torstai 31. lokakuuta 2019

Halloween - rokkihäiden parasta aikaa

Se on taas se aika vuodesta, kun halloween koittaa, ja osa meistä onkin jo halloweenjuhlinnan aloittaa. Osalla juhlat ovat puolestaan vielä edessä päin, tai tänään on juurikin se odotettu juhlapäivä (täällä Suomessa kun kyseisen päivän vietto on melko liukuva käsite). Joka tapauksessa, toivotettakoon heti postauksen alkuun siis joko mukavaa halloweenia, sen jatkoa tai etkoja!



Monelle synkkäsieluiselle pallontallaajalle halloween on jopa joulua odotetumpi juhla, jota laitetaan ja prepataan sieltä juhannuksesta lähtien. Meidän kodissa puolestaan joulu on kyllä ihan selkeästi se vuoden ykkösjuttu etenkin Jonille, ja vaikka miekin kaikenlaisia teemajuhlia rakastan, on joululla silti ihan oma spessupaikka miunkin sydämessä. Siitä huolimatta myös halloween kuuluu meillä ehdottomasti vuoden kohokohtiin. Tänä vuonna myös erityisesti siksi, että halloween on meille aivan huippu ajankohta tehdä myös shoppailuja häihin liittyen!

Oon kirjottanut tänne blogiin jo aikaisemminkin näiden erilaisten juhlapäivien hyödyntämisestä häiden suunnittelussa, ja aikaisemman, ystävänpäivä-aiheisen postauksen löydätkin täältä. Silloin oltiin kyllä melkoisen hempeissä tunnelmissa tähän postaukseen verrattuna, vaikkei tässäkään missään horror-tunnelmissa ollakaan. Itse asiassa tilanne on aika päinvastainen.

Meillä ollaan tosiaan päädytty käyttämään hieman hurjempiakin koristuksia myös hääpäivänä, mutta koska en ihan kaikkea halua ennakkoon paljastaa (koska myös muutama sukulainen ja ystävä tätä blogia seuraa), niin en nyt ihan yksityiskohtaisia paljastuksia vielä tässä vaiheessa tee. Tässä postauksessa liikutaan siis hieman yleismaallisissa tunnelmissa.


Miksei kampaukseen voisi yhdistää myös lakastuneita kukkia?
Tai lakastuneen näköisiä tekokukkia, joita on nyt joka paikka täynnä.

Aloitetaan ilmeisestä, eli mustasta väristä. Halloweenin aikaan saat oikeastaan ihan mitä tahansa mustana, on se sitten pöytäliina, servetti, ilmapallo, tekokukka tai vaikka vesihelmi, nyt sen saa lähes mistä tahansa mustana. Samoin tähän aikaan vuodesta on myös mielettömät määrät violettia, punaista, oranssia ja hopeaa tarjolla. Samoin erilaiset (myrkyn)vihreät ovat helposti saatavilla näin vuoden synkimpänä aikana, eli jos jokin edellä mainituista kuuluu omien häiden teemaväreihin, niin nyt kannattaa olla skarppina. Tarjontaa on tähän aikaan vuodesta paljon, ja etenkin ensi viikon puolella saa kausitavaraa monesti alennushinnoin, kun kaupat siirtyvät lopullisesti joulukauteen (ihan vaan vinkkinä).

Tavarapuolella on ylipäätään paljon kaikenlaista tälle vuodenajalle uniikkia tuotetta tarjolla, niin söpönä kuin hurjanakin versiona oli kyseessä sitten pääkallot ja lepakot, tai ihan vaan esimerkiski ei niin vaaleanpunaiset ja romanttiset kertsiastiat. Eli jos häihin haluaa mitään synkähköä tai totutusta häätavarasta poikkeavaa hankkia, niin nyt niitä on saatavilla ihan perus ruokakaupoista ja (itsestäänselvästi) nettikaupoista. Jos siis tarvitset mitään edellä kuvatun kaltaisia oheistavaroita tai koristeita juhliisi, niin nyt on aika hankkia ne. Vaikka halloween toki suosii erilaisia synkähköjä ja tummanpuhuvia hääjuhlia, hyötyvät tästä ajasta myös erilaiset syys-aiheiset häät - vai milloin muulloin on esimerkiksi yhtä paljon kurpitsoja tarjolla, haha! Myös esimerkiksi erikoiskynttilöiden määrä on tässä kohtaa huipussaan (ennen kuin joulukynttilät valtaavat kaupat).


Vaikka tässä onkin virallisesti halloween-kranssi, niin miksei tällainen
sopisi ihan yhtä hyvin syyshäihi? Inspiraatiota kannattaa etsiä kaikkialta!


