Meidän hääpäivä: rento valmistautuminen hääpäivään

Olen täällä blogin puolella tasaisin väliajoin puhunut siitä, kuinka toivottiin ja kaavailtiin hääjuhlaan rentoa fiilistä. Meidän hääjuhaassa etiketti olisi ollut varsin vähäisessä roolissa, ja yhtenä isona toiveena oli välttää kaikenlaista (meidän mielestämme) turhaa pönötystä ja väkinäisyyttä. Vaikka vallitsevasta koronavirustilanteesta johtuen meidän hääsuunnitelmat menivät isosti uusiksi, rentous pysyi silti mukana ihan suunnitellusti. Ja, koska hääpäivä itsessään oli melko pienimuotoinen, korostui rentous ennen kaikkea hääjuhlaan valmistautumisessa.

Valmistauduimme hääpäivään yhdessä miun kaason ja Jonin bestmanin kanssa. Meidän yhteinen valmistautuminen alkoi häitä edeltävänä iltana, kun saimme koko porukan kasaan Joensuuhun. Tätä ennen oltiin tosin Jonin kanssa jo tuotu omat tavaramme hotellille, olihan meillä ehdottomasti eniten kamaa mukanamme - kaaso ja bestman olivat ihailtavan taitavia pakkaajia meihin kahteen verrattuna.

Meidän yhteinen valmistuatuminen häihin alkoi milläpä muulla kuin ruokailulla. Ei menty mihinkään fancyyn paikkaan syömään hienoa ruokaa, vaan mentiin rehellisesti pizzalle, haha! Tähän toki vaikutti osaltaan se, että ensimmäisen korona-aallon jälkimainingeissa haluttiin osoittaa tukea pienille ja paikallisille toimijoille, ja yksi meidän suosikkipaikoista tässä kaupungissa nyt sattuu olemaan pizzeria. Toisekseen, pizza on helppoa ja ennen kaikkea rentoa syömistä, joka oli helppo säätää niin morsiammelle kasvisversioksi, kaasolle tuliseksi ja bestmanille gluteenittomaksi. Helppoa, hauskaa, ja kaikille mieluista.

Tässä samalla jaettiin vähän fiiliksiä hääpäivään liittyen, käytiin aikatauluja ja muita käytännön asioita (niitä vähiä mitä meillä nyt oli) läpi vielä yhteisesti. Jotenkin itselle virittäytyminen siihen, että huomenna on tosiaan hääpäivä, oli yllättävän haastavaa, eikä asiaa tosiaan yhtään helpottanut se, että läpikäytäviä asioita oli niin vähän. Jos häitä edeltävälle päivälle olisi ollut jokin mieletön tehtävälista tai vastaava, olisi varmaan pelkkä listan läpikäyminen nostanut fiilistä vähän eri svääreihin. Nyt meno oli ihanan rentoa, helppoa ja vaivatonta, jopa siinä määrin, että homma tuntui ajoittain pelkältä huipulta illanvietolta, eikä hääpäivään valmistautumiselta. Mutta toisaalta, eipä tullut tuhlattua aikaa jännittämiseen. Ja varsinkin kaikkien korona-kauheuksien jälkeen hyvää fiilistä ja vaivatonta yhdessäoloa osaa arvostaa paljon, paljon enemmän.

Ilta kului tosiaan yhdessä porukalla nauraen, hassutellen ja ennen kaikkea pelaten. Jos porukan huumorintaju kestää, suosittelen kokemusken syvällä rintaäänellä Cards Against Humanity -peliä, tällä saa mahdollisen piilevän häästressin tai -jännityksen kuriin. Ja tosiaan, meillä meni viimeinen ilta vähän perinteistä poiketen siinä mielessä, että oltiin porukalla yhdessä, eikä vietetty aikaa erikseen minä kaasoni ja Joni bestmaninsa kanssa. Tällainen illanvietto tosin tuntui alun alkaenkin meille oikealta, ja tällä tavalla oltaisiin varmasti vietetty viimeinen ilta joka tapauksessa, vaikkei korona olisikaan laittanut suunnitelmia uusiksi. Häitä edeltävä viimeinen yö vietettiin erikseen, mutta lähinnä siitä syystä, ettei aamulla olisi tarvinnut kenenkään enää vaihtaa huonetta, vaan kaikki saivat tavaransa sinne, missä hääpäivään valmistautuisivat.

