Pitkä mekko, johon melkein haksahdin

Miulle on jotenkin ollut alusta asti päivän selvää, että haluan lyhyen häämekon. Pitkä mekko ei ole missään vaiheessa tuntunut omalta, eikä tunnu siltä tyyliltä jota haen hääpäivääni. Olen kuitenkin pukuja sovittaessa (näistä voit lukea lisää täältä ja täältä) pitänyt mieleni avoimena ja rohkeasti suostunut sovittamaan vaikka sun minkälaista mekkoa. Ja useimmissa tapauksissa oon sovittamisen jälkeen ollut vain entistäkin vakuuttuneempi siitä, ettei pitkä mekko ole miun juttu.

Mutta, käydessäni Wedding Garagella etsimässä sitä unelmien mekkoa, ja kokeillessani vähän sitä sun tätä, tuli vastaan todellinen pitkähelmainen yllättäjä! Ihana valkoinen, pitkähelmainen mekko, jonka päällä mustaa pitsiä ja muutama paljettikin (mustia nekin, totta kai!). Mekko näytti jo rekissä kiinnostavalta, sillä tokihan tällaisen metallimörön silmä tuntuu löytävän mustan kohteen valkoisten pukujen seasta yhtä hyvin kuin hakeutuva ohjus maaliinsa. Eikä mikään ihme: kun katselee rekkikaupalla valkoisen eri sävyjä, alkaa pienikin määrä mustaa tuntua kumman kodikkaalta. Tämä valkomusta mekko, joka vangitsee katseen melkoisen tehokkaasti, oli Maggie Sotteron puku, tarkemmin sanottuna Cosette. Nyörit selässä ja tyllihelmaa niin että sinne voisi upota..mutta ah, millaista tyllihelmaa!

Rakkauteni tylliin tuntuu olevan pohjaton, ja varmaan pitkällä yhteiselollani baletin kanssa on asian kanssa jotain tekemistä (ovathan balleriinojen halutuimmat puvut usein niitä tylliunelmia). Ja siksi tässä puvussa tuo tyllihelma hurjasta määrästään huolimatta tuntui ainoastaan upealta! Tai no, rehellisyyden nimissä on syytä huomauttaa, että tylli varastoi hirvittävän paljon lämpöä, jolloin tuota pukua voisi luultavasti käyttää jopa talvipakkasilla ja silti pysyä lämpimänä. Joten heinäkuuhun tuo puku olisi luultavasti itselleni joka tapauksessa hieman liikaa, vaikka tylli ah-niin-kaunis olikin.

Mutta tyllihelmaa vieläkin enemmän rakastuin puvun yläosaan, joka oli aivan unelmaa. Toki, olisihan sitä nyt pitänyt toki fiksailla vähän sieltä ja täältä paremmin istuvaksi, mutta jo sovittaessa kaikkine vikoineenkin se näytti varsin kauniilta miun päällä. Puvussa oli mielettömästi asennetta, ja kuitenkin juuri hyvällä tavalla. Kyse ei siis ole mistään synkistelevästä puvusta: vaikka yläosa onkin lähes kokonaan mustien pitsikukkien peitossa, se ei silti näyttänyt synkältä, ainoastaan hitsin hyvältä.

Ja nyt kun tuosta pitsistä käytiin puhumaan, niin voidaanko käyttää ihan tietoisesti pieni hetki tän pitsin ihasteluun? Missä toisessa musta-valkoisessa puvussa näkee yhtä loisteliaan lopputuloksen kuin tässä? Oon nähnyt monen monta valkoista pukua mustilla tehosteilla, eikä niistä yksikään ole miellyttänyt omaa silmää yhtä paljon kuin tämä. Ja jos muuten mieleesi tulee joku huippuhieno musta-valkoinen puku, niin laita siitä ihmeessä infoa joko kommettiboksiin!

Mutta tosiaan, tämä puku puhutteli ja jotenkin säväytti. Ja samaan aikaan kirosin sitä pitkää helmaa, johon oikeasti välillä tunsin hukkuvani ja ikään kuin häviäväni. Tässä onkin ehkä juuri se syy, miksi niin kovasti haluan lyhyen mekon...niissä miekin vielä näyn sieltä mekon alta. Ehkä tässä on kyse myös lyhyydestä, sillä tykkään mielelläni feikata vähän pidempiä linjoja itseeni yhdistämällä korkkarit ja polven yläpuolelle asettuvan helman, jolloin jalkoihin, ja samalla koko ihmiseen, tuleekin mukamas muutama sentti lisäpituutta (vaikka ainoa todellinen lisäpituus on siellä korossa). Ja noh, suoraan sanottuna loppujen lopuksihan kyse on vain henkilökohtaisesta mieltymyksestä, jota ei voi logiikalla auki selittää, vaikka kovasti näköjään yritän tätä ajatusketjuani tässä aukoa.

Joka tapauksessa, jos budjettini olisi rajaton ja moraalini olematon, olisin ostanut tuon mekon ihan vaan pelkän pitsin ja yläosan takia. Olisin kiikuttanut mekon ompelijalle ja pyytänyt taikomaan helmaosan uuteen uskoon, mitä luultavimmin kaksi kolmasosaa lyhyempänä ja puolet kevyempänä. Ja samalla kun kirjoitan tätä, koko ajatus tuntuu jotenkin miusta myös pahalle.. En nimittäin usko, että haluamieni muutoksien jälkeen mekko olisi enää puoliksikaan niin upea, kuin mitä se nyt on: mekon upeus perustuu sen pitkään ja mielettömään tyllihelmaan, jossa myös kaunis, musta pitsi pääsee edukseen isolla pinta-alalla. Pitkä helma mahdollistaa myös kauniin kontrastin tumman yläosan ja vaaleamman helman välillä, eikä tätä vaikutelmaa synny, jos helmasta tempaisee puolet pois.

Ja silti, miusta tuntuu että tää mekko jäi miun sydämeen kaikessa upeudessaan, ja toivon, että tuo kyseinen puku pääsee tähdeksi joihinkin upeisiin, rohkeisiin häihin, joissa ei mustaa väriä pelätä. Koska onhan tuo mekko nyt vaan ihan uskomaton! Mekko näyttää kirjoitushetkellä löytyvän vielä Wedding Garagen valikoimista, mutta niinhän se on että nopeat syö hitaat.

Ja post edittinä mainittakoon, ettei kyseinen mekko ole enää Wedding Garagen kautta saatavilla. Joskus tilanteet muuttuu nopeasti.

Postauksen ensimmäinen kuva CC0,
kaksi muuta julkaistu blogissa
Wedding Garagen luvalla. Älä
käytä kuvia ilman lupaa.