torstai 30. tammikuuta 2020

Miksi häämessuilla ei ole mitään rokkareille?

Postaus yhteistyössä Love Me Do -häämessujen kanssa - lippu messuille saatu Vuoden Hääblogit 2020 -kisan kautta.




Postauksen otsikko on tällä kertaa kysymys, johon saa törmätä aina silloin tällöin. Joskus kysymys on hieman typistetympi "miksi häämessuilla ei ole mitään" (koska kuinka siellä nyt olisikaan yhtään mitään yhtään kenellekään), mutta muutamankin kanssarokkarin suusta olen saanut kuulla juttua siitä, kuinka messuille ei edes kannata mennä, kun siellä ei kuitenkaan mitään ole. Itsehän kävin Love Me Do -häämessuilla tasan vuosi sitten, ja silloin matkaan tarttui vaikka ja mitä (lue lisää täältä), mutta kuinka kävi hevarille tällä reissulla? Spoiler alert: hyvin kävi, sillä postaus on taas pitkä kuin nälkävuosi. Koittakaa kestää.

Messuviikonloppu oli kertakaikkisen ihana, vaikka toki myös pitkien matkojen takia raskas. Lauantaina kiertelimme messuja äitini kanssa, ja sunnuntaina pääsin nauttimaan messutunnelmasta blogipäivän merkeissä (blogipäivästä voit lukea tarkemmin täältä). Lauantaina fokus oli puolestaan enemmän omissa häissä, eli etsimme äitini kanssa ratkaisuja juuri meidän häihin liittyviin asioihin. Huomio kiinnittyikin erityisesti Jonin toiveiden (esim. rusetin) etsimiseen, sillä herra ei töiden takia päässyt itse messuille mukaan.

Kuten sanottu, messuilta löytyi paljon ja kaikenlaista, ja yritin selkeyden nimissä jaotella löytöjä hieman kategorioittain. Aloitetaan homma miesten pukeutumisella (koska se oli itselleni lauantain kovin agenda), ja jatketaan siitä sit naisten pukeutumisella, koruilla ja muilla löydöillä.


Miesten pukeutuminen
Lauantai oli ihana messupäivä äidin kanssa, ja kaiken kruunasi Naskali Leatherin valikoimasta Jonille löytynyt rusetti. Kiitämme Jyriä taas kerran (lue viime vuoden postaus, niin ymmärrät) mielettömän ihanasta asiakaspalvelusta, hemmetin tyylikkäästä rusetista ja kaikesta siitä hyvästä mielestä, jota rusetti toi meille mukanaan. On upea fiilis poistua messuilta mukanaan pieni pala täydellisyyttä, ja vielä upeampaa se on kenties alternative-henkisille pareille, joka ei voi vaan sokeana luottaa siihen, että unelmat käyvät messuilla toteen. Ja huom, vaikka fakta on, ettei messuvierailija voi vain sokeasti luottaa siihen, että oma unelma löytyy valmiina, niin sehän ei tarkoita, etteikö messuilta löytyisi yhtään mitään.



Samoin lauantailta kiitosta asiakaskohtaamisesta saa Xtra Menswear. Viime vuonna saimme Jonin kanssa huomata, että kaikille yrittäjille eivät meidän näköiset asiakkaat kelpaa, mutta tällä pisteellä saimme kyllä hyvän tuote-esittelyn ja oikein miellyttävää palvelua. Xtra Menswearin valikoima kattaa pukuja ja italialaisia kenkiä, joista puna-musta malli oli kieltämättä oikein tyylikkään näköinen, ja varmasti nappivalinta sellaiselle sulholle, joka haluaa vähän revitellä, mutta pysyä silti klassisen tyylikkäänä.



Samoin miesten pukeutumisen äärellä tein kenties jopa messujen kiinnostavimman löydön, nimittäin Hermandian puurusetit ja korut. Kaunista, kotimaista puuosaamista (eettisesti ja ekologisesti kestävää sellaista), ja kertakaikkisen mieletön ammattilainen tuotteen takana. Puuta voi työstää ja muokata moneen tapaan, jolloin puusta saadaan luonnollisesti vaikka millaisia sävyjä tai ominaisuuksia esiin. Messuilla miun silmäni iskostui erityisesti Hermandian ja Naskali Leatherin yhteistyörusettiin, jossa tumma puu ja punainen nahka muodotivat todella kauniin kokonaisuuden. Juuri tällaisia juttuja messuilta on ihana löytää! Hermandialta on myös tulossa muitakin pirun hienoja juttuja, joita lupasin esitellä täällä bloginkin puolella sitten tulevaisuudessa, joten pysykäähän kuulolla.


Hermandia x Naskali Leather



Häämuoti

Sunnuntaina tsekkasin häämuotinäytökset, joista löysin useammankin jutun, joita alternative-henkinen häähöpsö voi käyttää sellaisenaan tai soveltaa. Ensimmäisenä mainittakoon Atelje-ompelimo Midinette, jolla oli näytöksessä mukana kerta kaikkisen hurmaava hupullinen hääpuku. Samaa ideaa voisi soveltaa myös mustana, jolloin voisi nauttia upeasta gootti- tai noitahenkisestä lookista täysin rinnoin. Samoin on pakko kehua Love Me Do:n mutoinäytöstä mallien kenkävalinnoista, sillä rohkeat kenkävalinnat nostivat monia perinteikkäämpiä pukuja aivan uudelle tasolle. Perinteinen mekko yhdistettynä Zanna Fashionin kenkiin antaa kokonaisuudelle jo ihan eri fiiliksen. Zannan valikoima oli esillä myös messuilla, joten näitä upeuksia pääsi tsekkaamaan halutessaan hyvinkin läheltä.


Midinetten hupullinen hääpuku

Pernteinen puku räväköillä kengillä

Zanna Fshionin kenkiä


Tarjolla oli myös värillisiä pukuja, sekä mustia mekkoihanuuksia, joista miun on aivan pakko nostaa tämä mieletön kokonaisuus esiin. Ateljee Sinikka Nikanderin musta luomus punaisilla kengillä vei miun sydämen aivan täysin. Kuinka ihana look! Ja pisteet mallille, joka esitti tämän puvun upealla asenteella. Pelkästään tämä kokonaisuus teki pukunäytösten seuraamisesta kannattavaa.





Korut

On totta, ettei häämessuilta välttämättä löydy mielettömiä määriä alternative-henkisiä koruja valmiina. Tosin näillä messuilla sellaisia löytyi Au3-kultaseppien pisteeltä myös häämessuilta, sillä heillä oli mukanaan Heidi Vornan Jewelryn todella kauniita pääkallokoruja. Kyllä, häämessuilta tein tämänkin löydön, ja voin rehellisesti myöntää, etten ollut aikaisemmin törmännyt missään tähän kyseiseen kultaseppään. Onneksi on häämessut, niin nyt tiedän tämänkin.



