Rock N Roll Bride: Hääopas oman tiensä kulkijoille

Kun päätös naimisiin menemisestä on tehty, huomaa moni tuleva aviopari olevansa keskellä melkoista suunnittelun erämaata. Osalle häiden suunnitteluun liittyvä työmäärä saattaa tulla jopa yllätyksenä, mikä on toki ihan ymmärrettävää: kuinka moni on aikaisemmin järjestänyt yhtä suuria, ja teemaltaan yhtenäisiä juhlia? Jotkut teemasynttärit tuntuvat tähän verrattuna ihan lasten leikiltä. Toisaalta häämediat ja Pinterest pursuavat ideoita suuntaan jos toiseenkin, jolloin oma suunta ja focus saattaa helposti hävitä. Tai sitten tilanne on kuten meillä, eli mikään lehdissä valmiina tarjolla oleva idea ei oikein nappaa.

Selailin viime vuoden loppupuolella internettiä, ja tein jotain "rokkihäät" ja "rock themed wedding" google-hakuja, ja sattumalta törmäsin Kat Williamsin kirjoittamaan Rock N Roll Bride -hääoppaaseen. Lienee sanomattakin selvää, että ihastuin kirjaan jo pelkän nimen perusteella, eikä siinä pitkään mennyt, kun kirja oli laitettu ennakkotilaukseen. Kyseinen hääopas on kirjoitettu englanniksi, mutta mielestäni kieli on varsin helppolukuista.

Heti ensialkuun on varmaan syytä huomauttaa, että nimestään huolimatta Rock N Roll Bride ei ole suunnattu vain rokkihäitä suunnitteleville pareille. Ehkä kirjan kohderyhmän voisi ajatella olevan ne hääparit, joiden asenne on rock: halutaan tehdä häät omaan tyyliin, kenties hieman ravistella perinteitä tai kokeilla jotain uutta. Siihen Rock N Roll Bride kannustaa. Kaikilla ei tarvitse olla rokkihäitä (kirjassa itse asiassa esitellään rokki- ja goottihäiden ohella esim supervärikkäät häät ja keijukaishäät), mutta kirjan on tarkoitus kannustaa hääpareja viettämään oikeasti itsensä näköisiä häitä, ja tarvittaessa karistaa vaikka kaikki perinteet pois, jotta omasta päivästä tulisi itselle täydellinen. Näin ollen kyseinen hääopas sopii kaikille, jotka toivovat hääpäivästään juuri omanlaistaan, riippumatta siitä, onko kyseessä rokkihäät vai ei.

Kirja alkaa toteamuksella siitä, että kirjoittaja ei viettänyt koko lapsuuttaan haaveilemalla unelmahäistä ja leikkimällä hääleikkejä. Ja tästä lähtökohdasta olen itse suunnattoman kiitollinen (jep, samaistun tähän ihan täysin). Monelle häät eivät ole osa koko lapsuuden kestänyttä prinsessaunelmaa, vaan niiden suunnittelu alkaa vasta sen oikean ihmisen löydyttyä. Ja tässä ei ole mitään vikaa. Kuten ei siinäkään, että haluaa heittää kaikki perinteet romukoppaan ja tehdä koko juhlan ihan omalla tyylillä.

Toki, koska kirja on englanninkielinen, siinä näkyy myös brittiläinen hääkulttuuri, joskin myös amerikkalaisia perinteitä ja käytäntöjä sivutaan aika ajoin. (huom! kirjassa puhutaan UK, eli United Kingdom, mutta käytän postauksessa tästä lyhennettä birtti, koska blogitekstissä 'Yhdistynyt kuningaskunta' on hieman kömpelö ilmaus) Britti- ja jenkkiperinteethän eivät ole täysin yhtenäisiä suomalaisen perinteen kanssa, joten osa kirjan näkökulmista voi tuntua suomalaislukijalle vierailta. Toisaalta, suomalaiset häät tuntuvat lainaavan koko ajan enemmän häätraditioita ulkomailta, joten voi olla ihan mielenkiintoista tietää, millainen historia näillä häätraditioilla on.

Kirja käy läpi kaiken niin häiden suunnittelusta (budjetti, aikataulu, vieraslista, teema...) hääparin tyyliin. Ja etenkin tyylillisesti tämä opas on todella tervetullutta vaihtelua niin sanottuihin perinteisiin häämedioihin verrattuna, sillä kirjan kuvituksessa on käytetty ihanan erilaisia häätyylejä. Tästä johtuen varmasti jonkun mielestä kaikki tyylit eivät ole ns. oikeita häätyylejä ("voiko noin muka mennä naimisiin?"), mutta onneksi jokainen voi pukeutua juuri siten kuin haluaa. Näin  tulevana rokkimorsiamena miusta on vaan ihanaa vihdoinkin löytää sellaisia hääkuvia, joihin voin oikesti samaistua, ja joista löydän jotain samaa kuin mitä itsessäni on. Tietenkään kirjan jokainen tyyli ei puhuttele, mutta kun kirjasta löytyy monta aidosti inspiroivaa kuvaa, tuntuu tää hääopas suunnilleen siltä kuin olisi löytänyt kotiin!

"While choosing a dress, getting excited about flower arrangements and DIY-ing up a storm is all wel and good, nothing is as important as looking after your own wellbeing." 

Ja silti, vaikka tätä tyylikirjoa ylistänkin, niin miusta silti kirjan ehdottomasti tärkeintä antia on monet sellaiset teemat, joihin en ole vielä muissa häämedioissa törmännyt. Kirja käy läpi esimerkiksi häitä ja häätraditioita feministisestä näkökulmasta, ja antaa ehdotuksia niin alttarille kävelyyn kuin sukunimipohdintaan: vahvan ja itsenäisen naisen identiteetti voi joutua ristiaallokkoon monien häätraditioiden kanssa (koska perinteisesti kyseessä on miesten välinen omaisuuden siirto), ja kirja antaa mielestäni mukavasti tukea esimerkiski tällaisiin pohdintoihin. Lisäski kirjassa kyseenalaistetaan terveellä tavalla esimerkiksi häädieettejä (pitääkö häitä varten ryhtyä elämäntapamuutokseen?), ja tarjoaa myös runsaasti näkökulmia siihen, kuinka pitää itsestä huolta koko pitkän hääsuunnitteluprosessin aikana. Koska loppujen lopuksi, häähössötyksen keskellä mikään muu ei ole tärkeämpää kuin oma hyvinvointi.

