Siksi sen oikean sormuksen löytäminen on välillä työn ja tuskan takana. Hyviä kandidaatteja on paljon, taitavia tekijöitä vieläkin useampia, ja jos jossain, niin sormuksissa on myös tarjolla loputon määrä vaihtoehtoja, jolloin runsaudenpula on äkkiä läsnä. Jos the häämekon löytäminen käy joskus työstä, niin kyllä miusta tää oikean sormuksen etsiminen on välillä ihan yhtä työlästä.
Oon kirjoittanut unelmasormuksesta tänne blogiin aikaisemmin, eivätkä ajatukset ole sormuksen suhteen paljoakaan muuttuneet. Toki nyt olen ehkä enemmän pyöristetyn muodon kannalla (vs. flakka), mutta muutoin voin allekirjoittaa kaikki aiemmat aatteeni, ja avata meidän sormuspohdintoja vielä hieman lisää.
Tosiaan, teräs, titaani ja muut metallit puhuttelevat edelleen vahvasti, ja ne ovat meille molemmille edelleen ensimmäisenä mieleen tuleva asia, kun koruista puhutaan. Mutta, nyt jostain syystä minä (ja tässä yksin minä, ei Joni) olen alkanut kyseenalaistaa ensimmäisenä mieleen tulevan vaihtoehdon. En tiedä missä hirttää kiinni, mutta jotenkin alkuperäinen idea tuntuu nyt liian pliisulta. Tai siis, kun Jonillakin on jo käytössä muita terässormuksia, niin miten se meidän vihkisormus sitten erottuisi niistä mitenkään... Ja kyllä, ongelma on vain ja ainoastaan minun päässäni, Jonin mielestä tässä ei ole mitään ongelmaa. On se mieletön taito osata tehdä elämästään vaikeampaa kuin mitä se todellisuudessa onkaan.
Mutta, kuten alussa jo sanoin, sormus on kuitenkin se, mihin tämä koko parin vuoden rutistus sitten lopun viimein kiteytyy. Ja vaikka myökin yritetään tehdä hankintoja siten, että esim juhlakengät ja asusteet jäävät sitten tämän jälkeen käyttöön, on niiden käyttöaste sormuksiin verrattuna ihan olematon. Se sormus kun kuitenkin kulkee mukana joka päivä. Siksi haluaisin sormuksiin sitä melkoisen määrittelemätöntä jotain, mikä tekisi vihkisormuksesta vihkisormuksen. Haasteena on vaan keksiä itselleen, että mitä se "jokin" on.
Ongelmahan on siinä, että oon tässä asiassa niin ihmeen nirso, etten kelpuuta melkein mitään. Oon rajannut jo ison osan perinteisiä sormusmetalleja romukoppaan, jolloin jäljellä on suunnilleen teräs ja zirkonium (joista jälkimmäiseen tykästyin etenkin Love Me Do -häämessuilla). Zirkoniumhan olisi nappivalinta mustanpuhuvalle ihmiselle, mutta jotenkin noita erilaisia mustia sormusksia selaillessa mikään ei ole vielä puhutellut tai sykähdyttänyt - aiheuttanut sitä paljon puhuttua fiilistä, että ai hitsi tuo olisi upea. Kauniita, mustia ja metallinvärisiä sormusksia, joista kuitenkaan mikään ei puhuttele toistaan enempää.
Tai sitten jos puhuttelee, tulee budjetti vastaan. Meidän hääbudjetti ei nimittäin mitenkään päin taivu tuhansien eurojen sormuksiin, eikä meillä ole laittaa edes tuhatta euroa kahteen sormukseen. Tokihan sitä saisi vaikka minkälaisen unelmasormusken, jos olisi varaa konsultoida mieleistä koruseppää ja kustantaa se suunnittelu että toteutus. Olisi ihana ottaa yhteyttä ammattilaiseen, jonka tyyli muutoinkin puhuttelisi (upeita tekijöitä oon listannut mm. häämessupostauksiin, jos aihe kiinnostaa enempi), ja teetättää sitten sellaiset sormukset, jotka olisivat sopivan pelkistetyt arkeen, mutta joissa olisi myös sitä jotain, jolla arkikäytössä oleva sormus silti aina muistuttaisi juhlasta.
Mutta, koska en ole ainakaan toistaiseksi voittanut lotossa, valitettavasti meidän hääbudjetissamme sormukset kuuluvat enemmän pihistelyn kuin panostuksen puolelle. Ihan vaan siksi, ettei rahaa yksinkertaisesti ole enempää. Mutta vaikka sormus on ns. pihistyskohde, ei se tarkoita, että mikä tahansa pääsiäismunasormus kelpaisi. Enkä tosiaan innostu myöskään ajatuksesta ostaa molemmille parilla kympillä suunnilleen samanlaisia sormuksia, jotka meiltä löytyy jo kihloina.
