perjantai 24. tammikuuta 2020

Miun häämekko - osa 2 (protoversio)

Viime aikoina oon saanut keikkua ihanassa ja hurmaavassa hääkuplassa: ensin pääsin tuulettumaan koko viikonlopuksi Love Me Do -häämessuille, ja tällä viikolla kävin pyörähtämässä jälleen Jyväskylässä häämekkoprojektin merkeissä. Samana päivänä toinen kaasoistani laittoi miulle viestiä ja kyseli kuulumisia, ja hetken pohtimisen jälkeen totesin kuulumisteni koostuvan tällä hetkellä melkeinpä kokonaan häistä! Mutta en valita, on ihana saada välillä keskittyä elämässä kaikkeen siihen ihanaan, mitä saa jo muutaman kuukauden päästä juhlia (ja työntää samalla kaikki kurjat jutut vaan ronskisti sivuun). Joten, ihanan häähömppä, mennään vielä hetken aikaa käsi kädessä!

Siispä, tässä sitä ollaan taas hääpukuasioiden äärellä. Ensimmäisen kerran vierailin Johannan luona pari viikkoa sitten (lue tästä lisää), ja nyt oltiinkin jo sovittamassa ensimmäistä proto- eli kokeiluversiota puvusta. Kokeiluversio on usein lakanakankaasta ja muista edullisemmista materiaaleista tehty puvun koevedos, jonka avulla lähinnä tarkistetaan, että ensimmäisellä kerralla otetut mitat muuntuvat oikeaan kolmiulotteiseen muotoon. Kokeiluversion avulla on myös havaita pieniä muutostarpeita, joita ei välttämättä saa pelkkien mittojen avulla otettua huomioon. 




Itselleni, eli ompeluasioista mitään tietämättömälle, tämä kokeiluversion sovitus oli puolestaan ihana tilaisuus nähdä kaikki suunnitelmat ja puheet ensimmäistä kertaa konkreettisessa muodossa. Miulla on varsin hyvä mielikuvitus, ja visuaalisena ihmisenä pärjään ihan kivasti myös piirrettyjen kuvien kanssa, mutta silti on ihan eri asia nähdä mekko yllään, kuin kuvitella, että miltä se päällä näyttäisi. Samoin moniin ompelijan esittämiin kysymyksiin on miun mielestä helpompi ottaa kantaa, kun (lakanakankaisen) mekon näkee päällään. Siitä on helpompi sitten sanoa, että mistä tykkää ja mistä ei.

Yksi tärkeä juttu, mikä kannattaa ehdottomasti ottaa huomioon, jos pohtii puvun teetättämistä, on hankkia hääjuhlan alusvaatteet jo ennakkoon, sillä viimeistään kokeiluversiota sovitettaessa pitää lopullisten alusvaatteiden olla päällä, jotta ompelija tietää tarkalleen, missä alusvaatteiden rajat kulkevat. Näin pystytään jo heti alusta pitäen estämään se, että alusvaatteet vilkkuisivat näkösällä juhlapäivänä. Alusvaatteet kannattaa siis hankkia valmiiksi viimeistään tähän vaiheeseen, niin prosessi sujuu kaikkien osapuolten kannalta mukavammin.

Meillä tässä kokeiluversion sovituksessa tarkennettiin muun muassa helman pituutta, eli "noin polvipituinen" määriteltiin nyt tarkemmin paikoilleen. Samaan tapaan tsekkailtiin muun muassa korsettinyörityksen leveyttä ja pääntien linjaa. Nämä kaikki ominaisuudethan mekosta jo tässä vaiheessa näkee, vaikka materiaalit ei vielä lopullista mekkokangasta olekaan. Siksi miunkin oli helppo  ilmaista oma näkemykseni näihin juttuihin liittyen, kun muutoksen näki konkreettisesti peilistä. Pelkän kuvittelun varassa homma olisi huomattavasti vaikeampaa.



Näiden juttujen lisäksi Johanna ehdotti, että muokkaisimme yläosan saumoitusta hieman, jotta saisimme mekon kokonaisilmeeseen toivomaani pituutta. Tämä on muuten se juttu, josta Johannassa ompelijana tykkään: kun höpöttely sujuu puolin ja toisin, on omia toiveita helppo kertoa. Ja Johanna on ompelijana sellainen, että hän selvästi muistaa toiveesi puolestasi ja kertoo niihin liittyviä muokkausmahdollisuuksia myös silloin, kun et itse niitä edes tajuaisi. Toki ymmärsin kyllä, mitä Johanna ajoi takaa, ja muutaman muutosmerkinnän jälkeen sainkin huomata, kuinka paljon mekon kokonaisilme näinkin pienellä muutoksella paranisi. Olen siis enemmän kuin iloinen siitä, että hän muisti tämän toiveeni, ja otti sen itse puheeksi, kun en itse koko asiaa tajunnut.