Kirja on siis paljon enemmän, kuin pelkkiä rokkihäitä. Miulle itselleni kyseinen opus on ehdottomasti parasta, mitä olen tähän mennessä häihin liittyen lukenut. Toki, laitan aika ison painoarvon sille, että kirjassa on sisältöä ja kuvia, joihin voin oikeasti samaistua. Mutta, Rock N Roll Bride käy rohkeasti läpi myös sellaisia moderneja näkökulmia, joita perinteikkäämmät mediat eivät välttämättä käsittele, tai joista ei ainakaan puhuta suoraan. Häät ovat iso bisnes, jolloin tietynlainen kaupallinen ote on ymmärrettävää. Mutta samaan aikaan tuntuu ihanalta, kun jonkun bisnes perustuukin uusien traditoiden luomiselle ja hyvinvoinnin näkökulmille perinteiden sijaan. Eli, kaikesta hyvästä huolimatta Rock N Roll Bride ei ole hyväntekeväisyysprojekti, se on omanlaisensa osa hääbisnestä, mutta ainakin se on jotain virkistävän erilaista. Jos siis asenteesi on rock, tai suunnittelemasi häät enemmän tai vähemmän vastavirtaan, tai jos haluat pohtia hääperinteitä feministisestä näkökulmasta käsin, mie suosittelen tätä hääopasta lämpimästi!

Kat Williams. (2019). Rock N Roll Bride: The Ultimate Guide for Alternative Brides. Lontoo: Ryland Peters & Small.

Kirjan voi tilata Suomeen esimerkiksi täältä, kirjakaupoissa sitä ei ainakaan vielä ole. Huomautettakoon myös, että tämä postaus on kokonaan omia ajatuksiani, ja kirjan olen ostanut omilla rahoillani, eli tässä ei ole nyt mikään yhteistyö kyseessä.

Postauksen kuvien käyttö
ilman lupaa kielletty.

Kuvat julkaistu blogissa

Kat Williamsin luvalla.

Punaista ja mustaa, eli miten meidän hääsuunnitelmat etenee

Alkuvuosi on hääsuunnittelun kannalta jännää aikaa monestakin syystä. Ensinnäkin, häämessuja järjestetään tiuhaan tahtiin, eli häähuumaan voi hukuttautua viikonloppu toisensa jälkeen (varsinkin jos tekee vähän kotimaan matkailua samalla). Toisaalta, moni viimeistelee juuri tällä hetkellä omia häitään, viettää polttareita, ja parhaimmillaan aikaa juhliin lasketaan päivissä eikä kuukausissa. Meillä puolestaan aikaa voi vielä ihan hyvin laskea vuosissa (puolituoista vuotta aikaa h-hetkeen), joten meillä ei todellakaan tehdä viime hetken hienosäätöä. Sen sijaan meillä ideoidaan, ihmetellään ja inspiroidutaan kovasti. Ja sitä inspiraatiota kaivetaan niin häämedioista, -messuilta ja myös omasta päästä, ihan mistä nyt jotain irti saa.

Kuten oon aikasemmin kirjoitellut, meille visuaalisen ilmeen konkretisointi on ollut aika iso haaste. Mitä, millaista ja miten toteutettuna, kas siinä pulma. Asiaa ei myöskään yhtään helpota Jonin vaativa kukkamaku ja meidän haluttu värimaailma...oon nimittäin kerran jos toisenkin tässä prosessin aikana pohtinut, että vaihdettaisiinko puna-musta kuitenkin ruusukultaan, niin ois valmiita ideoita tosta noin vaan kaikki häämediat pullollaan! Mutta nyt mennään vahvasti soveltaen, ja tähän mennessä myös aika paljolti meidän oman mielikuvituksen varassa.

Inspiroitumisen ohella ollaan tehty myös muutamia konkreettisia juttuja visuaalisten elementtien eteen. Aloitetaan nyt vaikka niistä paljon puhutuista mustista ruusuista, joita Joni haluaa. Itsehän ajattelen tästä niin, että jos Joni meidän häiden koristeluihin ehdottomasti jotain yksittäistä juttua toivoo, niin sen hän kyllä myös saa. Jos luit aikaisemman kukkapostauksen, niin tiedät, että aidosti mustia ruusuja ei ole olemassa. Todella tummia ruusuja on, mutta ei mustia. Ja jos niiden pitää Jonille olla mustia, niin sitten kokeillaan tehdä sellaisia. Ja tätä tässä on parin viime päivän aikana tehty, nimittäin maalattu ruusuja mustiksi! Ja vieläpä ihan hyvällä menestyksellä, ainakin näin ensikokeilun perusteella.

Tässä näkee hyvin kuinka maalikerros
kiiltää kukan päällä, vaikka käytetty
maali onkin mattavärinen.

Kuten kuvista näkee, ei maalattu musta ruusu näytä aidolta, vaan maali tekee sille selkeästi käsitellyn pinnan. Myö voidaan tämän asian kanssa elää, koska jos luonnollinen musta ruusu on mahdottomuus, ei auta kuin hyväksyä hieman "luonnottomampi" maaliversio. (jos tää ruusujen DIY käsittely muuten kiinnostaa enempi, niin laittakaa kommenttia alle niin voin sitten tehdä erillisen postauksen näiden värjäämisestä).

Toisena juttuna saatiin konkretisoitua meidän visio mustista pöytäliinoista Love Me Do -häämessuilla. Kattausmaailmasta löytyi onneksi useampikin mustaa pöytäliinaa hyödyntävä kattaus, joten musta pöytäliina oli helppo todeta meille sopivaksi vaihtoehdoksi. Meidän suurin huolenaihehan oli, että kattauksesta (ja sitä myötä koko häätilasta) tulisi liian synkän näköinen mustilla liinoilla, mutta se huoli osoittautui onneksi turhaksi. Joten, taas yksi asia pois pähkäiltävien ja päätettävien visuaalisten elementtien listalta - mustalla mennään!

Ja näin viikonlopun kunniaksi (ja koska huomasin lähikaupassa irtokarkkitarjouksen) päätin myös konkretisoida meidän karkkibuffet visiota pienimuotoisesti: meillä on siis tarkoitus toteuttaa karkkibuffet siten, että se seuraa yleistä värimaailmaa. Näin ollen buffetin karkit tulevat olemaan punaisia, mustia ja valkoisia. Pinterest-kuvissa idea näyttää todella kivalta, sillä yhtenäinen värimaailma tekee hommasta paitsi herkullisen, myös näyttävän. Oli hauska huomata, että homma toimii myös Pinterestin ihmemaailman ulkopuolella, enkä malta odottaa, että pääsen näkemään tästä lopullisen toteutuksen! (joo, toki ne buffan lopulliset karkit pitää vielä päättää erikseen, mutta ainakin nyt tiedetään, että idea puna-mustista karkeista toimii)

Eli, joitain konkreettisia suunnanvetoja ollaan saatu tehtyä, mutta samalla ollaan myös ehkä tartuttu kiinni niihin helpoimpiin kohteisiin. Toisin sanoen, ollaan kiinnitetty huomio aika pieniin yksityiskohtiin suurten linjojen sijaan. Mutta, itse yritän ajatella nyt niin, että tärkeintä on pitää homma käynnissä, ja tehdä edes jotain hääjuttujen eteenpäin viemiseksi. Koska, voihan se kokonaisuus hahmottua myös yksityiskohdista käsin, jolloin tähän mennessä tehdyt kokeilut ei olisikaan pelkkää puuhastelua, vaan todellakin hyödyllinen osa suunnittelua! Mutta, tällaista meille siis tosiaan kuuluu: toisaalta homma etenee, toisaalta ei, mutta ainakin yritetään saada jotain aikaiseksi.

