Keesipään ajatuksia häistä ja ekologisuudesta

Ekologisuus, ympäristön suojelu, ilmastonmuutos, jäätiköiden sulaminen... Näistä lienee yhtä monta mielipidettä kuin on ihmisiäkin. Moni pallontallaaja on havahtunut nykytilanteen mahdottomuuteen ja ymmärtänyt sen, että yhden maapallon resurssit eivät enää riitä, kun kulutus on paisunut liian suureksi. Halu muutoksen aikaansaamiseen näkyy elämässä monin eri tavoin, aina kasvisruokavalioon siirtymisestä kierrättämiseen ja oman ostoskäyttäytymisen muokkaamiseen. Tässä tilanteessa on myös todella ymmärrettävää, että ekologisuus ja ekologiset valinnat puhuttavat myös hääskenessä. Aihetta on käsitellyt esimerkiksi Häät-lehden päätoimittaja Sari Yli-Salomäki tuoreessa kolumnissaan.

Tämän asian käsittely ei ole täysin omaa ideaani, vaikka olen toki itsekin törmännyt ekologisuuden näkökulmiin niin häämediassa kuin somessakin. Ekologisuushan on paitsi tärkeä osa kestävää tulevaisuutta, myös koko ajan kasvava häätrendi ja hääsuunnittelun lähtökohta. Ja siksi aihe nousee esiin nyt myös täällä blogin puolella. En kuitenkaan usko, että olisin itsekseni lähtenyt tätä aihetta käsittelemään (selitän kohta tarkemmin miksi), mutta Häät-blogiyhteisön innoittamana päätin kirjoittaa ajatuksiani tänne blogiin auki. Jos haluat lukea iloista häähömppää, suosittelen lopettamaan nyt, sillä ekologisuus ja häät tuntuvat olevan melko tulenkatkuinen yhdistelmä.

Kuten sanottu, tämä ei ole sellainen teema, jota olisin itse lähtenyt käsittelemään. Itselleni ekologisuus (tai muutkaan trendit) eivät ohjaa häiden suunnittelua, joten meillä ekologisuus tai muutkaan hääskenen suuret linjat eivät ole tulleet mieleenkään esimerkiksi häiden teemaa pohtiessa. Olen ehkä sen verran sujut oman ekologisuuteni ja omien arkisten valintojeni kanssa, että koen, ettei miun tarvitse pohtimalla pohtia häideni ekologisuutta. Meillä on Jonin kanssa jo muutenkin ekologisuus huomioitu arjessa ja elämäntavoissa, ja ne samat tavat ja rutiinit seuraavat mukana myös hääsuunnitelmissa varsin vaivattomasti.

Itse en syö lainkaan lihaa, ja vaikka Joni onkin sekaani (sekasyöjä), ei meillä lihaa paljoa kaapista löydy, koska en suostu kokkaamaan liharuokia. Toisaalta aina voi pohtia sitä tofun ekologisuutta suhteessa lähituotettuun luomulihaan, vaikka vegeversiot ovatkin lihaan verrattuna eettisempi valinta. Meillä ostetaan aika vähän tavaroita, ja ne mitä ostetaan harkitaan aina tarkkaan (opiskelijan tuloilla nyt muutenkaan shoppailla mitään vaan huvikseen, ainakaan tässä taloudessa). Jos ostetaan jotain ex tempore, niin nämä löytyvät käytettynä kirppareilta. Kirppareilta tulee meille myös paljon vaatteita, ja uusia ostetaan aika harkiten ja tarpeeseen. En yritä olla mikään pyhimys ja sanoa, ettenkö olisi koskaan ostanut mitään uutena ilman suurta käyttötarkoitusta. Mutta suurin osa meidän ostoksista on tarkkaan harkittuja ja haluttuja. Ei olla myöskään kumpikaan ostettu koskaan mitään näistä "kiinakaupoista". Ne tavarat, mitä ei enää haluta, päätyvät joko kierrätykseen tai kiertoon kirpparien kautta. Kuusi vuotta kestäneen suhteen aikana ollaan tehty yksi lomamatka lentäen Roomaan.

Käytän vegaanista kosmetiikkaa aina kuin mahdollista, mutta harrastan myös sellaisia turhuuksia/ylellisyyksiä kuin hiusten kestovärjääminen tai muoviset tekoripiset. Olen vihdoin ja viimein oppinut arvostamaan nahkatuotteita yli keinonahkaversioiden, sillä ne ovat pitkäikäisyydessään keinoversioita huomattavasti ekologisempi vaihtoehto (vaikkakin vähemmän eettinen). Eli kukaan ei ole täydellinen (do correct me if I'm wrong). Toisaalta, ekologiset valinnat ja ekologisiin ratkaisuihin oppiminen on varmaan sellainen elämän mittainen prosessi: joka päivä on mahdollisuus oppia uutta, ja ottaa uusia toimintamalleja osaksi omaa arkea, ja löytää ne itselle toimivat ekoratkaisut.

