perjantai 18. syyskuuta 2020

Meidän hääpäivä: meidän häälook

Tässä parissa viime postauksessa ollaan purettu auki meidän hääpäivää, ja nyt on aika jatkaa meidän häälookilla! Tämän aiheen ympärillä onkin tullut myös unelmoitua melkoinen määrä, joten tässä postauksessa päästään samalla näkemään, miten meidän tyyliin ja ylipäätään ulkonäköön liittyvät toiveet loppujen lopuksi toteutuivatkaan. Ja huom, en ole palannut yhteenkään unelmointi-postaukseen sen kirjoittamisen jälkeen, sillä en halunnut pitää sen hetken haaveita aktiivisesti mielessä, vaan olen tarkoituksella antanut niiden painua "unholaan" aina siihen asti, että nyt häiden jälkeen voin palata niihin hetkiin, ja katsoa, miten unelmille loppujen lopuksi kävi. Tää on miulle itsellenikin yllättävän jännittävää!

Aloitetaan siitä näkyvimmästä, eli vaatteista: niistä on unelmoitu omalta osaltani esimerkiksi täällä (kaikki unelmoinnit pääset lukemaan unelmia-tunnisteella). Vaikka omat unelmat olivatkin vähän hapuilevia silloin kaksi vuotta sitten, tuli aika lämmin ja iloinen tunne, kun huomasin noita vanhoja postauksia lukiessani kuitenkin tunnistavani oman häämekkoni siitä hapuilevasta unelmamekon ideasta ❤ Olin toivonut lyhyttä, valkoista mekkoa, jossa olisi kuitenkin myös aavistus punaista ja mustaa mukana, ja juuri sellaisen ihana Johanna miulle tekikin! Ja jos haluat lukea miun teetetyn hääpuvun valmistumisesta, tsekkaa tämä. Kun nyt pitkän tauon jälkeen luin uudestaan läpi nuo unelmointipostaukset, oli miusta ihana huomata, miten monet ideat (kuten värilliset korsettinauhat valkoisten sijaan) olivatkin tässä parin vuoden aikana muuttuneet todellisuudeksi. 

Kuva: Säynevirta Photography & Video
Ethän käytä kuvaa ilman lupaa.


Miun mekkohan oli siis valkoinen, tosin yläosaan laitettiin mustaa (ja valkoista) pitsiä. Nättinä yksityiskohtana selässä kulki musta nyöritys, ja ehkä oma suosikkiyksityiskohtani mekossa on sen ihana, puna-musta alushame! Tämä ihana yksityiskohta ei päässyt ihan täysiin oikeuksiinsa meidän lyhyessä hääjuhlassa, jossa ei tanssittu villisti hameen helmat hulmuten, mutta pidin silti huolen siitä, ettei ominaisuus jäänyt käyttämättä. Miun pienimuotoisen cancan-hetken voit nähdä esimerkiksi meidän häävideon koosteessa, jonka löydät esim. täältä. Ihan miun mekko siis, jokaista yksityiskohtaa myöten! Ainut asia, mikä jäi harmittamaan, oli se, ettei mekko päässyt täyteen loistoonsa koko päivän kestävässä juhlinnassa.

Joni puolestaan oli unelmiensa kanssa hieman vähemmän eksakti. Jonin alkuperäiset ajatukset häälookista voit lukea tästä postauksesta, ja näin jälkikäteen sanottuna voidaan huomata, että kyllä sekin vähän epämääräinen ajatus omasta tyylistä saatiin myös konkretisoitumaan. Lopputuloksena oli hyvinkin rokkaava liivi, joka ostettiin emp:ltä, ja muokattiin ompelijalla juhlavammaksi. Älkää siis ikinä tuomitko mitään vaatetta ensinäkemältä, ja muistakaa, että ompelijat pysyvät vaikka ja mihin, myös muokkaamaan rujosta rokkiliivistä hääkelpoisen. Pitäkää siis silmät ja mieli avoinna, jos etsitte alternative-henkistä häävaatetta, tai muuta ei-niin-perinteistä päällepantavaa juhliin.

Kuva: Säynevirta Photography & Video
Ethän käytä kuvaa ilman lupaa.


Kuva: Säynevirta Photography & Video
Ethän käytä kuvaa ilman lupaa.

Jonin housut olivat myös mustat muutamilla tyyliin sopivilla koristuksilla, ja Jonin häälookin todellakin viimeistelivät asusteet, eli Naskali Leather -kääntörusetti (puna-musta, kuinkas muuten) ja superkaunis Glimmering Deep Designin hattu, sekä toki New Rockin kengät (kengät on tosin jo esitelty tässä postauksessa, joten tsekkaa se jos haluat lukea aiheesta lisää). Tai no, en tiedä mitä mieltä työ olette, mutta miun mielestä etenkin Jonin lookissa asusteet todellakin olivat se kaivattu kirsikka kakun päälle.