Ylipäätään kannattaa pitää mielessä, että kaikki mikä halloweeniin liittyy ei ole pelkästään kauhua, tekoverta ja muita ällötyksiä. Meillekin löytyi esimerkiksi viime halloweenina häihin sopiva banneri, jossa on sekä sydämiä että supersöpö pääkallo (eli kaikki halloweenjutut eivät todellakaan ole hurjia). Häiden ei siis tarvitse olla hurjat, jotta voisi tätä synkkää vuodenaikaa hyödyntää omissa juhlissa. Jos häihin haluaa ympätä mukaan esimerkiksi jotain 'till death do us part -henkistä linjaa, niin halloweenin aikaan tähän löytyy kyllä vaikka ja mitä ideaa sen suhteen. Etenkin suomalainen, hieman melankolinen romantiikka taipuu halloweenin suorastaan kauniisti, jos vain käyttää hivenen luovaa ongelmanratkaisua. 

Jos häihin tulee esimerkiksi karkkibuffettia, johon ei halua ruusukultaisia kippoja tai pusseja, niin nyt on tarjolla vaikka ja millaista kauniin mustaa versiota tarjolla. Alennusmyynneistä voi ostaa hallaharson tilalle halpaa hämähäkinseittiä (ja twistata näin samalla klassisen hääjuhlan koristelun hieman hurjempaan suuntaan). Ja jos haaveilee ilmapallokoristeista häihin, ja niiden tulisi olla oransseja, mustia tai violetteja, niin nyt lähtee. Niille voi sitten ottaa kaveriksi saman sävyistä serpentiiniä, jos sellaista haluaa koristuksissa käyttää. Eikä edes maksa ihan mahdottomia.




Erilaiset juhlapäivät kannattaakin ehdottomasti valjastaa hyötykäyttöön häitä suunnitellessa! Eri juhlista voikin tarttua todella kivoja ideoita matkaan. Ja koska etenkin rock- tai muuten alternative-henkisiä juhlia suunnittelevat joutuvat jo muutenkin soveltamaan häitä suunnitellessaan, kannattaa näistä sesongeistakin ottaa irti kaikki, mikä vain omaa hääpolkua tukee ja vie eteenpäin.


Kuvat CC0-lisenssillä.

torstai 24. lokakuuta 2019

Jyväskylä Bridal Fair


*Postaus toteutettu yhteistyössä Jyväskylä Bridal Fair -häämessujen kanssa. Majoitus ja lippu messuille saatu somenäkyvyyttä vastaan*

Viime viikonloppuna pääsin osallistumaan Jyväskylä Bridal Fair -tapahtumaan bloggaajana. Häämessut sijoittuivat aivan Jyväskylän keskustaan, Jyväskeskukseen, mikä oli etenkin pidemmästä matkasta tulevana aika kiva juttu (on oikeasti ihana voida vaan kävellä hotellilta paikan päälle ilman, että tarvitsee edes miettiä mitään joukkoliikennettä tai taksimatkoja). Miulla oli seuranani messuilla kanssabloggaaja, myös Häät-blogiyhteisöön kuuluva Bridelisa-blogin kirjoittaja Elisa. Heti alkuun jaettakoon Elisalle kiitokset ihanasta messukokemuksesta, oli mahtavaa jakaa filliksiä yhdessä pitkin päivää.



Tähän postaukseen liittyen on varmasti hyvä mainita, että olin jo ennakkoon ihan todella innoissani näistä messuista, ja olinkin päättänyt, että jos en mene messuille bloggaajana, niin menen paikan päälle sitten ihan vaan omana itsenäni. Miusta oli jo alusta alkaen, ja on toki edelleen, ihanaa että myös muualle kuin Etelä- ja Länsi-Suomeen saadaan vähän suuremmat messut ja läpi Suomen tunnetut näytteilleasettajat (ja pssst, kuulin huhua, että ensi vuonna ois vieläkin näyttävämpää!). Toivon nimittäin kovasti, että hääskeneä saataisiin levittymään hiljalleen ympäri Suomen, ja siten saataisiin häähypeä ja -tapahtumia myös muuallekin kuin maan eteläosiin.

Miun messuviikonloppuni starttasi jo perjantaina matkalla Joensuusta Jyväskylään. Miut, ja monet muut, oli majoitettu Original Sokos Hotel Alexandraan, joka olikin jo entuudestaan tuttu ja hyvällä ilmapiirillään vaikutuksen tehnyt paikka. Huonejärjestelyt sujuivat omalla kohdallani vaivattomasti, ja huoneeseen oli vielä järjestetty suklaata valmiiksi. Arvatkaa vaan oliko ihanaa vai ihanaa pitkän ajomatkan jälkeen! Yöni nukuin hyvin, aamupala oli hyvä, ja erityiskiitosta haluan antaa henkilökunnan avusta matkatavaroiden säilytyksen ja parkkijärjestelyissä neuvomisen suhteen. Oli helppo viihtyä.


