Kaasot - check ja check

Kyllähän sitä nyt onnelliseksi tulee kun saa kaasoilta myöntävät vastaukset!

Eli, kaksi ihanaa, ihanaa ihmistä vastasi pyyntööni myöntävästi, ja lupautuivat samalla kestämään tätä häärumbaa miun kanssa kaksi vuotta. Oon todella onnellinen siitä, että pystyn nyt jakamaan tätä prosessia näiden tyyppien kanssa siihen asti, että otetaan sukulaisetkin menoon mukaan. Joni on ilmeisen helpottunut siitä, että nyt voin suunnata häähössötykseni muualle! Haha, no joo, vaikka tässä onkin totuuden siemen, on miun myös silti pakko sanoa, että Joni on ollut ihanan aktiivisesti tässä hommassa mukana (ja kestänyt miun ideatulvaa ihanasti).

Tyyppeinähän nää kaasot on toki miun mielestä molemmat aivan huippuja, ja ihanan hulppean tästä hommasta tekee se, ettei kumpikaan kaasoista ole ollut aikaisemmin suomalaisissa häissä! Onnistuin tekemään kaasovalintani harvinaisen kansainvälisessä hengessä, enkä edes tajunnut koko asiaa: miulle oli vaan tärkeää saada hyvät tyypit hommaan mukaan, ja rehellisyyden nimissä on sanottava, että en miettinyt tätä kansainvälisyysaspektia sekuntiakaan. Mutta en siltikään pidä kaasovalintojani mitenkään ongelmallisena - meidän häät eivät jo teemansakaan puolesta edusta (ehkä?) sitä tyypillisintä suomalaista kesähääunelmaa, joten on oikeastaan se ja sama, kuinka paljon kokemusta suomalaisista perinnehäistä kaasoilla on. Ja muutenkin ollan kyllä mietitty, että voitaisiin lainata ulkomaalaisia hääjuttuja ohjelmaan, esim amerikkalainen häävala-tapa saattaisi sopia osaksi meidän suunnitelmia.

Mutta, seuraava steppi onkin sitten järjestää kaasojen kanssa yhteistreffit, sillä kaasot eivät ole aiemmin tavanneet toisiaan. Molemmat ovat tulleet elämääni hyvin erilaisissa vaiheissa (ja ihan eri kontekstissa), eivätkä ole sitten missään illanistujaisissa tms saatuneet olemaan paikalla samaan aikaan - näillä välimatkoilla se ei kyllä ole mikään yllätys. Ja juurikin välimatkoista johtuen, tapaamisen järjestämiseen voi mennä hieman aikaa. Mutta hei, onhan tässä vielä melkein 2 vuotta ennen h-hetkeä, eli ei kiire eikä mikään! Right?

Tästä voikin siis päätellä, että viestintä meidän kolmen välillä tulee olemaan isolta osin sähköistä. Meidän suunnitelmiin se tosin riittää oikein hyvin, sillä tarkoituksena ei oo pitää mitään askartelurinkejä tms (elleivät nuo itse halua osallistua), vaan askartelut yritetään hoitaa Jonin kanssa kahdestaan. Mutta kun löydän kaupoista, kirppareilta, pinterestistä, mistä lie jonkin kivan idean, niin haluan voida jakaa sen kaasoille ja kysyä mielipiteitä jne.

Toki, joskus on myös nähtävä ihan face-to-face, ja etenkin "starttipalaveri" on ihan ehdoton, jotta kaasot pääsevät tutustumaan toisiinsa. Sen lisäksi toivon toki apuja etenkin mekko-ostoksille, ja polttarit nyt ovat varmaan näiden kahden suurin työpanos (sen lisäksi että kestävät meikäläistä koko tämän ajan!). Samoin haluasin kaiken tämän jälkeen pitää jonkinlaisen loppumiitin, vaikka se ehkä vähän jenkkityylistä onkin.

Mutta, nyt ei mietitä loppuja, nyt fiilistellään alkua! Kaasot messissä ja baana auki, just try and stop me!

Kaikki kuvat CC0-lisenssillä

Aikaisin aloittamisen edut

Aikaisemmassa postauksessa oli puhetta siitä, että tuntuu hullulta aloittaa yhden juhlan suunnittelu yli 2 vuotta etuajassa. Vaikka toisaalta olen edelleen tästä samaa mieltä (mietin esim välillä sitä, että riittääkö miulla sanottavaa tähän blogiin kahdeksi vuodeksi!) niin toisaalta on myös tullut hyvä fiilis siitä, että asian eteen tekee jotain jo nyt.