Samalla Au3:sen pisteellä tulin tuttuun tapaani jääneeksi suustani kiinni tunnetun Keto-sormuksen suunnittelijan Jussi Louhesalmen kanssa (kyseisestä sormuksesta on puhuttu tässä blogissa myös aiemmin). Tässä keskustelussa tuli mielestäni parhaiten esiin se, kuinka tärkeää messuilla on pysähtyä ja puhua näytteilleasettajille: Jussi kertoi, että esimerkiksi Keto on kustomoitavissa, joten jos nykyinen värimaailma tuntuu liian pastelliselta, voisi korun toteuttaa esimerkiksi mustilla timanteilla ja punaisilla kivillä. Tai ihan millä väreillä tahansa. Että hei hei hempeys, ja tervetuloa juuri sellainen koru kuin sinä haluat. Eli, jos messuilta löytyy lähes täydellinen koru, kysy ihmeessä kustomointimahdollisuuksia: luultavasti yllätyt positiivisesti.

Ihanasta kohtaamisesta ja kuulluksi tulemisesta sain nauttia myös Aito Helsinki -korumuotoilustudion pisteellä, jolla myös vähän ehkä ihastuin ajatukseen mustasta titaanisormuksesta punaisella kivellä. Tiedän, tiedän, miulle ei pitänyt tulla mitään jalokiviä, mutta oishan musta titaani ja punainen kivi nyt ihan mielettömän kaunis yhdistelmä! Aito Helsinki -studiolla oli paljon muitakin kivan erilaisia koruja esillä jo messuillakin (että jos haaveilee muusta kuin timanttisormuksesta allianssina tai rivinä, niin kyllä niitäkin on tarjolla). Meillä on Suomessa mieletön määrä ammattilaisia, jotka osaavat ja haluavat toteuttaa myös erilaisempia unelmia. Asiakkaan vastuulle tosin jää keskustelunavaus ja toiveista kertominen.


Aito Helsingin koruja. Esimerkikis tuohon vasemmanpuoleiseen voisi lisätä
vielä punaisen kiven (esim rubiini) tai punaiseksi sävytetyn timantin ❤

Valmiiksi rouheampaa puolta messuilla sitten edusti muun muassa Savu Design Salonen, jolla oli ihastuttavan rouheita ja tummasävyisiä koruja esillä. Rouheasta ja jykevästä muodostaan huolimatta monet korut olivat höyhenen kevyitä, sillä ne oli valmistettu zirkoniumista (josta sain muuten tällä pisteellä todella kattavan esittelyn korumateriaalina). Toki tarjolla oli myös muitakin metalleja, ja ihaninta miusta Savu Desingin pisteellä oli loppukaneetti "meillä tykätään työstää mustaa metallia" - ja miun blackissydän taisi sulaa ihan vähäsen. Jotenkin hirveen symppistä.


Muuta

Messuilta löytyi myös esimerkiksi todella hurmaavan oloinen kakkuleipuri ja sokerimassa-artisti Raquel (Raquel Cake Designer), joka tekee kokonaisia kakkuja Helsingistä käsin. Erilaisia sokerimassakoristeita tai cake toppereita (mikä tämä on suomeksi?!) häneltä voi tilata pidemmänkin matkan päästä, sillä sokeri kovettuu kuivuessaan, jolloin koristeiden lähettäminen postitse on mahdollista. Perinteiset kukat ja muut onnistuvat itsestäänselvästi, mutta Raquel on tehnyt myös esimerkiksi Star Wars- ja animemörkö-koristeita, eli hän ei pelkää tehdä erikoisempiakaan juttuja! Voisin äkkiseltään kuvitella, että esim Dia de los Muertos -henkiset kallot voisivat olla aika kivoja hänen tekeminään.

Lisäksi löytyi paljon muitakin kiinnostavia juttuja ja yksityiskohtia, mutta koska postauksella on jo tässä vaiheessa mittaa elämän verran, lienee parempi laittaa homma tässä vaiheessa pakettiin. Pointtina tässä nyt olikin ehkä eniten se, että kun messuilla kiertelee, kannattaa varata aikaa, ja pitää uskaltautua juttelemaan näytteilleasettajien kanssa. Mie juttelin messuilla näille kaikille tyypeille ja vielä todella monille muille, tein vain yhden ostoksen. Eli, se että messuilla pysähtyy juttelemaan, ei tarkoita ostopakkoa. Mutta jos messut kiertää läpi juttelematta yhtään kenellekään, niin ei varmasti löydä puoltakaan niistä jutuista, mitä messuilla on tarjolla.



Ja loppuun vielä muistutuksena, että vaikka sainkin lipun messuille, ei yksikään tässä postauksessa mainittu yritys ole mukana postauksessa kaupallisesti. Kaikki poiminnat ovat omia valintojani messuilta, enkä saa yritysten mainistemisesta tai linkkien jakamisesta itselleni mitään etua. Tämän postauksen ainut tarkoitus on osoittaa, että messuilta löytyy vaikka ja mitä, jos vain ottaa aikaa näytteilleasettajien kanssa jutteluun ja messuohjelmaan tutustumiseen. Miulla on ollut häämessuilla aina mukavaa, ja toivon, että myös sie saat niistä mahdollisimman paljon irti ❤

Ethän käytä kuvia
ilman lupaa, kiitos

perjantai 24. tammikuuta 2020

Miun häämekko - osa 2 (protoversio)

Viime aikoina oon saanut keikkua ihanassa ja hurmaavassa hääkuplassa: ensin pääsin tuulettumaan koko viikonlopuksi Love Me Do -häämessuille, ja tällä viikolla kävin pyörähtämässä jälleen Jyväskylässä häämekkoprojektin merkeissä. Samana päivänä toinen kaasoistani laittoi miulle viestiä ja kyseli kuulumisia, ja hetken pohtimisen jälkeen totesin kuulumisteni koostuvan tällä hetkellä melkeinpä kokonaan häistä! Mutta en valita, on ihana saada välillä keskittyä elämässä kaikkeen siihen ihanaan, mitä saa jo muutaman kuukauden päästä juhlia (ja työntää samalla kaikki kurjat jutut vaan ronskisti sivuun). Joten, ihanan häähömppä, mennään vielä hetken aikaa käsi kädessä!

Siispä, tässä sitä ollaan taas hääpukuasioiden äärellä. Ensimmäisen kerran vierailin Johannan luona pari viikkoa sitten (lue tästä lisää), ja nyt oltiinkin jo sovittamassa ensimmäistä proto- eli kokeiluversiota puvusta. Kokeiluversio on usein lakanakankaasta ja muista edullisemmista materiaaleista tehty puvun koevedos, jonka avulla lähinnä tarkistetaan, että ensimmäisellä kerralla otetut mitat muuntuvat oikeaan kolmiulotteiseen muotoon. Kokeiluversion avulla on myös havaita pieniä muutostarpeita, joita ei välttämättä saa pelkkien mittojen avulla otettua huomioon. 




