Unelmia: polttarit

Edellisessä postauksessa tuli käytyä läpi meidän polttareihin liittyviä käytännönjärjestelyjä, ja nyt ajattelinkin purkaa vähän auki meidän molempien unelmapolttareita, sillä halusin päästä pitkästä aikaa unelmoimaan. Kuten jo tuossa edeltävässä postauksessa kävi ilmi, meillä on Jonin kanssa hieman erilaiset toiveet ja ajatukset polttareihin liittyen, ja nyt sitten pureudutaan tarkemmin siihen, mitä polttareilta haetaan ja toivotaan. Suosittelen tsekkaamaan tuon aiemman postauksen aluksi alta pois, niin tässä postauksessa mukana pysyminen hieman helpottuu.

Aloitetaan jollain yhteisillä jutuilla, kuten saunalla - molemmat nimittäin arvostaisivat mahdollisuutta saunoa osana polttareita. Jonille se nyt on vaan paras paikka maailmassa, ja itse puolestani tykkään vanhaan, suomalaiseen morsiussaunakulttuuriin liittyvästä taikauskosta ja rituaalisuudesta. Toki, en ehkä koe tarvitsevani hedelmällisyysriittejä (tuntuu kevyesti ristiriitaiselta käyttää ehkäisyä ja vastaanottaa hedelmällisyystaikoja yhtä aikaa..), enkä välttämättä koe tarpeelliseksi kirmata alasti saunan ympäri, mutta muutoin tykkään monista morsiussaunaan liittyvistä tavoista. Suomalaisessa saunakulttuurissa on paljon ihanaa arkirealismia avioliittoon liittyen, ja esimerkiksi havujen päälle istuttaminen on aivan mahtava tapa muistuttaa häähuumassa kulkevaa ihmistä siitä, ettei se päivä aina paista yhteisessä elämässä. Jotain se paljon puhuttu vanha kansa tosiaan tiesi.

Toinen meille molemmille yhteinen juttu on puolestaan se, ettei meistä Jonin kanssa kumpikaan kaipaa minkään valtakunnan nolaamista osaksi polttareita. Jonkun toisen mielestä on ehkä siisteintä ikinä heilua kaupungilla jossain (nolossa) asussa ja suorittaa jotain tehtäviä, mutta tää ei meistä kumpaakaan kiinnosta yhtään. Samaan kategoriaan menee kortsujen myymiset, ilmaisten juomien kerjäämiset ja muut oman elämän tähtihetket. Ja varsinkin, kun yhteistä elämää on tässä jo useampi vuosi eletty, niin esimerkiksi joidenkin "hääyövinkkien" kysely tuntemattomilta tuntuu suoraan sanottuna aika turhalta.

Meistä ei kumpikaan myöskään kaipaa mitään kovinkaan ekstraa (ja kallista) ohjelmanumeroa tai sirkushuveja polttareihin, vaan enemmin halutaan panostaa hyvään fiilikseen koko polttariporukan kesken. Molemmille on myös tärkeää, että polttariohjelma on kaikille yhteistä, eikä hommaa järjestetä siten, että vain polttarisankari yksin suorittaa jotain tehtäviä. Omassa etäisessä tuttavapiirissä on esimerkiksi järjestetty polttarit siten, että tulevalle morsiamelle ostettiin pullo kuohuvaa ja useamman tunnin kestävä hemmottelupaketti, jonka aikana muu polttariseurue veti lärvit lähibaarissa. En voisi itselleni kuvitella hirveämpää polttaripäivää: ensin vietät päivän yksin, ja päivä päättyy lopulta seurueesi ollessa aivan tuiskeessa, kun itse olet lähes vesiselvä...apua.