Viihdyin hotellilla yhtä hyvin kuin
messujen VIP-tilassakin

Lauantai olikin sitten yhtä häähumua aamusta yömyöhään! Päivä nimittäin starttasi omaan makuuni jopa turhan aikaisin, kun en ole mikään aamuviiden virkku. Mutta onneksi tästäkin musiikin voimalla selvittiin (ja musiikkivalinnasta pääsivät samalla tahtomattaan nauttimaan myös kaikki ig-seuraajat, pahoittelut, jos aamunne alkoi totuttua räyhäkämmin!). Sängystä ylös, tukka kuosiin, naama kuosiin ja hotellin aamiaiselle nauttimaan marjoista ja hedelmistä, sillä parasta hotelliaamiaisessa on runsas c-vitamiinitarjoilu (kun kotona ei jaksa työstää kuin yhden hedelmän kerrallaan..) 

Koska myö bloggaajat oltiin heti aamun ensihetkistä asti mukana messuilla, pääsimme kiertämään näytteilleasettajien pöytiä kaikessa rauhassa VIP-lipun ostaneiden kanssa. Oli ihana pysähtyä ajan kanssa näytteilleasettajien luokse ja joko tutustua uusiin, mahtaviin hääalan tyyppeihin, tai vaihtaa kuulumisia jo ennestään tuttujen kanssa ilman ylimääräistä hälinää. Nää käydyt keskustelut olivat kyllä yksi päivän huippuhetkistä, mutta mie nyt oonkin tällanen höpöttelijä. Jäin pariin kertaan suustani sen verran pahasti kiinni, että Elisa-parka sai välillä olla jo hoputtamassa, hups!


Heidi Tuiskun pisteeltä bongtut glittertennarit. Aika
glam rock, vai mitä ootte mieltä?

Ei liene kenenkään mielestä yllättävää, että Glimmering Deep Design oli yksi miun ehdottomia suosikkinäytteilleasettajia näillä messuilla, ja että heidän korujensa äärelle jumituin varmaan noin kymmenen kertaa messupäivän aikana hypistelemään koruja, höpöttelemään niitä näitä ja tekemään myös ostoksia (kaulakorut sekä itselleni että Jonille). Yleensä häämessujen koruvalikoima ei ole ihan miun maun mukaista, mutta tällä kertaa pääsin tosiaan shoppailemaan messuilla koruja häät mielessä pitäen. 




Kuva: Rami Saarikorpi

Samoin jäin suustani oikein kunnolla kiinni kanssajoensuulaisen, Ilon Juhlat -yrityksen voimayksikkönä toimivan Saaran kanssa, mutta mikäs sen ihanampaa kuin höpötellä hää- ja juhlajuttuja messutunnelmassa. Messuilla olivat mukana myös suomalaiset hää- ja juhlapukujen huippusuunnittelijat Heidi Tuisku (Ateljé Tuhkimotarina) ja Aurora Raiskinen (Morsiusateljee Helmi), joiden kanssa nyt olisi höpötellyt pidempäänkin. Oli ihana treffata taas pitkästä aikaa, varsinkin kun miulta jäi nyt syksyllä Love Me Do välistä.


Yksityiskohta Ilon Juhlat -yrityksen Saaran rakentamasta
Häät-lehden messupisteestä. Ihania kuparin sävyjä
Kuva: Rami Saarikorpi
Tää Auroran puku oli miun suosikki noista perinteisemmistä
hääpuvuista, ihana korsetti ja mikä helma!

Ja jos hääpuvuista nyt aletaan puhua, niin sanottakoon heti alkuun, että Jyväskylä Bridal Fair:n häämuotinäytökset olivat miusta äärimmäisen nautittavaa katsottavaa. Ja tämä on mielestäni aika paljon sanottu hääbloggaajalta, joka on melkoisen kokonaisvaltaisesti häämuodin ulkopuolella. Jyväskylän messuilla näki laajan kirjon eri ikäisiä ja kokoisia malleja, mikä on miusta enemmän kuin tervetullut ilmiö hääpukujen esittelyyn (kas kun monenmoiset ihmiset tuppaavat menemään naimisiin). Tämä on juuri sitä, mitä hääskene miun mielestä tarvitsee, jos halutaan todella avata ovet kaikenlaisille (kokoisille, värisille, tyylisille) naimisiin meneville ihmisille. Ja uskon, että näillä messuilla monille muillekin löytyi samaistumisen kohteita.

