Koska blogiin on viime aikoina löytänyt tiensä useampi uusi lukija, ja koska en ole viime aikoina pureutunut tällaisiin laajoihin kokonaisuuksiin, niin muistuttelen taas, että näiden postausten tarkoituksena ei ole kertoa kenellekään, miten häät pitäisi suunnitella tai asiat hoitaa. Toki miulla on oma näkökantani asioihin, mutta en halua esittää sitä ainoana oikeana vaihtoehtona. Enemmin suhtautuisin näihin postauksiin keskustelun, ja erilaisten näkökulmien esittämisen, avauksena. Some voi parhaimmillaan auttaa meitä jakamaan ja kehittämään sekä ideoita että ajatuksia rakentavassa hengessä, ja jos jotain näillä postauksilla haluan tavoitella, niin sitä: rakentavaa ajatusten vaihtoa ja mahdollisuutta keskusteluun.
Pitkä preppaus aiheeseen, mutta ehkä nyt voidaan aloittaa? Puhutaan siis ekologisuudesta osana hääsuunnittelua, pohdiskellaan paperittomia häitä ja erilaisia sähköisiä (tai digitaalisia) ratkaisuja, joita hääpareilla on käytettävissään. Ja peilataan näitä siihen paljon puhuttuun ekologisuuteen.
Ekologisuuden nimissähän niin arkeen, työhön kuin hääsuunnitteluunkin on ilmaantunut mieletön määrä digitaalisia ratkaisuja, joilla pyritään korvaamaan paperin käyttöä, koska paperin kulutus on epäekologista. Tämä näkyy sairaanhoidossa sähköistyneinä potilastietojärjestelminä, työpaikalla paperittomana toimistona ja esimerkiksi hääsuunnittelussa sähköisinä kutsuina, häänettisivuina ja häinä, joissa ei käytetä lainkaan paperituotteita. Digitaalisuudella pystytään vähentämään paperin kulutusta, jolloin digi näyttäytyy helposti paperiversiota ekologisempana - kun kutsu lähtee maailmalle diginä, yhtään puuta ei kaadettu häiden takia. Puut tykkäävät, ja hääpari tykkää.
Itse olen aikaisemmin ajatellut juurikin näin, ja olen jopa morkannut itseäni siitä, että haluan ehdottomasti paperiset kutsut ja paperituotteita juhliin (menut, pöytäkartat, infotaulut jne). Olen aikaisemmin täällä blogissa puhunut ekologisuudesta, postauksen pääset tsekkaamaan tästä, ja tuossa postauksessa näkee hyvin sen, kuinka oikeutan epäekologiseksi kokemiani asioita listaamaalla puolen tusianaa eettistä ja ekologista tapaa, joita toteutan arjessani joka päivä. Tuohon vuoden takaiseen verrattuna oon itse asiassa vielä vaan entisestään parantanut tapojani tunnontuskissani entistäkin eettisempään suuntaan. Olenpahan nyt hyvittänyt tällä päivittäisellä työlläni meidän paperiset hääkutsut.
Mutta nyt tällä ekobuustailulla ei ole merkitystä, sillä kuten maailmassa muutoinkin, asiat eivät ole mustavalkoisia (meni taas ihmeen pitkään ituhipiltä havahtua asiaan...). Voin siis itsekin jättää itseni morkkaamisen näiltä osin väliin. Vaikka on ehdottoman totta, että digitaaliset työkalut tai vaikkapa hääkutsut säästävät paperia ja täten puita, ei digitaalisuus itsessään ole aina ns. "analogista" (eli sitä perinteistä) versiota ekologisempi. Itse asiassa digitaalisilla alustoilla voi olla huomattavan suuri hiilijalanjälki.
Aihe on tullut itselleni tutuksi ennen kaikkea musiikin kautta. Tästä aiheesta esimerkiski tämä Helsingin Sanomien artikkeli on lukemisen arvoinen. Artikkeli on pitkä, mutta suosittelen lämmöllä sen lukemista, jos ekologiset jutut kiinnostavat yhtään enempää. Niille, jotka eivät jaksa lukea, voidaan homma tiivistää raivoisasti seuraavaan muotoon: internet ei ole päästötön, vaan sen pyörittämiseen tarvitaan mieletön määrä sähköä kuluttavia palvelimia. Internetin käyttö ei ole päästötöntä, sillä jokainen hakukonehaku, katsottu video tai ladattu nettisivu kuluttavat energiaa. Ja koska nykyteknologia mahdollistaa netissä roikkumisen ja online-palvelujen jatkuvan käytön, on striimatun musiikin hiilijalanjälki moninkertainen verrattuna CD-levyaikaan. Vaikka CD-levyjen valmistus ja kuljettaminen ympäri maailmaa aiheuttivat päästöjä, kuunnellaan nykyisin musiikkia/podcasteja/nettiradiota niin paljon enemmän, että hiilijalanjälki on väkisinkin isompi.
Sama koskee toki kaikkea internetin käyttöä, ja joidenkin lähteiden (esim tämä Ylen artikkeli) mukaan internetin hiilijalanjälki on suurempi kuin lentoliikenteen. Ihan vain siksi, että online-sisältöä on helppo käyttää aina vain uudelleen ja uudelleen, enemmän ja enemmän. Jokainen vaivaton älypuhelinklikkaus kasvattaa hiilijalanjälkeä entisestään.