Etenkin suunnittelun suhteen tuntuu kivalta, että on oikeasti aikaa pohtia eri vaihtoehtoja ja kuunnella itseään sen suhteen, mikä tuntuu hyvältä tai oikealta. Taisin jossain postauksessa puhua siitä, että Pinterest on kyllä täynnä ihania ideoita, mutta sieltä on toisaalta välillä haastavaa löytää juuri ne omaan juhlaan toimivat jutut. Tai ainakin miun kaltaiselle ihmiselle, joka ihastuu kaikenlaisiin nätteihin asioihin! Etenkin alussa mietin välillä ihan tosissaan, että voisinko kuitenkin koristella kesähäät ihanilla hopeisilla oksilla (oikeesti...talvihäät heinäkuussa?), tai säilöä värikkäitä vaahteranlehtiä ja askarrella niistä vaikka ihanat paikkakortit (ai sittenkin syyshäät?)... Kun kaikki on ihanaa ja kaunista, on hyvä varata aikaa asioiden pohtimiseen ja oman tyylin löytämiseen.

Toisena etuna suunnittelun kannalta voi toki pitää myös sitä, että päätöksiä saa puntaroida rauhassa. Jos ei ole parhaimmillaan nopeiden päätösten äärellä, tai pelkää valitsevansa ns. "väärin", niin löyhä aikataulu antaa ainakin pelivaraa eri vaihtoehtojen punnitsemisen suhteen. Lisäksi aika riittää myös pienten yksityiskohtien hiomiseen, jos sellaisesta tykkää.

Lisäksi aikaisin aloittamisen etuna on pakko pitää myös rahaa: kuluja voi jakaa pitkälle aikavälille, jolloin häät ehkä kuormittavat kukkaroa vähän tasaisemmin. Toisaalta, on myös aikaa säästää rahaa isompia menoja varten. 

Rahaa voi myös saada säästettyä hyödyntämällä tarjouskampanjoita, alennusmyyntejä ja erilaisia häätavarakirpputoreja. Kun tietää mitä haluaa, mutta aikataulu on löyhä, voi jäädä odottelemaan mahdollisia alennusmyyntejä tai tarjouksia, kun tavaroita ei tarvitse hankkia pikaisella aikataululla. Erilaisten kirpputorien tarjonnan kartoittaminen vie myös yllättävän paljon aikaa, jolloin kiireessä ehkä helposti ajautuu ottamaan ensimmäisen vastaantulevan vaihtoehdon hintavertailun tekemisen sijaan.

Eli ei aikainen aloittaminen missään nimessä ole huono juttu, vaikka tosiaan aikaisemmin vähän kyseenalaistinkin koko homman mielekkyyttä. Mutta tuohan aikainen aloitus myös haasteita juuri mielenkiinnon ylläpitämiseen: kovimmat hääfanaatikot varmaan jaksavat puhua hääjutuista vaikka vuosikausia, mutta jos ei itse ole häähöpinöihin aivan yhtä hurahtanut, voi häiden järjestelyyn liittyvä tunnelma ajan kuluessa vähän lässähtää..

Omaan persoonaani ehkä tällainen rauhallisempi etenemistahti sopii kuitenkin parhaiten, sillä itse stressaannun kiireessä helposti, mikä näkyy äkkiä huonosti nukuttuina öinä ja mustina silmänalusina. Toivottavasti aikainen aloittaminen tosiaan mahdollistaa stressittömämmän hääsuunnittelun, kuitenkin niin, että inspiraatio ja kipinä tätä hommaa kohtaan säilyisi loppuun asti mukana.

Kaikki kuvat CC0-lisenssillä

Kaasojen kirjeet lähetetty!

Erilaisten vaihtoehtojen välillä palloilun jälkeen päädyin lopulta kirjoittamaan kaasoille pyynnöt kirjemuotoon. Palloilin etenkin kortin ja kirjeen välillä, ja toki myös tekstiä ja tyyliä tuli pyöriteltyä mielessä noin sata kertaa. Jotenkin kirje tuntui lopulta parhaalta vaihtoehdolta: sain kerrottua molemmille samat asiat, mutta kuitenkin hieman eri tavoin esitettynä. Pystyin henkilökohtaisesa kirjeessä huomioimaan kaasojen erilaiset persoonat, sillä vaikka kaasoissani on paljon samaa, ovat he tietyiltä osin hyvinkin erilaisia. Lisäksi pystyin laittamaan sekaan persoonallisia juttuja, kuten meidän yhteisiä tilenteita, vitsejä, ja muuta sellaista, mikä tekee kirjeestä henkilökohtaisen.