Postauksen kuvien käyttö

ilman lupaa kielletty.

Häämessufiilistelyä & lippuarvonta!

*Kaupallinen yhteistyö: Tampereen Häämessut*


Ihanat, ja positiivisella tavalla yllättäneet Love Me Do -häämessut ovat jo jääneet taakse, joten on aika kääntää katse kohti seuraavia messuja, mitkä ne itse kullekin sitten ovatkaan. Allekirjoittanut aikoo seuraavaksi suunnata Tampereen Häämessuille 9.-10.2.2018, joiden yhteydessä osallistun myös ensimmäiseen blogimiittiini (arvatkaa vaan kuinka paljon tää jännittää!). Metallipäät sai myös kaksi (2) kappaletta lippuja kyseisille messuille arvottavaksi, joten jos ilmaisliput kiinnostavat, kannattaa tsekata postaus loppuun asti.

Susirajalta on Tampereelle aika reippaasti matkaa, joten joku saattaa ihmetellä, että mikä ihmeen järki on joensuulaisen bloggarin reissata idästä länteen? Ihan validi kysymys, mutta onneksi tätä ei tarvitse laittaa häähulluuden piikkiin! Ensinnäkin sanoisin, että häiden eteen tehdään hullumpiakin juttuja, joten miksipä en reissaisi miltei Suomen halki - se on vielä aika pientä pahimpaan häähössötykseen verrattuna. Ja toki on myönnettävä, että bloggarina myös itse hääblogimiitti on miulle yksi motivaattori: on ihana päästä treffaamaan muita bloggareita! Mutta ennen kaikkea, ja kaikkein tärkeinpänä, voin yhdistää tähän reissuun treffit ihanan kaasoni kanssa, joka asuu Tampereella. Tulevat häämessut ovat siis täydellinen "tekosyy" tehdä yksi ylimääräinen reissu Suomen halki treffaamaan yhtä elämäni ihanimmista ihmisistä, haha.

Toisekseen, Love Me Do -messuilla tuli huomattua, että messuilla on tarjottavaa myös "erilaisille" morsiammille (lisää voit lukea täältä), joten lähden mielenkiinnolla katsomaan, mitä Tampereella on tarjottavanaan metallipäälle. Ja lisäksi, en voi kieltää ettenkö olisi ollut aika fiiliksissä viime messujen jälkeen: häämessuilla kiertäessä pääsee ihanaan hääkuplaan, kun viettää koko päivän kojuja kierrellen ja hääjuttuja höpötellen. Pienen hetken elämä on pelkkää häähuumaa. Joten, vaikka usein puhutaan ja varoitellaan "post-wedding blues" -ilmiöstä, jolla tarkoitetaan häiden jälkeistä haikeutta tai jopa masennusta, voisin omalla kohdallani kuitenkin puhua tapahtuneen "post-wedding fair blues"! Paluu arkeen oli nimittäin hivenen kova ja harmaa ihanan häähössötysviikonlopun jälkeen. Joten kyllä, lähden mielelläni vaikka Tampereelle asti fiilistelemään häämessutunnelmaa ❤

LIPPUARVONTA

Jos haluaisit itsekin mukaan Tampereen Häämessuille 9.-10.2.2018 fiilistelemään häätunnelmaa, voit osallistua lippuarvontaan, jossa arvotaan kaksi (2) kappaletta sähköisiä lippuja kyseisille häämessuille. Arvontaan voit osallistua sekä täällä blogin puolella, että blogin instagram-tilillä. Arvontaan voit osallistua 2.2.2019 klo 18 mennessä, jonka jälkeen arvotaan kaksi (2) voittajaa, jotka saavat molemmat yhden (1) lipun. Ilmoitan voittajat sekä blogissa että blogin instagram-sivulla, joten muista seurata somekanavia mahdollisen voiton varalta. 

Miten osallistua?
Blogin puolella voit osallistua kirjoittamalla tämän postauksen kommentteihin, miksi haluaisit Tampereen Häämessuille. Haluatko insipraatiota, etsitkö hääpukua, vai haluatko kenties vaan fiilistellä hetken aikaa hääkuplassa?

Instagramin puolella osallistut kommentoimalla lippuarvontapostausta. Kerro kommentissa, miksi haluaisit Tampereen Häämessuille. Kiinnostaako hääkukat, kakku, täydellinen mekko, vai jokin ihan muu?

Voit osallistua sekä blogin että instagramin puolella arvontaan. Kaikki määräaikaan (2.2.2019 klo 18) mennessä kommenttinsa jättäneet osallistuvat arvontaan, ja kaikkien äänien joukosta arvotaan kaksi (2) voittajaa, jotka saavat molemmat yhden (1) lipun Tampereen Häämessuille.

Onnea arvontaan! ❤

Postauksen kuvan käyttö

ilman lupaa kielletty.

Metallipäät menee häämessuille

Blogin instagramia seuraavat tietävätkin jo, että meidän lauantaipäivään kuului päiväreissu Helsinkiin, tarkemmin sanottuna Love Me Do -messuille. Lupasin avata messukokemusta ja siihen liittyviä fiiliksiä täällä blogin puolella tarkemmin, joten tässä sitä mennään. Postaus tulee varmasti olemaan pidemmän puoleinen, sillä tokihan ensimmäisestä häämessukokemuskesta riittää kerrottavaa vaikka kuinka!

Oon täällä blogin puolella kirjoitellut häälehdistä ja siitä, miten itse ei aina pysty sopeutumaan siihen, mitä lehdillä (ja laajemmin häämedialla) on tarjottavana: häätrendien aallonharjat tuntuvat usein kiitvän meistä ohi. Siispä häämessuille meno jännitti jonkin verran. Voin myös sanoa suoraan, että kerran jos toisenkin mietittiin Jonin kanssa, että onkohan messuille lähteminen meille ihan täysi huti. Lähinnä siis jännitti se, että jos messuilla ei ole muuta tarjolla kuin sitä prinsessaunelmaa....