Meillä onkin siis viime aikoina kahlattu läpi mieletön määrä erilaisia sormusvaihtoehtoja läpi aina kivestä puuhun ja erilaisiin monimateriaalisormuksiin. Samoin oon käyttänyt jokusen tovin erilaisten alternative-henkisten koruseppien mallistoja selaillen. Mutta, niin nättejä kuin erilaiset kallokorut ovatkin, niin siltikään ne eivät nyt jostain ihmeen syystä tunnu sopivalta vihkisormuksiksi.. Tai sitten ei olla vaan vielä löydetty sitä oikeaa tekijää, jonka mallistoon ihastua.
Rajallinen budjetti asettaa tosiaan omat haasteensa, mutta ennen kaikkea itse tunnun kipuilevan tässä sormusasiassa sen kanssa, että millainen koru sopisi sekä arkeen että juhlaan. Miun tyyli kun vaihtelee arkisesta tuulipukulenkkeilijästä, joka rämpii tuntitolkulla koiran kanssa metsäpoluilla, aina siihen juhlaversioon, joka kipittää 12cm koroissa naama pakkelissa ja tukka laitettuna. Ja haluaisin sormuksen sopivan näihin molempiin, ja kulkevan elämässä mukana puolison tapaan niin arjessa kuin juhlassa. (ihan oikeasti, miksi omasta elämästään pitää aina tehdä näin ihmeen vaikeaa?)
Koen jalokivisormusken miun arkeen ihan liian hienoksi, ja kymmenen euron terässormusken juhlaan taas hieman liian pelkistetyksi. Näiden väliltä pitäisi siis löytää se kultainen keskitie, joka ei ole liikaa, mutta jossa on myös sitä jotain. Ja jonka pitäisi olla vielä kaiken muun lisäksi sopivassa hintaluokassa.. Aina ei ole helppoa olla minä. Sanokaa pliis joku, että teillä on sama ongelma jonkin häihin liittyvän asian suhteen! Ei ole pakko liittyä sormuksiin.
Oon kirjoittanut unelmasormuksesta tänne blogiin aikaisemmin, eivätkä ajatukset ole sormuksen suhteen paljoakaan muuttuneet. Toki nyt olen ehkä enemmän pyöristetyn muodon kannalla (vs. flakka), mutta muutoin voin allekirjoittaa kaikki aiemmat aatteeni, ja avata meidän sormuspohdintoja vielä hieman lisää.
Tosiaan, teräs, titaani ja muut metallit puhuttelevat edelleen vahvasti, ja ne ovat meille molemmille edelleen ensimmäisenä mieleen tuleva asia, kun koruista puhutaan. Mutta, nyt jostain syystä minä (ja tässä yksin minä, ei Joni) olen alkanut kyseenalaistaa ensimmäisenä mieleen tulevan vaihtoehdon. En tiedä missä hirttää kiinni, mutta jotenkin alkuperäinen idea tuntuu nyt liian pliisulta. Tai siis, kun Jonillakin on jo käytössä muita terässormuksia, niin miten se meidän vihkisormus sitten erottuisi niistä mitenkään... Ja kyllä, ongelma on vain ja ainoastaan minun päässäni, Jonin mielestä tässä ei ole mitään ongelmaa. On se mieletön taito osata tehdä elämästään vaikeampaa kuin mitä se todellisuudessa onkaan.
Mutta, kuten alussa jo sanoin, sormus on kuitenkin se, mihin tämä koko parin vuoden rutistus sitten lopun viimein kiteytyy. Ja vaikka myökin yritetään tehdä hankintoja siten, että esim juhlakengät ja asusteet jäävät sitten tämän jälkeen käyttöön, on niiden käyttöaste sormuksiin verrattuna ihan olematon. Se sormus kun kuitenkin kulkee mukana joka päivä. Siksi haluaisin sormuksiin sitä melkoisen määrittelemätöntä jotain, mikä tekisi vihkisormuksesta vihkisormuksen. Haasteena on vaan keksiä itselleen, että mitä se "jokin" on.