Ja kyllä, myös minä pääsin viimeinkin (ja huom: myös ensimmäistä kertaa) kokemaan samaistumisen tunteita häämuotinäytöksen aikana! Ompelimo Johanna Paatolan näytöksessä oli ensinnäkin Glimmering Deep Designin kanssa yhteistyössä toteutettu steampunk-henkinen morsiuspuku, joka nyt oli kaikessa yksinkertaisuudessaan aivan mielettömän upea. Samoin Johannan kahden muun puvun sarvipäiset mallit veivät miun sydämen täysin! Voisiko Suomeen tulla uudeksi trendiksi hääsarvet? (onhan Tanskassakin hääkruunu, niin eikö sarvet olisi melkein sama asia?) Mie olin NIIN myyty näille lookeille ❤


Mallit: @uhosesa ja @katiiiiska

Malli: @minnasorri 

Malli: @suvitikander

Ja kun nyt samaistumisesta puhutaan, niin on pakko nostaa esille messujen miesmallit, ja etenkin vaatetusliike Aaron's: oli todella ihana seurata, kuinka miesten häätyylin voi ihan oikeasti rokata persoonallisella lookilla! Miesten hääpukeutuminen on kuitenkin (raivoisan) perinteikästä naisten hyvinkin laajakirjoiseen hääpukuvalikoimaan verrattuna, joten oli ihana nähdä mallien persoonallista tyyliä hyödyntäviä asukokonaisuuksia. Odotan edelleen kuumeisesti, että miesten juhla-asuihin saadaan jotain muutakin kuin noita pukuja ja liivejä eri väreissä, kun naisille on tarjolla vaikka sun mitä: mekkoa, housupukua, lyhyttä, pitkää, peittävää, läpinäkyvää, huntua, viittaa, laahusta...you name it, the girls have it. Joten miesten juhlapukumalliston monipuolistumista odotellessa on todella piristävää nähdä edes miesten persoonallisuutta hyödyntäviä asukokonaisuuksia sen sijaan, että käytettäisiin vain geneerisiä malleja. (eikä geneerisessä tyylissä ole mitään pahaa, mutta näissä hommissa monipuolisuus on miun mielestä ehdottomasti rikkaus)


Kuva: Rami Saarikorpi

Täytyy siis todeta, että Jyväskylä Bridal Fair oli tähän astisista häämessukokemuksista miulle kaikista kotoisin. Oli ihanasti aikaa treffata näytteilleasettajia (joten kyllä, se aikainen aamuherätys oli todellakin kaiken vaivan arvoista) ja vaihtaa kuulumisia, ja ennen kaikkea nähdä muita samanhenkisiä tyyppejä messuilla. Miun mielestä messujen henkilökunnan, mallien, näytteilleasettajien ja meidän bloggaajien välillä vallitsi hyvä henki, ja esimerkiksi mallien kanssa on tullut viestiteltyä harvinaisen paljon vielä messujen jälkeenkin. Niin ja toki kiitos myös kaikille niille, jotka messujen aikana laitoitte miulle viestiä ja kerroitte bonganneenne miut milloin missäkin! Jos ei ehdittykään face-to-face treffaamaan, niin ainakin tuli viestiteltyä ja jaettua sillä tapaa messufiiliksiä! ❤

Kaiken kaikkiaan päivä oli miulle varsin antoisa, vaikka messukunto olikin pitkän päivän aikana melko koetuksella! Miulle Jyväskylä Bridal Fair näyttäytyi pienestä viimehetken kiireestä ja joistain nopeista muutoksista huolimatta lämminhenkisenä tapahtumana, jossa miun kaltaisen rokkarin oli todella kotoisa olla. Ja jos joku kanssarokkari siellä miettii, että minne messuille sitä kannattaisi suunnata, niin tämän kokemuksen perusteella suosittelisin erityisesti Jyväskylää! Ja toki pitää mainita, että näin bloggarina oli myös hienoa päästä osaksi messujen ohjelmaa ja käydä kääntymässä niin lavalla kuin VIP-tilassakin. Nähdään siis ensi vuonna uudestaan Jyväskylässä!


Allekirjoittanut Häät-lehden pisteellä.
Kuvasta kiitokset Elisalle!

Muuten, jos messujen häämuotinäytöksissä näit unelmiesi puvun, voit parin viikon kuluttua löytää sen kaikkine tärkeine tietoineen (hintatiedot mukaan lukien) uudesta Jyväskylän messujen Issuusta. Julkaisu löytyy Issuu-sivuston kautta nimellä Jyväskylä Bridal Fair Issuu Vol. 2. Linkki julkaisuun ilmestyy tähän heti kun se vain on saatavilla, ja julkaisussa on siis mukana joka ikinen häämuotinäytöksissä nähty puku!

Postauksen kuvat minun,
Elisan ja Rami Saarikorven
ottamia. Kuvien käyttö
ilman lupaa kielletty.


keskiviikko 16. lokakuuta 2019

Mitä häistä pitäisi oikein ajatella?

Huomaan, että nyt useamman ns. kevyen postauksen jälkeen haluan taas kirjoittaa isoista kokonaisuuksista ja pohdiskella hääskeneä vähän tarkemmin. En kai vaan voi itselleni mitään, mutta nautin suunnattomasti tällaisten valtavien ja monimuotoisten ilmiöiden (kuten häät) pyörittelystä ja tarkastelusta monesta suunnasta.

