Kosinta

Muista hääblogeista olen saanut lukea vaikka kuinka ihania kihlajaistarinoita, ja niiden pohjalta päädyin myös kertomaan oman tarinamme, vaikka se romanttisuudessa monille muille häviääkin.

Meillä ei nimittäin ollut suurta ja romanttista kosintaa, joka olisi tullut minulle täysin yllätyksenä, vaan olin ihan kartalla siitä mitä tapahtuu. Olimme Jonin kanssa puhuneet asiasta jo pitkään, ja lähestyvä vuosipäivämme oli ilmeinen valinta. Emme siis olleet paratiisisaarella, vaeltamassa, seikkailemassa tai tekemässä mitään muuta hienoa, poikkeavaa ja ikimuistoista. Emme olleet kauneimmassa auringonlaskussa, loisteliammaissa kuutamoyössä, eikä meillä ollut edes tähdenlentoja. Olimme kotona, arkipäivänä, työaamuna.

Vuosipäivän aamuna Joni olikin sitten varautunut sormuksella. Joni oli itse käynyt ostamassa sormuksen, ja yrittänyt löytää sopivan koon käyttämällä yhtä vanhaa sormustani mitta-apuna (ja aika hyvin se onnistui, yhtä kokoa pienempi oli lopulta sopiva). Sormus oli pohjattoman suloisessa, pikkuruisessa lahjapakkauksessa, ja oli tyyliltään hyvin vaatimaton, sileäksi hiottu ja ilman kiviä. Tämä voisi monelle muulle olla kauhistus, mutta minusta kihlajaissormus saakin olla pelkistetty. Toisekseen, en ole yhtään timanttityyppiä, joten joku massiivinen timanttihäkkärä olisi enemminkin saanut epäilemään, että tunteeko tuo mies minua lainkaan! Hyvin tuo valitsi, ja edelleen yksinkertainen sormukseni on minulle pohjattoman rakas.

Siinäpä se, kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Päivä jatkui siten, että alettiin päivän mittaan soitella sukulaisia läpi, jotta saatiin asia kerottua heille henkilökohtaisesti. Vastaanotto oli ihana, vaikka vähän jännitin, että miten etenkin isovanhemmat asiaan suhtautuisivat. Mutta kaikki olivat asiasta onnessaan, muutamat onnen kyyneleetkin saattoivat ilmaantua silmäkulmaan (niin minulla kuin vastapuolella). Kavereille kerroimme asiasta tylsästi facebookin kautta muuttamalla parisuhdetatuksen muotoon "kihloissa". Sieltäkin saatiin toki ihanan paljon positiivisia kommentteja.

Kihlajaisia juhlittiin lähisukulaisten kesken meidän kotona kahvittelun merkeissä. Ei mitään sen suurempaa, ihan vain ajan viettoa rakkaiden ihmisten kanssa. Ja samalla linjalla päästään toivottavasti jatkamaan myös hääjuhlassa, toki kihlajaisia huomattavasti isommassa mittakaavassa. Mutta samanlaisen tunnelman haluaisin myös hääjuhlaan: jaettua iloa, onnellista tunnelmaa, ja rakkautta.

Kuvat CC0-lisenssillä, alinta
kuvaa lukuun ottamatta