Toki tässä kohtaa on itseään pakko muistuttaa siitä, että sukulaiset, etenkin meidän vanhemmat (etenkin minun äitini), saattavat äkkiä ilmaista halunsa kutsua vaikka ketä kaukaisempia sukulaisia. Jos näin käy, niin asia on täysin neuvoteltavissa. Mutta alustavana ajatuksena meillä on, että häät pysyisivät kuitenkin jossain määrin intiimeissä mitoissa.
Toki olisi ollut todella intiimiä viettää salahäitä aivan kahdestaan, mutta se taas ei jotenkin ole yhtään meidän juttu. Halutaan jakaa meidän suuri päivä yhdessä meille tärkeiden ihmisten kanssa, jolloin kahden kesken vihille karkaaminen ei onnistu. Ollaan muutenkin niin paljon oltu kahdestaan, että kiva saada molempien perheet ja ystävät samaan tilaan juhlimaan yhdessä. Kuitenkaan myö ei myöskään innostuta mistään sadan hengen häistä: meillä ei kummallaakaan ole kovinkaan iso suku, joten valtava vierasmäärä saattaisi tuntua vähän teennäiseltä? Joko pitäisi pyytää kaikki työkaverit sun muut, tai kutsua ne kuuluisat kummin kaimat mukaan! Mielummin vähän pienemmällä, mutta järkevällä kokoonpanolla.
Kun mietin meidän alustavaa ajatusta vieraslistasta, se tuntuu meille sopivalta: paikalla on meille tärkeitä ja rakkaita ihmisiä jakamassa päivän kanssamme, mikä riittää meille. Suoraan sanottuna, ajatus siitä, että paikalla olisi niitä kaukaisia sukulaisia, joita on viimeeksi nähnyt lakkiaisissa tai rippijuhlissa, ja joiden elämästä ei edes tiedä mitään, on miulle itselleni jotenkin vaivaannuttava.
Olen nimittäin itse ollut avecina häissä, jossa hääpari ei ollut koskaan aikaisemmin nähnyt minua, tai varmaan edes kuullut minusta ennen kuin vastauspyynnössä. Onnittelu- ja kättelyvaiheessa etenkin morsiamen naamalla näkyi kohdallani selkeä hämmennys, että kuka hitto tässä on, ja vaikea minunkaan oli siinä mitään ihmeempää sanoa, kun en heitä tuntenut. Enkä siis sano tätä missään nimessä pahalla. Mutta kun suomalaiseen kulttuuriin ei vielä small talk kovin luontevasti asetu, niin uusien ihmisten (tai todella kaukaisten sukulaisten) kanssa voi olla hieman vaivaannuttavaa yrittää keksiä yhtään mitään sanottavaa.
Tätä fiilistä olemmekin itse yrittäneet hälventää rajaamalla häiden vierasmäärää hieman pienemmäksi. Toivoisimme juhlaan tietynlaista intiimiyttä, mutta kuitenkin siten, että juhla myös tuntuu juhlalta. Saa nähdä miten tässä onnistumme, ja millainen lopullisesta vieraslistasta edes tulee, mutta toivottavasti saisimme jo vieraslistan kautta haettua mukavaa tunnelmaa juhlaan.
Minkä kokoisissa juhlissa olette itse olleet ja viihtyneet? Vaikuttaako vierasmäärä mielestänne miten juhlan tunnelmaan?
Kaikki kuvat CC0-lisenssillä.
Meille vierasmäärä oli vähän hankala asia, sillä ollaan sulhasen kanssa luonteeltamme varsin erilaisia sen suhteen, kuinka moni ihminen on itselle läheinen ja tärkeä. Sulhasen ystäväpiiri koostuu muutamasta hyvin läheisestä ystävästä. Minulla taas ystäväpiiri on laaja, mutta se ei tarkoita, että kyseessä olisivat pintapuoliset tuttavat. Rakkain harrastukseni on ystävien kanssa jutteleminen, ja kun käyttää siihen harrastukseen ison osan ajastaan, läheisten ystävien määrä voi kasvaa aika suureksi :) Sulhanen olisi halunnut, että kutsuisimme kumpikin yhtä monta ystävää, mutta se ei vain kerta kaikkiaan olisi toiminut. Olisin joutunut karsimaan kutsuvieraslistalta ihmisiä, jotka tuntevat minut syvimpiä salaisuuksiani myöten, kun taas hän olisi joutunut kutsumaan puolituttuja, joiden lasten nimiä ei edes tiedä. Lopulta päädyimme vieraslistaan, jolla ei ollut ihan kaikkia ystäviä jotka olisin halunnut kutsua, mutta jolla on silti selvästi enemmän minun ystäviäni kuin hänen. Sama ongelma oli serkkujen kohdalla. Olen ainoa lapsi ja minulla on aika vähän serkkuja, ja he ovat minulle läheisiä ja tärkeitä. Sulhasella puolestaan on hyvin läheiset välit sisaruksiinsa, mutta serkut ovat hänelle täysin vieraita. Päädyimme tässäkin epäsymmetriseen ratkaisuun, eli kutsuimme minun serkkuni ikään kuin sisarusteni tilalle, kun minulla ei sisaruksia ole. Mutta aika paljon aikaa saatiin kulumaan tästä vääntämiseen...