Häitä edeltävä ilta vietettiin siis yötä lukuunottamatta porukalla, ja samoin hääpäivän aamu alkoi yhteisellä aamiaisella koko porukan kesken. Tämä oli miusta itsestäni hirmu kivaa: tuntui hyvältä kokoontua yhteen, ja toki oli ihana nähdä myös Joni vielä kertaalleen hääpäivän aamuna. Valmistautumisen osaltahan myö oltiin tosiaan erikseen omissa huoneissamme, sillä Jonille first look -kuvaus ja häämekon pysyminen yllätyksenä oli tosi tärkeää. Jos Jonille first look ei olisi ollut niin iso juttu, oltaisiin miun puolesta voitu valmistautua hääpäivään kokonaan yhdessä. Ei tämä silti mitenkään huono juttu ollut, ja tulipahan pidettyä edes jotain perinteitä yllä.

Valmistautumista oli myös kuvaamassa meidän hääkuvaajamme Harri (Säynevirta Photography & Video). Vaikkei valmistautumisen kuvaaminen ollutkaan osa meidän alkuperäistä kuvaussuunnitelmaa, tuli valmistautumisen kuvaaminen ajankohtaiseksi sen jälkeen, kun totesimme, ettei hääjuhlaa saada pidettyä eikä kuvattua: pelkän vihkimisen kuvaaminen olisi tuntunut aika vähältä alkuperäiseen suunnitelmaan verrattuna. Siispä muuttuneiden hääsuunnitelmien myötä muutimme myös kuvaussuunnitelmaa, ja otimme valmistautumisen osaksi häävideon ja -kuvien sisältöä. Tämä oli ehdottomasti oikea päätös näin jälkikäteen pohdittuna, sillä tällä tavoin saatiin videoon ja hääkuviin kivasti lisää sisältöä "pelkän" vihkimisen kylkeen.

Koska meidän vihkiminen oli vasta illalla, oli meillä aikaa nukkua pitkään, heräillä ja syödä rauhassa, ja ylipäätään edetä valmisteluiden kanssa hyvin rauhalliseen tahtiin. Äärimmäisen hyvä ratkaisu, jos hääpari ei ole aamuvirkku, tai jos aikaiset herätykset ja tärkeät päivät tekevät yöunista katkonaiset (minähän en siis toki itse edusta näistä kumpaakaan). Kun nukkumaan käytiin ihan normaalirytmissä, ja aamulla ei tarvinnut olla kohtuuttoman aikaisin hereillä, tuli yöllä nukuttua ihan yllättävän hyvin ilman mitään ongelmia.

Kaiken kaikkiaan hääpäivään valmistautuminen sujui omalta osaltani suorastaan ihmeellisen chillisti (vastoin kaikkia odotuksia), kun taas Joni oli meistä kahdesta se hääpäivän aamun jännittäjä. Toki, itsekin jännitin (kuten olen täällä aiheesta puhunut), mutta ulkoisesti olin huomattavasti Jonia chillimpi. Tämä näkyy niin häävideolla kuin -kuvissakin ihan selkeästi, mikä tekee valmistautumisen aikana otetuista kuvista yllättävän hauskoja. Nämä kuvat tosin, valitettavasti teidän lukijoiden kannalta, säilömme ainoastaan kotialbumiin, mutta voitte halutessanne kuvitella tilanteen.

Mutta tosiaan, kaikista haasteista huolimatta, itse hääpäivä kaikkine valmisteluineen sujui oikein mukavassa hengessä ilman mitään sen ihmeempää. Ja sehän on juurikin paras tapa valmistautua hääpäivään, kun asiat sujuvat kuten pitääkin.

Postauksen kuvat
CC0-lisenssillä