Kutsujen vastauspyynnöistä

Meillä kutsut lähtivät maailmalle jo jokin aika sitten, mutta ennen kuin kirjoitan varsinaisen kutsujen esittely -postauksen, niin halusin käydä täällä blogissa läpi kutsujen vastauspyyntöjä. Tarkoitus ei ole viivytellä kutsujen esittelyn kanssa - tämä vaan on miulle itselleni aiheena kiinnostavampi (meidän näkökulmastahan kutsut on jo ihan puhkikulutettu aihe, joiden äärellä on pakerrettu tuntitolkulla ja vuodatettu verta, hikeä ja kyyneliä). Ymmärrän, että kutsut kiinnostavat, mutta malttakaa vielä hetki - sekin postaus on jo työn alla!

Vastauspyyntö on erilaisissa hääryhmissä tasaisesti esille nouseva aihe, ja usein keskustelu aiheen ympärillä on melkoisen negatiivissävytteistä. Syy negatiivisuuteen löytyy valitettavasti kovin usein vieraista itsestään, he kun eivät anna kuulua itsestään pyydettyyn päivään mennessä. Tämä jos mikä ärsyttää juhlia suunnittelevaa hääparia, sillä viime hetken järjestelyjen kohdalla todella moni asia on kiinni siitä, kuinka monta ihmistä odotetaan saapuvaksi. Eikä kyse ole pelkästään siitä, kuinka monelle varataan ruokaa, juomaa ja istumapaikka, vaan vierasmäärä vaikuttaa myös päivän aikatauluttamiseen ja ohjelman suunnitteluun. Eli itse juhlapäivän kannalta kovin paljon on kiinni siitä, että pari tietää, kuinka paljon vieraita juhliin on tulossa.

Ärsyyntyminen on ymmärrettävää myös inhimillisistä syistä: riippumatta siitä, millä tavoin pari vieraitaan kutsuu, on  kutsujen tekoon usein nähty aikaa ja vaivaa. Joten, kun vieras ei saa aikaiseksi edes vastattua osallistumistaan koskevaan kysymykseen, alkaa pinna helposti kiristyä. Riippumatta siitä, onko kutsut askarreltu itse käsin, onko kutsuja varten etsitty erillinen suunnittelija, onko kutsut valikoitu ja tilattu verkkokaupan kautta vai onko häille tehty omat nettisivut, hääpari on nähnyt vaivaa kutsujen kanssa. Ja kun laittaa itsensä likoon, niin on ihan ymmärrettävää, että sitä toivoisi vieraankin näkevän ilmoittautumisen verran vaivaa annettuun päivämäärään mennessä.

Erityisen yleistä tämä ilmoittautumatta jättäminen tuntuu olevan hääparin sukulaisten keskuudessa, jotka pitävät osallistumistaan ilmiselvänä - "tokihan nyt hääpari tietää, että minä olen tulossa". Hääpari ei kuitenkaan laske sen varaan,  sillä sinullahan voi olla vaikka lomamatka buukattuna hääviikonlopulle (tai mitä tahansa muuta). Toisaalta, vaikka hääpari osaisikin arvata/luottaa siihen, että juuri Sinä olet tulossa, niin pääseekö puolisosi, tai lapsesi? Oletteko tulossa koko perheen voimin, vai tuleeko paikalle vain yksi? Hääpari säästyisi tältäkin arvaamisen vaivalta, kun vieraat muistaisivat ilmoittautua.

Mutta vaikka tästä asiasta puhutaan vaikka kuinka ympäri häämedioita, niin silti vieraat jättävät vastaamatta. Tällöin hääryhmissä taas tuskaillaan sitä, kuinka ikävää vastaamatta jättäminen on, ja samalla ihmetellään myös sitä, mitä näiden kutsuun vastaamatta jättäneiden vieraiden kanssa oikein pitäisi tehdä.

Perinteisestihän pari on soitellut näiden vastaamatta jättäneiden perään, ja jakanut vastuun ilmoittautumisesta vieraan kanssa. Lisävaivaa hääparille, mutta mitä sitä nyt ei omien häidensä eteen tekisi, right? Nykyisin on kuitenkin yhä tyypillisempää, että vastaamatta jättäminen tulkitaan osallistumattomuudeksi. Näin ollen juhlissa tarjotaan ruokaa, juomaa ja istumapaikka vain niille, jotka ilmoittivat tulostaan ajoissa. Osa pareista laittaakin kutsujen loppuun kevyellä huumorilla sävytetyn loppukaneetin, jossa vastauspyynnön ohittavaa vierasta pyydetään tuomaan juhlaan mukaan omat eväät ja retkijakkara - hääpari tarjoaa illan vain ajoissa ilmoittautuneille. 