Tästä syystä meistä molemmat juhlivat mieluummin siten, että porukka toimii polttareiden aikana yhdessä. Tietenkään ei tarvitse olla koko ajan kuin paita ja peppu, mutta meille polttareiden idea on viettää aikaa yhdessä. Joni intohimoisena pelaajana toki toivoo, että polttareissa olisi jotain pelihenkistä mukana. Jos polttareissa on mukana jotain, missä voi kerätä pisteitä tai voittaa jotain, niin Joni on tyytyväinen. Jonille ns. parasta hupia ovat esimerkiksi erilaiset mökkiolympialaiset, joissa saa kisata monessa lajissa pisteitä keräten. Ja toki, mitä pidempään mittelöt kestävät, sen hauskempaa vain on (voinkin siis rehellisyyden nimissä myöntää, että allekirjoittaneen kisakunto ei ole lähelläkään sitä, mitä se tuolla peliharrastajalla tuntuu olevan!).

Itse olen ehkä ihmisenä sen verran introvertti, että tuppaan nauttimaan enemmän vähän rauhallisemmasta menosta: hyvää ruokaa ja viiniä hyvässä seurassa - tän tyyppiset jutut tekee miut onnelliseksi. Toki miekin arvostan sitä, että polttareissa on jotain ohjelmaa, mutta miun mielestä lähes ilmaiset DIY-ideat on aivan yhtä hyviä kuin jotkin tankotanssitunnit ja vastaavat. Hyvä ei tarkoita kallista, eikä rahalla aina saa parasta.

Yhtenä isoinpana erona meidän kahden polttaritoiveissa oon pannut merkille sen, että itse kaipaan polttareihin juurikin hää/parisuhdeaiheista sisältöä, kun tämä taas tuntuu miesten polttaritoiveista (ainakin usein?) puuttuvan. Näin ollen myös Jonin ensisijaiset toiveet olivat hulppeassa yhdessäolossa ja puuhastelussa kavereiden kanssa, kun taas itse ehdottomasti kaipaan jotain häähöttöä myös polttareihin, oli kyseessä sitten "kuinka hyvin tunnet puolisosi" -tyyliset tietovisat tai vaikka entisten ihastusten nimien polttaminen poroksi. Eli siinä missä Jonille polttariohjelma saa herran itsensä puolesta olla häistä vapaata, niin itse kaipaan ehdottomasti jotain häähömppää mukaan polttareihin (koska miten muuten ne erottaa perus illanistujaisista?).

Samoin kuin polttarien keston, niin myös ohjelman suhteen tupataan molemmat kallistumaan siihen suuntaan, että laatu korvaa määrän. Näin ollen toivotaan mieluummin panostusta pariin kivaan ideaan, kuin koko päivän täydeltä mielettömän aikataulutettua menemistä. Joni on esimerkiksi ottanut osaa polttareihin, joissa kiidettiin koko viikonloppu kaupingista toiseen useiden kohteiden läpi: vaikka polttariviikonloppu olikin silloisen juhlakalun tyyliin sopiva, ei tällainen ohjelma- ja matkustustykitys ole ihan sitä mitä Joni itselleen toivoo. Enkä välttis toivoisi itsekään. Toki, ei niitä polttareita ole kotonakaan tarkoitus viettää, mutta en myöskään ole sitä ihmistyyppiä, jonka parhaat hetket kuluvat autossa kohteesta toiseen istuen.

Mutta, kuten näissä unelmointipostauksissa on usein tullut sanottua, jokainen järjestää häänsä ja juhlansa juuri siten kuten itse tykkää. Nämä postaukset eivät arvota yhtään mitään eikä näiden tarkoitus ole lytätä yhtään ketään taikka mitään. Jos omat unelmapolttarisi ovat täysin päinvastaiset (ja meidän ideat kuulostavat kuolettavan tylsiltä) niin hienoa, pidä omasta jutustasi tiukasti kiinni - sillä tavoin meistä jokainen pääsee juhlimaan juuri siihen tyyliin kuin itselle parhaiten sopii. Ja se on ainakin omasta mielestäni häissä se kaikista tärkein juttu: uskollisuus omalle tyylille ja intuitiolle.

