Meillä alkaa nyt selkeä kuukausittainen count down, ja meidän häihinhän on siis aikaa seitsemän kuukautta. Jäljellä olevaa aikaa on nyt jotenkin helpompi hahmottaa (kun en ole yhtään sitä "häihimme on 480 päivää aikaa" -tyyppiä), kun ajan kulumista on helppo seurata kuukausissa ja viikoissa. Eräänlainen tehtävälista meillä on ollut koko ajan käytössä, ja sitä on muokattu jatkuvasti suunnitelmien eläessä. Vaikka listan tehtäviä on hoidettu alta pois varsin mallikkaaseen tahtiin pitkin prosessia, on ajan eteneminen siltikin tuntunut paikoitellen hieman absurdilta...ikään kuin valmistelisi jotain, mihin on vielä suorastaan ikuisuus. Nyt vuoden vaihtuessa tilanne on kuitenkin toinen, ja nyt alkaakin enemmin tuntua siltä, että aikaa on ihan liian vähän, haha.
Vaikka meilläkin on tehtävälista jatkuvasti käytössä, ja vaikka koen, että tehtävälista on yksi parhaista tavoista pitää hääprosessi käynnissä, en tiedä lähdenkö ollenkaan työstämään tänne blogiin jotain kuukausittaisia tehtävälista-postauksia... Erilaisia to do -listoja kun on kaikki hääoppaat sun muut jo pullollaan. Blogin alkuaikoina tuli toki tehtyä muutama to do -tyyppinen postaus, mutta ne jäivät niihin muutamaan, sillä en koe niitä itselleni kovinkaan mielekkäiksi postaustyypeiksi: vaikka meidän häät etenevät tietynlaisen listauksen mukaan, se ei tarkoita, että noista meidän listoista hyötyisi varsinaisesti kukaan muu. Jokaiset häät ja hääparit ovat erilaisia, joten suosittelen tekemään tehtävälistaa ihan omista tarpeista käsin. Siksi kertoilen tän projektin etenemisestä mieluummin vapaamuotoisesti kuin tehtävälistapostausten kautta.
Nyt näin alkuvuodesta isoimpia käynnistyviä juttuja ovat toki hääkutsujen askartelu, miun mekkoprosessin käynnistyminen (apua kuinka jännää!) ja häätatuointien ottaminen (jännittävää tämäkin!). Tämän lisäksi on paljon kaikenlaista käytännön asiaa hoidettavana. Yhtenä esimerkkinä mainittakoon lomatoiveiden esittäminen esimiehille jo nyt, koska meidän häitä juhlitaan keskellä kesää, jolloin moni muukin tykkää lomailla. On ihan hyvä juttu, että tehtävälistalla on mukana sekä jännittäviä että ei-niin-kovin-jännittäviä juttuja hoidettavana, koska etenkään miun pää ei luultavasti kestäisi liian tiuhaa jännittävien asioiden hoitamista putkeen (tulisi vaan emotionaalinen ähky tai ylilataus).
Miuta nimittäin jännittää nyt moni asia näihin häihin liittyen. Siis sillä hyvällä tavalla, odottavan innostuneesti. Mutta jännittää kuitenkin. Toki vuodenvaihde on aina osaltaan jännitystä lisäävää aikaa, kun kaikki tekevät uuden vuoden lupauksia ja lataavat uudelle vuodelle (ja vuosikymmenelle) aika paljon odotuksia ja toiveita. Vaikken itse olekaan oikeastaan ihmisenä tällaista tyyppiä (en esimerkiksi jaksa useinkaan kerrata kuluneen vuoden tapahtumia läpi), niin somen kautta muiden innostus, lupaukset ja odotukset tarttuvat myös itseen. Ja nyt sitten huomaan miltei pakahtuvani innostuksesta ja odotuksesta, kun tiedän, että heti alkuvuodesta tapahtuu ihan huippuja juttuja häiden suhteen.
Vaikken olekaan varsinaisten uuden vuoden lupausten tai tavoitteiden ystävä, niin taidan nyt taipua sosiaalisen somepaineen alla, ja pohtia tavoitteita tälle häävuodelle. Ei ole nimittäin oikesti yhtään hassumpi ajatus tehdä välillä pientä katsausta sen suhteen, että mikä se olikaan tässä prosessissa kaikkein tärkeintä.
Joten, haluaisin ennen kaikkea panostaa loppujen seitsemän kuukauden aikana hyvinvointiin. Tästä asiasta oon puhunut etenkin häädiettaamiseen liittyen, ja ajattelen edelleen, että pitkän ja kuormittavan (kyllä, häiden järjestäminen ei ole mitään ruusuilla tanssimista) prosessin aikana on syytä kiinnittää huomiota myös omaan hyvinvointiin. Toivon, että pääsisin palaamaan meditaation pariin, tai voisin esimerkiksi aloittaa joogan, josta olen jo hetken aikaa haaveillut: pysähtyminen ja ajatusvirran pysäyttäminen tekee varmasti hyvää ainakin allekirjoittaneelle.
Ylipäätään toivoisin, että muistaisin mahdollisen kiireen ja stressin keskellä käyttää aikaa myös itseeni, enkä antaisi hääprosessin jyrätä päälle edes kiireessä. Liikunta, koiran ja perheen kanssa puuhailu, lukeminen ja muut omat projektit eivät toivottavasti jää täysin paitsioon, kun kevät alkaa vaihtua kesäksi (katsotaan sitten siinä vaiheessa, että miten oon pärjännyt!). Tämä ennen kaikkea siksi, että kun ei anna häiden muuttua koko elämän keskeisimmäksi sisällöksi, ja kun muistuttaa itseään siitä, että elämässä on paljon muutakin tärkeää kuin ne häät, niin saa mukavasti perspektiiviä niihin hetkiin, kun lautasliinojen sävy tuntuu olevan elämän suurin ongelma. Häät ovat ihana ja kaunis asia, mutta niiden takia ei kannata saada hermoromahdusta (tai muuttua bridezillaksi).
Ollaan nimittäin Jonin kanssa melko tulisieluisia riitelijöitä keskenämme, ja vihoviimeisin asia, mitä näille seitsemälle kuukaudelle kaipaan, on meidän naurettavat (ja siinä hetkessä toki kuolemanvakavat) riidat jostain aivan typerästä asiasta, kuten vaikka pääkallojen sijoittelusta juhlapaikalle. En ikimaailmassa edes yrittäisi luvata, ettemme riitelisi kertaakaan häävuonamme, tai että koko hääprosessi soljuisi ruusukullan sävyissä harmoonisesti siten, että rakastuisimme joka päivä vain toisiimme syvemmin. Perkeleet ja saatanat tulevat nimittäin ihan takuuvarmasti lentelemään, mutta jos riitoja voi edes hieman välttää, niin oikein hyvä. Hääprosessin aikana olisi kuitenkin kiva, jos se keskinäinen rakkaus saisi enemmän tilaa kuin riidat jostain aivan typeristä asioista.
Toivotaan, että onnistun edes puolessa näistä tavoitteistani näin hääprosessin jännittävimmän (ja kuormittavimman) jakson aikana. Toivotaan, että vuosi tulee olemaan onnistunut myös kaikkien muiden häitään juhlivien parien osalta. Hyvä siitä tulee, ellei jopa paras mahdollinen! Siihen mie haluan uskoa.❤
Kuvat CC0-lisenssillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitäs tuumaat?