Mutta onneksi reissu ei osoittautunut turhaksi! Ja kun olen valittanut siitä, että häälehdistä ei meinaa löytää mitään valmiina ja suoraan sopivana, niin ainakin Love Me Do -messuilla siihen oli mahdollisuus, sillä Suomen suurimmille häämessuille mahtuu mukaan myös hieman trendien vastavirtaan kulkevia alan ammattilaisia. Valitettavasti en pysty vielä vertailemaan Love Me Do:n tarjontaa muihin messuihin (juurikin siitä syystä, että nämä olivat meille ensimmäiset messut). Mutta, ainakin tämän yhden kokemuksen perusteella vaikuttaisi siltä, ett Love Me Do on hyödyllinen myös metallikansalle. Tässä alla miun omia poimintoja ja huomioita messuilta, ei missään erityisessä järjestyksessä vaan ihan vaan fiiliksen mukaan laitettuna. Ja, toki messuilla oli monia muitakin kiinnostavia ammattilaisia ja palveluntarjoajia, mutta jottei postaus veny aivan mahdottomiin, niin nyt rajaudutaan esittelemään ns. hevarin häämessuvinkit.

Ensimmäisenä mainittakoon kattausmaailma, jossa oli ihailtavan erilaisia mallikattauksia kisaamassa yleisön suosiosta. Kattaukset olivat miusta ihanan monipuolisia, ja niistä napattiin meillekin muutama idea myöhempää pohdiskelua varten. Meidän kannalta ehdottomasti hyödyllisin juttu oli nähdä mustat pöytäliinat käytössä, sillä ollaan tässä viime päivinä pohdiskeltu moneen otteeseen, että tekevätkö mustat liinat kattauksesta liian synkän. Mallikattausket osoittivat kuitenkin pelon turhaksi, ja valmiista ideoista muutama oli sellaisenaan siirrettävissä meidän potentiaaliseen hääkattaukseen. Eli kerrankin jotain sai suoraan valmiina, jes!

Myös korupuolelta löytyi ihastuttavan monta, kenties hieman vastavirtaan kulkevaa toimijaa. Tai noh, jos ei nyt aivan täysmittaisesti vastavirtaan, niin sen verran ainakin, että meidän kiinnostus heräsi! Eli kuten sanottu, miuta ei timanttisormus kiinnosta yhtään, ja olikin todella ilo löytää tekijöitä, joiden tyyli oikeasti puhuttelee. Meillä oli todella kivoja keskusteluja Wedding Garagen kultaseppä Samu Salmenkankaan kanssa (joka puheistaan huolimatta oli todella rock myös mustassa puvussa!): Samu tekee uniikkeja sormuksia, jotka hän suunnittelee 3D:nä asiakkaalle joko vanhoja koruja hyödyntäen tai oman valikoimansa metalleista. Tämän lisäksi samaan tapaan unikkeja sormuksia tekee myös kultaseppäliike Aurifaber, jonka korujen rouhea ilme herätti meidän kiinnostuksen heti. Vaikka liike on Tampereella, on koruja kulkeutunut kuulemma ympäri Suomea, joten miksei myös meille Joensuuhun, jos niin päätetään. Kolmantena mainittakoon vielä tamperelaispariskunnan korusuunnittelu- ja kultaseppäduo Kuusade ja Horrible Productions, joiden molempien kädenjäljestä tykättiin kovasti, ja joiden tuotteet olivat osa kaivattua vaihtelua tyypillisiin timanttikoruihin: rohkeasti erilaista ja todella tyylikästä, ei voinut kuin tykätä ❤

Vaatepuolesta puhuttakoon miun osalta sen verran, että en pahemmin messuista koostunut: lyhyitä mekkoja oli esillä varmaan noin 10kpl, joista yksikään ei puhutellut sen vertaa, että olisin edes halunnut huvin vuoksi sovittaa (vaikka mekkohankinnat eivät miun kohdalla vielä missään nimessä ole edes ajankohtaisia). Samoin hääpukunäytösten anti lyhyden pukujen osalta rajoittui pariin kappaleeseen, joista yksi oli sinne päinkään sitä mistä haaveilen.

Joni puolestaan oli hieman onnekkaampi, sillä Gasell GP:n pisteeltä löytyi räväkät kengät, jotka antoivat hieman suuntaa sille, mitä lopulliset hääkengät voisivat kenties olla (vaikka myös tennarit ovat edelleen vaihtoehto!). Samoin pitää antaa pisteitä Gasell GP:n asiakaspalvelutaidoille, sillä vaikka rekeissä ei ollutkaan mitään Jonin toiveasun mukaista, niin äkkiäkös meille avautui tietokoneelta nettikatalogi auki, ja sieltä edustaja sitten etsi Jonin toiveita kuunnellen sopivia tuotteita. Voin ihan suoraan sanoa, että tällaista kohtelua ei ihan kaikilla messuosastoilla saatu, ja osa edustajista tuntui toteavan meidät vähemmän potentiaalisina asiakkaina kuin muut (tavallisemman näköiset?) messukävijät. Tökeröimmillään meidän palvelu vaan lopetettiin kesken kaiken ja alettiin puhua jollekulle toiselle messukävijälle, vaikka meillä oli juttu vielä ihan kesken..noh, omapa on häviönsä. Asusteista pitää nostaa esille vielä Naskali Leather, joiden pisteellä saatiin todella ihanaa palvelua: meidän toiveita kuunneltiin ja kustomointimahdollisuuksia esitettiin sen mukaan. Voikin hyvin olla, että Jonin häälook täydentyy Naskalin kääntörusetilla. Kummasti se hyvä asiakaspalvelukokemus laittaa potentiaaliset ostohousut jalkaan.

Eli kannattiko mennä messuille? Ehdottomasti. Kannattaako metallipään kiertää kaikki messut läpi? Tähän en valitettavasti osaa vastata. Toki Suomen suurimmilla messuilla on enemmän toimijoita edustettuna kuin pienemmillä häämessuilla, mutta toisaalta, pienemmille messuille voi tulla myös paikallista toimijoita, jotka eivät isoille messuille lähde. Eli, jos käyt jossain pienemmillä/paikallisilla messuilla, ja bongaat sieltä jonkun huipputekijän, joka voisi metallikansaa kiinnostaa laajemminkin, niin vinkkaa siitä miulle vaikka täällä blogissa tai ig:n puolella, niin laitetaan hyvä yhdessä kiertämään!

Postauksen kuvien käyttö
ilman lupaa kielletty.

Mikä tässä nyt niin vaikeaa on?

Aiemmassa visuaalista ilmettä käsittelevässä postauksessa puhuin siitä, että rokkihäät voivat olla aika lailla kaikkea rock'n'rollin ja goottihäiden välillä. Sainkin sitten ig:n puolella hyvän aiheeseen liittyvän kysymyksen siitä, että miten rokkihäiden koristelujen päättäminen voi olla niin ihmeellisen vaikeaa, ja päätin vastata kysymykseen myös täällä blogin puolella, koska asia saattaa kummastuttaa muitakin lukijoita (tästä toki sovittiin kysyjän kanssa, ei hätää).