Nyt on kuitenkin aika kiinnittää katse jouluun ja vuoden vaihteeseen, ja toivotankin tässä yhteydess teille lukijoille jo ihanaa joulun aikaa! ❤ Ja jos sie puolestaan haluat jakaa joulumieltä niin miulle kuin muillekin huipuille hääblogeille, voit tehdä sen ehdottamalla suosikkiblogejasi mukaan Vuoden hääblogit 2020 -äänestykseen tämän linkin kautta. Laitetaan hyvä kiertämään, niin miekin tein nimeämällä omat suosikkini!

Postauksen kuvat CC0,

poslukien viimeinen kuva.

Polttarisuunnitelmia ja käytännön juttuja

Polttarit, yksi kaasojen ja bestmanien suurimmista tehtävistä häihin liittyen? Tai vähintäänkin sellainen häätraditio, jolla on hyvinkin pitkät perinteet, vaikkei polttareista ollakaan aina sillä nimellä puhuttu. Mutta osa häävalmisteluja tämäkin riitti on ollut, ennen vanhaan ehkä jopa tärkeämpänä kuin nykyisin.

Myös meillä pitäydytään kiinni tässä häävalmisteluklassikossa, ja ylläpidetään siten juhlatraditiota omalta osaltamme. Vaikka toki välillä mietin, että tarvitseeko tällaisen pidemmän yhteisen taipaleen jälkeen vielä erillistä valmistelua "uuteen elämänvaiheeseen", kun ollaan kuitenkin jo vuosikausia eletty yhteistä elämää ja taloutta. Kun meillähän häät muuttavat lähinnä meidän juridisen statuksen kaiken muun pysyessä lähes ennallaan, ja tässä yli seitsemän yhteisen vuoden jälkeen elämä on asettunut melko vakaasti uomiinsa niin iloissa kuin suruissakin. Joten, tarvitaanko myö todella tällaista "valmisteluriittiä" avioliittoon ja yhteiseen elämään, kun vähän turhankin paljon on jo tullut nähtyä ja koettua?

Ja kuitenkin samalla ajatus siitä, että häätohinasta pääsisi myös hetkeksi irtautumaan omiin polttareihin tuntuu kyllä houkuttelevalta - kun järjestät pari vuotta juhlia itsellesi, tuntuu aika luksukselta päästä juhliin, jotka joku muu on suunnitellut sinulle. Ja parasta, niiden juhlien eteen ei itse tarvitse tehdä yhtään mitään, senkus ilmestyy paikalle ja nauttii! Lisäksi meillä on ainakin superinnokkaat kaasot ja bestmanit polttareita järjestelemässä, joten se heidän intonsa toki tarttuu myös meihin. Molempien polttareihin liittyen on jo kyselty vähän sitä sun tätä, mikä toki ilahduttaa. Ja ennen kaikkea on oikeasti kiva, että häätiimi ottaa aktiivisesti roolia tässä hommassa, eikä polttareita tarvitse tosiaan stressata. Näissä häissä kun on itsessäänkin jo puurtamista ihan tarpeeksi.

Meille tulee myös perinteikkäästi erilliset polttarit ja ajateltiin hoitaa polttarijärjestelyt siten, että mie toimin bestmanin apuna (tarvittaessa) Jonin polttarijärjestelyihin liittyen, ja Joni puolestaan operoi miun polttareita kaasojen apukäsinä tarpeen tullen. Tällä tavoin pyritään rajaamaan itse polttarisankari mahdollisimman tehokkaasti ulos omia juhliaan koskevasta järjestelystä. Ja jos häätiimiläisillä tulee jotain kysymyksiä polttareihin liittyen, koski se sitten vieraslistaa tai ohjelmaa, niin puoliso hoitaa tarvittaessa utelun itse juhlan sankarilta. Meidän on myös huomattavasti helpompaa urkkia jotain pikkutietoja suoraan toisiltamme, koska meillä on esimerkiksi suora pääsy toistemme puhelimiin (ja ei, vaikka tiedämmekin toistemme puhelinten avauskoodit, niin ei myö nyt sentään verkkopankkitunnuksia jaeta).

