Vaikka kaasoni hurmaavasti kannustikin minua olemaan miettimättä mekkoasiaa liikaa, päädyin silti näkemään koko yön ihan hervottomia unia siitä, kuinka mikään mekko ei ollut minulle mieleen tai kuinka unelmieni mekko olisi maksanut henkilöauton verran. Eli ihan älyttömiä ja todella levottomia unia, vaikka ei ihan painajaisia kuitenkaan. Mutta olipahan ainakin aamulla jotain naurun aihetta, jahka sain silmät auki ja itseni käyntiin hieman huonosti nukutun yön jälkeen.
Joensuusta Kuopioon ajaa hieman vajaat kaksi tuntia, mutta päätin silti suunnata ensisijaisesti Zazabellaan Joensuun paikallisen hää- ja juhlapukuliikkeen Joen Juhla-Asun sijaan, sillä heillä ei kysyttäessä ollut lyhyitä pukuja sovitettavaksi. Ja kuten varmasti blogin seuraajille on tässä vaiheessa tullut selväksi, etsin ehdottomasti lyhyttä pukua. Miuta ei nimittäin kiinnosta pätkän vertaa ostaa pitkää pukua, maksaa sen lyhennyttämisestä ja tuhlata siinä samalla kangasta puoltatoista metriä. Ei kiitos. Sisäinen ituhippini haluaa mielummin valmiiksi lyhyen puvun.
Näin ollen lähimmäksi hääpukuliikkeeksi, jonka valikoimista lyhyen puvun löytäminen on mahdollista, valikoitui Kuopio. Siispä äitini saapui päivällä junalla Joensuuhun, ja siitä miltei heti hyppäsimme autoon ja suuntasimme kohti Kuopiota. Olin varannut sovitusajan iltapäivään, matka sujui ihan mukavasti niitä näitä höpötellen, ja parkkipaikkakin saatiin ihan Zazabellan liikkeen edestä. Helppoa ja hauskaa, haha!
Jännitin hieman sitä, millaisen vastaanoton keesipäinen ja maastohousuinen asiakas saa tällaisessa hienommassa myymälässä, mutta pienen hämmentyneen hetken jälkeen myyjä otti minuun kontaktin ja alkoi kysellä tulevista häistämme sekä ajatuksiani päivän pukusovituksesta ja toiveistani mekon suhteen. Palvelu oli heti alusta alkaen oikein ystävällistä, ja koin, että minua aidosti kuunneltiin. Asiakaspalvelusta en siis voi antaa muuta kuin kehuja.
Sen sijaan levottomat uneni muuttuivat osittain todeksi siinä vaiheessa, kun kävi ilmi, ettei liikkeessä ole lainkaan lyhyitä hääpukuja sovitettavaksi, vaan hääpukuja löytyy ainoastaan täyspitkinä. Onnkesi Zazabellassa oli kuitenkin laaja valikoima lyhyitä juhlapukuja, joista pääsin sovittamaan mielieisiä. Mutta, täällä itärajalla on kuitenkin hyvä huomata, että jos etsit juurikin häämekkoa lyhyenä versiona, ei sellaista välttämättä ole. Itse en ole niin turhan tarkka, onko hääpukunu valmistusvaiheessa viralliselta nimeltään juhla- vai hääpuku, kunhan mekko on mieleinen.
Siispä rekeistä valikoitiin mieleisiä lyhyitä pukuja, ja äitini oli heti alkuun vauhdissa kommentoimassa mekkoja (ihan hyvällä kuitenkin, miusta oli vaan ihana, että äiti oli hommassa fiiliksellä mukana). Miulla on aika hyvä käsitys siitä, mistä asioista puvuissa pidän ja mistä en, mutta siitä huolimatta halusin hyödyntää sovitusmahdollisuuden ja sovitella rauhassa vähän erilaisiakin pukuja. Lyhyiden pukujen lisäksi otin sovitukseen myös pari pidempää mallia, sekä pari ei-valkoista pukua.
Miulla oli sovitusta varten omat korkkarit mukana, sekä aika huomaamattomat alusvaatteet, koska en tiennyt yhtään, että minkälaisia ominaisuuksia mekkoon ehdottomasti haluaisin. Näin yhden kerran kokeneena suosittelen lämpimästi ottamaan omat korkkarit (tai mahdollisia hääkenkiä jotenkin vastaavat kengät) sekä olkaimettomat ja selästä avoimet liivit sovitukseen mukaan, niin voi sitten rauhassa testailla vaikka minkälaisia mekkoja.
Kuopion Zazabellassa mekkojen kuvaaminen on sovitusvaiheessa kielletty, joten kuvia testailemistani mekoista miulla ei valitettavasti ole jakaa. Enkä tiedä olisinko siltikään halunnut niitä jakaa, kun omat mekkomieltymykset ovat kuitenkin aika vahvat, ja pelkään, että kuvien perusteella Joni arvaisi heti, mitä olen etsimässä (ei minulle niin väliä, mutta Joni toivoisi puvun pysyvän salassa).
Sovittaessa pitkät mekot osoittautuivat katastrofiksi, sillä niissä tunsin oloni todella epämukavaksi - ne eivät vain kerta kaikkiaan ole sitä mitä haen. Testailin pitsisiä ja pitsittömiä pukuja, sekä tylliä, sifonkia ja paria muuta juhlavampaa materiaalia. Rakkauteni pitsiin piti pintansa, vaikka pitäkin todeta, ettei kokopitsinen puku ole miuta varten. Mutta ilman pitsiä en varmaan häitä pystyisi juhlimaan. Samoin erilaisia mekkoja kokeillessa tuli (taas kerran) todettua, että en ole koristekivien, röyhelöiden ja mielettömän bling blingin ystävä, vaan suosin selkeästi yksinkertaisempia linjoja.
Entä se tärkein, eli löytyikö unelmien mekko jo heti ensimmäisellä kerralla? Sanotaan näin, että löytyi yksi hyvin lähellä unelmaani oleva mekko, josta tykkäsin ihan mielettömästi. Haluan kuitenkin periaatteesta käydä vielä muualla testailemassa pukuja. Ei ehkä niinkään siksi, että ajattelisin jostain löytyvän vielä täydellisemmän, vaikka sekin on toki mahdollista. Enemminkin haluan vain fiilistellä tätä mekko-asiaa, sillä pukujen sovittaminen on todella kivaa. Suhtaudun tähän aika rennosti ja fiilistellen, enkä ota paineita "täydellisen" puvun löytämisestä: riittää, että puku on sitä mitä haen, ja että miun on hyvä siinä olla.
Kuopion Zazabellasta löytyi todella ihana mekko, jota olen fiilistellyt tässä viikon aikana muutamaankin otteeseen, ja voi olla, että tämä on se mekko, johon lopulta päädyn. Tai voi olla, että jostain löytyy puku, joka puhuttelee vieläkin enemmän. Oon ajatellut viereilevani ainakin Jyväskylän Wedding Garagessa, sillä puvun löytyminen käytettynä olisi miusta todella hyvä vaihtoehto. Ei hinnan takia, sillä Zazabellan unelmamekkoni kustantaisi uutenakin alle 500e muokkauksineen. Enemminkin mietin tässä ekologisia näkökulmia.
Katsotaan miten tässä sitten lopulta käy. Muuta en tiedä, kuin että tämä on ihan hirvittävän ihanaa ❤
Kuvat CC0-lisenssillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitäs tuumaat?