samassa yhteydessä lupasin päivittää tätä meidän tatuointi-kuviota, ja tässäpä siis viimeisimpiä uutisia tatuointirintamalla.



Ensimmäistä postausta kirjoittaessa meillä ei ollut oikeastaan muuta ideaa kuin se, että jonkinlaiset tatuoinnit haluttaisiin. Nyt on onneksi kaiken muun ohella ollut aikaa pohdiskella tätä tatuointi-asiaa, ja (yllätys yllätys!) selata hirvittävästi pinterestiä. Tietty alettiin myös melko aikaisessa vaiheessa pohtia myös sitä, keneltä sitä kuvaa sitten lopulta lähtisi hakemaan (eli keneltä artistilta kuvat otettaisiin).

Meillä on tosiaan tässä ajan kuluessa vahvistunut alkuperäinen ajatus siitä, ettei haluta täysin identtisiä tatuointeja, vaan enemmin yritetään löytää kuville yhteinen idea. Meillä on kuitenkin sen verran erilainen maku tatuointien suhteen, että parempi ottaa molemmille juuri omaan tyyliin sopivat kuvat. Toki tatuointiin vaikuttaa aina sen sijoittelu kropassa, ja kun ollaan Jonin kanssa aika eri puista veistettyjä, mitä tulee kehon mittasuhteisiin, niin siksikään ajatus täydellisen yhtenäisistä tatuoinneista juuri samaan kohtaan sijoitettuna ei nappaa yhtään. Vaikka monessa asiassa tehdäänkin häihin liittyen kompromisseja ja haetaan täysin yhtenäistä linjaa, ollaan nyt tatuointien kanssa päätetty olla enemmän individualisteja. Tatuointi on, vaikka osana häiden viettoa, kuitenkin sillä tavalla henkilökohtainen, ettei haluta tässä yhteydessä ottaa jotain kohtuullisen kivaa vaihtoehtoa, vaan molemmille pitäisi löytyä se paras mahdollinen.

Meille ei nimittäin ole oikeasti väliä sillä, ovatko meidän häätatuoinnit täysin identtiset vai eivät. Jollekin toiselle parille koko häätatuoinnin ydinajatus voi olla identtisissä kuvissa, jotka kenties vahvistavat yhteenkuuluvuuden tunnetta tai kokemusta parisuhteen kestävyydestä. Meille puolestaan tatuointi itsessään jo riittää, eikä lopputuloksen tarvitse olla täydellisen identtinen (vaikka siinä sellainen tietty romantiikka toki kärsii). Tästä huolimatta ei meille kuitenkaan ole ihan se ja sama, millaiset kuvat meille tulee: tatuointien on sovittava yhteen, eli halutaan tatuoinneille yhteinen teema, tai aihe.



Kun pohdittiin Jonin kanssa sitä, että millaiset tatuoinnit haluttaisiin pysyväksi muistoksi naimisiin menosta, meille oli heti alussa kaksi asiaa täysin selvää: ei nimiä, eikä mitään pientä piiperrystä. Myö ei ihan vaan yleisestä tatuointiperiaatteesta hakata toistemme nimiä ihoon. Lisäksi miusta itsestäni puolison nimen hakkauttaminen ihoon on jotenkin jo vähän kulahtanut klisee. Jonkun mielestä varmasti edelleen tosi cool, mutta itse en jotenkin innostu - miuta enemmänkin ahdistaa ajatus siitä, että miun käsivarressa tai muussa (mahdollisesti kaikille) näkyvässä paikassa lukisi "Joni" ja vaikka jokin päivämäärä. En jotenkin tykkää yhtään siitä, että jotain niin henkilökohtaista olisi niin avoimesti jokaisen vastaantulijan luettavissa. Enkä sitten myöskään halua puolisoni nimeä minnekään privaattialueelle, siitä tulee vielä suurempi ahdistus, haha.

Toinen juttu on se, ettei haluta tästä ilmiselvää häätatuointia nimineen ja päivämäärineen (tai vaihtoehtoisesti äärettömyyden symboleineen), vaan halutaan ottaa kuva, jonka merkitys on meille loppuelämämme ilmeinen, mutta muille vain tatuointi muiden joukossa. Kuten sanottu, tatuointi on paikasta riippuen koko maailmalle näkyvissä, eikä haluta, että se kuva on selkeästi jotain tosi henkilökohtaista, jopa intiimiä. Riittää, että myö tiedetään, mistä niissä kuvissa loppuviimein on kyse (mitä nyt tietty jokainen tän blogin lukija tietää asiasta myös, samoin kuin häävieraat, mutta ymmärtänette pointin silti).