Itselleni, eli ompeluasioista mitään tietämättömälle, tämä kokeiluversion sovitus oli puolestaan ihana tilaisuus nähdä kaikki suunnitelmat ja puheet ensimmäistä kertaa konkreettisessa muodossa. Miulla on varsin hyvä mielikuvitus, ja visuaalisena ihmisenä pärjään ihan kivasti myös piirrettyjen kuvien kanssa, mutta silti on ihan eri asia nähdä mekko yllään, kuin kuvitella, että miltä se päällä näyttäisi. Samoin moniin ompelijan esittämiin kysymyksiin on miun mielestä helpompi ottaa kantaa, kun (lakanakankaisen) mekon näkee päällään. Siitä on helpompi sitten sanoa, että mistä tykkää ja mistä ei.

Yksi tärkeä juttu, mikä kannattaa ehdottomasti ottaa huomioon, jos pohtii puvun teetättämistä, on hankkia hääjuhlan alusvaatteet jo ennakkoon, sillä viimeistään kokeiluversiota sovitettaessa pitää lopullisten alusvaatteiden olla päällä, jotta ompelija tietää tarkalleen, missä alusvaatteiden rajat kulkevat. Näin pystytään jo heti alusta pitäen estämään se, että alusvaatteet vilkkuisivat näkösällä juhlapäivänä. Alusvaatteet kannattaa siis hankkia valmiiksi viimeistään tähän vaiheeseen, niin prosessi sujuu kaikkien osapuolten kannalta mukavammin.

Meillä tässä kokeiluversion sovituksessa tarkennettiin muun muassa helman pituutta, eli "noin polvipituinen" määriteltiin nyt tarkemmin paikoilleen. Samaan tapaan tsekkailtiin muun muassa korsettinyörityksen leveyttä ja pääntien linjaa. Nämä kaikki ominaisuudethan mekosta jo tässä vaiheessa näkee, vaikka materiaalit ei vielä lopullista mekkokangasta olekaan. Siksi miunkin oli helppo  ilmaista oma näkemykseni näihin juttuihin liittyen, kun muutoksen näki konkreettisesti peilistä. Pelkän kuvittelun varassa homma olisi huomattavasti vaikeampaa.



Näiden juttujen lisäksi Johanna ehdotti, että muokkaisimme yläosan saumoitusta hieman, jotta saisimme mekon kokonaisilmeeseen toivomaani pituutta. Tämä on muuten se juttu, josta Johannassa ompelijana tykkään: kun höpöttely sujuu puolin ja toisin, on omia toiveita helppo kertoa. Ja Johanna on ompelijana sellainen, että hän selvästi muistaa toiveesi puolestasi ja kertoo niihin liittyviä muokkausmahdollisuuksia myös silloin, kun et itse niitä edes tajuaisi. Toki ymmärsin kyllä, mitä Johanna ajoi takaa, ja muutaman muutosmerkinnän jälkeen sainkin huomata, kuinka paljon mekon kokonaisilme näinkin pienellä muutoksella paranisi. Olen siis enemmän kuin iloinen siitä, että hän muisti tämän toiveeni, ja otti sen itse puheeksi, kun en itse koko asiaa tajunnut.

Pienenä välihuomautuksena tässä kohden nyt sanottakoon, että miullahan ei siis ole mitään pituuttani vastaan, ja oon oikein sinut pituuteni suhteen. Kyllä, ärsyttää, kun ei koskaan yletä minnekään, mutta toisaalta, miulle lentokoneessa ja junissa on hirmu hyvin jalkatilaa. Eli pituuteni tai sen puute ei ole ongelma, jota haluaisin mekon avulla yrittää peitellä. Mutta, se ei myöskään ole ominaisuus, jota haluaisin itsessäni korostaa. Ja siksi kaipaan mekkoon enemmän pitkiä linjoja kuin vaakasuoria poikkiviivoja. Nyt takaisin asiaan.

Samoin tykkään Johannassa siitä, että hän antaa tilaa kaltaiselleni pohdiskelijalle pureskella mekkoon liittyviä ratkaisuehdotuksia varsin rauhassa, ja että kaikkiin tapaamisiin on varattu tarpeeksi aikaa, jotta ratkaisuja ei tarvitse tehdä vauhdilla ja heti kysymyksen esittämisen jälkeen. "No mieti sitä hetki, tsekataan sillä välin tämä toinen juttu" on kaltaiselleni ihmettelijälle hirmu ihana lausahdus - en nimittäin tykkää tehdä sitovia päätöksiä hetkessä, ja oon siksi kiitollinen pienestäkin aikavälistä, jonka käyttää kysymyksen prosessointiin. Mutta nää on tällaisia persoonajuttuja, ja siksi onkin tärkeä löytää sellaiset ammattilaiset, joiden kanssa työskentely sujuu ja onnistuu luontevasti.


Johannalta löytyy myös tällaista lähes uniikkia, kirpparilta pelastettua
kerubi-teemaista pitsiä. Jos unelmiesi vaate kaipaa tällaisen upean
yksityiskohdan, tiedät keneen ottaa yhteyttä!

Olin tämän viikon käynnillä erityisen tyytyväinen kahteen asiaan: Toisaalta oli hirvittävän iloinen siitä, kuinka innostunut olin tulevasta mekostani, vaikka se onkin tässä vaiheessa lakanakankainen ja erilaisilla tussimerkinnöillä paranneltu. Toisaalta Johannan tapa reagoida omaan epävarmuuteeni oli hirmuisen ihana, kun puhuimme korsettinyörityksen väristä. En halua vielä tässä vaiheessa paljastaa, mistä väreistä juttelimme, mutta eri vaihtoehtoja läpikäydessämme Johanna huomasi empimisemi ja totesi, että tarkka sävy voidaan päättää vasta sitten, kun mekko on muutoin valmis. Samalla hän huomautti, että jos päätöstä hieman lykätään, olisi mahdollista pohtia mekon yksityiskohtien sävyjen yhteensopivuutta Jonin asukokonaisuuden kanssa. Tämä juuri oikean sävyn valinnan mahdottomuus etukäteen oli syy empimiseni takana, mutta en jotenkin osannut muuntaa ajatustani sanoiksi. Siksipä olikin ihana, kun Johanna itse ehdotti päätöksenteon lykkäämistä vielä jonkin aikaa.

No okei, niin ihanaa kuin Johannan toiminta tuossa olikin, niin ehkä silti fiilistelen nyt enemmän sitä hetkeä, kun liehuttelin innostuksissani mekon helmoja niin, että parit nuppineulat lentelivät (hups!). Miulla ei ole koskaan aiemmin ollut omien mittojen mukaan teetettyä pukua, enkä osannut arvatakaan, kuinka hyvältä täydellisesti istuva vaate voikaan tuntua. Ja kun siihen yhdistää kivasti eläväisen helman, niin enhän mie vaan voinut pysyä paikoillani! Ja se oli kyllä ihan parasta koko päivässä!


Muut osat:
Osa 1 - miun häämekko
Osa 3 - helma kuosiin
Osa 4 - viimeistä viedään

Postauksen kuvat
CC0-lisenssillä.

keskiviikko 22. tammikuuta 2020

Love Me Do -häämessujen blogimiitti

Postaus kaupallisessa yhteistyössä Love Me Do -häämessujen kanssa - lippu messuille ja kutsu blogimiittiin saatu Vuoden Hääblogit 2020 -kisan kautta. Saadut tuotteet ja palvelut merkitään tekstiin tähdellä (*).