Isommat asiat ollaan toki puhuttu ihan suoraan ja face-to-face: millaista ohjelmaa, kuinka pitkät pippalot, ketä kutsutaan mukaan, ehdottomat no-go -jutut jne. Ja näitä tietoja ja ideoita jaetaan sitten tarpeen mukaan häätiimiäisille eteenpäin suunnittelun suuntaviivoiksi. Meistä kumpikaan ei ole ainakaan tällä hetkellä isojen juhlien perään, eikä kumpaakaan innosta juhlia raivokkaasti päiväkausia. Meillä toivotaan siis pisimmillään viikonlopun mittaisia polttareita, eikä kumpaakaan kiinnosta lainkaan mitkään pidennetyt viikonloput tai varsinkaan viikkojen mittaiset polttarit. Laatu korvaa määrän, tässäkin asiassa.

Samoin ollaan ainakin yhdessä asiassa aika perinteikkään suomalaisia, sillä tykättäisiin molemmat saunoa polttareiden yhteydessä. Meille molemmille sauna on nimittäin yksi parhaista paikoista maailmassa, joten luonnollisesti sinne haluaa päästä myös polttareissaan. Mutta muutoin meidän polttaritoiveet sitten tuppaavatkin vähän eroamaan toisistaan, Jonin viihtyessä vähän kosteammissakin juhlissa, kun mie taas tykkään huomattavasti hillitymmästä menosta.

Miusta olisi nimittäin tavallaan ollut ihanaa pistää (tässäkin asiassa) vähän perinteille kampoihin ja järjestää ainakin osittain yhteiset polttarit. Varsinkin, kun meidän kaveripiirikin on todella yhteinäinen. Nyt kun kävin miettimään, niin aika vähän meillä on vaan sellaisia ns. omia kavereita, joita toinen ei olisi koskaan nähnyt... Toki aina joku uusi ihminen aina välillä ilmestyy elämään, mutta usein jossain illanistujaisissa tai kissanristiäisissä nää ihmiset sitten tulevat tutuksi myös puolisolle. Mutta kuten sanottu, meidän yhteiset polttarikäsitykset rajautuu lähinnä siihen saunomiseen, joten mukavasti ja hyvässä hengessä soljuvan juhlinnan onnistumiseksi on ehkä parempi, että juhlitaan suosiolla erikseen.

Sen verran on tosiaan tiedossa, ettö polttarisuunnittelu on molempien juhlien osalta alkanut, ja nyt sitten vain odotellaan, että mitä, missä ja milloin alkaa tapahtua. Sen verran ollaan häätiimiläisille sanottu, että halutaan polttareiden olevan viimeistään kesäkuun alkupuolella, koska häiden alla on kiva saada keskittyä ihan vaan lähestyviin juhliin. Mutta muutoin tiimiläisillä on hyvin vapaat kädet tähän hommaan. Tuun avaamaan polttaritoiveita ja ajatuksia vielä lähempänä tarkemmin, onko jotain mitä haluisitte erityisesti tietää polttarijuttuihin liittyen?

Kuvat CC0-lisenssillä.

Häämekon teettäminen

Edellisessä postauksessa ehdinkin jo hieman avaamaan sitä iloa, jota tunnen siitä, kun häämekkoasiat ovat viimein järjestyksessä. En ole jotenkin onnistunut tänne blogin puolelle mekkoasiaan liittyviä fiiliksiä avamaan tässä matkan varrella, ja jotenkin tuntuu siltä, että nyt kun asiat ovat järjestyksessä, on matkan aikana kertyneitä fiiliksiä helpompi muuttaa sanoiksi.

