Tasa-arvoisuus hääsuunnitelmissa

Tässä viimeaikoina on tullut blogin puolella kirjoitettua enemmän häistä ja hääsuunnittelusta yleensä kuin varsinaisesti juuri meidän häistä. Tai siis ainahan täällä puhutaan meidän häistä, mutta viime aikoina oon kahminut tällaisia maailmaa syleileviä, valtavia teemoja, kuten ekologisuus, etiketti ja näille nyt jatkumona puolisoiden tasa-arvoisuus hääsuunnittelussa. Näihin kaikkiin oon saanut hirvittävästi tsemppiä ja inspiraatiota Häät-blogiyhteisöstä, eikä tämä juttu ole sille poikkeus.

Blogiyhteisöön kuuluva, It's A Match -blogia kirjoittava Kiira ja puolisonsa Eetu pohdiskelivat miehen roolia hääsuunnittelussa: saako mies olla innoissaan ja pursuta ideoita, vai onko miehen ainoa homma nikkaroida tienvarsikyltit ja muutoin tehdä niin kuin käsketään (saapua ajoissa paikalle morsiamen valitsemassa puvussa ja sanoa tahdon silloin kun käsketään)? Vai voisiko miehellä olla jopa vastuuta häiden suunnittelun suhteen? Voisiko sulhasella olla jopa jotain näkemystä sen suhteen, millaiset häät hän haluaisi viettää?

Miulle itselleni tällainen teksti oli kuin rikkipinta tulitikulle, ja huomasinkin jo blogitekstin otsikon nähtyäni, että haluan käsitellä aihetta myös omassa blogissani. En kuitenkaan halunnut työstää mitään ihan mieletöntä (feminististä) paatosta, joten siksi annoin mieleni tyyntyä hetken aikaa ennen aiheeseen tarttumista. Nyt aika tuntuu sopivalta, etenkin nyt kun tässä on muutenkin tullut pyöriteltyä näitä suuria teemoja, joten mikäs tässä nyt sitten sukupuolirooleja peratessa! Tähän voi mennä hetki aikaa, koittakaa jaksaa mukana, haha.

Moni varmasti jo feministisestä lähtökohdastani arvaakin, että vierastan itse hirvittävästi ajatusta hääpäivästä morsiamen päivänä. Ymmärrän ajatuksen historiallisen merkityksen ja arvon, mutta mielestäni nämä eivät ole enää nykypäivänä valideja lähtökohtia juhlan järjestämiselle: morsian ei enää nai vanhempiensa päätöksellä, ei siirry mieheltä toiselle omaisuutena, eikä menetä yhteyttä omaan sukuunsa. Nykypäivän morsian, joka on itse valinnut kumppaninsa ja häidensä ajankohdan, ei siis mielestäni tarvitse ympärilleen suurta juhlaa, jolla naimisiinmenosta mahdollisesti johtuvaa mielipahaa voitaisiin helpottaa, vaan nykypäivänä häät ovat enemmänkin ilon juhla kuin puhdas siirtymäriitti. Näen siis hääjuhlan nykyisellään molempien puolisoiden päivänä, en morsiammelle järjestettävänä hyvittelyjuhlana (jos tää aihe kiinnostaa enemmän, siitä löytyy lisää esimerkiksi kirjasta Siksi tahdot - hääkirja).

Näin ollen miuta esimerkiksi hieman sylettää amerikkalainen puhetapa siitä, että hääpäivänä morsian saa päättää kaikesta ja morsiamella on oikeus saada tahtonsa läpi vaikka muille mielipahaa aiheuttaen. Morsian saa vaihtaa mieltään loputtomasti, vaatia kaikilta enemmän ja muiden täytyy totella kuin lammaslauma, jottei morsiamelle vain tule paha mieli, sillä morsiamen suurta päivää ei saa pilata. Vaikka Suomessa tilanne ei onneksi ole ihan niin paha kuin meren tuolla puolen, elää täälläkin ajatus häistä morsiamen päivänä edelleen vahvana. Ja amerikkalaiset hääohjelmat myös osaltaan vahvistavat tätä traditiota. Hääohjelmista sanottakoon sen verran, että miun ehdoton inhokki on Say Yes to the Dress: Bridesmaids edition, jossa niillä pirun mekoilla saadaan aikaan yhtä paljon hyvää kuin Monopoly-pelillä: ihmissuhteet tuhoutuvat ja mielipaha on taattu. Kai mie oon stten liian kiltti, mutta en näe mitään (järjellistä) syytä miksi morsiamen pitäisi saada runnottua mielipiteensä väkipakolla läpi, vain siksi että kyseessä on (muka) hänen ikioma päivänsä.

