perjantai 21. syyskuuta 2018

Kaasojen kirjeet lähetetty!

Erilaisten vaihtoehtojen välillä palloilun jälkeen päädyin lopulta kirjoittamaan kaasoille pyynnöt kirjemuotoon. Palloilin etenkin kortin ja kirjeen välillä, ja toki myös tekstiä ja tyyliä tuli pyöriteltyä mielessä noin sata kertaa. Jotenkin kirje tuntui lopulta parhaalta vaihtoehdolta: sain kerrottua molemmille samat asiat, mutta kuitenkin hieman eri tavoin esitettynä. Pystyin henkilökohtaisesa kirjeessä huomioimaan kaasojen erilaiset persoonat, sillä vaikka kaasoissani on paljon samaa, ovat he tietyiltä osin hyvinkin erilaisia. Lisäksi pystyin laittamaan sekaan persoonallisia juttuja, kuten meidän yhteisiä tilenteita, vitsejä, ja muuta sellaista, mikä tekee kirjeestä henkilökohtaisen.

Molempien viestien alkuun listasin hashtageilla varsinaisen kysymyksen, koska halusin kirjeeseen kuitenkin myös visuaalista särmää. Kirjeen edetessä avasin kysymystä hieman enemmän, ja selitin tilannetta auki (mitä, missä, milloin, miksi juuri sinä). Yritin myös vakuuttaa kaasoehdokkaat siitä, että en aio tässä kahden vuoden aikana muuttua Bridezillaksi, ja jos muutun, heidän on lupa siitä ärähtää! En nimittäin itsekään halua käyttää häitä edeltävää aikaa siihen, että kiehun ihan turhistakin asioista tai mökötän ilman yhtään järkevää syytä.




Aluksi olin pohtinut kirjeen kirjoittamista käsin, mutta lopulta päädyin kirjoittamaan kirjeen koneella ihan vain tyylikkyyden takia (se visuaalinen ilme...vaikka miulla onkin ihan perussiisti käsiala, ei se tähän yhteyteen nyt oikein toimi). Tulostin kirjeen helmiäispaperille, jolloin lopputulos oli viimeistelty, mutta ei myöskään liian hienosteleva. Fonttien kanssa leikittelemällä sain vielä kivaa silausta kirjeeseen, ilman kohtuutonta vaivannäköä.

Samalla kirje tekee pynnöstä mielestäni riittävän henkilökohtaisen esim kasvokkain tehtävään pyyntöön verrattuna: sen voi lukea rauhassa, ja siihen voi reagoida omaan tahtiin. Kukaan ei ole tuijottamassa silmiin ja odottamassa välitöntä vastausta, vaan ennen vastauksen antamista ehtii hengähtää hetken. Enkä siis tarkoita tätä sillä, että pyyntö olisi valtava kauhistus, vaan itse ainakin olen sellainen herkistelijä, että myös iloisia uutisia saadessani mielellään olen hetken itsekseni, ettei tunnekuoho jyrää hyökyaaltona yli. Onko kenelläkään muulla samanlaisia kokemuksia?

Ja kun tässä nyt tätä aikaa on vielä ihan reilusti, niin ei ole mikään kiire saada vastausta tässä, nyt, heti, vaan asian voi antaa edetä hiljakseen. Kirjeet on nyt postitettu, ja nyt vain odotellaan, että saamme kuulla vastauksia.




(Bestmania ei ole vielä kysytty, Joni haluaa vielä prepata tilannetta: hän aikoo kysyä asiaa ihan face-to-face. Tästäkin kuullaan varmasti tulevaisuudessa lisää)


Postauksen kuvat ovat omiani,
älä varasta, kiitos

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitäs tuumaat?