Tarkoittaako tämä nyt sitten sitä, että kielletään internet? Toivottavasti ei, sillä itse todella tykkään tästä hääbloggaamisesta, ja tätä kautta oon pystynyt tutustumaan ihan huippuihin tyyppeihin. En myöskään kirjoita tätä postausta mollatakseni kaikkia niitä hääpareja, joilla on käytössään häänettisivut tai sähköiset hääkutsut ja käytössä sähköinen ilmoittautuminen. Eikä tarkoituksena ole myöskään ylistää paperituotteita. Tämän postauksen ainut pointti on siinä, että kaltaiseni itsesyytöksille alttiit ihmiset uskaltaisivat tehdä häihin liittyviä päätöksiä sen mukaan, mikä tuntuu heille luontevimmalta. Toivon, ettei yksikään häitään suunnitteleva ihminen käytä puoltatoistavuotta itsensä hiljaiseen morkkaamiseen siitä, että haluaa perinteikkäät, paperiset hääkutsut tai häämekon Jyväskylästä. Ei nimittäin maksa vaivaa.
Toisaalta toivoisin ja soisin myös ylipäätään tähän häiden ekologisuus-keskusteluun lisää ymmärrystä ja toisen asemaan asettumista. Asiat eivät ole mustavalkoisesti vain oikeita tai vääriä, ja kuten oon tässä postauksessa aiemmin sanonut, omasta mielestäni elämä kokonaisuutena ratkaisee. Yksittäisen ihmisen ekologisuus ei ole yhden päivän juhlimisesta kiinni, jos kaikki elämän muut päivät elää ekologisia periaatteita noudattaen. Hääparit ovat kaikki erilaisia keskenään, he tulevat eri taustoista ja asuvat eri paikkakunnilla. Näin ollen mikään avaimet käteen -tyylinen pakettiratkaisu tuskin sopii kaikille. Mielummin toivoisin, että kritisoinnin ja vertailun sijaan voitaisiin tsempata toisiamme löytämään omiin juhliimme ne parhaiten sopivat ratkaisut.
Toki on myös tunnustettava, että ekologisuus on melkoisen haastava häätrendi, joskin tarpeellinen sellainen. Ekologisuus kun on joillekin koko elämää ohjaava arvotekijä, ja sitä kautta paljon enemmän kuin jokin yksittäinen häätrendi. Samaan aikaan joku suunnittelee trendikkään ekologisia häitä, kenties vajavaisin tietotaidoin siitä, millaiset ratkaisut ovat todella ekologisia. Ja kun nämä kaksi häitään suunnittelevaa kohtaavat jossain hääryhmän kommenttikentässä, ei lopputulos yleensä ole kaunis. Vaikka tarkoitusperät ehkä olivatkin.
Toisaalta ekologisuus on haastava trendi siinä mielessä, että sitä voi toteuttaa niin kovin monella tavalla. Ja harvoin, todella harvoin missään keskustelupalstoilla saamme kattavaa kokonaiskuvaa toistemme häistä. Yksittäinen kommentti tai postaus paljastaa usein vain pienen osasen kokonaisuudesta. Kun toinen ilmoittaa lentävänsä häämatkalle kaukokohteeseen, on helppo ajatella ja syyllistää, että tuo se ei sitten välitä ympäristöstä yhtään. Mutta häät itsessäänhän ovat voineet olla kovinkin ekologiset: lähiruokaa, kaikki vieraat tulevat läheltä, juhlavaatteet käytettynä ja kaikki koristeetkin kirppiksiltä. Ja toisaalta, homma toimii myös toisin päin: vaikka joku tekisi häämatkan kotimaassa ja viettäisi häät käyttämättä yhden yhtään paperituotetta, ei tämä automaattisesti tee häistä ekologisia: vieraita saattaa saapua juhlimaan vaikka maailman toiselta puolen. Siksipä häiden ekologisuus on edelleenkin miusta kokonaisuuslaji. Jos sitä johonkin pitäisi väkisin verrata, niin ehkä kymmenotteluun - kyseessä ei ole onnistuminen (tai epäonnistuminen) yksittäisessä suorituksessa, vaan onnistuminen kokonaisuudessa.
Ja siksi itsensä morkkaaminen jostain epäekologisesta vaihtoehdosta ei ole kovinkaan mielekästä. Paperinen ja sähköinen kutsu ovat molemmat ihan yhtä hyviä tai pahoja, riippuen siitä kummasta suunnasta asiaa katsoo. Fakta kuitenkin on, että jotenkin ne vieraat on paikalle kutsuttava. Samaan tapaan voikin sitten vääntää siitä, että hankkiiko hääjuhliin bändin, jonka matkakulut kasvattavat häiden hiilijalanjälkeä, vai kasaako online-soittolistan, joka taas kuluttaa sitä paljon puhuttua dataa. Enkä tiedä onko sekään nyt niin hirvittävän mielekästä, että joku yrittäisi laskea, että kumpi mistäkin vaihtoehdosta olisi parempi. Kun lopputulos kuitenkin on, että aina jotain kuluu: puuta, bensaa, sähköä, dataa tai vähintäänkin omaa energiaa.
Jos tästä nyt jotain jäi käteen, niin toivottavasti se, että asiat eivät aina ole mustavalkoisia, ja se, että digi ei aina ole ekologista. Ja että pyrittäisiin täällä somessa enemminkin tsemppaamaan toisiamme kuin esittämään kritiikkiä ja kyseenalaistuksia. Täydellisen ekologisia häitä tuksin on edes olemassa, ellei joku tuota ruoat itse (naapuritila on vielä ihan ok), ajele ostamaan mekkokangasta hevoskärreillä (parempi tietty olisi, jos kangas kudottaisiin alusta alkaen itse) ja pidä huolta, että paikalle kutsutaan vain kävelymatkan päässä asuvat vieraat. Ja jos tämä ei ole mahdollista, niin ehkä voisi riittää, että jokainen yrittää parhaansa niillä osa-alueilla, jotka itselle tuntuvat luontevimmilta? Ehkä?
Postauksen kuvat
CC0-lisenssillä.
CC0-lisenssillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitäs tuumaat?