Ennen kuin mennään asiaan, haluan vielä kertaalleen kiittää niitä lukijoita, jotka antoivat äänensä tälle blogille Vuoden Hääblogit 2020 -kisassa. Teitte ihan mieletöntä työtä, ja tsemppasitte alternative-blogin top 15 -joukkoon, ja siinä samalla myös mukaan blogipäivään. Kuten oon aikaisemminkin sanonut, tässä kisassa pienemmän alternative-bloggaajan ei kannata voitosta haaveilla, vaan keskittyä juhlimaan sitä, että rokkihäät näkyvät, kuuluvat ja tulevat noteeratuiksi hääskenessä yhä paremmin. Askel kerrallaan, mutta koko ajan eteenpäin. Kiitos!


Blogipäivän kuohuvat: Henkell*

Ajattelin aluksi, että olisin saanut kaiken messuviikonloppuna kokemani tiivistettyä yhteen postaukseen. Mutta, koska en ole tiivistämisen mestari, ja koska tällä kertaa kävin ihan mielettömän kiinnostavia keskusteluja monien palveluntarjoajien kanssa, päätin jakaa viikonlopun kahteen eri postaukseen. Tässä ensimmäisessä postauksessa käyn läpi blogimiitin kokonaisuudessaan, ja myöhemmin ilmestyvässä postauksessa (jonka linkkaan tähän, jahka teksti on ulkona) pureudun sitten puolestani kaikkeen siihen, mikä herätti henkilökohtaisen kiinnostukseni juuri näillä messuilla.

Blogipäivä oli siis messuviikonlopun sunnuntai, ja päivä alkoi omalta osaltani melko varhain laittautumisella. Kotikaupungissa Joensuussa nimittäin käskivät edustamaan sitten tyylillä, joten parhaani mukaan stailasin itseäni edustuskuntoon, toivottavasti onnistuin, haha! Itse blogipäivähän käynnistyi Kovasen* yhteiskuljetuksella Kiasmalta Kaapelitehtaalle pikkubussin kyydissä. Kaapelitehtaalla meidät otti vastaan hurmaava miittiemäntämme Sarah (tsekkaa Sarahin blogi tästä), ja siirryimme aloittamaan messupäivämme brunssin merkeissä. Brunssin ruokapuolesta vastasi Festa Zannoni*, joka oli loihtinut meille oikein maistuvan menun (josta kaltaiseni kasvissyöjäkin sai syödä miltei kaikkea!), joka oli vieläpä erityisen kauniisti laitettu. Tällä oli hyvä laittaa päivä käyntiin kuoharilaseja kilistellen. Laseissa kupli Henkellin* juoma, ja tätä oli päivän aikana tarjolla enemmän kuin riittävästi (ihan oikeasti, en muista milloin olisin viimeeksi juonut yhtä paljon kuohuvaa).


Blogipäivän ruoat: Festa Zannoni*



Brunssin jälkeen suuntasimme katsomaan sekä kansainvälisen että kotimaisen häämuotinäytöksen, joissa oli totuttuun tapaan runsain mitoin nähtävää. Messuillahan julkistettiin myös uusi kotimainen hääpukumallisto Valkoinen Bridal Wear, joka oli kyllä ehdottomasti näkemisen arvoinen. Oma suosikkini uutuuksista oli yllättäen Leppä-hääpuku lahkeellisena versiona, tosin siihen voi osaltaan vaikuttaa se, että näytöksessä mallilla oli jalassaan Zanna Fashionin todella näyttävät kengät - mielestäni minimalistinen puku yhdistettynä vähän raflaaviin kenkiin näytti mielettömän hyvältä. Itseäni kotimainen näytös puhutteli muutenkin kansainvälistä enemmän, kyllä meillä täällä Suomessa osataan!

Häämuotinäytösten jälkeen meillä oli vapaata aikaa kierrellä messuja, mutta kuten jo tuossa aiemmin sanoin, haluan käydä kaikki tekemäni löydöt läpi erillisessä postauksessa. Siksi en nyt tässä postauksessa käy messulöytöjä tai näytteilleasettajia sen tarkemmin läpi. Mutta todettakoon, että myös hevarille oli näillä messuilla paljon nähtävää, ja sain käydä monia todella mielenkiintoisia keskusteluja useiden näytteilleasettajien kanssa. Ja tämä messuilla on mielestäni parasta - mahdollisuus keskustella alan huippuosaajien kanssa ja löytää juuri omiin tarpeisiin vastaavat ammattilaiset.


Messujen teeman oli tällä kertaa Tropical
Beach Resort, joka näkyi muotinäytöksissä

Vapaan kiertelyn jälkeen kokoonnuimme taas yhteen katsomaan Vuoden Hääkampaus-kisan kampauksia. Miun täytyy sanoa, että tykkäsin tästä ihan hirmuisesti, vaikken itse näiden hääkampausten kohderyhmää olekaan. Mutta tykkään siitä, että muutakin häihin liittyvää nostetaan aktiivisesti esille, ja onhan hääkampaus merkittävä osa hääpäivää. Ja ihan oikeasti, on varmasti kivaa (ja tervetullutta) vaihtelua saada etsiä inspiraatiota kampaukseen muualtakin kuin Pinterestistä tai kampaajien instagrameista. Ja onhan se nyt ihan eri asia nähdä kampaus livenä, kuin pelkästään kuvasta. Miulla ei tässä kisassa ollut vahvaa ykkössuosikkia (kuten sanottu, hääkampaus ei miuta niin suuresti kosketa), mutta tykkäsin siitä, kuinka monipuolisia kampaukset olivat. Tästä oli varmasti etua myös kisaa seuranneille messuvieraille.

Meille bloggaajille jännittävin hetki oli toki Vuoden Hääblogit 2020 -kisan tulosten kuuleminen! Voitto meni ihanalle Siirille, joka kirjoittaa Minttupersikoita ja proseccoa -blogia. Bloggaajien suosikki oli puolestaan Ellin pitämä Hastaghaat ja kunniamaininnan (joka jaettiin Instagramin perusteella) sai Elisa Bridelisa-blogillaan. Mielettömästi onnea kaikille voittajille! ❤

Päivän päätteeksi skoolasimme vielä kisassa menestyneille blogeille, ja saimme matkaamme kertakaikkisen upeat goodiebagit Love Me Do -häämessuilta yhteityökumppaneineen (Change*, Biozell*, Nivea*, V 10 Plus*, Calligraphen*, Häät-lehti*, Leader Foods*, Viking Line*, Henkell*, Urtekram*, Joe Blasco* ja Avène*). Kiitos vielä huipusta päivästä kaikille kanssabloggaajille ja -instaajille, oli ihana nähdä tuttuja kasvoja ja tutustua uusiin! Treffaillaan taas häähumun merkeissä!



