Hulppea häätukka (sulhaselle)

Jos eksyit ensimmäistä kertaa tähän blogiin, saatoit hieman kummastella postauksen otsikkoa: eikö häätukka yleensä viittaa morsiameen? Ei hätää, ihan oikeassa olet, sillä monet morsiamet huolehtivat häätukastaan sulhasia enemmän (vai kuinka monella perussulholla on edes häätukka?), ja varsin yleistä on myös erillinen häätukan kasvatusprojekti, jotta tukka riittää varmasti hulppeaan kampaukseen.

Meidän tapauksessa morsian on kuitenkin totaalikieltäytyjä tukan kasvattamisen suhteen, eli morsiamen tukkahaaveet rajoittuvat lähinnä johonkin värikikkailuun (tarkemmin kampausajatuksista voit lukea täältä). Tukka on siis sama kuin mitä se on tähän mennessäkin ollut, eikä se ainakaan pitene. Pienenä sivuhuomautuksena mainittakoon, että kun aikanaan ig:ssä haaveilin rastakeesistä, niin se ajatus tosiaan siirtyy johonkin toiseen aikaan ja paikkaan...häät rokataan ihan perinteisellä keesillä.

Sen sijaan Joni ottaa meillä hoitaakseen tän häätukkaprojektin. Ja jottei nyt ihan sitä samaa tekisi kuin kaikki muutkin, niin Joni lisäsi tähän vielä hääparta-projektin! Eli miehellä kasvaa niin tukka kuin partakin, ja molempia kasvatetaan niin paljon kuin nyt vain häihin ehtii. Siinä sitä karvan kasvatusta sitten kahden ihmisen edestä, mutta en valita: miulle tämä työnjako sopii oikein hyvin. 

Postauksessa on mukana muutamia kuvia tän kasvatusprojektin varrelta, vaikka mustan parran ja tukan kasvun näkyminen kuvissa vähän haastavaa onkin. Tässä olevia kuvia ei ole otettu parran ja tukan kasvun dokumentointi mielessä, vaan näitä on räpsitty ihan muuten vain. Mutta koittakaa kestää, ja kyllä näistä jotain koppia kuitenkin saa.

Tässä Joni pari kuukautta takaperin, eli tästäkin
ollaan jo hieman edetty.

Jonihan aloitti projektinsa lyhythiuksisena ja siloposkisena, joten aika pitkälle tässä projektissa on jo päästy. Joni ei tosin vielä ole nykytilaan tyytyväinen, vaan tavoitteena on saada reilun puolen vuoden aikana vielä lisää pituutta sekä tukkaan että partaan. Tukkahan Jonilla kasvaa aika haipakkaan, tai siltä se ainakin tuntuu, ja kohta tukka onkin jo ponnaripituudessa. Otsiksesta Joni pääsi aika helposti eroon, ja nyt tukka on jo sen verran pitkä, että se pysyy poissa naamalta ilman laittamista (paria suihkausta hiuslakkaa ei tässä taloudessa lasketa hiusten laittamiseksi, terv. keesipää). Seuraava etappi hiusten osalta on siis ponnaripituus, ja sen jälkeen ihan vaan pituus. Ja vähän lisää pituutta.

Parralle on puolestaan selkeämmät tavoitteet, sillä tarkoituksena on saada parta sellaiseen kuosiin, että siihen saisi häihin partakorun (tai koruja!) näyttävästi laitettua. Jonilla on jo yksi partakoru häitä varten hankittuna, joten tavoitteet ovat siinä mielessä parran suhteen todellakin selkeät (siinä missä häätukkaa ei ole muutoin vielä pohdittu sen tarkemmin, kuin että se on pitkä). Toki partakorun saa jo nytkin Jonin partaan laitettua, mutta herra ei vielä ole itse tyytyväinen siihen, miltä koru parrassa näyttää, vaan partaa pitäisi kuulema olla enempi...saa nähdä millainen viikinki tuosta lopulta tulee. Miusta lettiparta olisi ihan super, mutta mene ja tiedä mihin suuntaan tää projekti sitten lopulta päättyy (enkä kyllä hyvällä tahdollakaan usko, että parta kasvaa niin paljon tässä talven ja kevään aikana, että sitä häihin kunnon letille muutenkaan laitettaisiin).

Tässä vanhassa kuvassa näkee hyvin sen,
miltä projekti näytti noin 10kk sitten..
Parta oli ihan nysä, ja tukka pilkisti
nippa nappa pipon alta

Sekä partaa että tukkaa on kasvatettu ns. luomu-hengessä, eikä mitään lisäravinteita tai varsinaisia kasvatuskikkoja ole otettu käyttöön. Itsehän olisin tässä tilanteessa ottanut varmaan kaikki mahdolliset kikat biotiinista sinkkiin käyttöön, mutta toisaalta ihailen myös Jonin rentoa asennetta tätä hommaa kohtaan (ja stressihän voi itse asiassa hidastaa hiusten ja parran kasvua, jos oon oikein ymmärtänyt?). Mutta ehkä jokin biotiini- tai sinkkilisä voisi olla tässä yhteydessä ihan hyvä lisäbuusti, varsinkin kun parta kasvaa talvella ilmeisesti kesäaikaa hitaammin...

Tähän mennessä tukka ja parta on pidetty kuosissa ihan vaan kotiparturihengessä, koska nyt havitellaan ainoastaan sitä (sanoinko jo?) pituutta, vaikka sitten hieman tyylikkyyden kustannuksella. Ennen häitä käydään sitten viimeistään ottamassa sekä tukkaan että partaan hyvä muoto ihan ammattilaisella. Sitä, miten parta ja tukka lopulta laitetaan, ei tietenkään vielä voi tietää, mutta näihinkin on voi toki sitten tarvittaessa hakea jotain ammattilaisnäkökulmaa tai vinkkiä.

Tässä Jonin jo ostama partakoru Northern
Viking Jewelry:n valikoimista

Ja hei, jos siulla on joku huippuvinkki tai -idea tähän Jonin kasvatusprojektiin liittyen, niin jaa vinkkisi kommenttikentässä tai laita vaikka ig-viestiä. Kuten arvata saattaa, allekirjoittanut ei ole hiusten- tai varsinkaan parrankasvun asiantuntija!

Postauksen ensimmäinen kuva
CC0, muiden kuvien käyttö
ilman lupaa kielletty.