Miehän kävin tosiaan kahdessa paikassa sovittelemassa mekkoja, Kuopiossa ja Jyväskylässä. Myös Joensuusta löytyy pukuliike, mutta heillä ei ole lyhyitä mekkoja myymälässä laisinkaan, joten Joen Juhla-asu jäi siksi kokonaan laskuista pois. Entisessä kotikaupungissa Lappeenrannassa ei myöskään ole enää yhtään hääpukuliikettä. Miulle oli myös alusta asti selvää, että en haluaisi reissata ympäri Suomen pukua etsimässä (varsinkin kun niitä lyhyitä pukuja tuntuu kaikkialla olevan melko vähän...ei ole mitään järkeä matkustaa puolta Suomea, että saa sovittaa jotain yksittäistä pukua). Ja ihan jo muutenkin, toivoin heti hääsuunnittelun alettua, että pystyisin hyödyntämään mahdollisimman paljon paikallista osaamista. Ja vaikkei Jyväskylä tai Kuopio nyt ihan kotikylä olekaan, ovat ne kuitenkin paljon lähempänä kuin esimerkiksi Helsinki. Ihan älyttömän paljon lähempänä. Eli melkein jo naapurissa.

Eikä mekkopäätöstä lopulta tehty maantieteellinen lokaatio mielessä, vaan toki päätöstä puoltaa lopulta ihan muut asiat. Vaikka kävinkin siis parissa paikassa mekkoja katsomassa, ei niistä kummastakaan löytynyt sitä unelmamekkoa. Kuopion Zazabellassa käydessäni miulle tarjottiin vaihtoehdoksi heidän oman mallistonsa eri mekkojen yhdistelemistä, eli olisin voinut poimia yläosan, helman ja kaikki toivomani ominaisuudet heidän olemassa olevista malleistaan, ja näin yhdisteltynä saada ns. toiveideni mukaisen mix-and-match -mekon. Kuulostaa äkkiseltään ihan täydelliseltä, ja miullekin katsottiin eri mekoista miun toivetta vastaava kokonaisuus, johon olin ajatuksen tasolla aluksi ihan tyytyväinenkin.

Kun kuitenkin aikaa hieman kului ja järki alkoi huudella innostuksen alta, tajusin, ettei minun rohkeuteni riitä tilaamaan tällaista mix-and-match -mekkoa, joka pitää ensin ostaa, ja vasta sen jälkeen sitä on mahdollista sovittaa. Tämä on ehkä kankaita ja mekkoja ymmärtävälle asiakkaalle ihan passeli ratkaisu, mutta itse kun en asiasta mitään ymmärrä, niin pienen pohdiskelun jälkeen tyrmäsin vaihtoehdon itselleni toimimattomana. Suurin huolenaiheeni oli, että saattaisin mallikuvien pohjalta tilata jotain, mikä toki kuvassa näyttää hyvältä, mutta josta en itselläni sitten tykkääkään. Hääpukuja kun yleensä kuvissa esittelevät pitkät ja hoikat ihmiset, joilloin se, mikä näyttää 175cm pitkällä ihmisellä hyvältä, näyttää luultavasti kaltaiseni vaahtosammuttimen päällä melkoisen epäsuhtaiselta. Ja toisaalta, hienosta mainoskuvasta on ihan mahdoton arvioida esimerkiksi kankaan tuntua tai sen painoa (ellei tosiaan tiedä näistä asioista jotain jo ennestään).

Näin ollen totesin, että miun kaltaiselle ihmiselle tällainen mix-and-match -mekko on miltei sama asia kuin ostaa sika säkissä. Jotenpa kokemusta viisaampana totesin, että haluan nähdä ja tuntea mekon päälläni ennen ostopäätöstä, ja keskustella juuri siitä mekosta yhdessä ammattilaisen kanssa. Tästä onkin sitten enää ajatuksen mittainen matka hääpuvun teettämisestä, eikä siihen tosiaan tarvittu kuin yhdet häämessut, jolloin se ajatus pääsi valloilleen: näin Johannan tekemiä upeita mekkoja, ihastuin niiden rohkeaan ja erilaiseen esitystyyliin, ja päädyin vaihtamaan ajatuksia messuilla Johannan kanssa.

