torstai 20. elokuuta 2020

Meidän hääpäivä: rento valmistautuminen hääpäivään

Olen täällä blogin puolella tasaisin väliajoin puhunut siitä, kuinka toivottiin ja kaavailtiin hääjuhlaan rentoa fiilistä. Meidän hääjuhaassa etiketti olisi ollut varsin vähäisessä roolissa, ja yhtenä isona toiveena oli välttää kaikenlaista (meidän mielestämme) turhaa pönötystä ja väkinäisyyttä. Vaikka vallitsevasta koronavirustilanteesta johtuen meidän hääsuunnitelmat menivät isosti uusiksi, rentous pysyi silti mukana ihan suunnitellusti. Ja, koska hääpäivä itsessään oli melko pienimuotoinen, korostui rentous ennen kaikkea hääjuhlaan valmistautumisessa.

Valmistauduimme hääpäivään yhdessä miun kaason ja Jonin bestmanin kanssa. Meidän yhteinen valmistautuminen alkoi häitä edeltävänä iltana, kun saimme koko porukan kasaan Joensuuhun. Tätä ennen oltiin tosin Jonin kanssa jo tuotu omat tavaramme hotellille, olihan meillä ehdottomasti eniten kamaa mukanamme - kaaso ja bestman olivat ihailtavan taitavia pakkaajia meihin kahteen verrattuna.

Meidän yhteinen valmistuatuminen häihin alkoi milläpä muulla kuin ruokailulla. Ei menty mihinkään fancyyn paikkaan syömään hienoa ruokaa, vaan mentiin rehellisesti pizzalle, haha! Tähän toki vaikutti osaltaan se, että ensimmäisen korona-aallon jälkimainingeissa haluttiin osoittaa tukea pienille ja paikallisille toimijoille, ja yksi meidän suosikkipaikoista tässä kaupungissa nyt sattuu olemaan pizzeria. Toisekseen, pizza on helppoa ja ennen kaikkea rentoa syömistä, joka oli helppo säätää niin morsiammelle kasvisversioksi, kaasolle tuliseksi ja bestmanille gluteenittomaksi. Helppoa, hauskaa, ja kaikille mieluista.

Tässä samalla jaettiin vähän fiiliksiä hääpäivään liittyen, käytiin aikatauluja ja muita käytännön asioita (niitä vähiä mitä meillä nyt oli) läpi vielä yhteisesti. Jotenkin itselle virittäytyminen siihen, että huomenna on tosiaan hääpäivä, oli yllättävän haastavaa, eikä asiaa tosiaan yhtään helpottanut se, että läpikäytäviä asioita oli niin vähän. Jos häitä edeltävälle päivälle olisi ollut jokin mieletön tehtävälista tai vastaava, olisi varmaan pelkkä listan läpikäyminen nostanut fiilistä vähän eri svääreihin. Nyt meno oli ihanan rentoa, helppoa ja vaivatonta, jopa siinä määrin, että homma tuntui ajoittain pelkältä huipulta illanvietolta, eikä hääpäivään valmistautumiselta. Mutta toisaalta, eipä tullut tuhlattua aikaa jännittämiseen. Ja varsinkin kaikkien korona-kauheuksien jälkeen hyvää fiilistä ja vaivatonta yhdessäoloa osaa arvostaa paljon, paljon enemmän.

Ilta kului tosiaan yhdessä porukalla nauraen, hassutellen ja ennen kaikkea pelaten. Jos porukan huumorintaju kestää, suosittelen kokemusken syvällä rintaäänellä Cards Against Humanity -peliä, tällä saa mahdollisen piilevän häästressin tai -jännityksen kuriin. Ja tosiaan, meillä meni viimeinen ilta vähän perinteistä poiketen siinä mielessä, että oltiin porukalla yhdessä, eikä vietetty aikaa erikseen minä kaasoni ja Joni bestmaninsa kanssa. Tällainen illanvietto tosin tuntui alun alkaenkin meille oikealta, ja tällä tavalla oltaisiin varmasti vietetty viimeinen ilta joka tapauksessa, vaikkei korona olisikaan laittanut suunnitelmia uusiksi. Häitä edeltävä viimeinen yö vietettiin erikseen, mutta lähinnä siitä syystä, ettei aamulla olisi tarvinnut kenenkään enää vaihtaa huonetta, vaan kaikki saivat tavaransa sinne, missä hääpäivään valmistautuisivat.

Häitä edeltävä ilta vietettiin siis yötä lukuunottamatta porukalla, ja samoin hääpäivän aamu alkoi yhteisellä aamiaisella koko porukan kesken. Tämä oli miusta itsestäni hirmu kivaa: tuntui hyvältä kokoontua yhteen, ja toki oli ihana nähdä myös Joni vielä kertaalleen hääpäivän aamuna. Valmistautumisen osaltahan myö oltiin tosiaan erikseen omissa huoneissamme, sillä Jonille first look -kuvaus ja häämekon pysyminen yllätyksenä oli tosi tärkeää. Jos Jonille first look ei olisi ollut niin iso juttu, oltaisiin miun puolesta voitu valmistautua hääpäivään kokonaan yhdessä. Ei tämä silti mitenkään huono juttu ollut, ja tulipahan pidettyä edes jotain perinteitä yllä.