Kuva: Säynevirta Photography & Video
Ethän käytä kuvaa ilman lupaa.

Omalla kohdallani asusteita oli vähemmän, sillä miun ihanalle häälaukulle ei tässä pikkujuhlassa ollutkaan käyttöä, joten ainoaksi asusteeksi jäivät pitsihanskat. Nämä olivat yksi Jonin aikaan esittämä toive miun häälookkiin liittyen, ja halusin pitää tästä ideasta loppuun asti kiinni (vaikka aluksi arvoinkin hanskojen ja isojen rannekorujen välillä). Mutta, jos asusteissa jäinkin vähän vajaalle, niin koruilla sitten hienosäädettiin oma tyyli kuntoon. Miulla oli kaulassa Glimmering Deep Designin pitsinen chocker, ja korvissa Poison O'Clockin linnunkallokorvikset. Jonin partaa puolestaan koristi Northern Viking Jewelryn partakoru.




Siinä meidän häälook siis ainakin pääpiirteissään. Ja loppuun vielä muistutettakoon, että vaikka postaus sisältää paljon linkkejä, eivät linkit ole minkäänlaista yhteistyötä, vaan kaikki häihin liittyvä ollaan hankittu ihan omilla rahoillamme. Klikkaile siis linkit huoletta auki, toivottavasti löydät niiden takaa jotain ihanaa myös omiin häihisi ❤

Postauksen kuvat CC0,
ellei toisin mainita.

torstai 3. syyskuuta 2020

Meidän hääpäivä: siviilivihkimisen kulku

Kun avioliittosuunnitelmat pantiin alulle, oli meille alusta asti selvää, että meille tulisi siviilivihkiminen. Toki päätöksestä teki meille erityisen helpon se, että toinen meistä ei kuulu kirkkoon, jolloin kirkollinen vihkiminen ei olisi meille edes mahdollinen - Meistä kumpaakaan ei myöskään innostanut ajatus hetkellisestä liittymisestä takaisin kirkon piiriin, sillä kirkko tai kirkollinen vihkiminen eivät ole meille avioliiton ydinasioita. Ja toisekseen, en oikein edes ymmärrä, miksi avioliitolle pitää väkisin saada kirkollinen siunaus ja koko liitto todistaa olemassa olevaksi Jumalan kasvojen edessä, jos ei jaa kristillistä maailmankatsomusta tai kuulu kirkkoon? Tästä kummastelusta johtuen meille oli hyvin nopeasti selvää, ettei meille kirkollista vihkimistä tule, vaan naimisiin mennään siviilisti.



Vaikka kirkollinen vihkiminen ja siviilivihkiminen ajavat noin niinkuin lain silmissä aivan saman asian, ne ovat silti varsin kaukana toisistaan. Suurin ero (jos tunnustuksellisuutta ei oteta huomioon) löytyy vihkikaavan pituudessa: siinä missä kirkkovihkimiseen tulee luontevasti lisäpituutta virsistä ja rukouksista, on siviilivihkiminen typistetty lyhyimpään mahdolliseen muotoon, jolloin ilman mitään lisätäytettä se on ohi parissa minuutissa. Ja kuten monille muillekin hääpareille, myös meille tämä pariminuuttinen oli lähtökohtaisesti liian vähän, ja siispä järjestimme vihkikaavan ympärille kaikenlaista lisäsisältöä. Tässä postauksessa käydäänkin nyt läpi meidän vihkiminen, ja kaikki se ekstra, jolla vihkiminen venytettiin kestämään jopa hulpeat vartin verran.

Meillä tilaisuus polkaistiin käyntiin musiikilla: ihana Repocalyptica soitti heti tilaisuuden alkuun Metallican Nothing Else Matters -kappaleen, joka viritti mukavasti juhlatunnelmaan. Olimme jo ennen biisin alkua yhdessä "alttarilla" Jonin kanssa, sillä Akka-Kolin kalliomaastoon ei muodostu luontevasti mitään sisääntulokäytävää, eikä meistä tällaiselle ollut edes tarvetta (emme siis toteuttaneet minkäänlaista askarteluprojektia, vaan annoimme maaston olla täysin luonnontilassaan). Tervehdimme molemmat paikalle saapuvat vieraat ihan rennolla otteella, ja kun oli aika aloittaa, siirryimme vihkijän luokse yhdessä, jonka jälkeen Repocalyptica aloitti oman osuutensa.

Kuva: Säynevirta Photography & Video
Älä käytä kuvaa ilman lupaa.


