perjantai 16. lokakuuta 2020

Vihkiminen luonnon keskellä

Huhhuh! Blogi on ollut hiljaa kuukauden päivät, mikä tuntuu ihan kauhealta. Viivästys uuden postauksen ilmestymisessä on kuitenkin johtunut kivoista jutuista, kun oon saanut sekä uuden työn, että ollaan myös Jonin kanssa syyskuun lopussa muutettu uuteen asuntoon. Kaksi isoa (vaikkakin hyvää) muutosta on siis vienyt voimia melkoisesti, jolloin omille harrastuksille ei ole pahemmin jäänyt aikaa (lue: tavoitteena on päästä taas kiinni elämään marraskuun puolella).

Sen enempää on tosin turha jauhaa allekirjoittaneen henkilökohtaisesta kiireestä tai elämän muutoskohdista. Tänään halusin käydä läpi meidän vihkimistä ja ennen kaikkea sen paikkaa, joka oli siis Akka-Kolin huippu Kolin kansallispuistossa. Ihanasti luonnon keskellä, auringon paistaessa (onneksi, sillä muualla Pohjois-Karjalassa satoi meidän hääpäivänä) ja lintujen laulaessa. Rakkaiden sukulaisten ja ystävien läsnäollessa, kuin myös täysin tuntemattomien ulkoilijoidenkin.



Naimisiinmeno luonnon keskellä on parhaimmillaan upea kokemus, mutta puhutaan aluksi hieman asiaan liittyvistä negatiivisemmista puolista, jotka on miun mielestä hyvä tiedostaa, jos vihkipaikka on muu kuin suljettu, yksityinen tila. Jos siis haaveilet vihkimisestä keskellä kauneinta luontoa, siinä puistossa jossa kävitte ensitreffeillä piknikillä tai kotikaupunkinne näyttävän museorakennuksen miljöössä, kannattaa asian pohtimiseen käyttää hieman aikaa. Idea on toki ihana, mutta koska koko maailma ei jaa hääkuplaasi kanssasi, kannattaa käyttää hetki karujen faktojen äärellä pysähtymiseen.

Koska itse menin naimisiin kansallispuistossa, eli julkisella paikalla, kannustan toki kaikkia muitakin tekemään niin, jos koette kohteen itsellenne niin merkitykselliseksi, että olette valmiit hyväksymään myös mahdolliset haittapuolet. Näistä ilmeisin on toki se, että julkisella paikalla tapahtuvaa vihkimistänne saattaa tulla seuraamaan aika monta kutsumatonta silmäparia.

Jos meidän häät olisivat toteutuneet alkuperäisen suunnitelman mukaan, olisi meillä ollut vihimisessä noin 40 henkilöä. Koronan mukanaan tuomien muutosten takia kutsuimme vihkimiseen alle puolet tästä määrästä, ja odotimme paikalle 16 vierasta. Kansallispuistossa meidän vihkimistä jäi kuitenkin seuraamaan sen verran paljon ihmisiä, että taisimme lopulta päästä jopa alkuperäisen henkilömäärämme yli. Ihmiset saattavat siis jäädä asiakseen seuraamaan vihkimistänne, ja julkisella paikalla ette voi heitä myöskään estää - kaikilla muillakin on aivan yhtä suuri oikeus julkiseen paikkaan kuin teilläkin.


Miedän kutsumattomia, mutta oikein mukavia häävieraita.
Kuva: Harri Viisainen, ethän käytä kuvaa ilman lupaa


Lähtökohtaisesti suomalaiset ovat kuitenkin sen verran hiljaista porukkaa, että ei tästä kutsumattomasta yleisöstä ollut meille, vieraille tai vihkimiselle mitään haittaa. Selkeimmin ei-kutsuttu yleisömme osoitti läsnäolonsa häävalssimme jälkeen, kun saimme raikuvammat aplodit, kuin mitä pelkät kutsuvieraamme olisivat koskaan saaneet aikaan. Muutoin nämä ylimääräiset silmäparit olivat miun ja Jonin silmissä suorastaan näkymättömiä.

