Miten hääetiketti näkyy meidän rokkihäissä?

Ilolla ja innolla pääsen julkaisemaan ensimmäisen postauksen, joka on tehty osana osana Häät-blogiyhteisöä ja yhteistyössä Häät.fi-median kanssa. Kyseessä on miun kirjoittama kahden tekstin kokonaisuus, ns. tekstipari. Tämä blogipostaus on tekstiparin toinen osa, ja sen vastakappale on julkaistu Häät.fi-sivustolla. Voit käydä lukemassa jutun täältä. Häät.fi-sivustolle kirjoittamani juttu käsittelee hääetikettiä suhteessa moderniin hääjuhlaan ja nykypäivän perhe- ja ihmiskäsitykseen. Täällä blogin puolella tuijotellaan sitten hieman enempi omaan napaan, ja tarkastellaan hääetikettiä juuri meidän näkökulmasta ja meidän lähtökohdistamme käsin. Jos hääetiketti on täysin vieras, suosittelen tsekkaamaan tuon Häät.fi-artikkelin ensin, sillä tämä postaus menee melko suoraan asiaan, eikä paljoa selittele.

Heti alkuun sanottakoon, että tätä blogia kirjoittaa oman elämänsä humanistihippi, joten näkökulma on siitä johtuen melko liberaali. Jos siis maailmankuvasi tai käsityksesi hääjuhlan kulusta on kovin konservatiivinen, muistutan, että tämän tekstin (tai sen tekstiparin) tarkoituksena ei ole pahoittaa kenenkään mieltä tai yrittää tuoda esille, mikä olisi oikea tapa huomioida etiketti osana hääjuhaa: jokainen hääpari tekee juuri itselleen sopivat ja heille oikeat ratkaisut. Joten,  muodosta oma mielipiteesi etikettiin liittyen ja muista, että tarkoitukseni ei ole olla mikään etiketin portinvartija. Tämä teksti kuvaa ainoastaan miun ja Jonin tulevaa hääjuhlaa ja etiketin näkymistä juuri meidän juhlassa 11.7.2020 (meillähän on muuten vihkiminen ja hääjuhla eri päivinä, mikä on sekin varmaan lähtökohtaisesti etikettivirhe?).

Lähdetään liikkeelle tunnelmasta. Myö Jonin kanssa toivotaan, että juhlat olisivat rennot, ja että vierailla olisi siellä mukava ja helppo olla juuri sellaisina kuin ovat: kenenkään ei tarvitse käyttäytyä, pukeutua tai esiintyä tietyllä tavalla etiketin määrääminä ja meitä miellyttääkseen, vaan tarkoitus on, että jokainen vieras saapuu paikalle omana itsenään. Ollaan ajateltu kutsua häihin sellaisia ihmisiä, joista pidetään ja joiden toivotaan olevan paikalla, riippumatta siitä miten etiketti ohjaa kutsumaan vieraita. Ollaan tehty rajanvetoa meidän oman fiiliksen mukaan, eli sellaiset ihmiset kutsutaan, jotka ovat meidän elämässä merkittäviä tai muuten tärkeitä. Sellaisia ihmisiä, joiden kanssa ollaan tekemisissä ja joiden halutaan olevan paikalla. Eikä pahemmin etikettiä näissä jutuissa huomioitu, vaan tunne edellä ollaan mietitty meidän vieraslistaa.

Meillä ei myöskään ole tarvetta määritellä vieraillemme esimerkiksi kovinkaan tiukkaa pukukoodia, emmekä aio sitä itsekään noudattaa: Joni pukeutuu mitä luultavimmin liiviin ilman takkia, ei aio pitää huolta siitä että vyö ja kengät ovat samaa väriä ja kukkaviehekin jää luultavasti kokonaan pois. Miulla puolestani on lyhyt mekko, jonka helman pituus määräytyy oman näkemykseni, ei etiketin perusteella. Lisäksi ajattelin pukeutua ihan oman mieleni mukaan riippumatta siitä, mitä Joni laittaa päälleen. Näistä lähtökohdista käsin tuntuisi hölmöltä vaatia vieraita pukeutumaan etiketin määrittämän pukukoodin mukaisesti. Toki toivomme siistiä ja hieman juhlavampaa pukeutumista, eli rikkinäiset pieruverkkarit voi jättää kotiin. Pukeutumisetiketin osalta ehkä toivon, etteivät vieraat pukeutuisi kokovalkoiseen, mutta miulla ei ole mitään intressiä kieltää esimerkiksi kirkkaita värejä. Meidän häihin saa siis tulla etiketin vastaisesti kanariankeltaisessa (onko tää edes väri?) tai punaisessa asussa, jos se vieraan itsensä onnelliseksi tekee. Emme myöskään kiellä mustia asuja, sillä meille musta on aina tyylikäs valinta.