Tää on miusta niin ihana kuva: jokainen kaaso/morsiusneito kelpaa mukaan
juuri sellaisena kuin on, juuri sellaisessa asussa kuin hän itse haluaa.

Won't somebody please think of the grooms?

Niin, eikö kukaan ajattele sulhasia? Naimisiin ei kuitenkaan ilman puolisoa Suomessa pääse, joten ehkä sen toisenkin osapuolen tarpeet voisi ottaa huomioon.. Ja noh, suoraan sanottuna, itselleni on jotenkin itsestään selvää, että puoliso on mukana hääsuunnitelmissa, ja koko naimisiin meno on meidän yhteinen projekti. Ei vain minun tai vain Jonin, vaan molempien yhteisen tekemisen tulos samaan tapaan kuin koko parisuhdekin on. Ehkä oon vaan liian herkkis, mutta miuta suoraan sanottuna ahdistaisi suunitella häitä, jos toisen osapuolen kiinnostus olisi pyöreä nolla...alkaisin epäillä, että asia ei ole toiselle yhtään niin tärkeä kuin minulle. Ja miksi ihmeessä menisin naimisiin sellaisen henkilön kanssa, joka ei sitä todella halua (tai ei ainakaan osoita haluavansa), ja jolle avioitumisen merkitys on lähes olematon? Mitä väliä on avioliitolla, jos toinen osapuoli ei arvosta siihen liittyvää symboliikkaa tai näkemys koko avioliitosta on "ihan sama"?

Ehkä mie vain ajattelen tätä liikaa. Mutta juuri noihin kysymyksiin pohjaten miulle on ehdottoman tärkeää, että myö tehdään tätä hääjuttua yhdessä. Sillä haluan, että naimisiinmeno on iso ja tärkeä juttu molemmille. Ja että molempien näkemykset tulevat kuulluksi prosessin kaikissa vaiheissa. Toki pariskunnan osapuolet eivät voi olla yhtä kiinnostunut kaikista häiden osa-alueista, ja toinen tietää aina joistain jutuista enemmän kuin puoliso. Ja joskus jokin juttu on aivan se ja sama: esimerkiksi miulle hääauto on aivan yhdentekevä, joten se on täysin Jonin päätettävissä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että jättäisin Jonin pähkäilemään asiaa yksin, vaan olen hommassa mukana ja kuuntelen Jonin näkemyksiä, vaikkei asia miuta itseäni niinkään kiinnosta. Mutta kunnioituksesta puolisoani kohtaan voin myös kuunnella hänen näkemyksiään aiheesta, joka ei itseäni kiinnosta, ja oletan myös itse saavani vastakaikua silloin, kun tilanne on päinvastainen.

Ylipäätään ajattelen, että miesten osallistumisprosentti (heteropariskuntien) häiden suhteen voisi olla korkeampi, jos miehet tulisivat todella kuulluksi hääprosessissa jo alkumetreiltä lähtien. Usein kuulee morsiamien sanovan, että he ovat haaveilleet häistä jo viisivuotiaasta lähtien, ja he haluavat sitä ja tätä ja tuota. Tuleeko puoliso lainkaan kuulluksi tällaisessa tilanteessa? Entä haluaako puoliso unelmien prinsessahäät? Ja onko yllätys, jos morsiamen prinsessaunelma ei välttämättä herätä puolisossa suurta kiinnostusta, jos kaikesta tasa-arvohömpötyksestä huolimatta pinnan alla toteutetaan vain morsiamen unelmapäivää: kaikkea sitä josta on haaveiltu jo vuosikausia ennen puolison löytymistä?