Toki on heti alkuun syytä huomauttaa, että meidän koristeluongelma on myös osaltaan itse aiheutettua, sillä meillä ei mennä vain oman tyylin mukaan, vaan yritetään ottaa myös vieraiden viihtyminen huomioon. Jos ajateltaisiin vaan itseämme, eikä välitettäisi vieraiden viihtymisestä pätkän vertaa, olisi homma huomattavan paljon helpompaa. Mutta, siltikään rokkihäät ei vielä hirvittävästi koristelua ja tyyliä ohjaa... En oikeen osaa heittää häätrendeistä mitään vastaava esimerkkiä, lähinnä ehkä oman tietämättömyyteni takia (en ole trendeihin kovinkaan syvällisesti perehtynyt, vaan tunnistan tyylejä enemminkin pintapuolisesti).

Mutta, esimerkin vuoksi, kuvitellaan, että henkilö X haluaa häidensä teeman olevan popmusiikki. Minkälaiset visuaaliset elementit tämän henkilö häissä silloin olisi? Tämä ehkä avaa ongelmaa parhaiten: ei ole olemassa vain yhdenlaista popmusiikkia, vaan eri artistien tyylit (niin musiikillisesti kuin visuaalisestikin) voivat vaihdella aivan laidasta laitaan saman genren sisällä. Esimerkiksi Antti Tuisku ja Michael Jackson ovat molemmat pop-artisteja, mutta tyylillisesti hyvin kaukana toisistaan. Pop-häistä haaveileva joutuukin siis pohtimaan, haluaako hän enemmän Tuiskun vai Jacksonin (tai kenties jonkun muun vastaavanlaisen artistin) tyyliä häihinsä. Pop ei siis itsessään ole vastaus, se on vain yleispätevä suuntaviiva suunnitellulle tyylille/ilmeelle.

Kuva: Zoran Veselinovic
Käyttöoikeudet: CC2.0

Tästä samasta syystä se, että myö halutaan viettää häitämme rokkihäinä ja jonkinlaisella heavy-teemalla, ei vielä oikeastaan kerro paljoakaan. Toki, jonkinlaista osviittaa se antaa värimaailmaan ja yleisilmeseen, mutta enemminkin se on vain rajaus trendien ulkopuolelle, kuin varsinainen suunnittelupohja juhlatilan ilmeelle. Metallimusiikkia tuntemattomille tämä, tämä ja tämä meeni voivat olla hyödyllisiä kuvaamaan sitä, minkälainen kattotermi 'heavy metal' oikeasti on: sinne mahtuu niin historiallisia vivahteita, nahka-asuja, niittejä, folk lorea, fantasiaa, hyvin synkkää ja suorastaan kepeää...you name it, we have it. Tästä syystä rokkihäät ei käsitteenä ohjaa meidän häitä oikeastaan mihinkään suuntaan. Se on ronski suuntaviiva trendien ulkopuolelle (kunnes heavymusiikki tai jokin sen osa-alue taas tulee muoti-ilmiöksi), mutta siihen se myös tietyllä tapaa jää.

Toki meillä on tiettyjä selkeitä rajanvetoja: meille ei tule viikinki- tai folkvaikutteita, meillä ei läträtä tekoverellä, eikä meillä myöskään pakoteta ketään tekemään naamaansa corpse paint -meikkiä. Meidän häihin saa tulla ihan sellaisena kuin on, ja kuten sanottu, meidän toiveena olisi kuitenkin se, että meidän lisäksi myös vieraat viihtyvät. Eli se paljon puhuttu tasapainoilu 'sopivasti erilaisen' ja 'pelottavan erilaisen' välillä näkyy tässä kaikkein selkeimmin: myö halutaan tila, jossa on mustaa, mutta joka ei mene liian synkäksi. Ja heavymusiikkiin sopivia juttuja, muttei siten, että homma menee liian hurjaksi..

En tiedä, toivottavasti tämä postaus auttoi osaltaan hieman avaamaan tätä meidän visuaaliseen ilmeeseen liittyvää dilemmaa, ja sitä miksi heavy-etuliite ei itsessään ole minkäänlainen ratkaisu kysymykseen. Jos mitään kysysttävää jäi, niin senkus kommenttia tähän alle tai viestiä ig:n puolella, yritän sitten vastailla parhaani mukaan! :)

Postausken kuvat
CC0-lisenssillä,

ellei toisin mainita

"Ikijärveltä turvatulta käy matka vuorten taa"

*Postaus tehty kaupallisessa yhteistyössä Häät-lehden kanssa, osana Häät-blogiyhteisöä*


Häät-lehden tämän vuoden ensimmäinen lehti on kohtapuoliin jo kaupoissa (ilmestyy lehtipisteisiin 16.1.2019). Ja koska Metallipäät on osa Häät-blogiyhteisöä, sain käsiini sneak peek -materiaalia yhdestä lehden jutusta! Koko juttua en tietenkään tässä näytä, mutta pääsen teille lukijoille jakamaan pieniä palasia tulevasta lehdestä.

Häät-lehden tuorein numero sisältää monipuolisesti kaikenlaista aina hääpukumuodista sormuksiin, unohtamatta juttuja todellisista, jo vietetyistä häistä. Lisää tulevasta lehdestä ja sen sisällöstä voit lukea täältä. Valitsemani artikkeli "Lapin lumoa" kuuluu Ihanat häät -kategoriaan, ja se kertoo nimensä mukaisesti Tiian ja Antin Lappiin sijoittuvista häistä. Kyseessä on inspiroitumiseen tarkoitettu kuvista ja tiiviistä tekstiosuudesta koostuva kahden sivun kokonaisuus, jossa on esitelty hääparin juhla kauniiden kuvien ja yksityiskohtien kautta.

Koska en tiedettävästi ole häälehtien trendiosaston kohdeyleisöä, olin todella iloinen siitä, että sain tämän aiheen itselleni. Lappi ja erämaat ylipäätään ovat laajuudessaan mykistäviä paikkoja, ja antaahan tämä meemi Lapin laajoille metsille aivan omanlaistaan jännityselementtiä, haha. Mutta tosissaan, koska en ehkä ole hääpukutrendejä tai timanttisormuksia käsittelevien juttujen ykköskohde, olen iloinen siitä, että tuoreimmasta lehdestä löytyi myös sellainen juttu, josta pystyin aidosti ja oikeasti kiinnostumaan. Ennen fiilistelyä suosittelen laittamaan Nightwish-yhtyeen Lappi-biisikokonaisuuden taustalle soimaan, se nimittäin siivitti miut ihanaan, pohjoista mystiikkaa tihkuvaan fiilistelyhetkeen artikkelin kuvia katsellessani. Niille lukijoille, joilta ei biisiä itseltään löydy, vinkattakoon että kokonaisuus löytyy ainakin Deezer-, Google Play- ja iTunes-palveluista, sekä YouTube:sta ei-virallisena versiona (jota en tähän linkkaa, koska olen tekijänoikeus- ja "taiteilijalle palkkaa" -nillittäjä, sorry).