Ja tässä ajatuksessa on juurikin se ydin siitä, miksi en olisi oma-aloitteisesti lähtenyt keskustelemaan meidän häiden ekologisuudesta tässä blogissa. Koska en, ilkeästi sanottuna, jaksa välittää elämäni yhdestä ainokaisesta päivästä, vaan ekologisuutta pohtiessa kiinnitän huomioni jokapäiväiseen arkielämääni ja siellä tapahtuviin ekologisiin ja eettisiin valintoihin. Monet ekologiset valinnat häihin liittyen ovat meille itsestään selviä, eikä niitä tarvitse pohtimalla pohtia: emme tilaa "kiinakaupoista", pyrimme välttämään muovikrääsän käyttöä, huomoimme kasvisruoan ja paikallisuuden häämenussa, emme toivo tavaroita lahjaksi jne. Nämä ovat meille luonnostaan tulleita ratkaisuja, ja jahka suunnitelmissa päästään etenemään, niin varmasti tulee muitakin tilanteita vastaan, joissa pääsemme ns. luontaisesti tekemään "ekovalinnan".

Toisaalta taas, en myöskään halua arvottaa elämäni yhtä päivää (tai kenenkään muunkaan päivää) sen ekologisuuden pohjalta. Koska oma arkeni on hyvinkin ekologista, ajattelen, että miulla on myös "varaa" hieman höllätä otetta yhtenä päivänä elämässäni. Saatan siis sortua ostamaan myös jotain muovikoristeita ihan vain siksi, että ne ovat kivat. Ja samoin ajattelen kaikkien muidenkin hääparien kohdalla: on ihan se ja sama, jos arjessaan ekologinen pari viettää yhden päivän törsäilyhäät (jos ne loput noin 30 000 päivää elämästä elää ekologisesti). Ja sama miun mielestä toisin päin: jos epä-ekologiset ihmiset viettävät super-ekologiset häät (kenties siksi, että se on trendikästä?) niin mitä väliä sillä on? Epä-ekologiset valinnat arjessa eivät sen yhden päivän seurauksena luultavasti paljoa muutu (toki joskus yksi päivä voi toimia ponnahduslautana loppuelämän muutokselle).

Ja lisäksi, mie en edes jaksa päätäni vaivata sillä, että miten muut viettävät häänsä. Enkä oikeastaan jaksa kärsiä siitäkään, että miten jotkut ihmiset elävät arkeansa epä-ekologisesti (menettäisin yöuneni asiaa tuskaillessani, mutta ei se tilannetta mihinkään muuttaisi). Keskityn mieluummin omaan elämääni (tai omiin häihini) ja ekologisiin ratkaisuihin sen puitteissa. Ja ihan oikeasti, kuka tässä maailmassa pystyy enää edes täysin ekologisesti elämään, jos haluaa olla osa modernia yhteiskuntaa? Kehä kolmosen ulkopuolella auton omistaminen on lähes välttämätöntä. Monella on lemmikkieläimiä. Vielä useammalla lapsia tai tulevaisuudessa ajatus lasten hankkimisesta. Moni tekee lentomatkoja. Moni syö lihaa. Myös Suomessa asumisen talviaikaan voi mieltää melko epä-ekologiseksi, sillä lämmittämiseen menee mielettömät määrät energiaa. Kaikki kuluttaa, ja kaikkea kuluu, ja se tuntuu valitettavasti olevan osa modernia elämää. 

Ekologisuus on äärimmäisen tärkeää, ja monelle sen pitäisi olla vieläkin tärkeämpää. Mutta miun elämässä se valitettavasti saa painoarvonsa arkipäiväisissä ratkaisuissa. Ymmärrän hyvin, että osa ajattelee toisin, varsinkin silloin, jos ekologisuus on omaa elämää ohjaava perusperiaate: silloin on vaikea antaa muiden elää itselle tärkeiden arvojen vastaista elämää (tiedän tämän paremmin kuin hyvin, huoh). Toisaalta osa ihmisistä tuntuu myös ottavan trendit melko vakavasti ja seuraavan niitä varsin suurella intohimolla, jolloin taas kerran kiivas oikein-väärin -tyylinen keskustelu alkaa olla lähellä. Ja ovathan ekologisuus ja maailman yleistilanne nyt paljon mielipiteitä herättävä asia ihan ilman hääskeneäkin. Joten ei ihme, että keskustelu käy välillä kiivaana, kun ihmisiähän tässä vain ollaan.

Mutta, toivoisin todella, että häiden suhteen voitaisiin antaa jokaiselle rauha suunnitella juuri ne unelmiensa häät ilman turhaa arvostelua niin ekologisuuden kuin minkään muunkaan tekijän suhteen. Uskon nimittäin siihen, että jokainen tallaaja tällä pienellä planeetalla ansaitsee itselleen yhden unelmien päivän ilman ulkopuolisten kritisointia.

Jos haluat lukea aiheesta lisää, löydät tästä tämän postauksen "jatko-osan", jossa puhutaan muun muassa paperittomista häistä.

Kaikki kuvat

CC0-lisenssillä.