Sukulaiset mukana hääfiiliksissä?

Kun oltiin Jonin kanssa tehty päätös siitä, että hääjärjestelyt on syytä laittaa käyntiin, tuntui miusta, että ollaan jotenkin hirvittävän aikaisessa kaiken suhteen. Ja kun mietin asiaa näin jälkeen päin, olen huomannut että pääkaupunkiseutu kulkee aikalailla omia aikataulujaan hääsuunnittelun suhteen, ja siellä parin vuoden ennakko on ainoastaan järkevää. Mutta, täällä susirajalla kahden vuoden ennakko on paljon: esimerkiksi harvalla toimijalla on kalenterit yli kahden vuoden päähän auki, ja sitovia varauksia tehdään usein noin vuotta ennen hääjuhlaa. Toki säännöstä on poikkeuksia, mutta ihan turha kuvitella, että hääpaikka, kuvaaja ja kaikki muu on valmiina kaksi vuotta etukäteen.

Siksipä sitä tämän aikatauluharhan selkiydyttyä tuntui koko häätohina ihan äärimmäisen aikaiselta. Muistaakseni kirjoitin myös johonkin postaukseen (muistin oikein, postaus löytyy täältä), että en tiedä riittääkö miulla häistä puhuttavaa kahdeksi vuodeksi! Ja jos itsestä tuntuu, että on ihan liian aikaisessa, niin kyllähän siinä pieni huoli nousi pintaan, että kiinnostaakohan nää meidän hääsuunnitelmat vielä ketään näin aikaisessa vaiheessa (kun ei voida oikeen mitään konkreettista tehdä).

Tän postauksen aiheena on siis sukulaiset, ja kuinka he ottavat tämän häätohinan vastaan. Kuten oon aikaisemmin kertonut, ollaan Jonin kanssa molemmat perheidemme vanhimipia lapsia, joten tietyllä tapaa nautitaan tässä nyt ehkä erityishuomiosta, sillä meidän vanhemmat eivät ole vielä päässeet viettämään lastensa häitä. Enkä siis tarkoita, etteivätkö kolmannen (tai vaikka kahdeksannen) lapsen häät merkitsisi mitään, päinvastoin, mutta tietynlainen häähype saadaan tässä Jonin kanssa ehkä puolellemme - onhan nämä nyt ensimmäiset lasten/lastenlasten/kummilapsen häät kyseessä!

Ja tästä huomioista ollaan kyllä saatu jo nyt yllättävän paljon osaksemme, sillä ollaan saatu aika paljon vinkkejä ja ideoita, sekä ylipäätään nyt kyselyitä meidän hääsuunnitelmista: ollaanko ajateltu sellaista tai tämmöistä, minkälaisia häämatkasuunnitelmia meillä on, millaista ohjelmaa ollaan kaavailtu, tahdotaanko jokin juttu niin vai näin.. Paljon on kyselty, ja myöskin tätä blogia selkeästi luettu, mikä on miusta hirmu ihanaa. Tai siis, vaikka halutaankin Jonin kanssa sanoa viimeinen sana meidän häihin liittyen, on meistä silti mukavaa, että sukulaiset kyselevät, pohtivat ja ehdottavat juttuja, eli ovat osa tätä prosessia yhdessä meidän kanssa. Jotkut enemmän, jotkut vähemmän, jokainen omalla tavallaan.

Lisäksi yksi on tarjoutunut meille kuvaajaksi (mistä tosin kieltäydyin, en halua että meidän sukulaiset ovat häissä "töissä", vaikka ammattitaitoisia olisivatkin), toinen vinkkasi häämessuista Lappeenrannassa, ja kolmas puhuu jo häämekkosovituksista. Moni on myös lupautunut jo apukäsiksi hääaskarteluja ajatellen. Tällaisia pieniä eleitä, joilla kuitenkin on meille iso merkitys: onhan se ihana, että omat häät kiinnostavat myös muita. Toisaalta, meidän etuna voi myös olla selkeästi erilainen teema, joka saattaa jo itsessään herättää uteliaisuutta ja kiinnostusta.

Ja meistä tämä on siis vaan mukavaa. Meitä ei haittaa, että vinkataan jotain: jos idea on hyvä, se pidetään mielessä, jos ei, niin sitten se jätetään siihen.  Ja tässä ehkä hääblogin pitäminen on myös edukseen: esimerkiksi tätä hääblogia ei tarvitse käydä katsomassa kuin kerran, niin meidän häiden fiilis tulee kyllä melkoisen selväksi. Näin ollen ei olla saatu esimerkiksi yhtään maalaisromanttista tai vaaleanpunaista koristeluehdotusta. Kun kaikki tietävät, mitä myö halutaan, jäävät pahimmat virhearviot tekemättä.

Toki, kaikkia ei myöskään voi miellyttää, ja onhan meidän hääjärjestelyissä myös elementtejä, jotka ovat osalle sukulaisista vähän vaikeita. Yhtenä isoinpana voi mainita siviilivihkimisen, joka on osalle sukulaisista, sekä luultavasti myös osalle meidän ystävistä, hieman tiukka paikka. "Koska ainahan sitä on kirkossa menty naimisiin". No myö ei mennä, ihan sama vaikka kaikki muut olisivat menneet, menisivät nyt ja tulevaisuudessa. Tähän ei liity meidän puolelta mitään sen suurempaa draamaa, halutaan ainoastaan pitää yksi ja sama päivä meidän liitossa loppuun asti: meillä on sama vuosipäivä, kihlajaispäivä ja tulevaisuudessa myös hääpäivä.

Mutta, kaiken kaikkiaan voin sanoa, että sukulaiset ovat ottaneet meidän suunnitelmat hirmu kivasti vastaan (tai jos joku haluaisi jostain nillittää, niin on kohteliaasti pitänyt mölyt mahassaan). Tässä postauksessahan Joni ilmaisi pienimuotoisen huolensa siitä, että toivottavasti sukulaiset ja ystävät eivät tyrmäisi meidän häiden teemaa ja muita järjestelyjä, ja on ollut mukava huomata, että näin ei ole käynyt. Meidän suunnitelmat on joitain nurinoita lukuun ottamatta otettu tosi hyvin vastaan: sukulaiset ovat ymmärtäneet, että kyseessä on meidän hääjuhla, ja että meidän juhla on myös meidän näköinen.

Jos muuten haluat lukea tästä aiheesta enemmän, suosittelen tsekkaamaan Bridelisa-blogin postauksen, jossa pohdiskellaan juurikin sitä, millaisen vastaanoton hääsuunnitelmat saavat, ja saako häistä olla avoimesti innoissaan.

Postauksen kuvat
CC0-lisenssillä.