Tämä jos mikä on miusta ymmärrettävää, mutta samalla haluan tuoda tähän toimintatapaan vaihtoehtoisen, hieman empaattisemman näkökulman. Ja, tämä ei tarkoita, että pidän kaikkia muita vähemmän empatiakykyisinä tai ajattelisin, että jos laitat kutsuun humoristisen loppukaneetin, olet automaattisesti kylmä ja julma. Ei, tästä postaukseseta ei tarvitse kenenkään ottaa itseensä, eikä tässä kukaan ole yhtään sen parempi kuin toinen. Lisäksi luotan siihen, että jokainen hääpari osaa käyttää myös tilannetajua kutsujen vastauspyyntöjä odottaessaan. Tällä postauksella haluan vain sanoa ääneen sen, että vieras ei aina jätä vastaamatta siksi, että kokisi osallistumisensa olevan ilmiselvää, tai siksi, että kyseinen vieras sattuu olemaan laiska ja hääparia arvostamaton ihmisturhake. Joskus vastauspyyntö vain kerta kaikkiaan unohtuu, kun elämä ei kuljekaan suunnitelmien mukaan eikä ajatuskapasiteetti riitä muistamaan puolen vuoden päässä odottavia tärkeiden ihmisten ihania juhlia.

Näin on käynyt myös miulle ja Jonille. Olemme jättäneet vastaamatta hääkutsuun juuri yllä mainitusta syystä. Kutsu tuli postissa, luimme sen ja ilahduimme, mutta valitettavasti meidän arki oli tällöin miun sairastumisen takia yhtä kaaosta. Ei huudeltu meidän tilanteesta paljon kenellekään, ja vähiten tämä kutsun laittanut hääpari tiesi asiasta. Onneksi he olivat kuitenkin se hääpari, joka kyseli vastaamatta jättäneiden vieraidensa perään. Muistimme kyllä häät, päivämäärä oli laitettu kalenteriin ylös, mutta kun arki muuttui selviytymiseksi, myö molemmat vain unohdimme vastata kutsuun. Se vain jäi, vaikka asia oli meistä ihana ja hääpari meille tärkeä. Mutta kun elämä ryöpyttää riittävän lujaa, pitää edetä päivä kerrallaan - jolloin jokin tapahtuma puolen vuoden päässä on ajatuskapasiteetin ulottumattomissa. Ja kun soitto hääparilta sitten tuli, oltiin pohjattoman kiitollisia siitä - muuten oltaisiin saavuttu juhliin ja saatu huomata, ettei meidän oleteta olevan siellä. Vaikka meillä oli päivämäärä kirjoitettu kalenteriin, ja kaikki aikeet osallistua. 

Ja tämä on juuri se syy, miksi meidän kutsussamme ei lue minkäänlaista kuittausta siitä, että jos et ilmoittaudu ajoissa, tuo omat eväät. Eikä myöskään oleteta, että jos joku jättää vastaamatta, se suoraan tarkoittaa, että hän ei halua tulla. Meidän tapaus on sairastumisen takia tietyllä tapaa tarinana hyvä, mutta ihan samalla tavalla voi käydä kenelle tahansa ilman mitään sen dramaattisempaakin - kutsun saajan työ/koti/perhetilanne voi olla sillä hetkellä sen verran kuormittava, että arjen kohinassa kutsuun vastaaminen vain yksinkertaisesti unohtuu. Miun mielestä se meille jokaiselle sallittakoon.

Eikä tästä pidä hääparin miun mielestä ottaa itseensä: vaikka omat häät ovatkin oman elämän sen hetken suurin juttu, ei se tarkoita, että ne olisivat sitä kaikille vieraille. Vieraiden oman elämän tärkeimmät jutut liittyvät heidän omaan elämäänsä, eivät hääparin elämään. Tämä ei tarkoita, etteikö hääpari olisi vieraille tärkeä, tai heidän juhlansa heille merkittävä. Elämä ei vaan aina mene kuin Strömsössä, ja joskus aurinko lakkaa paistamasta risukasaan kokonaan. 

Ja koska yksi hieno biisi kertoo kirjoittajan tunteista enemmän kuin kaikki tämän postauksen sanat yhteensä, siteerataan loppuun pieni pätkä Marillion-bändin Sympathy-kappaletta (ilman sympatia vs. empatia vääntöä, kiitos):
And sympathy is what we need my friends
'cause there's not enough love to go 'round

Postauksen kuvat
CC0-lisenssillä