Molempien viestien alkuun listasin hashtageilla varsinaisen kysymyksen, koska halusin kirjeeseen kuitenkin myös visuaalista särmää. Kirjeen edetessä avasin kysymystä hieman enemmän, ja selitin tilannetta auki (mitä, missä, milloin, miksi juuri sinä). Yritin myös vakuuttaa kaasoehdokkaat siitä, että en aio tässä kahden vuoden aikana muuttua Bridezillaksi, ja jos muutun, heidän on lupa siitä ärähtää! En nimittäin itsekään halua käyttää häitä edeltävää aikaa siihen, että kiehun ihan turhistakin asioista tai mökötän ilman yhtään järkevää syytä.

Aluksi olin pohtinut kirjeen kirjoittamista käsin, mutta lopulta päädyin kirjoittamaan kirjeen koneella ihan vain tyylikkyyden takia (se visuaalinen ilme...vaikka miulla onkin ihan perussiisti käsiala, ei se tähän yhteyteen nyt oikein toimi). Tulostin kirjeen helmiäispaperille, jolloin lopputulos oli viimeistelty, mutta ei myöskään liian hienosteleva. Fonttien kanssa leikittelemällä sain vielä kivaa silausta kirjeeseen, ilman kohtuutonta vaivannäköä.

Samalla kirje tekee pynnöstä mielestäni riittävän henkilökohtaisen esim kasvokkain tehtävään pyyntöön verrattuna: sen voi lukea rauhassa, ja siihen voi reagoida omaan tahtiin. Kukaan ei ole tuijottamassa silmiin ja odottamassa välitöntä vastausta, vaan ennen vastauksen antamista ehtii hengähtää hetken. Enkä siis tarkoita tätä sillä, että pyyntö olisi valtava kauhistus, vaan itse ainakin olen sellainen herkistelijä, että myös iloisia uutisia saadessani mielellään olen hetken itsekseni, ettei tunnekuoho jyrää hyökyaaltona yli. Onko kenelläkään muulla samanlaisia kokemuksia?

Ja kun tässä nyt tätä aikaa on vielä ihan reilusti, niin ei ole mikään kiire saada vastausta tässä, nyt, heti, vaan asian voi antaa edetä hiljakseen. Kirjeet on nyt postitettu, ja nyt vain odotellaan, että saamme kuulla vastauksia.

(Bestmania ei ole vielä kysytty, Joni haluaa vielä prepata tilannetta: hän aikoo kysyä asiaa ihan face-to-face. Tästäkin kuullaan varmasti tulevaisuudessa lisää)

Postauksen kuvat ovat omiani,
älä varasta, kiitos

Unelmia: mekko

Koska näin alkuvaiheessa kaikki hääsuunnitelmien käytännön asiat ovat lähinnä suuntaviivojen vetämistä, suurien linjojen hahmottelua ja ennen kaikkea haaveilua, ajattelin aloittaa tällaisen Unelmia-sarjan. Näissä postauksissa unohdetaan budjetit, realiteetit ja karu totuus, ja vain ja ainoastaan fiilistellään. Kertokaa kommenteissa nappaako idea yhtään, vai onko tää vaan yks iso mahalasku!

Mutta, nyt puhutaan mekosta. Miun unelmamekkohan on siis valkoinen, mikä ei luultavasti yllätä ketään, paitsi ehkä joitain metallimusiikin ystäviä. Katselin tossa viime viikolla Neljät Häät Suomi -ohjelmaa, ja avausjaksossa oli yksi musta hääpuku mukana. Joku muista morsiammista kommentoi mekkoa kauniiksi ja näyttäväksi, mutta sanoi, että sitä on vaikea tunnistaa hääpuvuksi. Ja jotenkin tunnen itseni ihan kauheaksi ihmiseksi kun sanon näin, mutta olen tietyllä tapaa tästä samaa mieltä: en koe mustaa mekkoa itselleni sopivaksi häämekoksi. Miulla on jo kaapissa nättejä mustia mekkoja, ja jos hääpuku olisi musta, miten se eroaisi jo olemassaolevista mekoista mitenkään? (disclaimer: miulla ei ole mitään mustia hääpukuja vastaan, ne ovat yhtä kauniita ja näyttäviä kuin muutkin häämekot, mustassa mekossa ei kuitenkaan ole sitä efektiä mitä itse haen)