Blogimiitiin oli kutsuttu mukaan Metallipäiden ohella seuraavat blogit (vaikka kaikki eivät miittiin mukaan päässeetkään, ansaitsee jokainen silti tulla tässä kohtaa mainituiksi):

Bridelisa
Future Mrs. W
Hastaghaat
Häähumussa

Ida's Daydream
It's A Match
Jasmine Maria - The Wedding Blog
Jotain vanhaa
Minttupersikoita ja proseccoa
Officially Engaged
Piece by Piece
Sitten olen valmis
Syysmorsiamen hää(b)lokikirja 
Syysmorsian 2019


Ethän käytä postauksen
kuvia ilman lupaa, kiitos

tiistai 14. tammikuuta 2020

Fire Burns Below


*Postaus tehty yhteistyössä Häät-lehden kanssa, osana Häät-blogiyhteisöä*

Tällä kertaa vähän pamahtelee ja etenkin savuaa, joten laitetaan taustalle soimaan jotain aiheeseen sopivaa. Deep Purplen Smoke On The Water olisi toki erityisen hyvin sopiva, mutta ihan liian ilmeinen valinta, joten sen sijaan tänään kuunnellaan Judas Priestin Fire Burns Below. Ihan vaan siksi, että tuo Purplen biisi on luukutettu aikanaan niin puhki, ettei sitä nyt vaan jaksa.

Postauksen aiheena tuttuun tapaan uusin Häät-lehti. Kyseinen lehtihän oli jo jaossa viime viikonlopun Mennään Naimisiin -häämessuilla (ihana juttu niille onnekkaille, jotka sieltä omansa jo saivat), ja lehtipisteisiin lehti ilmestyy kaikkien saataville huomenna 15.1.2020. Tarjolla on taas paljon luettavaa, ja näistä lehden 200 sivusta otetaankin nyt käsittelyyn yksi pieni ennakkomaistiainen. Ja kun hevari saa valita, tulee aiheeksi toki savupommi, sillä mikäs sen rokimpaa! Jos pyroilla saadaan bändin lavashow uudelle tasolle, niin miksei sillä voisi upliftata myös hääkuvia?



Jutun aiheena on siis jatkuvasti yleistyvä trendi, jossa hääkuvien yhteydessä käytetään savupommeja ja tehostesavua luomaan kuviin tunnelmaa. Moni onkin näitä kuvia varmasti nähnyt eri kuvaajien somekanavissa, tai vaihtoehtoisesti savupommikuva on voinut tulla vastaan esimerkiksi pinterestin syövereissä. Joka tapauksessa savun käyttö kuvissa on lisääntymään päin, ja esimerkiksi Vuoden Hääkuva 2020 -finaalissa on myös mukana savupommeja hyödyntävä kuva (jos haluat tsekata kisassa mukana olevat kuvat, pääset äänestykseen täältä).

Savuja löytyy monissa eri väreissä, joten niillä saa kuviin tuotua juuri sitä toivomaansa fiilistä tai jotain "ekstraa". Ollaan itsekin hieman pyöritelty mielessämme ajatusta savun käyttämisestä kuvissa, koska parhaimmillaan savu tuo kuvaan aivan uusia ulottuvuuksia niin teknisesti kuin kerronnallisestikin. Nämä alustavat pohdinnat eivät meillä ole vielä missään määrin konkretisoituneet minkäänlaisiksi toimintasuunnitelmiksi, joten meidän kannaltamme tää Häät-lehden savupommi-aihe tuli siis varsin sopivaan saumaan muistuttamaan itsestään. Onkin siis aika nostaa kissa pöydälle ja pohdiskella tätä ihan ajatuksella. Koska oishan se nyt hitsin hienoa saada värisavuja, vähän mystiikkaa ja erilaista tunnelmaa kuviin mukaan.

Häät-lehden jutussa on tiiviissä muodossa kerrottu kaikki oleellinen savun käytöstä: hintaluokka, käyttörajoitukset, vaadittavat olosuhteet, ja myöskin etenkin valkoisen mekon kanssa se oleellisin, eli värjäytymisriski. Kannattaa siis tsekata tuo juttu läpi, jos savutehosteet voisivat olla osuva lisä teidän hääkuvia ajatellen. Jutussa on myös usempi eri tyylinen savua hyödyntävä kuva, joista imeä itseensä inspiraatiota.



Muutoin lehti tarjoilee tällä kertaa luettavaa laidasta laitaan, ja nyt myös sulhaset saavat oman osionsa uudistuneesta lehdestä. Häät-lehden paperiversion hiilijalanjälki on myös hyvitetty (aiheesta voit lukea lisää täältä), ja lehdestähän on olemassa myös digitaalinen näköisversio. Jos et malta odottaa lehden ilmestymispäivää, pääset tätä linkkiä seuraamalla tutustumaan uuden lehden sisältöön, ja halutessasi pääset myös lukemaan lehden digiversiota.


Postauksen kuvien käyttö
ilman lupaa kielletty.

perjantai 10. tammikuuta 2020

Miun häämekko - osa 1

Miulla oli tällä viikolla hirmu jännittävä päivä, ja kuten otsikosta on luettavissa, miun häämekon valmistus pääsi viimein käyntiin. Ei sillä, että tässä nyt mikään kauhistuttava kiire olisi, mutta oon vaan ollut Jyväskylän häämessuista asti niin innoissani tästä jutusta, että on ihana saada tää viimein alulle!

Kuten aiemmin jo kerroin, miun hääpuvusta vastaa Jyväskylässä sijaitseva Ompelimo Johanna Paatola (tsekkaa Johannan ompelimon sivut tästä). Tämän viikon tiistaina meillä oli siis ensimmäinen tapaaminen hääpukuun liittyen. Aiemmin oltiin juteltu puhelimitse, ja nyt sitten jatkettiin face-to-face siitä, mihin puhelimessa jäätiin. Toisin sanoen, tsekattiin, ettei alkuperäinen mekkosuunnitelma ole muuttunut (tämähän tuntuu olevan morsiamien perisynti, että mieli muuttuu sen sata kertaa hääsuunnittelun aikana, haha) ja tämän jälkeen alettiin katsella erilaisia kangasvaihtoehtoja läpi.



Miullahan ei ollut kankaiden suhteen oikein mitään erityistä mielessä, ja oon muistaakseni puhunutkin siitä, että en edes koe tietäväni kankaista tarpeeksi, että voisin niiden perusteella kummoisia vaatimuksia esittää. Senpä takia miusta oli ihana, että Johanna otti kankaiden suhteen koppia, ja esitteli muutamia vaihtoehtoja, joita hän piti sopivana. Lisäksi arvostan sitä, että tarpeen vaatiessa Johanna sanoi suoraan, jos jokin kangas tai materiaali olisi hänestä toimivampi ratkaisu kuin jokin toinen. Tämä on nimittäin juuri sitä, mitä kaipaan, kun asioin eri alojen ammattilaisten kanssa: voin luottaa siihen, että kun oma tietotaitoni ei riitä, ammattilainen kertoo, mikä on paras tapa saada toivomani lopputulos aikaan. Ja etenkin toivon, että silloin kun en edes oikein tiedä, mitä toivon, ammattilainen vie asiaa eteenpäin tekemällä toteutuskelpoisia ehdotuksia, joiden avulla saan omaa ajatusprosessiani eteenpäin.