Ongelmahan on siinä, että oon tässä asiassa niin ihmeen nirso, etten kelpuuta melkein mitään. Oon rajannut jo ison osan perinteisiä sormusmetalleja romukoppaan, jolloin jäljellä on suunnilleen teräs ja zirkonium (joista jälkimmäiseen tykästyin etenkin Love Me Do -häämessuilla). Zirkoniumhan olisi nappivalinta mustanpuhuvalle ihmiselle, mutta jotenkin noita erilaisia mustia sormusksia selaillessa mikään ei ole vielä puhutellut tai sykähdyttänyt - aiheuttanut sitä paljon puhuttua fiilistä, että ai hitsi tuo olisi upea. Kauniita, mustia ja metallinvärisiä sormusksia, joista kuitenkaan mikään ei puhuttele toistaan enempää.
Tai sitten jos puhuttelee, tulee budjetti vastaan. Meidän hääbudjetti ei nimittäin mitenkään päin taivu tuhansien eurojen sormuksiin, eikä meillä ole laittaa edes tuhatta euroa kahteen sormukseen. Tokihan sitä saisi vaikka minkälaisen unelmasormusken, jos olisi varaa konsultoida mieleistä koruseppää ja kustantaa se suunnittelu että toteutus. Olisi ihana ottaa yhteyttä ammattilaiseen, jonka tyyli muutoinkin puhuttelisi (upeita tekijöitä oon listannut mm. häämessupostauksiin, jos aihe kiinnostaa enempi), ja teetättää sitten sellaiset sormukset, jotka olisivat sopivan pelkistetyt arkeen, mutta joissa olisi myös sitä jotain, jolla arkikäytössä oleva sormus silti aina muistuttaisi juhlasta.
Mutta, koska en ole ainakaan toistaiseksi voittanut lotossa, valitettavasti meidän hääbudjetissamme sormukset kuuluvat enemmän pihistelyn kuin panostuksen puolelle. Ihan vaan siksi, ettei rahaa yksinkertaisesti ole enempää. Mutta vaikka sormus on ns. pihistyskohde, ei se tarkoita, että mikä tahansa pääsiäismunasormus kelpaisi. Enkä tosiaan innostu myöskään ajatuksesta ostaa molemmille parilla kympillä suunnilleen samanlaisia sormuksia, jotka meiltä löytyy jo kihloina.
Meillä onkin siis viime aikoina kahlattu läpi mieletön määrä erilaisia sormusvaihtoehtoja läpi aina kivestä puuhun ja erilaisiin monimateriaalisormuksiin. Samoin oon käyttänyt jokusen tovin erilaisten alternative-henkisten koruseppien mallistoja selaillen. Mutta, niin nättejä kuin erilaiset kallokorut ovatkin, niin siltikään ne eivät nyt jostain ihmeen syystä tunnu sopivalta vihkisormuksiksi.. Tai sitten ei olla vaan vielä löydetty sitä oikeaa tekijää, jonka mallistoon ihastua.
Rajallinen budjetti asettaa tosiaan omat haasteensa, mutta ennen kaikkea itse tunnun kipuilevan tässä sormusasiassa sen kanssa, että millainen koru sopisi sekä arkeen että juhlaan. Miun tyyli kun vaihtelee arkisesta tuulipukulenkkeilijästä, joka rämpii tuntitolkulla koiran kanssa metsäpoluilla, aina siihen juhlaversioon, joka kipittää 12cm koroissa naama pakkelissa ja tukka laitettuna. Ja haluaisin sormuksen sopivan näihin molempiin, ja kulkevan elämässä mukana puolison tapaan niin arjessa kuin juhlassa. (ihan oikeasti, miksi omasta elämästään pitää aina tehdä näin ihmeen vaikeaa?)
Koen jalokivisormusken miun arkeen ihan liian hienoksi, ja kymmenen euron terässormusken juhlaan taas hieman liian pelkistetyksi. Näiden väliltä pitäisi siis löytää se kultainen keskitie, joka ei ole liikaa, mutta jossa on myös sitä jotain. Ja jonka pitäisi olla vielä kaiken muun lisäksi sopivassa hintaluokassa.. Aina ei ole helppoa olla minä. Sanokaa pliis joku, että teillä on sama ongelma jonkin häihin liittyvän asian suhteen! Ei ole pakko liittyä sormuksiin.
Kuvat CC0-lisenssillä
Me päädyimme sormuksissa sellaiseen ideaan, että esim. viiden vuoden välein voi hankkia uudet. Tällöin ei ollut pakko löytää heti sitä täydellistä sormusta, vaan päädyimme aika simppeleihin sormuksiin ilman kiveä. Ja se on aika kiva idea että 5-vuotis hääpäivänä vaihdetaan uudet.
VastaaPoistaOnpa kyllä ihana idea <3 Ja samalla tulee sit aina juhlittua niitä kertyneitä yhteisiä vuosia uudella sormuksella <3
Poista