Voin sanoa ihan suoraan, että jos olisin ilmoittanut Jonille haluavani trendikkäät ja ruusukultaiset häät, ja että tämä asia on minulle niin tärkeä, että asia ei ole neuvoteltavissa, olisi Joni varmasti minulle unelmapiväni kiltisti suonut. Mutta sen unelmapäivän olisin saanut toteuttaa aivan yksin, sillä siinä ei olisi näkynyt Jonin persoona juuri yhtään. Eikä Joni feikkaa kiinnostusta asioihin, jotka ovat hänelle yhdentekeviä ("käytetäänkö kulta näissä somisteissa ruusukultaa, vai olisiko kuparinen sävy sittenkin parempi?"). Saisin tyytyä "ihan sama" ja "tee kuten lystää" -tyylisiin vastauksiin. Ja täysin syystä.

Meillä kaikki on lähtenyt liikkeelle yhteisestä teemasta (tai ehkä paremminkin tyylistä, sillä ei haluta varsinaisia teemahäitä). Mikä on sellaista, mikä kuvaisi meidän parisuhdetta ja meitä molempia, jotain sellaista mihin molemmat haluavat sitoutua ja panostaa: minkä teeman ympärillä molemmat haluavat työskennellä seuraavat kaksi vuotta? Itse olisin voinut nimetä esimerkiksi fantasia-, eko-, luonto-, lässynlää- ja kirjallisuusteemoja rokkiteeman oheen, ja näiden kaikkien kanssa olisin itse ollut täysin okei, mutta Joni ei. Joni olisi puolestaan voinut ehdottaa esimerkiksi peli- tai videopeliteemaa, joihin en sitten itse olisi voinut niin vahvasti samaistua. Meille rokkiteema on se yhteinen alusta, jolla molemmat voivat toteuttaa itseään, ja joka kuvastaa hyvin sitä, miten halutaan edustaa itseämme pariskuntana.

Uskon vakaasti siihen, että kun juhlaa lähtee suunnittelemaan molemmille sopivasta lähtökohdasta käsin, riittää molemmilla intoa hoitaa homma kunnialla loppuun asti. Meidän on molempien helppo innostua tästä, sillä rokkiteema inspiroi meitä molempia. Jonilta onkin tullut muutamia aivan killerihyviä ideoita esimerkiksi koristeluihin liittyen (enkä usko, että niitä olisi ikinä tullut, jos olisin vaatimalla vaatinut esimerkiksi ituhippiteemaa meidän häihin).

Miun mielestä häät ovat kahden ihmisen juhla (Suomessa, jossa avioliitto määritellään kahden ihmisen liitoksi), ja silloin sen tulee olla puolisoiden yhteisen tekemisen lopputulos. Yhteisessä prosessissa molempien näkemykset ovat paitsi sallittuja, myös koko tekemisen lähtökohta. Molemmat tulevat kuulluksi, ja molemmat ideoivat, tekevät päätöksiä, joustavat tarvittaessa (eli myös morsian tekee kompromisseja), ja molemmat tukevat toisiaan prosessin läpi. Haukkukaa vaan miun katsovan maailmaa vaaleanpunaisten lasien läpi, mutta tällaisen ituhipin maailmassa häät ja koko parisuhde rakentuvat keskinäiselle neuvottelulle ja keskustelulle siitä, mitä tehdään ja mitä halutaan ja miten siihen yhteiseen tavoitteeseen päästään.

Loppukaneettina todettakoon, että toki maailman jokainen pariskunta on erilainen, ja jokaisella parilla on oma tapansa hoitaa asioita ja jakaa vastuuta. Joissain suhteissa on täysin okei, että häät ovat lähes täysin toisen osapuolen vastuulla, eikä siinä ole mitään vikaa. Tällainen lähestymistapa ei sopisi itselleni alkuunkaan, eikä sen onneksi tarvitsekaan. Lähestymistavan ja vastuunjaon tarvitsee toimia vain juuri sille parille, eikä muiden mielipiteillä ole sen ulkopuolella lainkaan väliä.

Kuvat CC0-lisenssillä.