Mitä häistä pitäisi oikein ajatella?

Huomaan, että nyt useamman ns. kevyen postauksen jälkeen haluan taas kirjoittaa isoista kokonaisuuksista ja pohdiskella hääskeneä vähän tarkemmin. En kai vaan voi itselleni mitään, mutta nautin suunnattomasti tällaisten valtavien ja monimuotoisten ilmiöiden (kuten häät) pyörittelystä ja tarkastelusta monesta suunnasta.

Valitettavasti niille, jotka kaipaavat vain kevyttä häähömppää, nää postaukset ovat varmasti melko ärsyttäviä. Mutta silti toivon ja luotan siihen, että häitään suunnittelevista ihmisistä löytyy myös muita, jotka pohdiskelevat ja kenties myös painivat samojen kysymyksien äärellä. Tai jotka vain haluavat ottaa osaa keskusteluun, tai pohdiskella näitä juttuja itsenäisesti. Joten toivottavasti myös joku muu saa näistä teksteistä jotain irti. 

Pitkän intron jälkeen itse asiaan: häät ovat mielettömän moniulotteinen ilmiö, jossa ovat mukana niin yksilöiden persoonallisuus ja identiteetti, toiveet ja halut, yhteiskunnan normisto, historiallinen painoarvo, ja loputon määrä ohjeita siitä, kuinka hääprosessia suoritetaan oikein. Ja näitä ohjeita on valmis jakamaan ihan jokainen, joka on koskaan ollut naimisissa, oli joskus naimisissa, ei koskaan halua naimisiin tai joka joskus näki tai kuuli jonkun menevän naimisiin... Oli tilanne mikä tahansa, näkemys oikeanlaisesta tavasta suorittaa häitä ja avioliittoa löytyy kyllä. Ja toki vielä tutkijat ja häämedia tuovat omat näkemyksensä mukaan keskusteluun.

Ja juurikin ilmiön monimuotoisuudesta johtuen kaikilla tuntuu olevan hyvin erilainen tapa puhua häistä. Häät ovat yhtä aikaa upea, kaunis ja rakkaudentäyteinen juhla, kuin myös joissain tapauksissa elämän suurin ja pitkäkestoisin virhe. Häät ovat suvun juhlat, kavereiden juhlat, kahden hengen arkipäivä maistraatissa. Häät ovat patriarkkaaliset ja alistavat naista, ja samaan aikaan häät ovat morsiamen prinsessapäivä, jossa kaiken tohinan keskellä unohtuu, että sulhasellakin on mielipide. Häihin saa ja pitää panostaa, mutta samalla ei saisi panostaa liikaa, koska se on epäekologista. Ja niin edespäin.

Jos häähumua ja hääkuplaa tutkii tutkii yhtään pintaa syvemmältä, joutuu äkkiä pohtimaan myös hieman omaa elämäänsä ja sitä ohjaavia arvoja. Hääkeskustelun moniäänisyydessä kun kukaan ei ole oikeassa, eikä absoluuttisia totuuksia ole, vaikka jotkut mielipiteistä niin tupataankin ilmaisemaan. Tämän moniäänisen häämölinän keskellä pitäisi sitten vielä olla jokin omakin mielipide, että tulee kuitenkin juuri meidän näköiset ja uniikit juhlat. Mutta aina ei ole kovin helppoa tietää mitä ihan oikeasti haluaa, tai mitkä asiat ovat omassa elämässä niitä kaikkein merkityksellisimpiä. Mistä asioista on mahdotonta joustaa, ja missä puolestaan voi tehdä kompromissin? Entä mikä tekee juhlasta meidän näköisen? Mikä on sitä meitä? Kuulostaa, ja tuntuu, melkoiselta itsetutkiskelulta. (juuri tästä oon muuten kirjoittanut postauksen jo aiemmin, se löytyy täältä).

Kuva: Harri Viisainen
Käyttö ilman lupaa kielletty.

