Monelle pääsiäisen vietto kulminoituu virpomiseen, suklamuniin ja pääsiäispupuihin, mutta meidän pääsiäinen oli tänä vuonna hyvin hääorientoitunut: kävimme nimittäin Jonin kanssa pääsisäisenä Lappeenrannassa hoitamassa hääjuttuja eteenpäin (siinä sukulaisten treffaamisen lomassa). Meillä oli reissulle kaksi tavoitetta: käydä katsomassa Lappeenrannan keskustassa sijaitsevan Original Sokos Hotel Lappeen sviittejä, sekä käydä tutustumassa pientä pintaremonttia kokeneeseen juhlatilaamme, Linnoituksen Krouviin.
Tässä postauksessa puhutaan reissun ensimmäisestä osasta, eli vierailustamme sviiteissä. Tutustuin kyseiseen hotelliin itse asiassa Joensuun Juhla- ja Häämessujen kautta (messuista voit lukea lisää täältä): meiltä kysyttiin hotellimajoitustarvetta, ja kun kerroimme viettävämme häitämme Lappeenrannassa, meidän yhteystietomme välitettiin hotellien välillä Lappeenrantaan. Parin viikon päästä keskustelimmekin häistämme hotellin virkailijan kanssa, ja vaikka lopulta totesimme, ettei meillä ole Lappeenrannassa tarvetta huonekiintiölle, olimme kuitenkin kiinnostuneita hotellista mahdollisena hääyön viettopaikkana. Sovimme siis tutustumiskäynnistä hotellin sviitteihin blogipostausta vastaan. Tässä postauksessa olevat mielipiteet ovat siis täysin omiani, ja bloginäkyvyyttä vastaan pääsimme vain Jonin kanssa tutustumaan tiloihin keskenämme ja kaikessa rauhassa.
Aluksi tutustuimme Kaisla-sviittiin (hotellin huonevalikoimasta voit lukea lisää täältä). Kaisla oli tilana kertakaikkisen upea, ja meidän tarpeitamme ajatellen aivan erinomaisesti sopiva: tila oli meistä kaunis ja hyvällä maulla laitettu. Huoneen hallitseva elementti oli kaisla-aiheinen lähes koko seinän täyttävä tapetti, joka toi mielestäni huoneeseen ihanaa lämpöä (jep, vaikka muutoin olenkin kovasti mustan perään, viihdyn erinomaisesti valoisissa ja lämpimänsävyisissä tiloissa). Miulle tämä sviitti oli siis todella mieluisa, ja pidin kaisla-seinän lisäksi erityisesti punasävyisistä puupinnoista ❤ Jonin kanssa ihastuttiin molemmat pienillä led-valoilla valaistuun saunaan ja huoneen varustelutasoon: minä pieniin yksityiskohtiin ja Joni huoneessa oleviin lautapeleihin (ai miten niin olen menossa pelaajan kanssa naiisiin, haha).
Huoneen muutamat vesistö/Saimaa-aiheiset somisteet eivät ehkä ole sitä meidän ominta tyyliä, ja esimerkiksi sängyn yläpuolella oleva pikkuinen airo saattaa tuntua osalle vieraista hieman hassulta (vai ollaanko vain niin metallikuplassa, ettei vaan tajuta airon hienoutta?). Toisaalta, Lappeenranta on kuitenkin Saimaan rannalla, ja Saimaa ja vesistö ylipäätään on iso osa lappeenrantalaista kulttuuria. Näin ollen ne ovat enemmän kuin ymmärrettäviä. Ja toisaalta, vedessähän ne kaislatkin kasvavat, mikä kenties osaltaan selittää Kaislan vesiteemaa.
Kaiken kaikkiaan huone oli siis oikein hurmaava, ja jotenkin ehdin itse jo ihastua ajatukseen siitä, että käytössä olisi oma sauna. Eikä huoneeseen kuuluva hierontatyynykään olisi varmasti yhtään hassumpi tapa rentoutua. Itseni tuntien kaikenlainen "luksus" tulisi varmasti enemmän kuin tarpeeseen, sillä osaan olla melkoinen stressaaja: olisi ihana pystyä yhdistämään sauna, hieronta ja viettää vähän laatuaikaa esimerkiksi Trivial Pursuitin äärellä. Kaisla oli siis kaikin puolin hurmaava, ja olisi ihana päästä kerran elämässä kokemaan tuollainen luksustila.
Kaislan ohella pääsimme myös tutustumaan junior suiteen, eli varustelutasoltaan alempaan sviittiluokkaan. Vaikka äkkiseltään ajattelisi, että sviitti kuin sviitti, oli huoneissa kuitenkin selkeä ero, juurikin varustelussa ja ykstiyiskohdissa. Junior-sviitissä ei ole omaa saunaa, mutta hotellin yleiset saunatilat ja perhesauna ovat toki käytössä. Samoin huoneesta uupuvat kaikki ne pienet ja hurmaavat ykstyiskohdat ja lisäpalvelut, jotka Kaislassa ovat saatavilla. Perusidealtaan sviitit toki ovat toisiaan vastaavat: punaiset puupinnat, erillinen makuuhuone, iso sänky.
Yhtenä miinuksena on pakko todeta junior-sviitin sijainti: toisessa kerroksessa sijaitseva huone on omaan makuuni turhan lähellä katutasoa, jolloin kauppakeskusten välillä liikkuvat ihmiset ovat myös vähän liian lähellä (hotelli sijaitsee siis kahden kauppakeskuksen välillä). Sälekaihtimien ansioista katutasolta ei näe huoneisiin sisään, mutta eipä siinä paljoa tule myöskään maisemia katseltua - ellei sitten halua, että kadulla kävelevät ihmiset saattavat katsella takaisin.
Saa siis nähdä, ostetammeko itsellemme häiden yhteyteen luksusta, vai päätetäänkö käyttää rahaa johonkin muuhun. Tietyllä tapaa tällä hetkellä tuntuu jopa siltä, että kumpa en olisi mennyt tutustumaan sviitteihin ollenkaan, niin en olisi koskaan saanut tietää, millaisesta ihanuudesta onkaan kyse, haha. Onneksi tämä on kuitenkin ihan vaan postitiivinen ongelma!
Kuvien käyttö ilman
lupaa kielletty.
lupaa kielletty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitäs tuumaat?