En nimittäin välttämättä ole se ompelijan ihanneasiakas, joka tietää täsmälleen mitä haluaa (hups). Tiedän yleisellä tasolla, mistä tykkään, mutta toiveeni eivät ilman apua muutu eksakteiksi ajatuksiksi. Arvostan Johannassa sitä, että hän kärsivällisesti ehdottaa ja myöskin rajaa pois erilaisia vaihtoehtoja. Hän ei myöskään puhu turhan ammattikielisesti, vaan skaalaa tarvittaessa ammattitermistöä hieman alaspäin sellaiseen muotoon, että jopa minä ymmärrän, mistä puhutaan. Tämä on miun mielestä tärkeää myös siksi, että silloin myöskään miulle ei synny painetta osata ammattislangia, vaan voin selittää huoletta ajatuksiani ihan omaan tyyliini (mitä luultavimmin täysin epämääräistä sanastoa käyttäen).



Toki ensimmäisellä kerralla otettiin myös mitat ja piirrettiin muutamia luonnoksia mekkoon liittyen. Olen itse tottunut olemaan mitattavana (tanssitaustastani johtuen), mutta siitä huolimatta mittojen ottaminen Johannan kanssa oli huomattavasti mukavampaa, kuin aiemmat kokemukseni tanssiasujen ompelijoiden kanssa. Toki, kun mitattavana on vajaa parikymmentä tanssijaa, on pakko olla nopea ja tehokas (verrattuna siihen, että mitattavana on vain yksi henkilö). Ja siltikin, mittojen ottamisen ei tarvitse olla mikään vakavaluontoinen tehotoimenpide, vaan sen lomassa voi höpötellä, heilua, ja myöskin nauraa. Tilanne voi olla rento ja mutkaton molemmin puolin.

Miulle itselleni huumori, ja avoin, virtaava keskustelu ovat mielettömän tärkeitä asioita, jotta koen oloni mukavaksi ja rennoksi. Siksi olen ihan mielettömän iloinen siitä, että meillä Johannan kanssa ns. klikkaa: molemmat höpöttelevät ja vähän ehkä myös rönsyilevät jutuissaan, eikä huumori ole Johannalle selkeästikään vieras laji - meillä oli ensimmäisellä kerralla hirmu kivaa. Miun pahin painajainen olisi nimittäin työskennellä täysin hiljaisen ja huumorittoman ihmisen kanssa, sillä tällaisessa tilanteessa menen helposti lukkoon, enkä uskalla ilmaista yhtään epävarmoja ajatuksia tai esittää kysymyksiä. Siksi miun kaltaiselle herkkikselle työskentely Johannan kanssa on paitsi helppoa, mutta myös mielettömän tärkeää, jotta pystyn sanomaan ajatuksiani ääneen.



Näin ensimmäisen tapaamisen jälkeen koen, että Johanna hyödyntää tehokkaasti vuorovaikutusta työssään. Hän ei tunnu aristelevan erikoisempiakaan projekteja. Tosin, liekkö se lopulta mikään ihme, jos hän seuraa somessa kaiken muun ohella hastagia #steampunkbride, tai laittaa malleilleen häämessuille sarvet päähän ❤ Tällainen asenne on kyllä enemmän kuin tervetullutta Suomen hääskeneen. Ja kuten Johannalle käynnin lopussa sanoin, jokainen ihminen haluaa tulla huomatuksi ja noteeratuksi, ja Johanna on yksi niistä ammattilaisista, jotka antavat aidosti ja näkyvästi huomiota myös alternative-henkisille pareille. Johanna hallitsee klassisen kauniin tyylin, mutta ei myöskään pelkää tehdä pukuja, jotka eivät ihan valtavirtaa olisikaan. Kuvia Johannan puvuista löydät esimerkiksi tästä Jyväskylän häämessujen Issuusta (s. 13). Aivan mielettömän ihania, eikö?

Ainut negatiivinen fiilis liittyy tällä hetkellä ainoastaan siihen karuun faktaan, että Joensuun ja Jyväskylän välillä on se reilu 200 kilometriä välimatkaa, jota ei pääse taittamaan julkisilla mitenkään päin järkevästi. Onneksi on auto, mutta kyllähän tuo vähän harmittaa ajella näin paljon "vain yhden mekon takia". Mutta kuten sanottu, ainakin tähän mennessä on tuntunut siltä, että tämä on ihan heittämällä kaiken sen vaivan arvoista. Miulla on tästä jutusta ihan  mielettömän hyvää fiilis! Ja eiköhän tässä samassa hengessä mennä ihan loppuun asti. 


Seuraavat osat:
Osa 2 - protoversio
Osa 3 - helma kuosiin
Osa 4 - viimeistä viedään



Postauksen kuvat
CC0-lisenssillä

perjantai 3. tammikuuta 2020

It's not a blight, but a remedy

"Se ei ole riesa, vaan parannus." Näin lauletaan, allekirjoittaneen vapaasti kääntäen, Disturbedin biisissä The Light. Kyseessä on alternative-metallimusiikin ihana lässynlää biisi, johon tunnun palaavan aina silloin, kun tunteet nousevat pintaan. Niin hyvässä kuin pahassa, ja tällä kertaa onneksi hyvässä. Metallipäät on nimittäin teidän lukijoiden ansioista mukana Vuoden Hääblogit 2020 -äänestyksessä! ❤ Jos haluat skipata lätinät ja mennä suoraan asiaan, linkki äänestykseen löytyy postauksen lopusta.


Heti alkuun haluan kiittää jokaista, joka nimesi blogin äänestykseen mukaan. Suomi on pieni maa, ja Suomessa on useita todella upeita hääblogeja, joten tässä porukassa mukaan äänestykseen pääseminen ei ole tällaiselle alternative-henkiselle blogille mikään itsestäänselvyys. Vaikka Suomessa muutoin onkin vahva ja hyvinvoiva metallipopulaatio (muuhun maailmaan verrattuna), ei se vielä paljoa hääskenessä miun harmikseni näy. Toki positiivista suuntaa on selkeästi otettu, ja esimerkiksi Häät-lehdessäkin on jo päästy nauttimaan myös tummanpuhuvasta meiningistä (tsekkaa lisää täältä ja täältä). Ja siltikin, iso osa suomalaisesta hääsisällöstä on varsin valtavirtaista, trendien mukaista ja niin mielettömän tyylikästä. Ja sitten siellä seassa olen minä askartelemassa pääkalloista hääkelpoisia, tosi trendikästä.