Itse vihkiminenhän alkaa vihkijän omalla puheosuudella. Jos ei toivo mitään ylimääräistä, mennään tervehtimisten jälkeen suoraan vihkikaavaan. Olimme kuitenkin jo ihan ensimmäisessä yhteydenotossamme DVV:n suuntaan tehneet selväksi, että toivomme ja haluamme vihkimiseen muutakin puhetta, esimerkiksi lyhyen kertauksen parisuhteemme historiasta tai kauniita sanoja avioliitosta ja rakkaudesta. Vihkikeskustelussa kerroimme sitten suhteestamme ja niistä asioista joita toisissamme arvostamme, ja näiden ajatusten pohjalta vihkijä sitten kirjoitti oman puheosuutensa.

Meillä vihkijä tuntui olevan jotenkin hermostunut (tai jotain) vihkimisen alussa, sillä hän takelteli hieman sanoissaan, eikä vihkimisen päivämääräkään meinannut oikein luonnistua. Alkukankeuden jälkeen homma kuitenkin luonnistui jo jouhevammin, ja puhetta seurannut vihkikaava tuli varmaan niin syvältä selkärangasta, että se olisi sujunut varmasti vaikka missä tilanteessa. Vihkikaavahan on itsessään kovin lyhyt, eikä sitä voi muuttaa, joten ainoa tapa tuoda tähän hetkeen yhtään enempää pituutta on vastata "tahdon" hyvin rauhallisesti ja arvokkaasti. Muutoin homma etenee kuin höyryveturi.

Varsinaisen vihkikaavan jälkeen meille tuli sormusten vaihto, ja meistä molemmat ottivat uudet sormukset. Sormusten laitto sujui ihan näppärästi, vaikkei asiaa oltukaan ennakkoon harjoiteltu, mutta toisaalta, meillä oli tosi helpot sormukset laitettavaksi - kovin pienien ja sirojen korujen kanssa hommaa ehkä kannattaakin treenata paristi ennakkoon, ettei vihkimiseen tule tahatonta pitkittymistä sormusten pyöriessä pitkin maita ja mantuja, haha!

Meidän sormukset. Kuva: Säynevirta Phtography & video
Älä käytä kuvaa ilman lupaa.


Sormustenvaihdon jälkeen luimme toisillemme vihkivalat, mikä toi vihkimiseen toki myös kaivattua pituutta, mutta myös yllättävän paljon henkilökohtaisuutta. Valat eivät siis välttämättä ole ihan kaikkien juttu, mutta meidän pienessä vihkimisessä, jossa paikalla olivat vain lähimmät, ne olivat oiva tapa saada vielä vähän lisää onnenkyyneliä (ai kamala että inhoan tätä sanaa) virtaamaan. Joni luki oman valansa ensin, ja miulla oli itselläni ihan täysi työ olla pillahtamatta itkuun sen aikana. Oman valani jouduinkin aloittamaan ääni värisevänä (onneksi puhe kuitenkin kulki, ja luotan siihen että pieni vierasjoukko sai siitä myös selvää). Mutta tosiaan, jos valat tuntuvat omalta jutulta, kannattaa myös pohtia, missä järjestyksessä omanne luette, sillä tunteet voivat ottaa vihkimisen hetkellä vallan. Varsinkin, jos tekee kuten myö, eli valat kirjoitetaan yksin, ja sisältö paljastuu vasta vihkimisessä. 

Valojen, ja hääpusun, jälkeen Repocalyptica päätti vihkimisen toisella biisillä (Mokoma - Kuu saa valtansa auringolta), jonka jälkeen olikin aika pyytää todistajat paikalle ja allekirjoittaa tarvittavat paperit. Tässä vihkijä vielä vaihtoi lyhyesti muutaman sanan kanssamme, toivotti onnea ja lähtikin sitten jo paikalta pois (olihan hänen työpanoksensa jo suoritettu).

Siviilivihkiminen oli minuttihinnaltaan (€/min) kallein hankinta häitä varten, sillä hintaa tälle varttitunnille tuli reilu 300e. Kaikkea muuta kallista, mitä häitä varten tuli hankittua, saa kuitenkin käyttää ja hyödyntää huomattavasti pidempään kuin vartin verran, jolloin hinta per minuutti on huomattavasti kohtuullisempi kuin siviilivihkijän ~20e minuuttihinta. Että mitä hyvänsä kallista häihisi ostatkaan, se on luultavasti minuuttia kohden edullisempi hankinta kuin itse vihkiminen, haha!


Ja tässä nyt huomautettakoon vielä, että meillähän vihkiminen oli kalleinta
hintaluokkaa (virka-ajan ulkopuolella, DVV:n tilojen ulkopuolella), joten toki, edullisemminkin olisi voinut päästä erilaisia ratkaisuja tekemällä.

Postauksen kuvat CC0, ellei kuvan
yhteydessä toisin mainita.