Mutta, kuten otsikosta nyt käy ilmi, korona tuli meidän ja meidän hääjuhlien väliin. Syitä siirtymiseen on monia, ja päätös onkin enemmän pienten tekijöiden summa kuin yhteen yksittäiseen tekijään nojaava päätös. Ellei sitten halua sanoa, että kaiken takana on korona, mutta se olisi aika epämääräinen vastaus laajaan ja monitahoiseen syy-seuraus -vyyhtiin.
Yhtenä merkittävimpänä syynä on meille läheisten ihmisten terveys. Meidän molempien isovanhemmat, sekä miun äiti, kuuluvat koronan riskiryhmään. Koska epidemian huippua ennustetaan tällä hetkellä toukokuulle, olisi heinäkuun alku vielä epidemia-aikaa, vaikkakin laskusuuntaista sellaista. Ja meille läheiset ovat yksi tärkein tekijä, kun mietitään hääjuhlaa - keiden kanssa sitä juhlisi, jos ei läheisten sukulaisten (retorinen kysymys, toki voi juhlia vaikka yksin, tai kavereiden kanssa, mutta meille läheisten läsnäolo oli homman lähtökohta). En osaa kuvitella juhlia ilman äitiäni tai isovanhempiamme, ja mielummin siirrän juhlat toiseen ajankohtaan, kuin yrittäisin juhlia ilman heitä.
Ja joku saattaa nyt ihmetellä, että miten niiden läheisten läsnäolo on niin tärkeää, kun esimerkiksi isovanhemmat kysyvät hääkutsun saadessaan, että milloin voidaan kasvaa aikuisiksi. Tällaisessa kommentoinnissa on kuitenkin enemmän kyse sukupolvien välisestä kuilusta tyylitajun suhteen, kuin siitä, etteivätkö isovanhempamme meitä rakastaisi ja toivoisi meille parasta. He vain katsovat maailmaa omista lähtökohdistaan, jolloin meidän meno varmasti välillä hämmästyttää ja kummastuttaa. He eivät puutu ja kommentoi puhtaasta ilkeydestä, vaan sillä, että he toivovat meille parasta - ymmärtämättä, että elämme jo parasta mahdollista elämäämme omina itsenämme. Tietysti kommentointi aina paikoitellen ketuttaa, mutta silti haluamme heidät paikalle juhlimaan elämämme tärkeää päivää. Ja nyt koronariskin aikaan se ei valitettavasti ole turvallista, ja eikä siksi juhliminenkaan ole mahdollista.
Päätöksen taustalla on sosiaalisten syiden ohella myös taloudelliset syyt. Mie jouduin yt-neuvotteluiden tuloksena lomautetuksi, mikä toki tekee aika ison loven meidän tulotasoon juuri ennen häitä. Eikä hääjuhlia oikein halua viettää siten, että ennen häitä olet taloudellisessa epävarmuudessa (jos auto vaikka hajoaisi, jäisivät häät viettämättä, koska talouspuskuria ei olisi), ja häiden jälkeen sama tilanne jatkuisi (mitä jos koira sairastuisi heti häiden jälkeen, ja kaikki rahat olisikin laitettu hääjuhliin).. Meillähän hääbudjetti ei ollut alun alkaenkaan kovin suuri (alle 10 000€) ja kun miun pienet tulot romahtavat nyt lomautettuna tyystin, menee kaikki raha valitettavasti elämiseen ja pienen taloudellisen puskurin ylläpitoon. Häitä juhlitaan siis sitten tulevaisuudessa, kun niihin on todella varaa ja oma talous ei notkahda juhlien takia liikaa.
