Miun häämekko - osa 1

Miulla oli tällä viikolla hirmu jännittävä päivä, ja kuten otsikosta on luettavissa, miun häämekon valmistus pääsi viimein käyntiin. Ei sillä, että tässä nyt mikään kauhistuttava kiire olisi, mutta oon vaan ollut Jyväskylän häämessuista asti niin innoissani tästä jutusta, että on ihana saada tää viimein alulle!

Kuten aiemmin jo kerroin, miun hääpuvusta vastaa Jyväskylässä sijaitseva Ompelimo Johanna Paatola (tsekkaa Johannan ompelimon sivut tästä). Tämän viikon tiistaina meillä oli siis ensimmäinen tapaaminen hääpukuun liittyen. Aiemmin oltiin juteltu puhelimitse, ja nyt sitten jatkettiin face-to-face siitä, mihin puhelimessa jäätiin. Toisin sanoen, tsekattiin, ettei alkuperäinen mekkosuunnitelma ole muuttunut (tämähän tuntuu olevan morsiamien perisynti, että mieli muuttuu sen sata kertaa hääsuunnittelun aikana, haha) ja tämän jälkeen alettiin katsella erilaisia kangasvaihtoehtoja läpi.

Miullahan ei ollut kankaiden suhteen oikein mitään erityistä mielessä, ja oon muistaakseni puhunutkin siitä, että en edes koe tietäväni kankaista tarpeeksi, että voisin niiden perusteella kummoisia vaatimuksia esittää. Senpä takia miusta oli ihana, että Johanna otti kankaiden suhteen koppia, ja esitteli muutamia vaihtoehtoja, joita hän piti sopivana. Lisäksi arvostan sitä, että tarpeen vaatiessa Johanna sanoi suoraan, jos jokin kangas tai materiaali olisi hänestä toimivampi ratkaisu kuin jokin toinen. Tämä on nimittäin juuri sitä, mitä kaipaan, kun asioin eri alojen ammattilaisten kanssa: voin luottaa siihen, että kun oma tietotaitoni ei riitä, ammattilainen kertoo, mikä on paras tapa saada toivomani lopputulos aikaan. Ja etenkin toivon, että silloin kun en edes oikein tiedä, mitä toivon, ammattilainen vie asiaa eteenpäin tekemällä toteutuskelpoisia ehdotuksia, joiden avulla saan omaa ajatusprosessiani eteenpäin.

En nimittäin välttämättä ole se ompelijan ihanneasiakas, joka tietää täsmälleen mitä haluaa (hups). Tiedän yleisellä tasolla, mistä tykkään, mutta toiveeni eivät ilman apua muutu eksakteiksi ajatuksiksi. Arvostan Johannassa sitä, että hän kärsivällisesti ehdottaa ja myöskin rajaa pois erilaisia vaihtoehtoja. Hän ei myöskään puhu turhan ammattikielisesti, vaan skaalaa tarvittaessa ammattitermistöä hieman alaspäin sellaiseen muotoon, että jopa minä ymmärrän, mistä puhutaan. Tämä on miun mielestä tärkeää myös siksi, että silloin myöskään miulle ei synny painetta osata ammattislangia, vaan voin selittää huoletta ajatuksiani ihan omaan tyyliini (mitä luultavimmin täysin epämääräistä sanastoa käyttäen).

Toki ensimmäisellä kerralla otettiin myös mitat ja piirrettiin muutamia luonnoksia mekkoon liittyen. Olen itse tottunut olemaan mitattavana (tanssitaustastani johtuen), mutta siitä huolimatta mittojen ottaminen Johannan kanssa oli huomattavasti mukavampaa, kuin aiemmat kokemukseni tanssiasujen ompelijoiden kanssa. Toki, kun mitattavana on vajaa parikymmentä tanssijaa, on pakko olla nopea ja tehokas (verrattuna siihen, että mitattavana on vain yksi henkilö). Ja siltikin, mittojen ottamisen ei tarvitse olla mikään vakavaluontoinen tehotoimenpide, vaan sen lomassa voi höpötellä, heilua, ja myöskin nauraa. Tilanne voi olla rento ja mutkaton molemmin puolin.

Miulle itselleni huumori, ja avoin, virtaava keskustelu ovat mielettömän tärkeitä asioita, jotta koen oloni mukavaksi ja rennoksi. Siksi olen ihan mielettömän iloinen siitä, että meillä Johannan kanssa ns. klikkaa: molemmat höpöttelevät ja vähän ehkä myös rönsyilevät jutuissaan, eikä huumori ole Johannalle selkeästikään vieras laji - meillä oli ensimmäisellä kerralla hirmu kivaa. Miun pahin painajainen olisi nimittäin työskennellä täysin hiljaisen ja huumorittoman ihmisen kanssa, sillä tällaisessa tilanteessa menen helposti lukkoon, enkä uskalla ilmaista yhtään epävarmoja ajatuksia tai esittää kysymyksiä. Siksi miun kaltaiselle herkkikselle työskentely Johannan kanssa on paitsi helppoa, mutta myös mielettömän tärkeää, jotta pystyn sanomaan ajatuksiani ääneen.

Näin ensimmäisen tapaamisen jälkeen koen, että Johanna hyödyntää tehokkaasti vuorovaikutusta työssään. Hän ei tunnu aristelevan erikoisempiakaan projekteja. Tosin, liekkö se lopulta mikään ihme, jos hän seuraa somessa kaiken muun ohella hastagia #steampunkbride, tai laittaa malleilleen häämessuille sarvet päähän ❤ Tällainen asenne on kyllä enemmän kuin tervetullutta Suomen hääskeneen. Ja kuten Johannalle käynnin lopussa sanoin, jokainen ihminen haluaa tulla huomatuksi ja noteeratuksi, ja Johanna on yksi niistä ammattilaisista, jotka antavat aidosti ja näkyvästi huomiota myös alternative-henkisille pareille. Johanna hallitsee klassisen kauniin tyylin, mutta ei myöskään pelkää tehdä pukuja, jotka eivät ihan valtavirtaa olisikaan. Kuvia Johannan puvuista löydät esimerkiksi tästä Jyväskylän häämessujen Issuusta (s. 13). Aivan mielettömän ihania, eikö?

Ainut negatiivinen fiilis liittyy tällä hetkellä ainoastaan siihen karuun faktaan, että Joensuun ja Jyväskylän välillä on se reilu 200 kilometriä välimatkaa, jota ei pääse taittamaan julkisilla mitenkään päin järkevästi. Onneksi on auto, mutta kyllähän tuo vähän harmittaa ajella näin paljon "vain yhden mekon takia". Mutta kuten sanottu, ainakin tähän mennessä on tuntunut siltä, että tämä on ihan heittämällä kaiken sen vaivan arvoista. Miulla on tästä jutusta ihan  mielettömän hyvää fiilis! Ja eiköhän tässä samassa hengessä mennä ihan loppuun asti. 


Seuraavat osat:
Osa 2 - protoversio
Osa 3 - helma kuosiin
Osa 4 - viimeistä viedään

Postauksen kuvat
CC0-lisenssillä