Eli tosiaan, haluan rokata hääni valkoisessa puvussa (ei norsunluuta, beigeä tai vaaleanpunaista). Mutta jottei liian perinteikkääksi menisi, niin unelmamekko on malliltaan lyhyt! Oon nimittäin muutamalla sentillä yli 150cm, ja koen, että täyspitkä mekko saa miut vaan näyttämään pieneltä. Eihän mikään mekko miusta pitkää tee, mutta lyhyeen mekkoon en ainakaan "häviä" tai "huku".  Tässähän ei ole kyse muusta kuin henkilökohtaisesta näkemyksestä, en vaan jostain syystä näe pitkää mekkoa itselleni eduksi.

Vaikka haluan valkoisen puvun, haluaisin siihen mukaan säväyksen mustaa ja punaista. Oon Pinterestiin ottanut jo ikuisuus sitten talteen kuvan, jossa mekon helman valkoisen päälikankaan alla on punaista ja mustaa tylliä, ja tämä idea on vienyt miun sydämen täysin! Päällisin puolin perinteinen mekko, jossa kuitenkin ihana twisti ❤ Puna-mustaa värimaailmaa voisi tuoda mekkoon myös korsettinyöreillä, jos ne värjäisi sopiviksi. Eli unelmamekossa olisi kaiketi myös korsettikiristys selässä (tai sitten vetoketju, mutta napit ei nappaa ideana yhtään). Jotenkin erilaiset kirjailut tai helmikoristelut väriteeman mukaisesti ei myöskään nappaa, haluaisin pitää mekon tietyllä tapaa minimalistisena: oon vähän sellainen "yksinkertainen on kaunista" -tyyppi.

Ja jottein tää homma veny ihan mahdottomasti, voin jatkaa materiaaleista, leikkauksista sun muista toisessa postauksessa. Ja muistakin jutuista on kyllä tarkoitus unelmoida, en aatellut pelkästä mekosta jauhaa unelmia-otsikon alla! Vaikka mekoista riittää puhuttavaa noin tusinassa hääohjelmassa, en usko, että itse pystyisin mekkoasioita määräänsä enempää jauhamaan.

Kaikki kuvat CC0-lisenssillä.

Kosinta

Muista hääblogeista olen saanut lukea vaikka kuinka ihania kihlajaistarinoita, ja niiden pohjalta päädyin myös kertomaan oman tarinamme, vaikka se romanttisuudessa monille muille häviääkin.

Meillä ei nimittäin ollut suurta ja romanttista kosintaa, joka olisi tullut minulle täysin yllätyksenä, vaan olin ihan kartalla siitä mitä tapahtuu. Olimme Jonin kanssa puhuneet asiasta jo pitkään, ja lähestyvä vuosipäivämme oli ilmeinen valinta. Emme siis olleet paratiisisaarella, vaeltamassa, seikkailemassa tai tekemässä mitään muuta hienoa, poikkeavaa ja ikimuistoista. Emme olleet kauneimmassa auringonlaskussa, loisteliammaissa kuutamoyössä, eikä meillä ollut edes tähdenlentoja. Olimme kotona, arkipäivänä, työaamuna.

Vuosipäivän aamuna Joni olikin sitten varautunut sormuksella. Joni oli itse käynyt ostamassa sormuksen, ja yrittänyt löytää sopivan koon käyttämällä yhtä vanhaa sormustani mitta-apuna (ja aika hyvin se onnistui, yhtä kokoa pienempi oli lopulta sopiva). Sormus oli pohjattoman suloisessa, pikkuruisessa lahjapakkauksessa, ja oli tyyliltään hyvin vaatimaton, sileäksi hiottu ja ilman kiviä. Tämä voisi monelle muulle olla kauhistus, mutta minusta kihlajaissormus saakin olla pelkistetty. Toisekseen, en ole yhtään timanttityyppiä, joten joku massiivinen timanttihäkkärä olisi enemminkin saanut epäilemään, että tunteeko tuo mies minua lainkaan! Hyvin tuo valitsi, ja edelleen yksinkertainen sormukseni on minulle pohjattoman rakas.