Omalla kohdallani löytyy parikin juttua, joissa olen joutunut todella miettimään, että mikä se minun oma tahtoni on, ja mikä on ulkopuolelta tulevaa infoähkyä. Muistan kauan sitten hääprosessin alussa miettineeni, että milloin ihmeessä ne häät pidetään kun päivän pitää olla lauantai. Kunnes tajusin, että on ihan oikeasti mahdollista pitää myös romanttinen ja rakkauden täyteinen tilaisuus myös keskellä viikkoa. Luulin pitkään haluavani lauantaihäät, wli vihkimisen ja juhlat samalle päivälle, ihan vain siksi että "kaikilla muillakin" on sellaiset, ja siksi häät kuuluu pitää juuri silloin. Siksi, siksi, siksi.... On vaikea ajatella laatikon ulkopuolelta, kun yhteiskunnan taholta tarjotaan valmista ja hyvin vakiintunutta pakettiratkaisua.

 Hieman suurempana asiakokonaisuutena omaa hääpolkuani hankaloittaa myös feministinen ajatusmaailma ja melko periaatteellinen luonteenlatu. Häät ovat nimittäin täynnä perinteitä ja tapoja (hääetiketistä voit lukea lisää täältä), joiden historiallinen tausta on nykypäivän kontekstissa vähintäänkin kyseenalainen, etenkin kun puhutaan naisen asemasta hääjuhlassa. Toki, nykypäivänä historiallinen tausta on vain taustaa, ja monet vanhastaan esineellistävät ja alistavat tavat nähdään nykypäivänä usein romanttisina ja hauskoina. Ja juuri tässä ristitulessa huomaan itse olevani muutamankin asian suhteen: haluanko feministinä ylläpitää käytänteitä, jotka perustuvat naisen arvon mitätöimiseen, vaikka ne nykypäivänä esitettäisiinkin romanttisina? Entä haluanko ottaa modernimman suhtautumistavan, eli ohittaa historiallisen painoarvon ja keskittyä vain nykypäivän moderniin tulkintaan erilaisista hääperinteistä? Milloin minun on syytä pitää kiinni feministisistä periaatteistani, ja milloin taas haluan olla osa modernimpaa hääjuhlintaa (ja yksinkertaisesti ohittaa historialliset epäkohdat)? Sanopa se.

Tähän asiaan tulen varmasti palaamaan vielä erikseen täällä blogissa. Nyt en sitä kuitenkaan tee, sillä muuten tää postaus alkaa venyä kuin nälkävuosi. Eikä häiden ja feminististen periaatteiden ristiriita edes ole tämän postausken ydinsisältöä. Feminismi on ainoastaan hyvä esimerkki siitä, kuinka joskus on vaikea tietää, mitä loppujen lopuksi edes häiltään haluaa tai mistä asioista on/ei ole valmis joustamaan. Feminismin sijaan jonkun haasteena voi olla ekologisuus, haastavat perhesuhteet, raha tai ihan mikä tahansa asia. Hääkupla on ihanaa, mutta meillä on valitettavasti jokaisella elämämme, identiteettimme ja historiamme myös ajalta ennen hääkuplaa, eikä näiden kahden maailman kohtaaminen ole aina niin romanttista ja vaivatonta kuin ehkä toivoisi (miksei koko elämä voisi olla pelkkää hääkuplaa?).

Tietenkään hääprosessin ei tarvitse olla näin mahdottoman vaikeaa, vaan hommaa voi suorittaa ihan vain trendejä seuraten ja tehdä asioita sen enempää miettimättä. Eikä siinäkään ole mitään väärää. Mutta toki itse tällaisena melko analyyttisena ihmisenä toivoisin, että ihmiset käyttäisivät hääjärjestelyiden lomassa myös hieman aikaa itseensä tutustumiseen: kuka minä olen, mikä on minulle tärkeää, ja millaiset häät juuri minä todellisuudessa haluan.

Kuvat CC0-lisenssillä,

ellei toisin mainita.