Ensimmäisenä lienee kuitenkin syytä huomauttaa, että äskeisen tekstipätkän heavy metal -viittauksista huolimatta Tiian ja Antin häät eivät käsittääkseni liity millään lailla ko. skeneen. Lisäsksi epäilen vahvati, että heidän Lappi-häissään kuunneltiin jotain aivan muuta kuin Nightwishia. Tämä artikkeli ei siis käsittele rokkihäitä, vaan ainoastaan Lapissa vietettyjä häitä. Siitäkin huolimatta, jutussa on paljon sellaista, mitä voisin itsekin kuvitella hyödyntäväni omissa häissäni.

Yksi sellainen on itselleni ehdottomasti alla oleva kampauskuva. Miulla ei ole pienintäkään hajua siitä, mistä materiaaleista hiuskoru on koostettu, mutta haluaisin hirvittävän kovasti nähdä korun materiaalin luuna. Luu on toki vegaaneille ja monille eläinsuojeluaktivisteille haasteellinen materiaali, mutta itse en näe luukorujen käyttöä ongelmana. Ensinnäkin, hevareiden ja muiden kanssakulkijoiden joukossa tuntuu koko ajan yleistyvän tapa käyttää eläinten luita ja kalloja sisustuselementteinä (meiltäkin on löytynyt jo ikuisuuksia Jonin lahjaksi saama sarvi olohuoneesta). Ja toisekseen, niin kauan kuin eläimiä syödään (tai niitä kuolee luontoon), niin yhtä kauan niiden luita voi hyötykäyttää. Tämä on vain miun mielipide, enkä väitä että se olisi ainoa totuus - tästä saa olla täysin eri mieltä. Mutta, miusta alla oleva hiuskoru on kaunis.

Itse arvostan luiden työstämiseen liittyvää käsityökulttuuria, sekä niiden käyttöön liittyvää tietynlaista "luonnonkansalaisuutta". Siksi, jos itselläni suinkin olisi tukkaa sen verran, että siitä voisi jonkinlaisen kampauksen tehdä, haluaisin ehdottomasti siihen jonkinlaisen luukorun mukaan. Idea toimii yhtä hyvin niin harmonisissa ja luonnonläheisissä häissä, kuin hurjimmissakin heavy metal -juhlissa. Ja lopputulos on sekä vakuuttava että kaunis.

Toisena juttuna haluan postauksesta nostaa esiin juuri ne erämaat, jonne heavybändit eksyvät kuvaussessioillaan. Miulle karu luonto on lähellä sydäntä, ei vain bändien musiikkivideoiden takia, vaan myös siksi, että olen aika lailla keskeltä metsää kotoisin: vietin lapsuuteni Lemillä, joka hevareille on kenties tuttu Suomen metallipääkaupunkina, ja kenellekään muulle paikka ei luultavasti sano yhtään mitään. Mutta, miulle itselleni luonnossa ja sen kauniissa maisemissa on jotain todella puhuttelevaa, ja siitä syystä alla olevan hääkuva on miusta aivan uskomaton inspiraation lähde ❤

Katsokaa alkuperäinen kuva Häät-lehdestä, tässä
kuva ei rajauksen takia pääse oikeuksiinsa.

Rakkauteen ja avioliittoon liittyy paljon "ikuisesti" ja "äärettömästi" romantisointia: rakastan sinua ikuisesti/olet minulle äärettömän tärkeä/olemme yhdessä ikuisesti/vain me kaksi tässä äärettömässä maailmassa jne, saitte varmaan ideasta kiinni? Ja mikäpä tätä äärettömyyttä kuvastaisi paremmin, kuin loputtomiin jatkuva maisema ja tunturit, jotka ovat olleet paikoillaan lähes ikuisuuksia? Tässä kuvassa on pala äärettömyyttä ja ikuisuuden tunnetta. Ja kukapa ei haluaisi rakkauden olevan ikuista? (joo, joku inhorealisti ja antiromantikko, kiitos...antakaa miun romantisoidan hetki rauhassa ❤) Ja hevareiden näkökulmasta, mikäs sen hienompaa kuin hyödyntää niitä samaisia maisemia, joissa ne omat suosikkibändit käyvät kuvaamassa musavideonsa, haha!

Uusin Häät-lehti ilmestyy siis lehtipisteisiin 16.1. Malttamattomille lehti on tarjossa myös Magzterissa, jossa voi hankkia lehden itselleen digiversiona. Lisäksi lehden fyysistä versiota on tarjolla tammi-helmikuun häämessuilla Helsingissä ja Tampereella.

Postauksen kuvien käyttö kielletty.

Kuvat julkaistu blogissa

Häät-lehden luvalla.

Koristelut teeman mukaan

Rokkihäät...monelle tulee ehkä ensimmäisenä mieleen Pinterestin tarjoamat rock'n'roll-tyyliset koristelut, jenkkiautot, nahkatakit...ja sähkökitarat. Kaikki varmasti kivoja elementtejä rokkareille, mutta meille nää jutut ei nappaa (nahkatakkeja lukuun ottamatta) yhtään. Vaikka puhunkin meidän häistä rokkihäinä, ei olla Jonin kanssa rokkareita, vaan mielletään itsemme hevareiksi. Näin ollen sellaiset (kenties tyypilliset) rokkijutut ei ihan meidän tyyliä valitettavasti ole. En kuitenkaan myöskään lanseeraa termiä "hevihäät" (tai oikein kirjoitettuna "heavyhäät"), koska se ei kerro käsitteenä varmaan kenellekään yhtään mitään. Rokkihäät puolestaan luo kaikille edes jotain mielikuvia häiden mahdollisesta tyylistä.

Mutta, kuten täällä sanoinkin, meillä ei ole mitään mielenkiintoa käyttää esimerkiksi sähkökitaroita korsiteluelementtinä: kitaroita ei laiteta tervetulokyltiksi juhlapaikan ovelle, kutsuihin ei piirretä kitaroita eikä kyseistä soitinta myöskään ripusteta kattoon. Meille ei myöskään tule kitaran muotoista kakkua. Eikä kitaran muotoisia tienvarsikylttejä...olikohan tuossa jo kaikki Pinterestin klassikkoideat läpikäytynä? Oli tai ei, niin pointti tuli varmaan selväksi, meidän häissä ei sähkökitaroita näy, olkoot ne kuinka 'rock' tahansa. Jos meistä jompi kumpi edes soittaisi kitaraa, niin asia voisi olla eri, mutta kun ei soiteta, niin kitarat tuntuvat jotenkin päälleliimatulta ja kliseiseltä.