Siinäpä se, kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Päivä jatkui siten, että alettiin päivän mittaan soitella sukulaisia läpi, jotta saatiin asia kerottua heille henkilökohtaisesti. Vastaanotto oli ihana, vaikka vähän jännitin, että miten etenkin isovanhemmat asiaan suhtautuisivat. Mutta kaikki olivat asiasta onnessaan, muutamat onnen kyyneleetkin saattoivat ilmaantua silmäkulmaan (niin minulla kuin vastapuolella). Kavereille kerroimme asiasta tylsästi facebookin kautta muuttamalla parisuhdetatuksen muotoon "kihloissa". Sieltäkin saatiin toki ihanan paljon positiivisia kommentteja.

Kihlajaisia juhlittiin lähisukulaisten kesken meidän kotona kahvittelun merkeissä. Ei mitään sen suurempaa, ihan vain ajan viettoa rakkaiden ihmisten kanssa. Ja samalla linjalla päästään toivottavasti jatkamaan myös hääjuhlassa, toki kihlajaisia huomattavasti isommassa mittakaavassa. Mutta samanlaisen tunnelman haluaisin myös hääjuhlaan: jaettua iloa, onnellista tunnelmaa, ja rakkautta.

Kuvat CC0-lisenssillä, alinta
kuvaa lukuun ottamatta

Save the Date (koevedokset)

Muutaman reissupäivän jälkeen on taas hyvä palata blogin äärelle. Aikaisemmassa postauksessa sanoin, että yhtenä tärkeänä juttuna on saada Save the Date -kortit suunniteltua, ja tässä postauksessa käydäänkin vähän näitä meidän testailuja läpi, vaikkei lopullinen tuotos vielä tässä yhteydessä olekaan esillä.

Alustava ajatus kortin ulkonäöstä meillä oli valmiina, osa inspiraatiosta oli omasta takaa ja osa ihan suoraan Pinteresistä (linkki miun Pinterestiin löytyy esim blogin Back to Basics -sivulta). Mutta yrityksen ja erehdyksen kautta tää homma lähti käyntiin.

Keskeistä meille on tässäkin väriteema: haluttiin mustaa, valkoista (mattaa) ja punaista, ja siitä se suunnittelu sitten lähti. Toisaalta tiedettiin, että ei haluta mitään bling bling -unelmaa, mutta joku pieni kuulto/glitter voisi olla ihan sopiva. Kaavailtiin, että korttipohja voisi myös olla aika pieni, koska tekstiähän ei tällaisiin paljoa tule (päivämäärä ja muutama sana). Niin ja haluttiin valkoinen korttipohja, jotta jokainen sukulainen heti ymmärtää, että ei ainakaan ole hautajaiskutsu kyseessä!

Suunnattiin Kätevä Käsi -nimiseen askartelu- ja käsityöliikkeeseen, ja tässä yhteydessä on kyllä pakko kehua saatua palvelua (ei, kyse ei ole kaupallisesta yhteistyöstä): pienestä koosta huolimatta valikoima on laaja ja monipuolinen, jolloin myös tällainen keesipää löytää itselleen sopivia tuotteita. Ja erityisesti tykkäsin siitä, että omaa visiotani kuunneltiin ja ehdotettiin siihen sopivia tuotteita, eikä lyöty käteen jotain ruusukultaunelmaa vain siksi, että moni tuleva morsian varmaa tykkää semmoisesta. (Ja pakko siis todeta tähän väliin, että miulla ei ole mitään ruusukultaa vastaan, käytän sitä vaan tyyppiesimerkkinä trendien mukaisista häistä, mitä omamme ei selkeästikään ole.) Ja se pitää vielä mainita, että Kätevä Käsi tilaa mielellään erilaisia tuotteita myymälään, jos hyllystä ei jotain valmiina löydy. Esimerkiksi meidän tapauksessa tilattiin ihana sinettisetti aivan täydellisen värisellä vahalla (tsekkaa blogin ig, sieltä löytyy tästä lisää).