Ymmärrätte siis varmasti, että välillä on vähän sellainen olo, että mitä ihmettä mie täällä oikein teen. Muistan toki edelleen, miksi lähdin häistämme bloggaamaan, ja oonkin mielettömän onnellinen siitä, että olen löytänyt muita samanhenkisiä häitä suunnittelevia tyyppejä. On ollut ihana höpötellä teidän kanssa hääjuttuja ❤ Tämän lisäksi olen päässyt tutustumaan todella taitaviin alternative-henkisiin (tai tällaisista jutuista kiinnostuneisiin) hääalan toimijoihin niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa (esimerkiksi tähän). Ja parhaani mukaan pyrin kaikkea löytämääni täällä blogin puolella myös jakamaan, koska tästä blogista siistit jutut saavat ihan varmasti palstatilaa. Olen löytänyt niitä tyyppejä, joita aluperin toivoinkin löytäväni, ja se on tämän blogin suola että sokeri.



Välillä kuitenkin huomaan, että miun tulokulmani asioihin on vähän nurinkurinen, ja oonkin saanut useammasta postauksesta kommenttia, että "olipa yllättäviä näkökulmia". Ja vaikka tulkitsen nämä kommentit positiivisiksi, niin ne myös samalla tuovat esiin sen, että miun näkökulma ei aina edusta kultaista keskitietä, vaan kaahaa enemminkin marginaalissa. Miuta tämä marginaaliasema ei sinänsä haittaa, ja kuten oon aiemminkin sanonut, oon ylpeä itsestäni, meistä parina ja omasta tyylistämme häiden suhteen. Monessa jutussa olen kompromissien kannalla, ja joustan helposti omasta mukavuudestani, joten oon ylpeä siitä, että tämä juttu tehdään Jonin kanssa meidän omista lähtökohdista käsin.

Ja kuitenkin samalla marginaalissa olo tekee miulle jostain ihmeen syystä sellaisen fiiliksen, että pitäisikö nyt vaan myös pysyä siellä marginaalissa - olla hiljaa ja underground kuten kaikki muutkin rokkihäitä suunnittelevat (poislukien ne muutamat muut valtamediaan mukaan tulleet parit). Että mitä mie täällä marginaalissa huutelen jotain rokkijuttuja, puhun mustasta häämeikistä, halloweenin hyödyntämisestä hääjuhlassa ja miehen hiustenkasvatusprojekstista sekä omasta puolikaljusta päästäni. Että onko näitä nyt pakko huudella ääneen ja synkistää kaunista hääkuvaa (oikeasti kaikkein kauneimpia hääkuvia ovat juurikin ne, joissa on aternative-henkisiä ihmisiä, sori vaan valtavirta). Vaikka ajattelen näin, haluaisin myös hirveästi olla osa hääyhteisöä, sillä en kuitenkaan ole mikään trve kvlt -blakkispersoona. Samaan aikaan kuitenkin tuntuu ajoittain siltä, että on vaikea innostua samoista jutuista kuin muut tai löytää inspiraatiota samoista asioista. Oman paikan löytäminen uudessa skenessä käy joskus hieman vaivalloisesti.




Tästä johtuen on välillä tullut juuri se "mitä ihmettä kuvittelet tekeväsi" -olo. Ja näissä täysin typerissä tunnelmissa lähdin mukaan myös tämän vuoden hääblogikisaan, ja sijoitin itseni niin marginaaliin, ettei se mahdu edes luottamusvälin puolikkaaseen. Ja nyt sainkin ansioini mukaan täyslaidallisen muistutusta siitä, että myös rokkareiden ääni saa, ja sen pitääkin, kuulua myös hääskenessä. Olkoon sitten kuinka marginaalissa tahansa, mutta ääntä, mekkalaa ja meteliä hevareista lähtee muutenkin, eikä tämän bloginkaan tarvitse asennettaan ja lähtökohtiaan pyydellä anteeksi. It's not a blight, but a remedy. Erilaisuuden puolestahan täällä blogissa on joristu jo puolitoista vuotta, mutta näköjään se ajatus pääsi unohtumaan omaa duunia arvioidessa.

Metallipäät voi olla marginaalissa, mutta ei ainakaan enää selitellen tai anteeksipyydellen. Rokkihäät saavat olla yhtä varteenotettava osa hääskeneä kuin maalaisromanttiset tai trendilähtöiset häät, eikä omaa (erilaista) tyyliä tarvitse selitellä tai pyydellä anteeksi. Ei kukaan pyydä miultakaan anteeksi, kun sattuvat haluamaan häihinsä ruusukultaiset somisteet. Eikä miun tarvitse pyydellä anteeksi sitä, että iso osa häätrendeistä ei puhuttele miuta millään tasolla, eikä se vähennä tämän blogin arvoa.

Pahoittelut tästä yliemotionaalisesta postauksesta, ei oteta tätä tavaksi. Miulla meni vaan pasmat jotenkin ihan sekaisin tästä finaalipaikasta - kuten sanottu, jostain syystä koin, ettei miulla oo tässä lajissa mitään saumaa. Joten kiitos jokaiselle, joka potki allekirjoittaneen hereille nimeämisvaiheessa. Se tuli selkeästi tarpeeseen. Tästä tuli samalla näköjään myös pituudeltaan ihan mahdoton "olen mukana äänestyksessä" -postaus, mutta jotenkin tähän kulminoitui iso määrä tunteita niin bloggaamiseen, hääskeneen kuin itse äänestykseenkin liittyen. Marginaalista ei porskuteta kisojen voittoon, mutta finaalipaikka on itsessään miulle henkinen voitto suomalaisen alternative-kulttuurin puolesta.



Jos vielä luet tätä, ansaitset vähintäänkin halin ❤ Lupaan antaa sen Love Me Do -messuilla, tuu vaan nykäsemään hihasta jos bongaat miut siellä! Messuillahan julkistetaan myös Vuoden Hääblogit 2020 -voittajat, ja tässä kisassa siulla on äänestysaikaa 13.1.2020 klo 12 asti. Linkki äänestykseen löytyy tästä. Mie olen omat ääneni jo huipuille blogeille antanut, ja toivon, että sie teet samoin. Sillä häistä ja rakkaudesta ei voi puhua, kirjoittaa eikä keskustella liikaa, ja siksi hääblogit ansaitsevat tulla huomatuksi.


Postauksen kuvat CC0,
poislukien viimeinen kuva

keskiviikko 1. tammikuuta 2020

Häävuosi 2020 - jännitystä, toiveita, lupauksia

Ihanaa, upeaa ja rakkaudentäyteistä uutta vuotta kaikille, ja erityisesti onnea kaikille niille pareille, jotka meidän tapaan pääsevät tänä vuonna juhlimaan häitään! Tsemppiä itse kullekin erilaisten hääpuuhasteluiden ohella. Vaikka tehtävälista voi paikoitellen tuntua pitkältä ja ylitsepääsemättömältä, niin koitetaan samalla pitää mielessä, miksi tähän prosessiin alunperin lähtikään: se toivottavasti tuo voimaa mahdollisen kiireen tai stressin keskellä.