Jotkin rokkijutut sen sijaan ovat kyllä tyylikkäitä, mutta en ole ihan varma, soveltuvatko ideat meidän käyttöön (tässä taas huomaa sen kuinka pihalla vielä ollaan häiden visuaalisesta ilmeestä): sähkökitaroiden ohella rokkihäissä näkee paljon käytettävän vinyylilevyjä pöytäkartoissa, erilaisina kattauselementteinä ja myös vieraskirjana (vieraat kirjoittavat nimensä vinyylilevyn pintaan esim kultatussilla). Hirmuisen kivoja ideoita, mutta en oikein tiedä, vatko nämä sellaisia, että haluaisin niitä omissa häissäni käyttää. Samoin plektroja käytetään paljon rokkihäissä esim paikkakorteissa, ja jotkut sirottelevat plektroja kattaukseen koristekivien tapaan. Jotkut tyylikkäät punaiset/mustat plektrat voisin paikkakortteihin vaikka kuvitella kiinnittäväni, mutta muutoin plektrojen käyttö tuntuu yhtä vieraalta kuin sähkökitaroidenkin.

Sitten toisena vaihtoehtona Pinterest tarjoaa ideoita goottihäihin, jotka ovat ehkä tyylillisesti lähempänä sitä ilmettä, mitä myö ajetaan takaa (jos värimaailmaa muokkaa meille sopivammaksi). Pinterestin ehdotukset tuntuvat rajoittuvan pääasiassa viktoriaanisen goottityylin mukaisiin kokonaisuuksiin. Mutta siinä on esteettisesti jotain todella miellyttävää, vaikkei gootteja ollakaan.  Tietyllä tapaa tällainen viktoriaaninen goottityyli on myös hyvin lähellä klassisen kaunista hääkattausta. Eli yritetään luultavasti tästä suunnasta ammentaa myös ideoita meidän hääjuhlan ilmeeseen. Mutta kuitenkaan matkimatta, koska ei meidän häät myöskään goottihäät ole, niin upean näköistä kuin se parhaimmillaan olisikin.

Saa nähdä mitä tästä meidän lopullisesta tyylistä, teemasta ja visuaalisesta ilmeestä sitten loppujen lopuksi tulee. Pitää tässä puolen vuoden aikana koluta läpi erilaisia ideoita ja yrittää sitä kautta lähteä tarkentamaan tyyliä. Pelkkä ajatuskin puuskuttaa jo valmiiksi...
Niin ja samaan hengenvetoon vielä pahoittelut siitä, että kaikki Pinterestin kuvat ovat linkkeinä: en vaan jaksa pyydellä julkaisulupia, joten kuvien linkittäminen on miulle helpoin ja vaivattomin tapa jakaa kuvia luvallisesti. Teille lukijoille se on toki hieman työläämpää klikkailla linkit auki, mutta luotan siihen, ettei klikkailun vaiva ole kenellekään kohtuuton ❤

Tältä näyttää meidän häiden visuaalinen ilme just nyt.

Kaikki kuvat

CC0-lisenssillä.

Unelmia: hääkukat

Hääkukat, yksi häiden tärkeimmistä elementeistä? Noh, jos ei tärkein, niin ainakin onnistuessaan yksi näyttävimmistä haajuhlan elementeistä. Kukkien avulla voi vaikuttaa juhlatilan yleisilmeeseen paljonkin, ja tarkkaan suunniteltu kokonaisuus tekee juhlatilasta yhtenäisen kokonaisuuden. Kukkavalinnoilla voi myös halutessaan tuoda häiden teemaa ja hääparin persoonaa esiin, ja liittyyhän kukkiin myös oma symboliikkansa. Meillä kukat jäävät vähälle ensinnäkin oman päätöksemme takia, sillä rajallisen budjetin takia meille kukat ovat selkeä pihistys-kohde. Toisekseen, meillä on kukille allergisia sukulaisia, mistä johtuen runsas käyttö on meillä poissuljettu vaihtoehto.

Mutta, jos kaikki olisi mahdollista (kuten unelmoidessa), tulisi meillekin aiottua enemmän kukkia. Ei nyt mitään valtavaa, amerikkalaistyylistä "kukkatarhaa", mutta silti enemmän kuin mitä meillä tällä hetkellä on suunnitelmissa. Halusin kuitenkin hetken käyttää kukka-asetelmista haaveiluun.

Hääkukat ovat visuaalisista elementeistä sellainen, joista Jonillakin on selkeä näkemys. Siitä johtuen miuta ehkä harmittaa pikkuisen, ettei meillä ilman vaihtoehtotodellisuutta ja lottovoittoa ole mahdollisuuksia Jonin kukkahaaveita toteuttaa... Joni siis toivoisi meille isoja kimppuja aidosti mustia ruusuja, joita ei siis ole olemassa. Toisaalta, ilmeisesti jotkin harvinaisemmat ruusulajikkeet ovat niin tummanpunaisia, että ne näyttävät melkein mustilta (kuten Black Baccara -ruusut), ja jossain vaiheessa Internetin ihmemaassa kohistiin jossain Turkin syrjäkylässä kasvavista luonnostaan mustista ruusuista (mutta tämä on ilmeisesti pelkkä huijaus). Mutta, olisihan se melkoisen hienoa, jos hääkukat olisivat aidosti mustia ruusuja ❤

Mustiin ruusuihin olisi ihana yhdistää tummanpunaisia ruusuja, tai esimerkiksi viininpunaisia pioneja. Näiden lisäksi olisi ihana olla ehkä jotain hentoa, valkoista kukkaa (kuten harsokukka) tummien sävyjen vastapainoksi. Toki myös muitakin saman värimaailman kukkia voisi hyvin käyttää täydentämään kimmpujen/asetelmien ilmettä. Ja unelmatilanteessahan ei tarvitse välittää siitä, milloin mitkäkin kukkalajit ovat parhaiten kukassa, vaan ideaalitilanteessahan kaikki kukkivat totta kai juuri silloin kun niitä tarvitaan.

Minkäänlaisia kukkakaaria tai muita kukkarakennelmia ei meille varmaan edes loppumattomalla budjetilla tulisi. Mutta varmaan morsiuskimpusta tulisi asteen verran prameampi ja näyttävämpi: sellainen pisaranmuotoinen, valuva kimppu olisi tyylikäs. Toki värimaailma menisi samalla musta-tummanpunainen -linjalla kuin muissakin kukissa.  Mitä miesten (Joni ja bestman) kukkavieheisiin tulee, meille niitä ei välttämättä tule, vaikka rahaa olisi miljoonittain. Tällä hetkellä Jonin suunniteltu vaatetus on sellainen, ettei vieheelle ole paikkaa, ja bestmanhan vaikutti suorastaan surkealta kuullessaan, ettei kukkaviehettä välttämättä tule (toki hän vieheen saa jos sellaisen tulevaisuudessa ehdottomasti tahtoo...ja samaan kategoriaan menevät myös kaasojen kukat, meille ne eivät ole välttämättömyys).