Valmistautumista oli myös kuvaamassa meidän hääkuvaajamme Harri (Säynevirta Photography & Video). Vaikkei valmistautumisen kuvaaminen ollutkaan osa meidän alkuperäistä kuvaussuunnitelmaa, tuli valmistautumisen kuvaaminen ajankohtaiseksi sen jälkeen, kun totesimme, ettei hääjuhlaa saada pidettyä eikä kuvattua: pelkän vihkimisen kuvaaminen olisi tuntunut aika vähältä alkuperäiseen suunnitelmaan verrattuna. Siispä muuttuneiden hääsuunnitelmien myötä muutimme myös kuvaussuunnitelmaa, ja otimme valmistautumisen osaksi häävideon ja -kuvien sisältöä. Tämä oli ehdottomasti oikea päätös näin jälkikäteen pohdittuna, sillä tällä tavoin saatiin videoon ja hääkuviin kivasti lisää sisältöä "pelkän" vihkimisen kylkeen.

Koska meidän vihkiminen oli vasta illalla, oli meillä aikaa nukkua pitkään, heräillä ja syödä rauhassa, ja ylipäätään edetä valmisteluiden kanssa hyvin rauhalliseen tahtiin. Äärimmäisen hyvä ratkaisu, jos hääpari ei ole aamuvirkku, tai jos aikaiset herätykset ja tärkeät päivät tekevät yöunista katkonaiset (minähän en siis toki itse edusta näistä kumpaakaan). Kun nukkumaan käytiin ihan normaalirytmissä, ja aamulla ei tarvinnut olla kohtuuttoman aikaisin hereillä, tuli yöllä nukuttua ihan yllättävän hyvin ilman mitään ongelmia.

Kaiken kaikkiaan hääpäivään valmistautuminen sujui omalta osaltani suorastaan ihmeellisen chillisti (vastoin kaikkia odotuksia), kun taas Joni oli meistä kahdesta se hääpäivän aamun jännittäjä. Toki, itsekin jännitin (kuten olen täällä aiheesta puhunut), mutta ulkoisesti olin huomattavasti Jonia chillimpi. Tämä näkyy niin häävideolla kuin -kuvissakin ihan selkeästi, mikä tekee valmistautumisen aikana otetuista kuvista yllättävän hauskoja. Nämä kuvat tosin, valitettavasti teidän lukijoiden kannalta, säilömme ainoastaan kotialbumiin, mutta voitte halutessanne kuvitella tilanteen.

Mutta tosiaan, kaikista haasteista huolimatta, itse hääpäivä kaikkine valmisteluineen sujui oikein mukavassa hengessä ilman mitään sen ihmeempää. Ja sehän on juurikin paras tapa valmistautua hääpäivään, kun asiat sujuvat kuten pitääkin.

Postauksen kuvat
CC0-lisenssillä

maanantai 10. elokuuta 2020

Meidän hääpäivä

 Meidän hääpäivästä on nyt kulunut kuukausi. Tässä kuukauden aikana ollaan ehditty viettää pienimuotoista häämatkaa niin mökillä kuin Patvinsuon kansallispuistossakin. Ollaan tässä kuukauden aikana työstetty ajatusta siitä, että ihan oikeasti ollaan naimisissa, ja ollaan tultu sen kanssa jo melkoisen hyvin sinuiksi. Tuntuu hyvältä olla yhdessä, ja tuntuu hyvältä olla naimisissa.

Nyt on kuitenkin aika poistua kahden hengen rakkauskuplasta, ja palata niin arkeen kuin myös tänne blogin äärelle. Ja ajattelin kertoa tässä ensimmäisessä postauksessa yleisluontoisesti siitä, missä muodossa meidän vihkiminen lopulta toteutui, ja mitä päivään sisältyi. Tämä postaus toimii eräänlaisena alustana myöhemmille postauksille, joissa voidaan sitten keskittyä enemmän yksittäisiin osa-alueisiin ja yksityiskohtiin. Tämä postaus saattaa vaikuttaa enemmän asioiden listaamiselta, eikä se ehkä ole postauksena ihan sitä, mitä tässä blogissa tekstit yleensä ovat, mutta koen, että näin alkuun on vain pakko tarjota ns. pintapuolinen katsaus meidän hääpäivän rakennuspalikoihin, koska suunnitelmat muuttuivat niin rajusti alkuperäisestä.