 Ja mitä tatuoinnin kokoon tulee, niin ajateltiin ottaa ihan kuvan kokoinen leima, ei nyt kuitenkaan mitä koko selän kuvaa (ei ajateltu laittaa tatuointeihin enempää rahaa kuin itse hääjuhlaan, haha).  Pienet tatuoinnit ovat varmasti monelle mieleen, mutta ite en jotenkin tämän tyylisistä pikkuruisista kuvista innostu, ja Joni vielä vähemmän. Ainut missä mie pikkukuvissa tykkään, on korva- ja sormitatuoinnit, mutta eipä noille alueille kovin isoja kuvia muutenkaan hakata. Tietyllä tapaahan häihin liittyen jokin pikkuruinen tatuointi sormeen (ei kuitenkaan sormus!) olisi hirmu suloinen, mutta ehkä sormikuvat jäävät kuitenkin huonomman kestonsa takia ottamatta.



Kaiken tämän jälkeen voidaan siis todeta, että meille tulee jotain tulitikkuaskia suurempaa kuvaa, ja juurikin kuvaa, ei tekstiä. Kuvan aihetta ei kuitenkaan ole vielä tässä vaiheessa syytä paljastaa, sillä suunnitelmat saattavat vielä elää tässä vuoden aikana (vaikka ajatellaankin olevamme aika varmoja siitä, mitä häätatuoinneiltamme halutaan). Reiluuden nimissä tosin todettakoon, että miun pinterestissä on myös yksi kansio tatuoinneille, eli sieltä voi kyllä jo arvailla, mitä meillä on tällä hetkellä suunnitteilla. Mutta joo, seuraavana juttuna onkin sitten selvittää, kuka meidän kuvat lopulta sitten tekee. Lupaan palata asiaan taas kun homma etenee ja saadaan esimerkiksi meidän artisti lyötyä lukkoon.


Kaikki kuvat
CC0-lisenssillä.

maanantai 6. toukokuuta 2019

Linnoituksen Krouvi: juhlapaikka just meille

Käytiin pääsiäisenä Jonin kanssa Lappeenrannassa, ja muun häätohinan ohella päästiin vihdoin ja viimein tutustumaan meidän pientä pintaremonttia kokeneeseen juhlapaikkaan. Linnoitusken Krouvi sijaitsee Lappeenrannan linnoituksella ihan keskustan tuntumassa, mutta kuitenkin samalla riittävän kaukana betonista ja kaupunkikortteleista. Kesäisin linnoitus on ihan mielettömän kaunista ja vehreää aluetta, joskin talven jäljiltä alue oli vielä melko karussa kunnossa. Ympäristöä enemmän meitä kuitenkin kiinnosti Krouvin kauniiden tiiliseinien sisäpuoli, ja spoilerina sanottakoon heti alkuun, että oltiin Jonin kanssa ihan mielettömän tyytyväisiä näkemäämme!


Krouvi oli tosiaan kokenut pienoista pintaremonttia, mutta ei mitään liian dramaattista meidän makuumme: punaiset tehosteseinät olivat edelleen siellä, joskin hieman sävyä muuttaneena, mutta tätä ei välttämättä edes huomaa, ellei tiedä katsoa. Samoin ne tummat lattiat sekä meidän tyyliin sopiva, jykevä baaritiski löytyivät tilasta edelleen. Meille uutena tilaan oli tullut pienimuotoinen sohvaryhmä/lounge, johon ihastuttiin Jonin kanssa korviamme myöten. Meidän rentoon juhlafiilikseen tällainen idea sopii aivan täydellisesti, ja oltiinkin ihan valmiita ottamaan se osaksi myös meidän juhlan sisustusta: onko jotain kivempaa kuin heittäytyä jossain vaiheessa iltaa hetkeksi sohvan nurkkaan vaihtamaan muutaman sanan tuttujen kanssa, tai vaikka rohkaistua ja tutustua uusiin ihmisiin? Samanlaista rennompaa oleskelutilaa löytyy myös kahdelta terassilta ravintolan molemmin puolin, joten mukavia illanviettopaikkoja löytyy kyllä niin sisältä kuin ulkoa (olettaen siis, että kelit ovat kohdillaan...lisää voit lukea täältä).