Meillä alkaa nyt selkeä kuukausittainen count down, ja meidän häihinhän on siis aikaa seitsemän kuukautta. Jäljellä olevaa aikaa on nyt jotenkin helpompi hahmottaa (kun en ole yhtään sitä "häihimme on 480 päivää aikaa" -tyyppiä), kun ajan kulumista on helppo seurata kuukausissa ja viikoissa. Eräänlainen tehtävälista meillä on ollut koko ajan käytössä, ja sitä on muokattu jatkuvasti suunnitelmien eläessä. Vaikka listan tehtäviä on hoidettu alta pois varsin mallikkaaseen tahtiin pitkin prosessia, on ajan eteneminen siltikin tuntunut paikoitellen hieman absurdilta...ikään kuin valmistelisi jotain, mihin on vielä suorastaan ikuisuus. Nyt vuoden vaihtuessa tilanne on kuitenkin toinen, ja nyt alkaakin enemmin tuntua siltä, että aikaa on ihan liian vähän, haha.

Vaikka meilläkin on tehtävälista jatkuvasti käytössä, ja vaikka koen, että tehtävälista on yksi parhaista tavoista pitää hääprosessi käynnissä, en tiedä lähdenkö ollenkaan työstämään tänne blogiin jotain kuukausittaisia tehtävälista-postauksia... Erilaisia to do -listoja kun on kaikki hääoppaat sun muut jo pullollaan. Blogin alkuaikoina tuli toki tehtyä muutama to do -tyyppinen postaus, mutta ne jäivät niihin muutamaan, sillä en koe niitä itselleni kovinkaan mielekkäiksi postaustyypeiksi: vaikka meidän häät etenevät tietynlaisen listauksen mukaan, se ei tarkoita, että noista meidän listoista hyötyisi varsinaisesti kukaan muu. Jokaiset häät ja hääparit ovat erilaisia, joten suosittelen tekemään tehtävälistaa ihan omista tarpeista käsin. Siksi kertoilen tän projektin etenemisestä mieluummin vapaamuotoisesti kuin tehtävälistapostausten kautta.


Nyt näin alkuvuodesta isoimpia käynnistyviä juttuja ovat toki hääkutsujen askartelu, miun mekkoprosessin käynnistyminen (apua kuinka jännää!) ja häätatuointien ottaminen (jännittävää tämäkin!). Tämän lisäksi on paljon kaikenlaista käytännön asiaa hoidettavana. Yhtenä esimerkkinä mainittakoon lomatoiveiden esittäminen esimiehille jo nyt, koska meidän häitä juhlitaan keskellä kesää, jolloin moni muukin tykkää lomailla. On ihan hyvä juttu, että tehtävälistalla on mukana sekä jännittäviä että ei-niin-kovin-jännittäviä juttuja hoidettavana, koska etenkään miun pää ei luultavasti kestäisi liian tiuhaa jännittävien asioiden hoitamista putkeen (tulisi vaan emotionaalinen ähky tai ylilataus).

Miuta nimittäin jännittää nyt moni asia näihin häihin liittyen. Siis sillä hyvällä tavalla, odottavan innostuneesti. Mutta jännittää kuitenkin. Toki vuodenvaihde on aina osaltaan jännitystä lisäävää aikaa, kun kaikki tekevät uuden vuoden lupauksia ja lataavat uudelle vuodelle (ja vuosikymmenelle) aika paljon odotuksia ja toiveita. Vaikken itse olekaan oikeastaan ihmisenä tällaista tyyppiä (en esimerkiksi jaksa useinkaan kerrata kuluneen vuoden tapahtumia läpi), niin somen kautta muiden innostus, lupaukset ja odotukset tarttuvat myös itseen. Ja nyt sitten huomaan miltei pakahtuvani innostuksesta ja odotuksesta, kun tiedän, että heti alkuvuodesta tapahtuu ihan huippuja juttuja häiden suhteen.

Vaikken olekaan varsinaisten uuden vuoden lupausten tai tavoitteiden ystävä, niin taidan nyt taipua sosiaalisen somepaineen alla, ja pohtia tavoitteita tälle häävuodelle. Ei ole nimittäin oikesti yhtään hassumpi ajatus tehdä välillä pientä katsausta sen suhteen, että mikä se olikaan tässä prosessissa kaikkein tärkeintä.

Joten, haluaisin ennen kaikkea panostaa loppujen seitsemän kuukauden aikana hyvinvointiin. Tästä asiasta oon puhunut etenkin häädiettaamiseen liittyen, ja ajattelen edelleen, että pitkän ja kuormittavan (kyllä, häiden järjestäminen ei ole mitään ruusuilla tanssimista) prosessin aikana on syytä kiinnittää huomiota myös omaan hyvinvointiin. Toivon, että pääsisin palaamaan meditaation pariin, tai voisin esimerkiksi aloittaa joogan, josta olen jo hetken aikaa haaveillut: pysähtyminen ja ajatusvirran pysäyttäminen tekee varmasti hyvää ainakin allekirjoittaneelle.


Ylipäätään toivoisin, että muistaisin mahdollisen kiireen ja stressin keskellä käyttää aikaa myös itseeni, enkä antaisi hääprosessin jyrätä päälle edes kiireessä. Liikunta, koiran ja perheen kanssa puuhailu, lukeminen ja muut omat projektit eivät toivottavasti jää täysin paitsioon, kun kevät alkaa vaihtua kesäksi (katsotaan sitten siinä vaiheessa, että miten oon pärjännyt!). Tämä ennen kaikkea siksi, että kun ei anna häiden muuttua koko elämän keskeisimmäksi sisällöksi, ja kun muistuttaa itseään siitä, että elämässä on paljon muutakin tärkeää kuin ne häät, niin saa mukavasti perspektiiviä niihin hetkiin, kun lautasliinojen sävy tuntuu olevan elämän suurin ongelma. Häät ovat ihana ja kaunis asia, mutta niiden takia ei kannata saada hermoromahdusta (tai muuttua bridezillaksi).

Ollaan nimittäin Jonin kanssa melko tulisieluisia riitelijöitä keskenämme, ja vihoviimeisin asia, mitä näille seitsemälle kuukaudelle kaipaan, on meidän naurettavat (ja siinä hetkessä toki kuolemanvakavat) riidat jostain aivan typerästä asiasta, kuten vaikka pääkallojen sijoittelusta juhlapaikalle. En ikimaailmassa edes yrittäisi luvata, ettemme riitelisi kertaakaan häävuonamme, tai että koko hääprosessi soljuisi ruusukullan sävyissä harmoonisesti siten, että rakastuisimme joka päivä vain toisiimme syvemmin. Perkeleet ja saatanat tulevat nimittäin ihan takuuvarmasti lentelemään, mutta jos riitoja voi edes hieman välttää, niin oikein hyvä. Hääprosessin aikana olisi kuitenkin kiva, jos se keskinäinen rakkaus saisi enemmän tilaa kuin riidat jostain aivan typeristä asioista.


Toivotaan, että onnistun edes puolessa näistä tavoitteistani näin hääprosessin jännittävimmän (ja kuormittavimman) jakson aikana. Toivotaan, että vuosi tulee olemaan onnistunut myös kaikkien muiden häitään juhlivien parien osalta. Hyvä siitä tulee, ellei jopa paras mahdollinen! Siihen mie haluan uskoa.❤

Kuvat CC0-lisenssillä.