Kolmantena juhlien siirtymiseen vaikuttaa se, että puolet miun sukulaisista olisi tullut juhliin ulkomailta, ja nykyisissä olosuhteissa heidän saapumisensa Suomeen on enemmän kuin epätodennäköistä. Pandemiatilanteessa lentokone olisi ehkä vihoviimeinen paikka, jonne haluaisin itse mennä (paljon ihmisiä pienessä tilassa ihan vieri vieressä), eikä myö tätä tietenkään voida vaatia omilta vierailtamme. Ja toki, onhan meillä tällä hetkellä iso joukko vieraita myös jumissa Uudellamaalla, eli matkustushaasteet eivät rajoitu pelkästään ulkomailla asuviin. Mutta, vaikka Suomen sisäinen matkustaminen aukeaisikin (ja varmaankin aukeaa) ennen heinäkuuta, ei maiden välinen vapaa-ajan matkailu ole samanlainen selviö. Pahimmassa tapauksessa karanteenisäännöt ovat edelleen heinäkuun alussa voimassa, enkä usko, että kukaan täyspäinen lähtee matkalle hääjuhliin vain joutuakseen siitä karanteeniin. Toki, kukaan ei voi tietää, mikä tilanne on maailmanlaajuisesti heinäkuun alussa, mutta myö tai vieraamme ei olla tilanteen suhteen kovinkaan toiveikkaita.
Oma tilanteemme on siis monella tapaa epävarma, emmekä ole ainoita. Myös vieraidemme joukossa on niitä, jotka ovat joutuneet lomautusten, lomien siirtämisen ja vähentyneiden työtuntien uhriksi. Harva tässä tilanteessa siis juhlii sillä, kuinka kivasti menee, eikä osalla vieraista juhlafiilis ole vielä kesälläkään matkassa mukana. Ja vaikka taloudellisesti menisikin ihan tavalliseen tapaan, tauti itsessään pelottaa monia. Useat vieraamme ovatkin olleet helpottuneita juhlien siirtymisestä turvallisempaan ajankohtaan (joskin toki myös pahoillaan meidän puolestamme). En tiedä, haluaisinko itsekään osallistua kesällä yksiinkään juhliin, joissa olisi paikalla yli kymmenen henkilöä ympäri maailmaa.
Syitä juhlien siirtämiseen on siis monia, vaikka toki jokaisen syyn takaa paljastuu myös korona. Toivomme kuitenkin, ettei korona tulisi meidän ja naimisiinmenon väliin: vihoviimeisin toiveemme naimisiinmenoa ajatellen nimittäin on se, että pääsisimme naimisiin pakollisen kahden todistajan läsnäollessa suunniteltuna päivänämme. Koska kuten oon jo aikoja sitten sanonut, se päivä on meille tärkeä (vuosipäivä, kihlajaispäivä, ja lopulta myös hääpäivä), ja haluaisimme pitää siitä kiinni, vaikka juhlat jäävätkin tässä yhteydessä juhlimatta. Suomi saakin mennä täydelliseen lockdowniin ennen kuin suostumme muuttamaan hääpäivää. Toivotaan siis, etteivät nykyiset rajoitukset enää kovene.
Vieraillemme lähetimme ilmoituksen juhlien siirtymisestä pääasiassa sähköisesti isovanhmepia lukuunottamatta (he saivat tiedon puhelimitse). Teimme Canvalla kortin, jonka lähetimme vieraille eri viestisovelluksia käyttäen. Idean sähköiseen korttiin nappasimme AnnaS-kutsukorttien upeasta ja lämminhenkisestä eleestä, jonka voit tsekata tästä. Sähköinen kortti säästi meidät siltä vaivalta, että olisimme ilmoittaneet jokaiselle asian erikseen soittamalla tai laittamalla asiasta viestiä. Enkä suoraan sanottuna tiedä, oltaisiinko kumpikaan selvitty siitä, että oltaisiin puhuttu hääjuhlan siirtyminen läpi 30 kertaa vieraiden kanssa erikseen - pelkän kortinkin laittaminen kun tuntui iskulta vasten kasvoja. Henkilökohtaiset soittokierrokset olisivat voineet olla vähän liikaa.
Kiitos kuitenkin jokaiselle vieraallemme, joka jakoi meille lohtua, ymmärrystä ja toivoa tulevaan. Kiitos jokaiselle, joka sanoi, että sitten kun viimein juhlitaan, juhlitaan kahta kauheammin. Kiitos jokaiselle, joka sanoi, että oli odottanut meidän juhlia kovasti. Tällaiset sanat voi tuntua turhilta, tai ne voivat tuntua latteuksilta ("mitä se tässä vaiheessa enää auttaa"), mutta ette usko, kuinka tärkeitä ne ovat meille viime päivinä olleet. Muistakaa sanoa hyviä asioita, ne eivät ole latteuksia, vaan ne oikeasti tsemppaavat vaikeissa tilanteissa.