Valitettavasti niille, jotka kaipaavat vain kevyttä häähömppää, nää postaukset ovat varmasti melko ärsyttäviä. Mutta silti toivon ja luotan siihen, että häitään suunnittelevista ihmisistä löytyy myös muita, jotka pohdiskelevat ja kenties myös painivat samojen kysymyksien äärellä. Tai jotka vain haluavat ottaa osaa keskusteluun, tai pohdiskella näitä juttuja itsenäisesti. Joten toivottavasti myös joku muu saa näistä teksteistä jotain irti. 



Pitkän intron jälkeen itse asiaan: häät ovat mielettömän moniulotteinen ilmiö, jossa ovat mukana niin yksilöiden persoonallisuus ja identiteetti, toiveet ja halut, yhteiskunnan normisto, historiallinen painoarvo, ja loputon määrä ohjeita siitä, kuinka hääprosessia suoritetaan oikein. Ja näitä ohjeita on valmis jakamaan ihan jokainen, joka on koskaan ollut naimisissa, oli joskus naimisissa, ei koskaan halua naimisiin tai joka joskus näki tai kuuli jonkun menevän naimisiin... Oli tilanne mikä tahansa, näkemys oikeanlaisesta tavasta suorittaa häitä ja avioliittoa löytyy kyllä. Ja toki vielä tutkijat ja häämedia tuovat omat näkemyksensä mukaan keskusteluun.

Ja juurikin ilmiön monimuotoisuudesta johtuen kaikilla tuntuu olevan hyvin erilainen tapa puhua häistä. Häät ovat yhtä aikaa upea, kaunis ja rakkaudentäyteinen juhla, kuin myös joissain tapauksissa elämän suurin ja pitkäkestoisin virhe. Häät ovat suvun juhlat, kavereiden juhlat, kahden hengen arkipäivä maistraatissa. Häät ovat patriarkkaaliset ja alistavat naista, ja samaan aikaan häät ovat morsiamen prinsessapäivä, jossa kaiken tohinan keskellä unohtuu, että sulhasellakin on mielipide. Häihin saa ja pitää panostaa, mutta samalla ei saisi panostaa liikaa, koska se on epäekologista. Ja niin edespäin.

Jos häähumua ja hääkuplaa tutkii tutkii yhtään pintaa syvemmältä, joutuu äkkiä pohtimaan myös hieman omaa elämäänsä ja sitä ohjaavia arvoja. Hääkeskustelun moniäänisyydessä kun kukaan ei ole oikeassa, eikä absoluuttisia totuuksia ole, vaikka jotkut mielipiteistä niin tupataankin ilmaisemaan. Tämän moniäänisen häämölinän keskellä pitäisi sitten vielä olla jokin omakin mielipide, että tulee kuitenkin juuri meidän näköiset ja uniikit juhlat. Mutta aina ei ole kovin helppoa tietää mitä ihan oikeasti haluaa, tai mitkä asiat ovat omassa elämässä niitä kaikkein merkityksellisimpiä. Mistä asioista on mahdotonta joustaa, ja missä puolestaan voi tehdä kompromissin? Entä mikä tekee juhlasta meidän näköisen? Mikä on sitä meitä? Kuulostaa, ja tuntuu, melkoiselta itsetutkiskelulta. (juuri tästä oon muuten kirjoittanut postauksen jo aiemmin, se löytyy täältä).


Kuva: Harri Viisainen
Käyttö ilman lupaa kielletty.

Omalla kohdallani löytyy parikin juttua, joissa olen joutunut todella miettimään, että mikä se minun oma tahtoni on, ja mikä on ulkopuolelta tulevaa infoähkyä. Muistan kauan sitten hääprosessin alussa miettineeni, että milloin ihmeessä ne häät pidetään kun päivän pitää olla lauantai. Kunnes tajusin, että on ihan oikeasti mahdollista pitää myös romanttinen ja rakkauden täyteinen tilaisuus myös keskellä viikkoa. Luulin pitkään haluavani lauantaihäät, wli vihkimisen ja juhlat samalle päivälle, ihan vain siksi että "kaikilla muillakin" on sellaiset, ja siksi häät kuuluu pitää juuri silloin. Siksi, siksi, siksi.... On vaikea ajatella laatikon ulkopuolelta, kun yhteiskunnan taholta tarjotaan valmista ja hyvin vakiintunutta pakettiratkaisua.

