Otsikon mukaisesti tällä kertaa puhutaan meidän häätatuoinneista. Blogia pidempään seuranneille aihe on jo varsin tuttu, sillä tatuoinnit ovat olleet postausaiheena aina säännöllisen epäsäännöllisesti. Ensimmäisen kerran häätatuoinneista puhuttiin jo melkein puolitoista vuotta sitten (lue postaus tästä), ja ajatus huomenlahjojen vaihtamisesta häätatuointeihin löytiin aika nopeasti sen jälkeen lukkoon. Jos aiemmat tatuointipostaukset kiinnostavat, tsekkaa tunniste häätatuointi.
Meidän häätatuoinnit käytiin ottamassa Kuopiossa, ja kuvista vastasi Rotten Tattoon Sami. Ällöttävän lässynläätä tästä meidän tatuointireissusta tekee tosiaan se, että kuvat otettiin ystävänpäivän yhteydessä: Joni sai oman kuvansa 13.2. ja mie sitten omani ystävänpäivänä 14.2. Vähän turhan siirappista omaan makuuni. Mutta, kuten blogin ig:n puolella kerroinkin, en tatuointiaikaa viime syksynä varatessani tajunnut yhtään, että kuvat tullaan ottamaan ystävänpäivän aikaan.. Olin vaan tyytyväinen, että ajankohta sattuu helmikuulle, ja muuta en sitten osannutkaan aikaa bookatessa ottaa huomioon. Joskus elämä siis vain heittää ällösöpöjä kapuloita rattaisiin, mutta ehkä tästäkin selvitään. Onneksi ajankohdan ällösöpöyttä vähän kompensoi tatuointien vähemmän söpö olemus.
Kuten aikaisemmin olen kirjoittanut, emme Jonin kanssa halunneet täysin identtisiä kuvia, vaan toivoimme kuvilla olevan ainoastaan yhteinen teema. Meille tämä yhteinen teema rakentui toisaalta rokkielementtien, hieman rujomman tyylin ja ruusun ympärille. Ruusuistahan on tullut varsinkin ig:n puolella jo miltei meidän hääsymboli (joskin tahattomasti), joten tokihan sellainen piti saada kuvaan mukaan. Rokkijuttuna haluttiin molempien kuviin mukaan pääkallot, koska eihän ole mitään rokimpaa kuin pääkallo, haha! Toisaalta kallon poistaa kuvasta turhaa lässynläätä. Kuten oon aikaisemminkin sanonut, häätatuoinnin ei tarvitse meidän mielestä huutaa koko maailmalle, että kyseessä on romanttinen rakkauskuva, ja siksi pääkallo sopi meille paremmin kuin hyvin. (tosin, jos kuviin heikkona hetkenä romanttisuutta kaipaa, voi pääkallon ajatella symboloivan 'till death do us part -henkistä asennetta parisuhdetta kohtaan).
Tästä ei-niin-kovin-romanttisesta lähtökohdasta Sami ottikin ihan mielettömän hienosti koppia, ja toteutti kaksi hyvin erilaista kuvaa, jotka kuitenkin yhteisen teeman kautta muodostavat kokonaisuuden. Sami onnistui tuomaan molempien kuviin meidän yksilölliset toiveet, mutta myöskin jalostamaan molempien kuvia omalla visiollaan. Mutta juuri tästä syystä kuvia tekemään valitaan sellainen artisti, jonka tyyli viehättää, ja jonka osaamiseen voi luottaa sen verran, ettei tarvitse kontrollifriikkinä hengittää artistin niskaan. Myö annettiin Samille teeman ulkopuolelta melko vapaat kädet kuvien ideointiin, ja luotettiin Samin kokemukseen ja visioon esimerkiksi asettelun suhteen. Tämä kannatti, ja ollaan molemmat enemmän kuin tyytyväisiä kuviimme niin yksilöinä kuin kokonaisuutenakin.
Myö valittiin Sami juuri siksi, että hänen tyylinsä oli meille molemmille erityisen mieleinen, ja Samin portfolio kattoi mukavan määrän erilaisia (ja aina yhtä hyvän näköisiä) kalloja. Tykättiin Samin tekemien kuvien rouheudesta ja tummasta sävymaailmasta. Samin black&grey -kuvat olivat meistä upeita, ja portfoliosta löytyneet trash polka -kuvat veivät Jonin ihan mennessään (Joni kun toivoi tatuointiinsa myös punaista tehosteväriä). Kaiken kaikkiaan ollaan enemmän kuin kiitollisia Samille näistä tatuoinneista - vaikka muulle maailmalle ne eivät näytä häätatuoinneilta, niin meille ne tulevat aina muistuttamaan tästä yhteisestä prokkiksesta, ja meidän yhteisestä matkasta.
Alta voit katsoa kuvat meidän molempien tatuoinneista. Kuvat ovat saaneet parantua nyt parin viikon ajan, ja varsinkin miun iholle kaikki aika on tullut tarpeen (eikä ihan valmista ole vieläkään). Jonin iho puolestaan sai itsensä kuosiin miltei puolet nopeammin. Jos haluat nähdä tatuoinneista ihan tuoreltaan otetut kuvat, löydät ne Rotten Tattoon ig:stä.
 |
| Miun kauniisti häivytetty black&grey kuva. Toivoin osittaista kalloa, ja sen todella sain, sillä puolet kallon leukaperistä on häivytelty pois, Lopputulos ei ole kuvissa parhaimmillaan, mutta on livenä todella kaunis. Ethän käytä kuvaa ilman lupaa. |
 |
| Joni toivoi kuvaansa punaista väriä, ja Samin idea punaista väriä tulvivasta ruususta oli ihan mielettömän hieno. Jonin tatuointi on todella kuvauksellinen, ja kuvissa lähes yhtä hieno kuin todellisuudessakin. Ethän käytä kuvaa ilman lupaa. |
Haaveena oma häätatuointi?*
Jos ajatus häätatuoinnista vaikuttaa kiinnostavalta, mutta et oikein tiedä mistä aloittaa, suosittelen osallistumaan pohjoismaiden suurimmille tatuointimessuille Helsingin Kaapelitehtaalla 27.-29. Artisteja (145 kappaletta) saapuu paikalle ympäri maailmaa, joten nyt jos koskaan on upea mahdollisuus tutustua niin suomalaisiin kuin ulkomaalaisiinkin huippuosaajiin ja moniin erilaisiin tyyleihin. Messuilla palkitaan tatuointeja useissa eri kategorioissa (myös pienet kuvat), joten siun ei tarvitse haaveilla vähintään täysikokoisesta hihasta ollaksesi messujen kohdeyleisöä.
Jos eettisyys ja ekologisuus ovat isoja juttuja hääskenessä, niin sitä ne ovat koko ajan nousevasti myös tatuointimaailmassa, ja näillä messuilla pääset tutustumaan esimerkiksi vegaaniseen tatuointiin. Helsinki Ink koittaa tänä vuonna 26. kerran, ja messujen ohjelmaan ja artisteihin pääset tutustumaan tapahtuman verkkosivuilla. Liput messuille joko ovelta tai Tiketistä.
Postauksen kuvat CC0,
ellei toisin mainita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitäs tuumaat?