Ja sitten ne korttivisiot: meillä ei tosiaan ollut valmista ideaa, joten alku oli vähän sellaista "no, katsotaas miltä tää vaikka näyttää". Kokeiltiin pitsiä kahdella eri tavalla, joista päädyttiin viistoon versioon. Samoin testailtiin Save the Date -tekstiä muutamalla eri tyylillä ja paperilla, lopullinen versio on yhdellä viivalla ja kuultavalla paperilla. Punaiset askartelutimantit (mitä lie oikealta nimeltään, kertokaa kommenteissa niin editoin sitten oikean nimen!) miulla oli jo omasta takaa, ja päädyttiin käyttämään niitä värimaailman täydentämiseen.

Oikeanpuoleinen kortti on jo aika lähellä lopullista,
mutta tekstin alle valitsimme vähän himmeämmän
paperin, koska tässä testiversiossa kiiltoa on liikaa.

Sisäpuolelle tehtiin Pinterest-idean mukaisesti kalenteri, johon oikea päivämäärä on merkattu sydämellä. Saanko käyttää hetken tuon paperin ihasteluun? Se on nimittäin aivan ihana, ja rakastuin tohon kuviointiin heti ensisilmäyksellä ❤ Vähän samanlainen meno kuin bloginkin taustakuviossa, eli kolahtaa meihin ihan täysin.

Korttipohjien mukana tuli myös pienet kirjekuoret, jotka meidän on tarkoitus kiinnittää old school -tyyliin sinetillä. Kunhan kortit ovat lopulta valmiit ja lähetyskuosissa, voin tehdä vielä pienen postauksen kortin ja kirjekuoren lopullisesta lookista. Toivottavasti tästä on inspistä jolle kulle muullekin, ja tosiaan lopullisesta versiosta tulee vielä oma postauksensa myöhemmin, jahka saadaan ne askarreltua ja lähetettyä!

Kuvat omiani, kunnioitathan
tekijänoikeuksia.

Tällä hetkellä työn alla

To do -listaus saa jatkoa jossain vaiheessa, mutta sitä odotellessa voin vähän avata, että mitä kaikkea meillä on tällä hetkellä työn alla. Nämä samat jutut toki toistuvat myös to do -listan postauksissa, mutta ajattelin avata paria asiaa listalta jo nyt ennakkoon, jotta pysytte menossa mukana. Meillä ei hommat etene aina ihan listan mukaan, eikä varmasti kenelläkään muullakaan, mutta nämä kolme juttua ovat hoidettavana juuri nyt:

Isoimpana missiona on siis juhlapaikan löytäminen Lappeenrannasta. Olemme lähettäneet tarjouspyyntöjä ja sopineet tapaamisia kolmen potentiaalisen paikan kanssa, katsotaan miten tässä lopulta käy: löytyykö the paikka näiden keskuudesta, vai jatketaanko etsintöjä muualta (toivon kyllä että jokin näistä olisi meille sopiva, etenkin pari paikkaa vaikuttaa ainakin alustavasti tosi ihanalta).

Toisena isona juttuna on kaasojen ja bestmanin pyytäminen. Päädyin nyt lopulta kirjoittamaan kaasoille kirjeet, se tuntuu näillä välimatkoilla luontevimmalta tavalta, ja kirjeeseen saa kuitenkin paljon henkilökohtaisuutta mukaan (vrt. pelkkä kortti). Pitäisi nyt vaan orientoitua ja laitta runosuoni pulppuamaan. Lisäksi pitäisi tehdä jotain päätöksiä sen suhteen, miten bestmania on tarkoitus pyytää tehtäväänsä. En kuitenkaan hoputa Jonia (ainakaan vielä...) tässä asiassa, kun ei meillä oikeasti ole vielä kiire mihinkään, pähkäilköön asiaa rauhassa. Mutta itse haluan kaasoja tästä hössötyksestä varoittaa jo nyt, sillä miusta asiaa on turha jahkailla, ja toisaalta odotan sitä hetkeä kun pääsen viimeinkin höpöttelemään hääjuttuja jonkun kanssa! Toki on kyllä omalla tavallaan hauskaa pitää asia pimennossa ja yllättää ihmiset meidän juhlalla, mutta kyllä tää hiljaiselo välillä myös tympii (ja tympii muuten rankasti). Onneksi on edes tämä blogi!