Juhlat juhlitaan sitten joskus, eikä vielä Joninkaan kanssa tiedetä että milloin. Pidetään porukka kyllä ajan tasalla. Ja jos joku miettii, että hiljentyykö blogi, niin ei todellakaan hiljene: johan mie sekoan, jos oon lomautettuna, sosiaalisesti erityksissä ja lakkaisin kirjoittamasta blogia. Häät ovat miusta edelleen yksi maailman ihanimmista aiheista, vaikka omat juhlasuunnitelmat nyt plörinäksi menivätkin. Blogi, ja miun rakkaus häitä kohtaan, ei siis ole menossa minnekään, ne kulkee matkassa mukana tuttuun tapaan.
Postauksen kuvat
CC0-lisenssillä,
ellei toisin mainita
Voi, kurjaa! Vaikeita päätöksiä nämä... Mutta varmasti teitte tässä tilanteessa ihan oikean ratkaisun. Tsemppiä!!
VastaaPoistaKiitos paljon! ❤️ Aina ei mee niin kuin toivois, mutta se ei tarkoita, etteikö asiat vois kuitenkin loppujen lopuksi mennä hyvin. Nyt on vaan pakko luottaa siihen. Ja tsemppiä myös siulle tähän hetkeen, ei tää oo helppoa tai hauskaa kenellekään ❤️
PoistaOon tosi pahoillani, tosi kurja kuulla lomautuksestakin. Toivon teille kaikkea hyvää ja jaksamista tosi ikävässä tilanteessa. Voi olla, että meillä vielä sama edessä ja häitä joudutaan siirtämään, niin hankala aika, kun ei osaa yhtään ennustaa tulevaisuutta. Ihanaa, että menette silti naimisiin ja mahtavat häät sitten, kun tilanne sallii <3
VastaaPoistaJoo, tää epävarmuus on kyllä todella raskasta. Mutta toivottavasti teillä juhlat kuitenkin toteutuis ihan suunnitelmien mukaan, niin asioiden pitäisi mennä ❤️ Ja jos tässä nyt jotain hyvää pitää tuosta lomautuksesta sanoa, niin ainakin se sai lopun epävarmuudelle ja jahkailulle: kun tuloja ei ole, niin niitä ei vaan ole. Ei tarvitse miettiä, että mitä jos, kun elämältä tulee riittävän kovat faktat pöytään. Joka pilvellä on hopeareunus, ja sitä rataa.
PoistaOlen tosi pahoillani ja toivon teille voimia päästä yli tästä pettymyksestä ja surusta <3 Ei auta kuin ajatella, että kun häitänne lopulta juhlitaan, se tuntuu sitäkin upeammalta, kun matkan varrella on ollut niin paljon mutkia.
VastaaPoistaIhanaa, ettet aio lopettaa bloggaamista. Tätä blogia on ilo lukea, koska teksteistä välittyy niin selvästi, miten lämmin, empaattinen ja ihmisistä välittävä tyyppi olet - sellainen, joka muistaa ottaa muut huomioon ja hyväksyy jokaisen juuri sellaisena kuin hän on.
Hienoa, että otit aikaa tunteittesi käsittelyyn ennen tämän postauksen kirjoittamista. Tämä on teidän pettymyksenne ja on ihan oikein käsitellä sitä teidän ehdoillanne eikä miettiä siinä kohtaa liikaa muita ihmisiä kuten blogin lukijoita.
Saa nähdä, kirjoitanko kohta itsekin postausta meidän häiden siirtämisestä. Mulle tuli maanantaina voimakkaasti sellainen olo, että haluaisin tehdä vaan jo päätöksen häiden siirtämisestä enkä jäädä enää odottamaan ja katsomaan, miten tilanne kehittyy. Ei kuitenkaan olla ehditty vielä sulhasen kanssa jutella asiasta, kun meillä on pikkulapsiarjessa hyvin vähän aikaa jutella ylipäänsä mistään keskittyneesti. Häiden siirto olisi hänelle kipeämpi asia kuin minulle, ja voi hyvin olla, että jatkamme hänen takiaan vielä jonkin aikaa nykyistä tuplabuukkauskuviotamme.