Lisäksi meitä Krouvissa miellyttää sen koko, ja etenkin se, että tila ei ole mitenkään valtava. Tietenkään kukaan ei halua viettää juhlia sardiinipurkissa, mutta meille on tärkeää, että juhla olisi tietyllä tapaa intiimin tuntuinen. Joni huomauttikin heti pöytien asettelun noteerattuaan, että pöydät ovat kivasti lähekkäin, jolloin vieraiden on helppo höpötellä vaikka pöydästä toiseen. Toki, tähän vaikuttaa myös pöytien lopullinen asettelu meidän juhlaa ajatellen (mistä meillä ei tietenkään ole vielä mitään ideaa), mutta pääpiirteissään pöydät tulevat joka tapauksessa olemaan lähekkäin. Tilaa on sopivasti, mutta liian pitkät etäisyydet eivät tee tilasta liian virallisen tuntuista.

Krouvi on meille myös erinomainen juhlatila siinä mielessä, että rohkeudestaan ja omaleimaisuudestaan huolimatta se ei ole mitenkään rock tai tunnelmaltaan synkkä. Kuten oon aikaisemminkin kirjoitellut, ei Jonin kanssa haluta mitään korostetun synkeitä juhlia, vaan halutaan, että juhlan pääasiallisena tunnelmana on iloisuus. Krouvi on sisältä ihanan valoisa ja avaran tuntuinen, ja vanhat ikkunanpuitteet tuovat tilaan säväyksen vanhoja hyviä aikoja. Ikkunoista on muuten ehkä upeimmat mahdolliset maisemat, sillä Krouvi sijaitsee ihan linnoituksen vallien reunalla.



Toisaalta vaaleille seinille ja valoisalle tilalle antaa ihanaa (ja taas kerran, meille suotuisaa) kontrastia tumma lattia ja suurelta osin tummasävyiset huonekalut. Kaiken kruunaavat tuolien punaiset verhoilut, jotka ovat meidän värimaailmaan täysi kymppi. Puhuttiinkin Krouvin emännän kanssa siitä, miten meidän ei tarvitse nähdä hirvittävästi vaivaa koristeiden kanssa, kun onnistuttiin löytämään sellainen juhlatila, joka on jo itsessään vreiltään ja tyyliltään meille sopiva. Joten, kannattaa siis satsata itselle sopivan juhlatilan löytämiseen, varsinkin jos (koristelu-)budjetti on rajallinen, sillä sopiva tila ei tarvitse kuin muutaman viimeistelevän silauksen sen sijaan, että koristeita täytyisi haalia valtavia määriä tilan muutosleikkiä varten.


Uutena juttuna Krouviin on tullut myös vaihtuvat taidenäyttelyt, jotka tuovat vaihtelua tilan ilmeeseen. Meidän vierailumme aikana esillä oli maisemamaalauksia, jotka eivät ehkä meidän juhlaamme ajatellen olisi ihan paras mahdollinen vaihtoehto, mutta ei myöskään meitä suuremmin haittaava: käydään Jonin kanssa säännöllisen epäsäännöllisesti taidenäyttelyissä, ja ollaan omiakin seiniämme täytetty niin omilla kuin muidenkin tekemillä kuvilla. Näin ollen galleriaseinä oli meille okei ihan jo sellaisenaan. Mutta sitten meidät lyötiin ällikällä: Krouvin emäntä Maria kertoi meille tietävänsä taiteilijan, jonka töiden tyyli sopisi meidän rokkiteemaan erinomaisesti, ja lupautui suunnittelemaan näyttelyaikataulun siten, että meille suotuisat teokset ovat seinillä juuri heinäkuussa 2020 ❤

Juuri tämä Krouvin palvelualttius on se, mikä sai meidät ensimmäisen kerran ihatumaan kyseiseen paikkaan, ja mihin tykästyimme taas tällä kerralla. Tuntuu ihanalta järjestää meidän rokkiteemaista juhlaa sellaisten toimijoiden kanssa, jotka innostuvat siitä, että saavat olla mukana juuri meidän päivässä ja haluavat todella tehdä kaikkensa sen eteen, että juhlasta tulee meidän näköinen. Ja vielä paremmalta tuntuu se, että meitä ja meidän toiveita sekä ajatuksia kunnioitetaan, eikä niihin suhtauduta kuin johonkin vitsiin (lisää näistä kokemuksista voit lukea täältä). Kaiken kaikkiaan meistä siis tuntuu, että ollaan löydetty meille paras mahdollinen juhlapaikka, niin tilojen kuin henkilökunnankin puolesta.


Kuvien käyttö
ilman lupaa kielletty.