Save the Date -kortit pitäisi myös askarrella tässä syksyn aikana, jotta ne saa jouluksi lähetettyä eteenpäin. Tällä hetkellä pitäisi siis lyödä lukkoon kortin lopullinen muoto, vaikka alustava idea onkin jo olemassa. Testiversioita, testiversioita, lisää testiversioita, niitä pitäisi nyt tehdä ja valita se toimivin lopulliseksi kortiksi. Tästä prosessista voin tehdä oman postauksen ja käydä läpi eri versioita (itseni tuntien en heti ensiyrityksellä kuitenkaan saa sitä täydellistä versiota aikaiseksi).

Nämä kolme asiaa ovat nyt ne isoimmat jutut, mutta toki sitä samalla ideoi ja haaveilee kaikesta muustakin. Nt kuitenkin fokusoidaan edellä listattuihin juttuihin. Jos haluat fiilistellä päivittäistä menoa, niin blogilla on myös ig-tili (löytyy sivubannerista ja Back to Basics -sivulta), jonne laittelen pikkujuttuja ja fiilistelyjä melkeen päivittäin.

Kuvat CC0-lisenssillä

Tulishow häihin?

Käytiin viikonloppuna pyörähtämässä Aarnitulet-nimisessä tapahtumassa. Kyseessä oli keskiaikaiset tulivenetsialaiset, eli tulishown ja keskiaikateeman yhdistelmä. Tapahtuma oli melko pieni, mutta tunnelma oli mukava, ja pieneksi tapahtumaksi ohjelmaa oli yllättävän paljon. Kaiken kaikkiaan ihan positiivinen kokemus.

Illan parasta antia oli ehdottomasti finaalina esitetty tulishow, joka oli ihanan monipuolinen ja taitavasti tehty. Ja kyseinen tuliesitys on myös syy, miksi tästä asiasta on täällä blogin puolella ylipäätään puhetta: itse ainakin tykkään tuliesityksistä todella paljon, ja mitä oon ihmisten kanssa jutellut niin harvassa tuntuvat olevan ne tyypit jotka ei idealle lämpenisi yhtään. Usein kuulee sanottavan, että jo pelkkä nuotiotuli on hypnoottista katsottavaa, ja tulishow onkin jo sitten aivan omaa luokkaansa.

Jos vain suinkin olisi muut kuin kesähäät, niin ehdottomasti haluaisin omiin häihini jonkinlaisen tuliesityksen! Valitettavasti lieskat eivät vain kesän valoisissa öissä pääse oikeuksiinsa, eikä meillä ole mahdollisuutta viettää häitä syksyllä. Mutta jos hääajankohta suinkin sallii, kannattaa asiaa miettiä hetki ihan tosissaan.

Tulishow lumoaa sekä aikuiset että lapset. Tai ainakaan itse en ole kertaakaan esityksiä katsoessani kuullut yhdenkään lapsen kitisevän tai hermostuvan, vaan ihan päinvastoin: ja tässäkin esityksessä lasten suusta kuului lähinnä ihastelua. Toki, kuten sanottu, tämä show oli todella monipuolinen ja sisälsi lapsillekin näyttäviä temppuja, kuten tulen sylkemistä ja palavalla alustalla pyörimistä. Mutta vähän pienimuotoisemmatkin esitykset lumoavat kyllä.

Tuli toki sopii hyvin vaikka millaisiin häihin, mutta ehkä etenkin metalli/rokkimaailmasta inspiraatiota ammentavat juhlat voisivat täydentyä hyvin tulishowlla. Käytetäänhän keikoillakin paljon pyrotekniikkaa, ja tietyissä genreissä kaikenlainen (kirkkojen) polttaminen on jo suorastaan klisee. Ja ei, en itse hyväksy yhtään minkään tuhopolttamista, sanotaan sekin nyt tässä yhteydessä. Mutta tuliesityksistä tykkään, ja jos haluut käydä katsomassa pari videota aiheesta, niin blogin instagram-tilillä on pari klippiä katsottavaksi.

Inspiroiko tulishow, vai tuntuuko ihan turhalta puuhastelulta tai rahareiältä? Kerro kommenttiboksissa tai ig:n puolella! Itsehän oon tästä melkein katkera, kun ihastuin esitykseen taas niin päätä pahkaa, enkä lieskoja kuitenkaan omiin juhliini saa. No, ehkä joskus vietän Halloweenia, kekriä tai mitä tahansa muuta syysjuhlaa tulishown voimin.

Postauksen kuvat ovat omiani,
kunnioitathan tekijänoikeuksia