Entäs se kirkko?

Edellisessä postauksessa oli puhetta hääjuhlan paikasta ja sen kriteereistä, ja juhlapaikasta on ollut puhetta aina silloin tällöin ympäri blogia. Kirkosta sen sijaan ei ole puhuttu koko blogissa vielä sanaakaan, ja tämä on mitä luultavimmin ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun asiasta täällä puhutaan.

Meidän häitä ei nimittäin vietetä kirkossa. Asiaan ei liity mitään sen suurempaa draamaa, kyse on vain siitä, että toinen meistä ei kuulu kirkkoon, jolloin vihkiminen kirkossa ei ole edes vaihtoehto. Onneksi mies suhtautuu asiaan ilman mitään sen suurempia ajatuksia tai fiiliksiä, eihän tämä nyt minään yllätyksenä tule kuuden vuoden yhteiselon jälkeen. Siunaustilaisuushan olisi periaatteessa mahdollinen, mutta se ei meitä kiinnosta: itseäni äärimmäisen vähän, ja puolisollekaan se ei ole kovinkaan kiinnostava vaihtoehto. Emme kumpikaan ole kovinkaan uskonnollisia, joten siunaamisen hakeminen tuntuu molemmista lähinnä kömpelöltä.

Kirkot ovat paikkoina todella kauniita, ja niissä on ihana
tunnelma, mutta valitettavasti meillä ei ole niihin mitään asiaa.

Meillä ainut looginen vaihtoehto onkin siis siviilivihkiminen ilman Jumalan siunausta, rukousta ja korinttilaiskirjeen 13 lukua (jos minulta puuttuisi rakkaus...). Ainakin tällä hetkellä on ajatuksena käydä maistraatissa ihan pienimuotoisesti siten, että paikalla on vain se kaksi lain vaatimaa todistajaa (esim meidän sisaruksia, tai bestman ja kaaso, tätä pitää vielä miettiä), ja että toimitus olisi melko nopeasti ohi. Jonkun nätin tekstin haluaisin liittää osaksi vihkikaavaa, mutta tätäkin pitää miettiä sitten lähempänä. Ainaisen korinttilaiskirjeen sijaan meillä voitaisiin lukea esimerkiksi Mokoman Sinä riität -biisin lyriikkaa, onhan kyseessä kuitenkin ns "meidän biisi":

           "Saat olla juuri tuollainen

             En tahdo jumalaa, tahdon ihmisen

             Saat olla keskeneräinen

             En tahdo valmista tahdon sinut heikkouksineen

             Sinä riität minut täyttämään"

Ainakin näillä näkymin vihkiminen tulee tapahtumaan eri päivänä kuin mitä hääjuhlaa vietetään: olemme ajatelleet, että meidät vihittäisiin meidän vuosipäivänä 8.7. ja hääjuhla olisi sitten saman viikon lauantaina. Näin saisimme hääpäiväksemme saman päivän kuin mitä vuosipäivämme on aina ollut, ja toisaalta viikonlopun juhliin vieraiden on helpompi saapua paikalle keskellä viikkoa pidettäviin pippaloihin.

Ainakin toistaiseksi ollaan tähän ajatukseen tyytyväisiä, ja jotenkin epäilen, ettei mieli tästä kauheasti tule muuttumaan. Perusteluja voin kirjoitella toisen postauksen yhteyteen, ettei tämä postaus veny aivan mahdottoman mittaiseksi! Samoin siviilivihkimiseen/maistraattiin liittyviä käytännön juttuja voin avata tulevaisuudessa lisää.

Kuvat CC0-lisenssillä