Pyysin siis Johannaa ompelemaan häämekkoni ihan alusta alkaen. Viime viikolla myös juteltiin Johannan kanssa puhelimessa mekkoasioista (koska messuhulina ei ole tällaiselle keskustelulle se otollisin paikka, ja sähköposti puolestaan hieman kömpelö), ja viimeistään tämän puhelun aikana koin saavuttavani mekkoasioiden suhteen mielenrauhan. Johannan kanssa toki treffataan vielä erikseen suunnittelun merkeissä, mutta jo tämän puhelun pohjalta kaikki mekkoon liittyvät huolet väistyivät innostuksen alle. Nyt on helppo luottaa siihen, että mekko istuu hyvin myös vaahtosammuttimelle (eikä vain mallikuvan pitkälle mallille), ja tekee juuri niitä asioita mitä haluankin mekon tekevän.

Ja, kun näitä mekkohuolia on matkan aikana ehtinyt hieman kertyä, on puvun teetättämisessä yksi kertakaikkisen loistelias etu ostopukuun verrattuna: suunnittelupalaverin keskustelujen pohjalta tehdään koevedos (protomalli)! Eli, sanoitan toiveeni suunnittelupalaverissa, mekosta tehdään sovitettava "koevedos", ja koevedosta sovittaessa näen saman tien, olenko osannut sanoittaa toiveeni oikein (tai onko se, mitä luulen tässä vaiheessa haluavani täysin totta). Ja tämä on miusta yksi ehdottomasti parhaita puolia mekon teetättämisessä.

Miun on nimittäin pakko myöntää, että olen joissain jutuissa omien vaatteideni suhteen ihan mielettömän tarkka, ja esimerkiski mekko-/hameasioissa oon todella tarkka siitä, että helma ei ala senttiäkään liian ylhäältä. Miulla on nimittäin (lyhyestä kokonaispituudestani huolimatta) suhteessa pitkät jalat, joita aion vielä häissä korkokengillä pidentää. Ja jos näihin suunnitelmiin yhdistää esimerkiksi mekon, jonka helma lähtisi sentinkin liian ylhäältä (ja saisi selän näyttämään lyhyemmältä) niin ajattelisin luultavasti koko päivän näyttäväni pikkulapsen piirtämältä pääjalkaiselta.

Pääjalkainen, eli hahmo, jolla on pää ja
jalat, mutta ei lainkaan vartaloa

Joten, protomallin avulla pystyn heti alusta alkaen sanoittamaan fiiliksiäni mekkoon liittyen siten, että ammattilainen pystyy ajatukseni ja toiveeni sitten sanoittamaan. Ja toki tarvittaessa tuomaan esiin myös vaihtoehtoisia ratkaisuja tai näkökulmia: en nimittäin ole mikään vaatesuunnittelun ammattilainen, enkä väitä tietäväni, mikä minulle sopii ehdottomasti parhaiten. Toki tiedän mistä pidän ja miltä toivon näyttäväni, mutta miusta on ihanaa, että voin myös yhdessä ammattilaisen kanssa keskustella erilaisista vaihtoehdoista ja mahdollisuuksista, sillä kuuntelen ja opin mielelläni muilta.

Nyt tässä vaiheessa tuntuukin hieman hassulta, että en alusta alkaen vain lähtenyt teetättämään itselleni mieleistä pukua. Varsinkin, kun oli alusta asti selvää, että lyhyitä pukuja on tarjolla varsin vähän, ja rock-henkisiä pukuja vielä vähemmän. Noh, tekemällä oppii. Oon aikaisemminkin täällä blogin puolella puhunut siitä, miten hääprosessin aikana on mahdollista tutustua itseensä ihan uudella tavalla ja oppia itsestään uutta, ja koen kaiken tän mekkopohdinnan jälkeen päässeni taas vähän enemmän sinuiksi omien toimintatapojeni kanssa.

Postauksen kuvat
CC0-lisenssillä.