 Hieman suurempana asiakokonaisuutena omaa hääpolkuani hankaloittaa myös feministinen ajatusmaailma ja melko periaatteellinen luonteenlatu. Häät ovat nimittäin täynnä perinteitä ja tapoja (hääetiketistä voit lukea lisää täältä), joiden historiallinen tausta on nykypäivän kontekstissa vähintäänkin kyseenalainen, etenkin kun puhutaan naisen asemasta hääjuhlassa. Toki, nykypäivänä historiallinen tausta on vain taustaa, ja monet vanhastaan esineellistävät ja alistavat tavat nähdään nykypäivänä usein romanttisina ja hauskoina. Ja juuri tässä ristitulessa huomaan itse olevani muutamankin asian suhteen: haluanko feministinä ylläpitää käytänteitä, jotka perustuvat naisen arvon mitätöimiseen, vaikka ne nykypäivänä esitettäisiinkin romanttisina? Entä haluanko ottaa modernimman suhtautumistavan, eli ohittaa historiallisen painoarvon ja keskittyä vain nykypäivän moderniin tulkintaan erilaisista hääperinteistä? Milloin minun on syytä pitää kiinni feministisistä periaatteistani, ja milloin taas haluan olla osa modernimpaa hääjuhlintaa (ja yksinkertaisesti ohittaa historialliset epäkohdat)? Sanopa se.



Tähän asiaan tulen varmasti palaamaan vielä erikseen täällä blogissa. Nyt en sitä kuitenkaan tee, sillä muuten tää postaus alkaa venyä kuin nälkävuosi. Eikä häiden ja feminististen periaatteiden ristiriita edes ole tämän postausken ydinsisältöä. Feminismi on ainoastaan hyvä esimerkki siitä, kuinka joskus on vaikea tietää, mitä loppujen lopuksi edes häiltään haluaa tai mistä asioista on/ei ole valmis joustamaan. Feminismin sijaan jonkun haasteena voi olla ekologisuus, haastavat perhesuhteet, raha tai ihan mikä tahansa asia. Hääkupla on ihanaa, mutta meillä on valitettavasti jokaisella elämämme, identiteettimme ja historiamme myös ajalta ennen hääkuplaa, eikä näiden kahden maailman kohtaaminen ole aina niin romanttista ja vaivatonta kuin ehkä toivoisi (miksei koko elämä voisi olla pelkkää hääkuplaa?).

Tietenkään hääprosessin ei tarvitse olla näin mahdottoman vaikeaa, vaan hommaa voi suorittaa ihan vain trendejä seuraten ja tehdä asioita sen enempää miettimättä. Eikä siinäkään ole mitään väärää. Mutta toki itse tällaisena melko analyyttisena ihmisenä toivoisin, että ihmiset käyttäisivät hääjärjestelyiden lomassa myös hieman aikaa itseensä tutustumiseen: kuka minä olen, mikä on minulle tärkeää, ja millaiset häät juuri minä todellisuudessa haluan.


Kuvat CC0-lisenssillä,
ellei toisin mainita.

keskiviikko 9. lokakuuta 2019

Rock N Roll All Night


*Postaus tehty yhteistyössä Häät-lehden kanssa, osana Häät-blogiyhteisöä.*


Toissapäivänä tuskaisen pitkän päivän jälkeen miuta odotti kotona Häät-lehden uusin numero (2/2019), joka tuli kyllä enemmän kuin tarpeeseen - oli ihana uppoutua hetkeksi rauhalliseen hääkuplaan fiilistelemään ihania rakkaustarinoita. Varsinkin kun viime viikonlopun Love Me Do Autumn Fair -häämessut jäivät itseltäni väliin, tuli tämä Häät-lehden uusin numero enemmän kuin tarpeeseen.



Lehtihän ilmestyy myyntiin ympäri Suomen lehtihyllyihin huomenna 10.10. ja sen kunniaksi ajattelin jakaa pienen sneak peekin (totuttuun tapaan, edellisen postauksen voit lukea täältä) uusimmasta lehdestä. Tämän pienen näytteen lisäksi lehdestähän löytyy huikeat seitsemän juttua oikeista, jo vietetyistä häistä (ihanan monipuolinen kattaus, jos miulta kysytään) sekä toki hääpukuja, sormuksia ja somistuksia. Erityisesti tämän blogin lukijoille vinkattakoon, että tässä numerossa on myös ihan oma osionsa mustille hääpuvuille! Lisää uudesta lehdestä voit lukea täältä.

Sain jo ennen lehden saapumista mahdollisuuden tutustua yhteen lehden juttuun ennakkoon. Häät-lehden päätoimittaja Sari oli meihin Häät-blogiyhteisön bloggaajiin yhteydessä ja saimme valita lehden sisällysluettelon perusteella itseämme kiinnostavan aiheen, josta tehdä sneak peek -ennakkopostaukset. Omalla kohdallani sisällysluetteloa tarvitsi silmäillä noin 5 sekuntia, kun silmiin osui lehden ehdottomasti kiinnostavin juttu: s.122 'Rock-henkisyyttä Oulujärvellä'. Tästä jutusta olisi pakko päästä kertomaan ennakkoon myös blogissa!