Minun tunteeni kumpuaa hyvin pitkälle samoista pohdinnoista kuin teidän. Meillä ei ole enää isovanhempia elossa, mutta minun äitini ja sulhasen isä ovat riskiryhmää samoin kuin muutamat nuoremmatkin kutsuvieraat joilla on perussairauksia. En usko, että osaisin nauttia juhlista, joissa pelkäisin heidän puolestaan, enkä missään tapauksessa haluaisi hääjuhlaa, johon äitini ei saisi tai uskaltaisi tartuntavaaran vuoksi osallistua. Pelkään myös, etteivät muutkaan vieraat olisi juhlatuulella - varsinkaan, jos kaiken aikaa pitäisi varoa tartuntaa ja miettiä huolellisesti, mihin käsillään koskee, kenen lähellä istuu ja niin edelleen. Meilläkin osa vieraista olisi tulossa ulkomailta, enkä usko, että he mitenkään pääsisivät tänä kesänä matkustamaan Suomeen. Myös hääkuvaajamme on ulkomaalainen, ja olen hyvin stressaantunut ajatuksesta, että joutuisimme etsimään viime tipassa uutta kuvaajaa. Olemme hyvin nirsoja kuvaajan suhteen ja meillä oli vaikeuksia löytää mieluisaa kuvaajaa alun perinkään, joten todennäköisyys löytää mielemme mukainen kuvaaja lyhyellä varoitusajalla lienee aika pieni.
Sulhanen ei ole halunnut tehdä päätöstä hätiköiden, vaan on halunnut saada ensin asiasta lisää tietoa. Minua on kuitenkin alkanut stressata vieraittemme puolesta. Kukaan heistä ei asu hääkaupungissamme Hangossa, ja heillä on lähes kaikilla jo majoitus varattuna häitämme varten. Olisi kiva antaa heille kunnolla varoitusaikaa uusien majoitusjärjestelyiden sopimiseen, jotta mahdollisimman moni heistä saisi peruttua varauksensa tai siirrettyä sen uudelle päivälle.
Toivon, että kunhan pahin pettymys ja suru laantuvat, löydät uudestaan hääsuunnittelun ilon, vaikka päivä ei olekaan tiedossa. Itse suunnittelin häitäni vuosia niin, ettei edes sulhasesta ollut tietoakaan :D Ja kun menimme Samulin kanssa kihloihin, aloimme suunnitella häitämme, vaikka meillä ei silloin vielä ollut tiedossa hääpäivää tai edes -vuotta. Kunhan saa mielensä oikeanlaiseen asentoon, häiden suunnitteleminen ilman lukkoon lyötyä päivää on omalla tavallaan tosi kivaa, koska silloin ei tarvitse stressata deadlineista, vaan voi edistää juuri niitä asioita mitä milloinkin huvittaa.
Voimia <3
Kiitos, kiitos kaikesta mitä sanoit ❤️ Painan sanat mieleeni, ja toivon muistavani ne silloin, kun seuraavan kerran tuntuu siltä, ettei missään ole mitään järkeä. Kiitos.
PoistaJa joo, ymmärrän kyllä hyvin siun pohdintoja, ja samaistun moniin näkökulmiisi. Tuokin on kyllä todella oleellinen pointti, että mikä se vieraiden juhlafiilis on, jos koko ajan saa varoa omia tekemisiään. Siitä tulisi pahimmillaan varmaan ne surullisenkuuluisat "pönötysjuhlat".. Ymmärrän siis hyvin, että stressaa ja mieltä painaa.
Mutta tässä vaikeessa ja kauhean epävarmassa tilanteessa arvostan jotenkin hirveästi sitä, että ootte valmiita neuvottelemaan ja joustamaan näinkin ison asian äärellä. Että vieläkin löytyy se yhteistyö, vaikka varmasti sille ei ole helppoa aina lapsiarjessa löytää aikaa ja paikkaa. Kävi häiden suhteen nyt tässä miten tahansa, uskon siihen, että lopulta seisotte maalissa yhdessä voittajina, toisillenne tukena.