Samoin meillä ei ole mitään kiinnostusta puetuttaa kaasoja tai bestmania jollain tietyllä tavalla (vaikka nämä ovatkin enemmän osa normistoa kuin etikettiä, mutta käsittelen asiaa tässä yhteydessä kerta nyt vauhtiin pääsin). Koska Jonin pukeutuminen on mitä luultavimmin rento ja täysin etiketin ulkopuolella, en näe mitään syytä, miksi bestmanin pitäisi seurata etikettiä pukeutumisessaan. Pukeutukoot siten että tuntee olonsa hyväksi ja sopivan juhlavaksi, se riittää. Ja sama koskee miun kaasoja: olisin ihmishirviö, jos yrittäisin survoa molemmat kaasoni samanlaisiin asuihin, tai edes mekkoihin, sillä kaasoni ovat tyylillisesti lähes toistensa vastakohtia. Ja viimeinen asia mitä häihini kaipaan, on mielipaha epämukavasta asusta, joten pukeutukoot molemmat tavallaan: toinen on varmaan lähes femme fatale, ja toinen luultavasti mustassa puvussa, ja mitä sitten. Miun elämässä on paljon merkityksellisempiä asioita kuin jotkin pukeutumisnormit, ja siksi kaasot valitkoot omat asunsa vapaasti.

Mitä juhlakäytökseen tulee, niin taas kerran, toiveena on mukava ja rento ilmapiiri, eikä meillä siksi tuijotella etikettiin liian tiukasti. Hääjuhla ei ole pilalla, vaikka joku skoolaisi tyhjällä lasilla tai leikkaisi kakkua väärästä kohtaa. Samoin miusta ei ole mielekästä pakottaa ketään tiettyä ihmistä pitämään puheita, vaan puhukoot ne, joita kyseinen homma ei kauhistutua (mikään ei ole niin hirveää kuin puhuja, jonka puolesta saa pelätä ahdistuksesta johtuvaa pyörtymistä). Näin ollen meillä puheiden osalta etiketti lentää romukoppaan, ja myös naispuoliset sukulaiset, sekä ystävät, saavat meidän häissä äänensä kuuluviin niin halutessaan. Ja jos miehistä kukaan ei halua puheita pitää, niin siinähän ovat pitämättä. Meidän päivä ei siitä pilalle mene.

Istumajärjestys on myös toinen sellainen juttu, jossa meitä etiketti ei voisi vähempää kiinnostaa. Suoraan sanottuna, en keksi typerämpää syytä stressata kuin se, että tuleehan juhlaan sama määrä sekä miehiä että naisia, jotta vieraat saadaan istumaan mies-nainen -järjestyksessä pöytiin. Taas kerran, tarkoituksena ei ole pahoittaa kenenkään mieltä, ja jos tämä istumajärjestys on elämäsi suurin unelma, niin by all means go for it! Mutta meistä tällainen lähtökohta tuntuu ainoastaan stressaavalle. Ja siksi meillä istumajärjestys tulee olemaan etiketin vastainen.

Toisekseen, miuta ei kiinnosta alkaa määrittelemään vieraille heidän sukupuoltaan määrämällä heidät joko miehiksi tai naisiksi. Jonin ja miun ystävä/tuttavapiiristä löytyy koko sateenkaaren kirjo heteroista homoihin ja transihmisistä muunsukupuolisiin. Näistä lähtökohdista käsin koko mies-nainen -ajattelutapa (plus hetero-oletus) tuntuu kauhean vaikealta, kun siihen ei sovi kuin osa elämän tärkeistä tyypeistä. Joten jo tästäkin syystä etiketin noudattaminen tuntuu jotenkin aika vaivalloiselta, ja sellaiselta, mikä ei meidän häihin niin hirveän hyvin toimi. Jos haluaa lukea lyhyen ja elämänmakuisen pohdinnan aiheesta vieraan näkökulmasta, tsekkaa tämä (englanninkielinen) artikkeli. Siinä kiteytyy kaikki se, mitä en itse halua morsiamena ja hääjuhlan järjestäjänä olla, ja miksi haluan, että jokainen vieras sopii joukkoon juuri sellaisena kuin on.

Kaiken kaikkiaan lienee fiksuinta todeta, että meidän häissä etiketti ei paljoa toimintaa ja olemista määritä, vaan enemmin on kyse siitä, mitä mie ja Joni pidetään arvossa. Tehdään ikään kuin hääjuhlaan omat sääntömme, ja otetaan aika reippaasti vapautuksia etiketin suhteen, koska se ei meitä paljoakaan puhuttele. Tai no, jos haluttaisiin järjestää astetta hienommat ja fiinimmät juhlat, niin varmaan seurattaisiin etikettiä tunnollisemmin. Mutta kun ei oikein haluta. Ja jotenkin miun feministin identiteetti tuntuu olevan vähän joka hetkessä jossain napinoissa tuon etiketin kanssa, haha. Niin parempi vaan mennä hyvällä fiiliksellä ja panostaa siihen mitä myö hääpäivältä halutaan: hyvää ja rentoa fiilistä kaikille.

Postauksen kuvat
CC0-lisenssillä.