Kuten viime sneak peek -postauksessa, tähänkin postaukseen piti ottaa jokin biisi taustalle soimaan. Tällä kertaa taustalla soi Kiss:in Rock N Roll All Night. Biisin löydät taustalle soimaan esimerkiksi täältä. Syy biisin on parin upeat koristeet, joissa myös kyseinen bändi näkyy. Sen lisäksi vaikuttaa siltä, että näissä häissä todellakin rokattiin läpi yön! ❤ Joten mikäs tässä rokin soidessa ja hääkuplaan käpertyessä, eiköhän aloiteta!


Kyseessä on Anun ja Jukan rock-teemaiset häät, joissa kaikki mietittiin pienintä yksityiskohtaa myöten kuosiin. Fokus näissä häissä oli erityisesti kasarihevissä, joten koristeissa ja somisteissa näkyi LP-levyjä, backstage-passeja kuin sähkökitaraakin. Hääkutsut muistuttivat keikkalippuja ja morsian pukeutui mustaan. Ja aivan kertakaikkisen täydellisen ihastuttavan hurmaavana yksityiskohtana on pakko mainita morsiamen nahkahansikkaat - onko kauniimpia olemassakaan?

Muutenkin miusta näin selkeät teemalliset häät ovat ihanan tervetullut lisäys häälehtiin. Oon aikanaan kirjoittanut siitä, kuinka hevarin voi olla melkoisen vaikea inspiroitua häälehtien avulla, ja joskus tuntuu siltä, että pinterest on ainut todellin vaihtoehto hääinspiraation etsimiseen. Mutta onneksi Häät-lehteen on nyt mahtunut ihanan omanlaiset teemahäät, ja toivon, että näitä nähdään lehdessä jatkossakin. Miun mielestä yksittäiset, trendeistä poikkeavat häät piristävät lehteä kokonaisuutena, lopputuloksen pysyessä kuitenkin myös tyylikkäänä.

Mutta takaisin teemaan: miusta näissä häissä oli tosiaan hurmaavinta se, kuinka antaumuksella juhlaan ja pieniinkin yksityiskohtiin oli panostettu. Ja se on miusta etenkin teemahäissä (ja muissakin juhlissa) tärkeintä - jos teemalla mennään, niin mennään sitten kunnolla. Sellainen vähän sinne päin meno ei saa miun mielestä aikaan mitään muuta kuin ikävän väljähtäneen fiiliksen.


Kaiken kaikkiaan miusta tää juttu oli samaan aikaan sekä melkoisen koskettava rakkaustarina, että myös ihanan inspiroiva katsaus rokkihäiden yksityiskohtiin. Toivottavasti siekin viihdyt kyseisen jutun parissa. Ja tosiaan, lehdestä voit tämän kyseisen rokkihääjutun lisäksi bongata myös tutun keesipään paristakin kohtaa, eli rokkijutut ovat tässä numerossa erityisen hyvin edustettuna! 
Kuvat otettu Häät-lehdestä
tätä blogipostausta varten.
Ethän käytä kuvia ilman lupaa.

sunnuntai 6. lokakuuta 2019

Hulppea häätukka (sulhaselle)

Jos eksyit ensimmäistä kertaa tähän blogiin, saatoit hieman kummastella postauksen otsikkoa: eikö häätukka yleensä viittaa morsiameen? Ei hätää, ihan oikeassa olet, sillä monet morsiamet huolehtivat häätukastaan sulhasia enemmän (vai kuinka monella perussulholla on edes häätukka?), ja varsin yleistä on myös erillinen häätukan kasvatusprojekti, jotta tukka riittää varmasti hulppeaan kampaukseen.


Meidän tapauksessa morsian on kuitenkin totaalikieltäytyjä tukan kasvattamisen suhteen, eli morsiamen tukkahaaveet rajoittuvat lähinnä johonkin värikikkailuun (tarkemmin kampausajatuksista voit lukea täältä). Tukka on siis sama kuin mitä se on tähän mennessäkin ollut, eikä se ainakaan pitene. Pienenä sivuhuomautuksena mainittakoon, että kun aikanaan ig:ssä haaveilin rastakeesistä, niin se ajatus tosiaan siirtyy johonkin toiseen aikaan ja paikkaan...häät rokataan ihan perinteisellä keesillä.

Sen sijaan Joni ottaa meillä hoitaakseen tän häätukkaprojektin. Ja jottei nyt ihan sitä samaa tekisi kuin kaikki muutkin, niin Joni lisäsi tähän vielä hääparta-projektin! Eli miehellä kasvaa niin tukka kuin partakin, ja molempia kasvatetaan niin paljon kuin nyt vain häihin ehtii. Siinä sitä karvan kasvatusta sitten kahden ihmisen edestä, mutta en valita: miulle tämä työnjako sopii oikein hyvin. 