Vaikka nämä ihmiset olivat meille näkymättömiä, emme myö olleet sitä heille. Muutamat ottivat myös kuvia puhelimillaan, mikä on sekin julkisella paikalla ihan sallittua. Hääparilla ei ole mitään oikeutta estää näitä tuntemattomia ihmisiä kuvaamasta itseään, jos vihkiminen tapahtuu julkisella paikalla, ja tämä on todella tärkeää miun mielestä tiedostaa etukäteen.

On myös hyvä varautua siihen, että vaikka suurin osa ihmisistä kunnioittaa toisten hääpäivää, eivät kaikki tunne- tai asennevammaiset yksilöt siihen pysty. Meidänkin vihkimisen läpi kulki alkusoiton aikana vielä muutama vaeltaja/ulkoilija ihan vaan juhlaväen läpi, vaikka olisivat voineet myös kiertää Hiljaisuuden temppelin (eli meidän vihkipaikan) käyttämällä toista huipulle vievää polkua. Itse seremonian aikana olimme Jonin kanssa toki selkä vieraisiin päin, joten vaikea sanoa tapahtuiko silloin mitään vai ei, mutta oman käsitykseni mukaan ainoastaan tämä yksi pikkuporukka kulki suoraan vihkipaikkamme läpi. Ei siis kovin paha. Mutta jos tuntuu, että tällainen voisi mahdollisesti jopa pilata oman fiiliksesi hääpäivänä, niin skippaa vihkiminen luonnossa ihan saman tien.


Kuva: Harri Viisainen
Kuvan käyttöoikeus: CC4.0 ei-kaupallinen


Näitä paria arjen antisankaria lukuunottamatta muut kansallispuiston vierailijat olivat todella hurmaavia, kilttejä ja kohteliaita. Saimme ohikulkijoilta todella sydämellisiä onnitteluja, ja olisipa puistossa vieraillut pappikin voinut meidät kuulemma omasta puolestaan vaikka vihkiäkin! Miulla ei ollut sydäntä kertoa hänelle, ettei hän valitettavasti voisi meitä vihkiä (meistä toinen ei kuulu kirkkoon), joten kiitimme häntä Jonin kanssa vain lämpimästi kauniista eleestä. Olihan se hirmu symppis ehdotus, vaikka siinä tilanteessa jokainen toki tiesi, että meillä on kyllä vihkijä omasta takaa. Eihän hääparit vaan hengaile julkisilla paikoilla odottamassa, että joku heidät vihkisi. Mutta sepä ei vähennä yhtään tuon lausahduksen arvoa.

Mutta tosiaan, jos tuntemattomille ihmisille puhuminen, onnittelujen vastaanottaminen ja muutaman sanan vaihtaminen tuntuu kauhealta, ei taaskaan kannata mennä julkisella paikalla naimisiin. Jos taas tällainen ei haittaa, tai tuntuu jopa uniikilta, ihanalta ja sopivan sattumanvaraiselta lisäykseltä tilaisuuteen, niin antaa mennä vaan. Miun mieltä nää tuntemattomien jakamat kauniit sanat lämmittää edelleen.


Kuva: Säynevirta Photography & Video
Ethän käytä kuvaa ilman lupaa.


Muutenkin meidän kokemus oli tosi positiivinen, joten en maalailisi turhaan mitään kauhukuvia vihkimisen tuhoavista mänteistä, sillä ainakin meidän tilaisuudessa niin läheisetkin kuin tuntemattomatkin osallistujat osasivat käyttäytyä oikein hienosti. Toki on hyvä tiedostaa julkiseen paikkaan liittyvät realiteetit ja miettiä niiden sopivuutta omaan ideaalikuvaan häistä tai vihkitilaisuudesta. Koska niin kauan kuin ratkaisut ovat teille oikeita, vihkitilaisuudesta jää varmasti kaunis muisto, oli tilaisuus sitten ihan millainen tahansa. Ja meille Koli oli ehdottomasti oikea paikka, ylimääräisistä häävieraista huolimatta.

Postauksen kuvat CC0, ellei
kuvan yhteydessä toisin mainita.

2 kommenttia:

Mitäs tuumaat?