Pienenä välihuomautuksena tässä kohden nyt sanottakoon, että miullahan ei siis ole mitään pituuttani vastaan, ja oon oikein sinut pituuteni suhteen. Kyllä, ärsyttää, kun ei koskaan yletä minnekään, mutta toisaalta, miulle lentokoneessa ja junissa on hirmu hyvin jalkatilaa. Eli pituuteni tai sen puute ei ole ongelma, jota haluaisin mekon avulla yrittää peitellä. Mutta, se ei myöskään ole ominaisuus, jota haluaisin itsessäni korostaa. Ja siksi kaipaan mekkoon enemmän pitkiä linjoja kuin vaakasuoria poikkiviivoja. Nyt takaisin asiaan.

Samoin tykkään Johannassa siitä, että hän antaa tilaa kaltaiselleni pohdiskelijalle pureskella mekkoon liittyviä ratkaisuehdotuksia varsin rauhassa, ja että kaikkiin tapaamisiin on varattu tarpeeksi aikaa, jotta ratkaisuja ei tarvitse tehdä vauhdilla ja heti kysymyksen esittämisen jälkeen. "No mieti sitä hetki, tsekataan sillä välin tämä toinen juttu" on kaltaiselleni ihmettelijälle hirmu ihana lausahdus - en nimittäin tykkää tehdä sitovia päätöksiä hetkessä, ja oon siksi kiitollinen pienestäkin aikavälistä, jonka käyttää kysymyksen prosessointiin. Mutta nää on tällaisia persoonajuttuja, ja siksi onkin tärkeä löytää sellaiset ammattilaiset, joiden kanssa työskentely sujuu ja onnistuu luontevasti.


Johannalta löytyy myös tällaista lähes uniikkia, kirpparilta pelastettua
kerubi-teemaista pitsiä. Jos unelmiesi vaate kaipaa tällaisen upean
yksityiskohdan, tiedät keneen ottaa yhteyttä!

Olin tämän viikon käynnillä erityisen tyytyväinen kahteen asiaan: Toisaalta oli hirvittävän iloinen siitä, kuinka innostunut olin tulevasta mekostani, vaikka se onkin tässä vaiheessa lakanakankainen ja erilaisilla tussimerkinnöillä paranneltu. Toisaalta Johannan tapa reagoida omaan epävarmuuteeni oli hirmuisen ihana, kun puhuimme korsettinyörityksen väristä. En halua vielä tässä vaiheessa paljastaa, mistä väreistä juttelimme, mutta eri vaihtoehtoja läpikäydessämme Johanna huomasi empimisemi ja totesi, että tarkka sävy voidaan päättää vasta sitten, kun mekko on muutoin valmis. Samalla hän huomautti, että jos päätöstä hieman lykätään, olisi mahdollista pohtia mekon yksityiskohtien sävyjen yhteensopivuutta Jonin asukokonaisuuden kanssa. Tämä juuri oikean sävyn valinnan mahdottomuus etukäteen oli syy empimiseni takana, mutta en jotenkin osannut muuntaa ajatustani sanoiksi. Siksipä olikin ihana, kun Johanna itse ehdotti päätöksenteon lykkäämistä vielä jonkin aikaa.

No okei, niin ihanaa kuin Johannan toiminta tuossa olikin, niin ehkä silti fiilistelen nyt enemmän sitä hetkeä, kun liehuttelin innostuksissani mekon helmoja niin, että parit nuppineulat lentelivät (hups!). Miulla ei ole koskaan aiemmin ollut omien mittojen mukaan teetettyä pukua, enkä osannut arvatakaan, kuinka hyvältä täydellisesti istuva vaate voikaan tuntua. Ja kun siihen yhdistää kivasti eläväisen helman, niin enhän mie vaan voinut pysyä paikoillani! Ja se oli kyllä ihan parasta koko päivässä!


Muut osat:
Osa 1 - miun häämekko
Osa 3 - helma kuosiin
Postauksen kuvat
CC0-lisenssillä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitäs tuumaat?