VastaaPoistaMiun mielestä teillä on tuossa hyvä kokonaisuus, vaikka uskon kyllä ettei prosessi ollut helpoin mahdollinen. Vieraslistan teko voi muutenkin olla vaikeaa, ja epäsymmetriset perhe- ja ystäväkoot kyllä tuo oman haasteensa hommaan. Mutta miusta on hienoa, että teitte epäsymmetrisiä ratkaisuja, jotka ovat sitten molemmille luontevia.
PoistaHäät ovat kuitenkin kahden erillisen ihmisen yhteinen juhla, joten miusta olisi kohtuutonta olettaa, että molempien puolilta kutsuttaisiin täysin identtisesti vieraita. Siksi omaan korvaan tuollainen epäsymmetrinen ratkaisu kuulostaa kyllä hyvältä, vaikka neuvotteluja asian suhteen on varmasti käyty :D
Sepä siinä juuri on, että häiden olisi kiva olla paitsi hääparin näköiset myös kummankin heistä itsensä näköiset. Toi "kahden erillisen ihmisen yhteinen juhla" on hyvin sanottu. Sulhasella on jonkinlainen mulle vieraalta tuntuva huoli, että häiden tunnelmassa näkyisi ja kuuluisi, että isompi osa ihmisistä on "minun puolellani" kuin "hänen puolellaan" - ihan kuin kyse olisi vaikkapa jääkiekkopelistä, jossa kotijoukkueella on sali täynnä faneja ja vierasjoukkue saa kuulla maalin tehdessään lähinnä buuausta. Yritin sanoa, että tiiminähän me siellä ollaan, ja kaikki vieraat ovat meidän rakkauden ja avioliiton puolella, mutta ei se tainnut oikein auttaa. Päätin tästä huolesta kuultuani, ettei meille tule mitään sellaista hääleikkiä, jossa morsian ja sulhanen kisailevat leikkimielisesti keskenään. Sellaisessa tilanteessa voisi ihan oikeasti syntyä lätkämatsiasetelma, jossa minua kannustettaisiin yleisön joukosta äänekkäämmin, ja sitä en missään tapauksessa halua.
VastaaPoistaToi on kyllä ihan totta, että häät on jollain ihmeellisellä tavalla ihan mielettömän intiimi ja herkkä juhla. Ja aika monilla tuntuu olevan erilaisia pelkoja ja huolia häihin ja hääjuhlaan liittyen, eikä huolille oikein edes välttämättä löydy mitään "loogista" selitystä, kun kyse taitaa usein olla enemmän tunne-elämän asioista. Kuten tässä, että näyttäydyttehän varmasti tasavertaisina puolisoina häävieraillenne, ja saatte yhtä paljon huomiota ja kunnioitusta. Ettei toinen jäisi juhlassa puolisonsa varjoon.
PoistaTai näin nyt itse äkkiseltään tän tilanteen tulkitsen, teitä yhtään mitenkään tuntematta. Voi siis olla, että oma arvaus menee ihan metsään, ja silloin sen voi jättää ihan omaan arvoonsa :D
Mutta miusta on kuitenkin kaikista tärkeintä, että pystytte toisillenne näitä erilaisia huolia jakamaan, vaikkei niitä varmasti ole aina helppo toiselle sanoiksi muuttaa. Ja miusta on upeaa, että otatte toistenne huolet vakavasti, ja teette juhlan suhteen sellaisia ratkaisuja, jotka mahdollistavat molemmille ihanat juhlat, joita voi sitten muistella myöhemmin lämmöllä ilman mitään kipupisteitä <3