Minun hääkuulumiset juuri nyt

Täällä blogin puolella ollaan aika pitkään pysytty sellaisessa vakaassa asiasisällössä, ja vähän sellaisella 'faktat ensin' -asenteella. Villeintä fiilistelyä täällä edustavat ehkä unelmia-postaukset, joissa annan tarkoituksella itselleni luvan unohtaa realiteetit ja keskityyä vain pohtimaan mitä haluaisin, jos kaikki olisi mahdollista. Ja silti huomaan, että ei noissa unelmintipostauksissakaan ihan hirvittävän ihmeellisiä haaveilla, vaan oon unelmoijanakin yllättävän realistinen, haha! Olen siis ilmeisesti kirjoittaessani ja kirjoitustyyliltäni sellainen,  että jokaisessa tekstissä pitäisi olla jokin idea ja punainen lanka - yritän välttää lätisemästä ihan vaan omia fiiliksiä ilman, että siitä lätinästä olisi muillekin jotain iloa.

Nyt kaava saattaa tosin rikkoutua, sillä tän postausken varsinainen asiasisältö voi olla aika vähäistä. Tarkoitan tällä sitä, että tämä postaus ei varsinaisesti kerro mitään uutta, se ei sisällä uusia ideoita jaettavaksi eikä tästä oikein ole häähöpöttelyn yleiseksi keskustelunavaukseksikaan (vrt. etiketti-postaus). Tää postaus ei kerro edes miusta ja Jonista, vaan tässä on nyt kyse ihan vaan miusta ja miun hääkuulumisista juuri nyt. Varoituksen sana, teksti on vähän sillisalaattia.

Miulla on nimittäin tällä hetkellä palava halu saada kaikki auki olevat asiat päätettyä ja järjestykseen. "Malttaminen" ja "odottaminen" tuntuvat hävinneen sanavarastosta jonnekin kaukaisuuteen, mikä onkin tosi hyvä juttu, kun järjestää hääjuhlaa toiselle paikkakunnalle puolentoista vuoden päähän...kuinka yllättävää voikaan olla, että pitkässä prosessissa joutuu joskus odottamaan, huoh. Tässä odotteluvaiheessa olen lukenut aivan ihastuksissani esimerkiksi Bridelisa-blogin Elisan hääcrew-tapaamisesta, ja ootan ihan kauheasti, että saadaan kutsuttua meidän oma häätiimi kasaan edes ensimmäistä tutustumispalaveria varten! Miksei se voisi olla jo heti ensi viikonloppuna, ihan vaan koska mie niin haluaisin?

Samanlaisia fiiliksiä herättivät Syysmorsian2019-blogin askartelu- ja DIY-postaukset, joista viimeisimpänä kirkko-ohjelman suunnittelu. Vaikka meille ei kirkko-ohjelmaa tulekaan, niin inspiroiduin postauksesta silti: enkö voisi jo askarrella menut valmiiksi hääjuhlaa varten (vaikka ruokalistaa ei ole vielä päätetty) tai paikkakortit (vaikka kutsujakaan ei ole vielä tehty) tai edes ohjelmalehtisen (vaikka ei edes tiedetä, mitä ohjelmaa meidän häissä tulee olemaan)? Jep, oon diagnosoinut itselleni keskivaikean häähössötystilan, joka tosin varmasti rauhoittuu levolla ja säännöllisellä päivärytmillä, lol. Ja Jonin säännöllisellä "yritähän nyt vähän relata" -huomautuksella ❤ Onneksi meistä toisella pysyy jalat vähän tiukemmin maassa, haha!

Haluaisin vaan niin kovin pystyä lyömään asioita lukkoon ja tehdä sopimuksia ja päätöksiä, jotta saisi tätä hommaa jotenkin konkreettisesti eteenpäin. Kun välillä tuntuu, että vaikka kuinka suunnittelet ja suunnittelet, niin kuukaudesta toiseen mikään ei konkreettisesti etene. Ja joo, kaikki suunnittelu on eduksi ja hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Mutta se ei oikein lohduta, kun ei voi lyödä sellaisia isoja suuntaviivoja lukkoon ja luottaa siihen, että tällä mennään. Tästä ehdinkin jo eilen valitella instagramin puolella, mutta otetaan nyt vielä kertaalleen täällä blogissakin:

Edeltävässä postauksessa kerroin meidän suunnitelmista siirtää koko hääjuhla Lappeenrantaan. Homma vaikutti hirmu hyvältä ja perustelin Lappeenrantaan siirtymisen järkevyyttä monesta tulokulmasta ja hiljaa mielessäni olin jo ehkä päättänytkin siirtää koko juhlan Etelä-Karjalaan. Se olisi ainakin ollut iso ja konkreettinen päätös, ja sen jälkeen olisi voitu tehdä monia muita päätöksiä hääjuhlaan ja vihkimiseen liittyen! Mutta, Lappeenrannan maistraatin vastaus piti hyvin huolen siitä, että saan rauhassa opetella odottamaan ja olemaan tekemättä lopullisia päätöksiä, sillä kaikessa lyhykäisyydessään vastaus oli, että tulevan remontin takia he eivät osaa sanoa yhtään mitään vihkimiseen liittyen: ei tiedetä, minkä kokoinen uusi tila on, ei tiedetä minä päivinä ja mihin kellonaikaan se on käytössä, eikä tiedetä että onko siellä tuoleja esim vanhuksia varten. Kysy lisää kesällä, niin silloin osataan sanoa jotain..

Näin ollen meillä ei siis päätetty siirtää vihkimistä satavarmasti Lappeenrantaan. Kyllä se varmaan suurella todennäköisyydellä sinne siirtyy, mutta mikään ei ole varmaa (ja päätettyä) ennen kuin saadaan Lappeenrannan maistraatilta jotain vastauksia vihkitilaan ja -käytäntöihin liittyen. Vihkitilan epävarmuus ei kuitenkaan itsessään ole se suurin ongelma, vaan tämä epävarmuustila vaikuttaa myös ikävästi muihinkin järjestelyihin, sillä nyt ei simerkiksi tiedetä ketä voidaan tilaisuuteen kutsua ja millainen vihkitilaisuus Lappeenrannassa on mahdollista järjestää: Voidaanko esimerkiksi pyytää meidän isovanhemmat, jotka ei jaksa sitä puolta tuntia seisoa, eli onko tilassa tuoleja? Tai mahtuuko sinne tilaan vaan ne 2 lain vaatimaa todistajaa hääparin ja vihkijän lisäksi, jolloin meidän pitäisi etsiä jokin vaihtoehtoinen vihkipaikka? Tai voidaanko harkita tilaisuuteen esimerkiksi elävää musiikkia (mahtuvatko muusikot paikalle soittimineen)? Eli vihkiminen on nyt yksi iso kysymysmerkki.

Lisäksi tämä maistraatin epätietoisuus saa aikaan sen, että valokuvaajajärjestelyjen pohtiminen vaikeutuu ja viivästyy myös melkoisesti, kun ei voida olla varmoja siitä, missä vihkiminen on ja ketä siellä on paikalla. Eikä näin ollen siis tiedetä sitäkään, että missä, milloin ja miten kuvia olisi tarkoitus ottaa, tai millaisia kuvia itse toivoisimme (ja mitä miljöö mahdollistaisi). Mutta tälle ei nyt voi mitään. Onneksemme voidaan kuitenkin todeta, että tässä tilanteessa on hyvä asua täällä itärajalla, jossa asioita hoidetaan hieman väljemmällä aikataululla. Meillä ei siis ole mikään oikea hätä aikataulujen suhteen, tällaiset viivästykset kolahtavat ainoastaan omaan persoonaani, sillä en tykkää jättää asioita roikkumaan. Lisäksi todettakoon vielä, että onneksi meidän häät eivät ajoitu millekään erikoispäivämäärälle (22.2.2020, 4.4.2020, 6.6.2020, 8.8.2020 jne), sillä ne nyt varmaan lyödään lukkoon täälläkin päin Suomea aika hyvissä ajoin.

Lisäksi ootan aivan malttamattomana pääsiäistä, sillä silloin päästään tapaamaan meidän juhlapaikkan, Linnoituksen Krouvin (lue paikasta lisää täältä), henkilökuntaa ja päästään juttelemaan vähän tarkemmin meidän tulevista järjestelyistä. Miulla on heille nimittäin on tuhat ja sata asiaa, joita haluaisin kysyä ja joista haluaisin tietää enemmän. Taitaa tulla pitkät viikot pääsiäistä odotellessa.. Kärsivällisyys on hyve, vai miten se meni, haha!

Sori, tää oli nyt vähän tällainen sillisalaattipostaus, mutta ainakin kyseessä on rehellinen katsaus miun tän hetken fiiliksiin.

Postauksen kuvat
CC0-lisenssillä.