Toivon ihan hirveän kovin, että saisitte juhlan, vieraat ja kuvaajan ❤️ Mutta, jos ei nyt, niin sit kaksin verroin kauniimpana parempana ajankohtana. Hyvää ja kaunista siitä tulee joka tapauksessa, mie uskon siihen ❤️
Kiitos kauniista sanoista ja ajatuksista <3 Mitä tuohon yhteistyön löytymiseen tulee, kai tämän tilanteen voisi ajatella niinkin, että jos vielä tämänkin jälkeen molemmat haluavat naimisiin, eiköhän avioliiton aikana vastaan tulevistakin vastoinkäymisistä selvitä...
PoistaJoustaminen ei valitettavasti ole mulle mikään luontainen taito, ehkä siksi että oon ainoa lapsi enkä joutunut lapsena tekemään sisarusten kanssa kompromisseja. Yritin tänään silti kääntään ajatuksiani siihenkin asentoon, että kestäisin ajatuksen pelkän juhlan siirtämisestä ja erillisestä vihkimisestä. Mulle on ollut ja olisi edelleen ihan hirveän tärkeää, että vihkiminen tapahtuisi kaikkien meidän häävieraiden läsnäollessa, mutta Samulille puolestaan vaikuttaa olevan tosi raskasta se, ettei me vieläkään olla naimisissa, ja nyt vihkiminen saattaa taas lykkääntyä. Katsotaan, mihin tässä vielä päädytään. Kun häät ovat itselle tärkeät, on tosi helppo jäädä jumiin omiin toiveisiin ja odotuksiin ja sulkea silmät siltä, että tulevalla puolisolla saattaa olla osin eri toiveita, jotka nekin pitäisi ottaa huomioon. Mutta yritän muistaa, etten enää suunnittele häitäni yksikseni vaan yhteisiä häitä rakkaani kanssa, ja että se on kuitenkin paljon kivempi tilanne <3. Häiden suunnittelu yksin on pidemmän päälle hieman yksinäistä :)
Jep, kyllä tässä parikuntia nyt koetellaan ihan toden teolla.
PoistaJa joo, ei nää oo helppoja päätöksiä. Ei varmasti nyt pandemia-aikaan ole ylipäätään helppo tehdä päätöksiä, mutta häät on miusta vielä jotenkin ihan omalla tasollaan tässä tilanteessa. Kun häissä on juurikin kyse kahden ihmisen haluamisista ja toiveista, eikä päätöksiä voi tehdä vain omaan näkemykseen nojaten. Ja harvalla pariskunnalla temperamentit ja päätöksentekoprosessit osuu aivan täydellisen yksiin, mikä tuo kivan lisätwistin jo muutenkin vaikeaan tilanteeseen.
Ja toisaalta, häihin liittyy usein vielä erityisen paljon symboliikkaa (kahdesta yksi, yhteinen elämä) ja tunnepuolen asioita (mitä avioliitto nyt itse kullekin merkitsee), ei tässä todellakaan olla helpossa tilanteessa. Oon tänne blogiin joskus kirjoittanutkin siitä, että häät pistää ihan ihmeellisellä tavalla kohtaamaan ja sanoittamaan omia ajatuksia, toiveita ja tunteita. Ja pohtimaan, että mitä todella haluaa, ja miksi ne asiat ovat merkityksellisiä: eli mistä voi joustaa, ja missä taas ei voi tehdä kompromissia, ja ennen kaikkea "miksi". Sitä joutuu välillä jopa pelottavan liki omaa mielenmaisemaa.
Mutta joo, tuosta oon ihan ehdottomasti samaa mieltä, että hääsuunnittelu on parasta yhdessä. Toki jokainen tyylillään, mutta uskoisin tosiaan itsenäisen hääsuunnittelun olevan aika yksinäistä hommaa. Ja tulevalle puolisolle koko prosessi jää varmaan pahimmassa tapauksessa aika etäiseksi ja kylmäksi. Siksi mielummin yhdessä (kädenvääntöineen ja kompromisseineen), kuin itsenäisesti :)