Meidät tosiaan vihittiin avioliittoon keskiviikkona 8.7.2020, ja paikkana toimi Kolilla sijaitseva hiljaisuuden temppeli. Vihkimisessä oli paikalla 16 ihmistä, ja vieraat koostuivat meidän ydinperheistä sekä Jonin tädin perheestä. Isovanhemmat joutuivat valitettavasti jäämään vihkimisestä pois pitkän välimatkan takia (isovanhempamme asuvat Lappeenrannassa), mutta toisaalta myös siksi, ettei Koli ole turvallinen paikka lonkkaleikkauskuntoutujille tai muuten heikommille liikkujille. Mutta muutoin saatiin tosiaan kaikki rakkaimmat ja tärkeimmät onneksi osaksi juhlaa, ja tästä ollaan enemmän kuin onnellisia.

Päivämme alkoi kaason ja bestmanin kanssa Joensuun keskustassa hotellissa, jossa olimme ihan perushuoneissa, ei sviiteissä. Tämä johtui lähinnä siitä, ettei sviitteihin valitettavasti voi ottaa koiraa mukaan, ja meille taas oli ihan itsestäänselvää, että Zero viettää aikaa meidän kanssa, eikä ole esimerkiksi hoidossa. Meillä Zero nimittäin nauttii täysin rinnoin hotellielämästä, ja toisaalta, koska meille Zero on perheenjäsen, halusimme koiran olevan myös osa hääpäiväämme. Valmistautuminen hotellissa mahdollisti myös sen, että kuvaajamme Harrin oli helppo liikkua vierekkäisten huoneiden välillä ja taltioida meidän valmistautumista päivään.

Vihkimisemme Kolilla oli tosiaan siviilivihkiminen, joka on itsessään jopa kauhistuttavan lyhyt. Siksi haluttiin täydentää lyhyttä kaavaa vihkijän omalla puheosuudella (kertoili vähän meistä ja meidän parisuhteesta), vihkivaloilla ja musiikilla. Musiikista vastasi Repocalyptica, joka oltiin buukattu jo melko kauan sitten soittamaan koko illan keikkaa meidän alkuperäisen suunnitelman mukaisesti Lappeenrantaan. Oli siis enemmän kuin upeaa, kun duo kuitenkin kaikista muutoksista (ja kovasti lyhentyneestä soittoajasta) huolimatta pääsi paikalle tekemään merkittävän muutoksen vihkimisen tunnelmaan. Musiikki yhdistettynä Kolin upeisiin kallioihin ja metsiin teki tilanteesta täydellisen.

Vihkimisen jälkeen suuntasimme sukulaistemme kanssa Joensuuhun syömään. Emme saaneet toivomaamme fiiniä hääruokailua buffetteineen, kakkuineen ja jälkkäreineen, mutta Kerubin ruokailu toimi oikein hyvin näin vaihtoehtosuunnitelman mukaan elettäessä. Ja tässä oli toki etuna myös se, että jokainen sai valita juuri sitä mitä halusi, joten ruokahävikkiä ei näissä häissä syntynytkään sitten yhtään, hah! No joo, olisinko mielummin toivonut alkuperäisen suunnitelman mukaista ruokailua, totta kai, mutta homma toimi ihan kivasti myös näinkin.

Ruokailun jälkeen suuntasimme vielä Harrin ja häätiimin kanssa ottamaan kuvia ulos. Tarkoitus oli hyödyntää laskevaa aurinkoa, joka tosin päätti kadota pilven taa melkeimpä heti kuvauspaikalle saavuttuamme. Ei siis saatu eeppisiä auringonlaskukuvia, mutta kun puitteet olivat muutoin kohdillaan, ei tästäkään sen suurempaa harmia aiheutunut. Säätilalle kun ei voi mitään, eikä sitä kukaan osaa täydellisesti ennustaa ja ennakoida. Ja toisekseen, meidän hääpäivänä ei sentään satanut, mikä on miulle ihan lottovoiton arvoinen asia. Ei siis tulisi mieleenkään valittaa jostain pilvistä auringon edessä.

Kuvaussession jälkeen päivä oli pulkassa. Vietimme vielä hotellilla pienen hetken porukalla häätiimin kesken, minkä jälkeen jakaannuimme omiin huoneisiimme, kaaso ja bestman omaansa, ja meidän miniperhe omaamme. Aamulla treffasimme vielä yhteisen aamupalan merkeissä, jonka jälkeen hajaannuimme omaan tahtiiin pois hotellilta. Kuten tiedätte, myö lähdettiin siitä suoraan "häämatkalle" mökille lataamaan vähän akkuja ja totuttelemaan uuteen elämään toistemme aviopuolisoina.

Tässä meidän hääpäivä siis lyhyesti ja ytimekkäästi. Kuten alussa mainitsin, tämän peruskatsauksen jälkeen on vähän helpompi alkaa syventyä eri vaiheisiin ja aiheisiin yksityiskohtaisemmin, kun perusajatus päivän kulusta on nyt saatu tiivistettyä tähän postaukseen. En itse pahemmin tästä postauksesta perusta, eikä lyhyt ja ytimekäs kirjoittaminen oo miulle se luontaisin tapa tuottaa tekstiä, mutta toivon ja luotan siihen, että tämä teksti on avuksi teille lukijoille kaikkien isojen muutosten jälkeen.

Postauksen kuvat CC0.