torstai 14. helmikuuta 2019

Ystävänpäivän blogiyhteisöfiilistely

Tampereen Häämessujen yhteydessä järjestettiin ensimmäinen blogimiitti Häät-blogiyhteisön jäsenten kesken. Lupasin ensimmäisessä postauksessa, että jakaisin myöhemmin lisää fiiliksiäni itse miittiin ja blogiyhteisöön liittyen. Ja jotenkin ystävänpäivä tuntui sopivalta saumalta tällaiseen fiilistelyyn ❤

Samaistun aika vahvasti Jasminen blogissaan jakamiin fiiliksiin jännityksestä: myös itseäni miitti nimittäin jännitti aika paljon, ja tää postaus käsitteleekin fiiliksiäni sekä ennen miittiä, sen aikana, että miitin jälkeen. Spoiler alert niille, jotka haluaa nopean vastauksen tekstiä lukematta: vaikka aluksi jännitti aika kovin, niin eipä muuten jännitä enää!



Suurin huolenaiheeni miittiin liittyen oli suoraan sanottuna se, että mahtuuko kaltaiseni keesipää muiden blogiyhteisön jäsenten (noiden upeiden ja tyylikkäiden naisten) joukkoon. Liikun mielelläni reisitaskuhousuissa ja maihareissa, eikä miulla ole upeaa pitkää tukkaa tai hienoja neuleita. Kaulakorukin on miesten mallistoa, ja kuuntelen vielä sellaista hirveää musiikkia, mitä kukaan muu ei kuuntele (jokainen hevari tietää kyllä mistä puhun: "kuuntelen kyllä kaikenlaista musaa, mutta en heviä, kun se on vaan sellasta meteliä"...kiitti ja silleen). En ees tiedä mistä ihmeestä tällainen alemmuuskompleksi kumpusi, kai sitä on sitten liian moneen kertaan kuullut elämässään ettei sovi joukkoon, haha. Mutta jotenkin, kun toisten blogit ovat niin kauniita ja elegantteja, ja niissä on upeaa ruusukultaa ja timantteja, niin olin kyllä useammin kuin kerran hieman epävarma siitä, että mitäköhän tästä miitistä oikeen tulee, ja löytyykö meikäläiselle (ja miun blogille) yhteisöstä sopivaa paikkaa ollenkaan.

Huolet ja murheet hellittivät hieman, kun pääsin miun hotellille (josta voit lukea täältä), sillä vastaanotto oli oikein lämmin, ja siitä syystä koin itseni tervetulleeksi niin Tampereelle kuin miittiinkin. Noh, kyllähän se jännitys taas tiivistyi, kun piti poistua hotellista: tässä vaiheessa olin jotenkin ihan hermona ja mietin vaan koko ajan sitä, että jos miusta ei nähdä muuta kuin miun "erilaisuus", eikä porukka sit lopulta vaivaudu tutustumaan miuhun tyyppinä sen tarkemmin - että nähdään vaan se pinta, ja täytetään loput omilla ennakkoluuloilla. Ehkä joku kanssahevari (tai kuka tahansa muu) siellä ruudun toisella puolella samaistuu tähän...kaikki metallipääthän on saatananpalvojia ja gootit narkkareita, ja mitä näitä nyt on... Ei tarvii paljoa semmosiin tyyppeihin tutustua, kun tietää jo kaiken tarpeellisen ennakkoon, lol.



Mutta onnekseni, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, miun pelko osottautui turhaksi ❤ Porukka vaikutti alusta pitäen koostuvan hirmu mukavista tyypeistä, ja tuntui siltä, että nyt todella halutaan tehdä juttuja yhdessä ja yhteistyössä, toisia tsempaten ja fiiliksiä jakaen. Riippumatta siitä, miltä meistä kukaan näyttää tai millä tavalla tuotetaan sisältöä. Koska mahdollisista eroista huolimatta meillä on kuitenkin tietyllä tapaa paljon yhteistä, sillä häiden suunnitteluprosessi on jokaisella monelta osin samanlainen. Yhteistä kosketuspintaa oli siis helppo löytää häistä ja niiden suunnittelusta, vaikka itse lopputulos (hääjuhla) olisikin jokaisella bloggaajalla enemmän tai vähemmän erilainen.

Joten, miitin aikana allekirjottaneen ulkonäkö, musiikkimaku tai mikään muukaan ulkoinen elementti ei paljoa painanut. Miitin aikana puhuttiin meistä ihmisinä, meidän hääsuunnitelmista, ja blogikuvioista, sekä kommentoitiin ja ideoitiin juttuja yhdessä. Kaikessa keskustelussa korostui miun mielestä sellainen kunnioittava henki toisten ideoita ja ajatuksia kohtaan. Toki, onhan miun ja Jonin hääsuunnitelmissa sellaisia kohtia, joita muut tuskin koskaan kuvittelisivat omiin häihinsä toteuttavan, mutta näistäkin jutuista pystyttiin keskustelemaan ihan normaalisti, ilman mitään ylimääräistä kauhistelua tai kummastelua. Ja se tuntuu hirvittävän hyvältä.



Mutta ennen kaikkea, ja koska rakastan nauraa, oli miusta ihana huomata kuinka paljon myö naurettiin miitin aikana, ja kuinka paljon läppää heitettiin. Miulle itselleni huumori on tosi tärkeä osa vuorovaikutusta, ja miun mielestä moni vaikeakin asia muuttuu helpommaksi, kun sille osaa vähän nauraa. Tai kuten ehkä meidän häihin liittyen, monet hevareihin liittyvät kliseet tulevat kivasti kuitatuksi huumorin varjolla hyvässä hengessä: "jokainen vieras tuo sitten oman vuohen mukanaan uhrausta varten" - kiitos tyypit, tää (ja kaikki ne muut heitot) lämmittää miun mieltä vielä pitkään!

Kuten ensimmäisen miittipostauksen yhteydessä sanoin, tästä on hyvä jatkaa ❤ Ihanaa ystävänpäivää kaikille, muistakaa teidän ystäviä ja muita hyviä tyyppejä ympärillänne, ja viettäkää hetki söpössä vaaleanpunaisessa rakkauskuplassa. Tai vaikka koko päivä, sillä suunnilleen niin mie meinasin tän päivän viettää.
Postauksen kuvat
CC0-lisenssillä.

2 kommenttia:

  1. Ihana oot Sanna - ja just sellaisena kuin oot! Pidä se! "Meillä kaikilla oli niin mukavaa..."

    VastaaPoista

Mitäs tuumaat?