Postauksessa on mukana muutamia kuvia tän kasvatusprojektin varrelta, vaikka mustan parran ja tukan kasvun näkyminen kuvissa vähän haastavaa onkin. Tässä olevia kuvia ei ole otettu parran ja tukan kasvun dokumentointi mielessä, vaan näitä on räpsitty ihan muuten vain. Mutta koittakaa kestää, ja kyllä näistä jotain koppia kuitenkin saa.


Tässä Joni pari kuukautta takaperin, eli tästäkin
ollaan jo hieman edetty.

Jonihan aloitti projektinsa lyhythiuksisena ja siloposkisena, joten aika pitkälle tässä projektissa on jo päästy. Joni ei tosin vielä ole nykytilaan tyytyväinen, vaan tavoitteena on saada reilun puolen vuoden aikana vielä lisää pituutta sekä tukkaan että partaan. Tukkahan Jonilla kasvaa aika haipakkaan, tai siltä se ainakin tuntuu, ja kohta tukka onkin jo ponnaripituudessa. Otsiksesta Joni pääsi aika helposti eroon, ja nyt tukka on jo sen verran pitkä, että se pysyy poissa naamalta ilman laittamista (paria suihkausta hiuslakkaa ei tässä taloudessa lasketa hiusten laittamiseksi, terv. keesipää). Seuraava etappi hiusten osalta on siis ponnaripituus, ja sen jälkeen ihan vaan pituus. Ja vähän lisää pituutta.

Parralle on puolestaan selkeämmät tavoitteet, sillä tarkoituksena on saada parta sellaiseen kuosiin, että siihen saisi häihin partakorun (tai koruja!) näyttävästi laitettua. Jonilla on jo yksi partakoru häitä varten hankittuna, joten tavoitteet ovat siinä mielessä parran suhteen todellakin selkeät (siinä missä häätukkaa ei ole muutoin vielä pohdittu sen tarkemmin, kuin että se on pitkä). Toki partakorun saa jo nytkin Jonin partaan laitettua, mutta herra ei vielä ole itse tyytyväinen siihen, miltä koru parrassa näyttää, vaan partaa pitäisi kuulema olla enempi...saa nähdä millainen viikinki tuosta lopulta tulee. Miusta lettiparta olisi ihan super, mutta mene ja tiedä mihin suuntaan tää projekti sitten lopulta päättyy (enkä kyllä hyvällä tahdollakaan usko, että parta kasvaa niin paljon tässä talven ja kevään aikana, että sitä häihin kunnon letille muutenkaan laitettaisiin).


Tässä vanhassa kuvassa näkee hyvin sen,
miltä projekti näytti noin 10kk sitten..
Parta oli ihan nysä, ja tukka pilkisti
nippa nappa pipon alta

Sekä partaa että tukkaa on kasvatettu ns. luomu-hengessä, eikä mitään lisäravinteita tai varsinaisia kasvatuskikkoja ole otettu käyttöön. Itsehän olisin tässä tilanteessa ottanut varmaan kaikki mahdolliset kikat biotiinista sinkkiin käyttöön, mutta toisaalta ihailen myös Jonin rentoa asennetta tätä hommaa kohtaan (ja stressihän voi itse asiassa hidastaa hiusten ja parran kasvua, jos oon oikein ymmärtänyt?). Mutta ehkä jokin biotiini- tai sinkkilisä voisi olla tässä yhteydessä ihan hyvä lisäbuusti, varsinkin kun parta kasvaa talvella ilmeisesti kesäaikaa hitaammin...

Tähän mennessä tukka ja parta on pidetty kuosissa ihan vaan kotiparturihengessä, koska nyt havitellaan ainoastaan sitä (sanoinko jo?) pituutta, vaikka sitten hieman tyylikkyyden kustannuksella. Ennen häitä käydään sitten viimeistään ottamassa sekä tukkaan että partaan hyvä muoto ihan ammattilaisella. Sitä, miten parta ja tukka lopulta laitetaan, ei tietenkään vielä voi tietää, mutta näihinkin on voi toki sitten tarvittaessa hakea jotain ammattilaisnäkökulmaa tai vinkkiä.

Tässä Jonin jo ostama partakoru Northern
Viking Jewelry:n valikoimista

Ja hei, jos siulla on joku huippuvinkki tai -idea tähän Jonin kasvatusprojektiin liittyen, niin jaa vinkkisi kommenttikentässä tai laita vaikka ig-viestiä. Kuten arvata saattaa, allekirjoittanut ei ole hiusten- tai varsinkaan parrankasvun asiantuntija!


Postauksen ensimmäinen kuva
CC0, muiden kuvien käyttö
ilman lupaa kielletty.