Eli kaiken kaikkiaan, meidän unelmakukat (aidosti mustat ruusut) ovat mahdottomuss, jota ei käsittääkseni ole olemassa. Värjättyjä kukkia on toki olemassa, ja niillä luultavasti mennäänkin, mutta tämä on yksi niistä unelmista, joita ei kerta kaikkiaan voi toteuttaa. Tosin muilta osin miusta kuitenkin tuntuu, että meidän unelmakukat ovat loppujen lopuksi aika maltilliset, ainakin amerikkalaisiin hääkukkiin verrattuna. Samoin meillä on aika vähän kukkiin liittyviä "must have" -fiiliksiä, eniten meille merkkaavat pöydissä olevat kukat, jotka ovat kattauksen lisä, mutta eivät edes rajattomalla budjetilla juhlatilan tärkein visuaalinen elementti.

Kaikki kuvat

CC0-lisenssillä.

Vuodenvaihde, ja mitä se tarkoittaa hääsuunnittelun kannalta?

Vuoden vaihtumista on jo juhlittu, ja toivottavasti juhlinnasta toivuttu. Uusi vuosi tuo usein mukanaan uusia tuulia ja tavoitteita ("uusi vuosi, uusi minä" ja muut tutut lausahdukset).  Lisäksi moni tekee lupauksia seuraavalle vuodelle: paino putoaa, pää täyttyy uusista tiedoista ja taidoista, rahavirrat otetaan haltuun ja alkavana vuonna elämä tulee loistamaan kirkkaammin kuin koskaan ennen. Ehkä muuten näihin juttuihin ei ole uskomista, mutta häitään suunnitteleville tämä lienee ainakin osittain täyttä totta.

Sanottakoon siis heti alkuun tsempit ja onnittelut kaikille niille kanssabloggareille (kuin myös bloggaamattomille pareille), joiden häitä päästään juhlimaan tänä vuonna! Tuskin tarvitsee kummoisia lupauksia tehdä, ja silti tästä vuodesta tulee varmasti yksi elämän upeimmista ❤ Yrittäkää kaiken stressin keskellä nauttia tästä vuodesta myös ennen hääpäivää, ja nauttikaa siitä myös häiden jälkeen. Tämä vuosi on teille, ottakaa siitä kaikki irti!

Mutta entäs, jos häät siintävät vielä kaukana horisontissa, ja häihin on aikaa yli 18kk? Meidän tapauksessa vaihtunut vuosi antaa ehkä hieman pontta hääsuunnittelulle, sillä tänä vuonna asioille voi alkaa oikeasti tehdä jotain: pääkaupunkiseudulla on ehkä tavallista saada kuvaaja, juhlapaikka, pitopalvelu, you name it, varattua miltei kahta vuotta ennen hääpäivää, mutta homma ei selkeästi mene niin täällä itärajalla - täällä suunnittelu etenee lyhyemmällä syklillä, joka taitaa oikeasti lähennellä kahtatoista kuukautta. Näin ollen viime vuoden puolella myö ei voitu paljoa muuta kuin tutustua tarjontaan ja valikoida ehdokkaita erinäisiin tehtäviin, mutta tarjouspyyntöjä oli vielä siinä vaiheessa turha edes harkita. Tosin juhlapaikastahan meillä on tehty alustava sopimus (lisää voit lukea täältä), mutta tämäkin varmistetaan ja lyödään molempia osapuolia sitovasti lukkoon vasta tulevan kevään/kesän aikana. Kuten varmasti moni muukin asia.

Viime vuosi meni siis pitkälti unelmoidessa, mutta tänä vuonna unelmien pitäisi alkaa realisoitua konkreettisiksi ajatuksiksi. Mitä ovat Sannan ja Jonin rokkihäät? Miltä ne näyttävät, mitä siellä soi, mitä siellä tehdään? Meille oli toki alusta alkaen selvää, että meille ei tule rockabillyhäitä, eli jenkkiautot tai klassiset Fenderin sähkökitarat eivät meidän häissämme näy. Myös värimaailma meillä on ollut alusta asti mielessä, mutta senkään varjolla ei vielä pitkälle pötkitä: mitä muuta juhlassa on kuin värejä?

Erityisesti juhlien musiikillinen sisältö on iso kysymysmerkki: jos juhlissa soi Jonin ja miun suosikkimusiikki, juhlissa on kivaa sekä meillä että muutamalla muulla vieraalla muiden kärvistellessä koko juhlan ajan. Kuten jo blogin ensimmäisessä postauksessa totesin, Raining Blood ei ehkä ole paras valinta häiden soittolistalle. Toisaalta, myö ei kyllä haluttaisi mitään perinteistä häiden soittolistaa, vaikka se varmasti isolle osalle vieraista olisikin mieluinen. Eli mitä meillä sitten soi? Mitkä ovat ne konkreettiset rajanvedot, joita juhlan ja musiikin suhteen tehdään? Rokkislovareita pitää toki hyödyntää, ja iisimpää rokkia muutenkin, mutta mitkä bändit, mitkä biisit? (onneksi tätä asiaa ehtii kummastella koko vuoden, eikä silti tule kiire...mutta pakko aloittaa jo tämän vuoden puolella, tai muutoin tuleekin ihan hitonmoinen kiire).

Samoin myös koristeet, kattaukset ja muut visuaaliset elementit: mitä ne nyt käytännössä ovat? Joitain ideoita meillä jo on, mutta etenkin tätä visuaalista puolta pitäisi konkretisoida ihan hirveästi... Esimerkkinä sanottakoon nyt vaikka pääkallot, jotka ovat varsinainen vakiokaluste kaikessa raskaampaan musiikkiin liittyvässä: tuleeko meidän häihin kalloja, ja jos, niin miten, ja minkälaisia? Mie en itse tykkää mistään rumista tai irvistelevistä kalloista, vaan haluaisin sellaiset yksinkertaisen tyylikkäät, mahdollisimman anatomiset ja kauniit kallot. Mutta mikä niiden funktio sitten olisi? Tai miten ne yhdistettäisiin osaksi muuta visuaalista ilmettä? Kuten näkyy, konkretia meidän ajatuksista puuttuu (tässä postauksessakin taitaa olla enemmän kysymys- kuin toteamusauseita...)

Siksipä liityin nyt vuoden alussa erilaisiin hääkirpputoriryhmiin, jotta voisin kuvien perusteella vähän ideoida ja konkretisoida tätä hommaa. Toki, kuten tässä häälehtipostauskessa jo sanoinkin, rokkihäihin on harmillisen vähän saatavilla valmiina, vaan soveltamalla mennään. Mutta, se, että saisi tässä kuluvan puolen vuoden aikana jostain konkreettisesta ajatuskesta kiinni, olisi todella tervetullutta. Lisäksi liityin muutamaan rock-kamakirppikseen, jos sieltäkin pääsisi jotain ammentamaan.

Koska postaus on jo nyt pitkä kuin nälkävuosi, lupaan palata näihin aiheisiin paremmin ja yksityiskohtaisemmin myöhemmin. Siispä, ihanaa alkanutta vuotta 2019 kaikille, toivottavasti tämä vuosi on meille kaikille loistokas!

Postauksen kuvat CC0,

paitsi viimeinen kuva.